| Aihe: Missä korjauttaa stereovahvistin Tampereella? | 1 |
|---|
|
Hoi!
Aloittelen hidasta siirtymää CD:iden maailmasta vinyyleihin. Aloitin retken pyytämällä isältäni käyttämättömäksi jääneen Technics SU-V4A -stereovahvistimen, jossa on jonkinasteista häikkää (virta menee päälle, mutta ääni ei toistu). En pysty vielä oikein itse mitään erityistä testailemaan, sillä levysoitin ja kaiuttimetkin puuttuvat, joten vian kuvauskin on puutteellinen. Siis, minne kannattaisi moinen jötkäle Tampereella kiikuttaa, jotta vempele saataisiin asialliseen kuntoon huokeasti ja kusettamatta?
Tuossa vielä netistä kaiveltu kuva vempeleestä:
http://dl.dropbox.com/u/26175212/p1050650.jpg
PS. Olkaa hyvät ja siirtäkää ketju jonnekin muualle, jos paikka on väärä. | |
Usein elektroniikan korjauttaminen ei ole halpaa. Jos kuitenkin osaavaa ammattiliikettä etsit niin tuolta kannattaa ehkä tiedustella:
http://www.directa.fi/yritykset/264 … 46/Audio-Taso,+Jukka+J%C3%A4rvinen/ |  Kalmo
18.07.2011 11:44:39 (muokattu 18.07.2011 11:48:49) | |
|
Aika harvinaista siirtyä CD:stä vinyyleihin (eikä päinvastoin). Siirrytkö samalla kuuntelemaan pääasiassa vanhaa musaa? Jätätkö tylysti taakse suosikkiCD:si?
Onhan vinyyleissä oma tunnelmansa, myönnän. En ole raatsinut luopua omistani.
Kaipa tuollaisen vehkeen korjaushinta lähtee jostain 100-150 eurosta viasta riippumatta, kun firmoilla on kuitenkin minimiveloitussysteemit.
Itselläni on 30 v vanha laadukas viritinvahvistin ja pidän sitä verrattomana miksausten tsekkauksessa.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kalmo: Aika harvinaista siirtyä CD:stä vinyyleihin (eikä päinvastoin). Siirrytkö samalla kuuntelemaan pääasiassa vanhaa musaa? Jätätkö tylysti taakse suosikkiCD:si?
Nykyään saa lähes kaiken vinyylinäkin kyllä. Muutama lafka on aktiivisesti tehnyt uusintapainoksia mm. 90-luvun tuotoksista, joista ei aikanaan vinyyliversiota enää tullut. MusicOnVinyl mm.
Onhan vinyyleissä oma tunnelmansa, myönnän. En ole raatsinut luopua omistani.
Vinyyli on ainoa oikea formaatti :)
Terv. Vinyyli-fani
No Speakers! No Bodykits! No Bullshit! |  arsu
18.07.2011 12:36:06 (muokattu 18.07.2011 12:40:58) | |
|
Jees. Vuonna 2011 tuskin kukaan enää siirtyy vinyylistä CD:n käyttäjäksi, tuota tapahtui lähinnä 90-luvun alkupuolella. Jos sais kelloa kääntää niin en tekisi tuota siirtymää uudelleen. Tuli myytyä kaikki vinyylit pois joskus kun cd löi läpi. Onneksi koin heräämisen tuossa öbaut 4 vuotta sitten, ja nyt on vinyyliä hyllyssä jo kohta 500 kipaletta. Ja tosiaan, onneksi lähes kaikki julkaistaan nykyään myös vinyylinä. CD:täkin on silti joskus vielä pakko ostaa. Pitkin hampain.
T: toinen vinyylifani.
E: niin ja aiheesta, ehkä kannattaisi ostaa joku phonon omaava vahvistin vaikka käytettynä. Tai sitten sijoittaa rahat vahvariin ja siihen kylkeen joku edullinen RIAA, ei nuo halvimmat mahdottomasti maksa. | |
McNulty: Nykyään saa lähes kaiken vinyylinäkin kyllä. Muutama lafka on aktiivisesti tehnyt uusintapainoksia mm. 90-luvun tuotoksista, joista ei aikanaan vinyyliversiota enää tullut. MusicOnVinyl mm.
Vinyyli on ainoa oikea formaatti :)
Terv. Vinyyli-fani
Olen itsekin vinyylifani, mutta suhteellisuudentaju kannattaa säilyttää :o)
Vinyylilevy ei tule katoamaan lähitulevaisuudessa, ja se on kokenut pienimuotoisen renesanssin viime aikoina, mutta väitän kyllä ilman muuta, että vain murto-osan levyistä saa vinyylinä, varmasti alle 30 % (?), eikä vinyylilevy koskaan tule enää nousemaan merkittäväksi formaatiksi. Syynä on yksinkertaisesti hinta (sekä öljyn, kuljetusten että työn).
Jos kerran CD-levyjenkin menekki on verkkolatausten vuoksi laskenut niin, että niiden teko ei usein kannata taloudellisesti, niin on täysin utopistista ajatella, että valmistus- ja kuljetuskustannuksiltaan monta kertaa kalliimpi formaatti, johon parhaimmillaan mahtuu vain n. 50 minuuttia musiikkia, joka turmeltuu helposti, ja joka ei pysty kunnolla edes toistamaan nykyisten musiikkityylien käyttämiä äänialueita, kasvattaisi merkittävästi osuuttaan.
Katsokaapa esim. tuota mainittua MusicOnVinylin nettikauppaa: Levyjen hintahaarukka on 25-45 $ välillä, eikä ole kovin odotettavaa, että tavaratalojen musaosastoille enää ilmestyisi vinyyleiden alelaareja. Trendi on absoluuttisesti se, että eniten musiikkia kuuntelevat eivät halua siitä maksaa, vaan hankkivat sen muuta tietä. Vinyylejä ei voi downloadata.
Diggarit tulevat ostamaan vinyylejä vielä pitkään, ja satunnaiset kokeilijat myös. Satunnaisten kokeilijoiden mielenkiinto hiipuu, kun muutama kallis levy on mennyt pilalle sekunnin huolimattomuuden seurauksena.
Lisäksi keskivertokuluttajat eivät ole tottuneet siihen, että musiikinkuuntelua varten on istuttava paikalleen.
USAssa myytiin viime vuonna 440 miljoonaa levyä, niistä 2.8 miljoonaa oli vinyyleitä, ja levymyynti kokonaisuudessaan on laskenut monta vuotta peräkkäin. Vaikka vinyylin suosio kasvaisikin yli 10 % vuodessa, kuten parina viime vuonna, niin öljyn hinta ja em. muut seikat pitävät huolen siitä, että se pysyy marginaalissa.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | arsu
18.07.2011 15:55:04 (muokattu 18.07.2011 17:13:19) | |
|
Kalmo: Olen itsekin vinyylifani, mutta suhteellisuudentaju kannattaa säilyttää :o)
Vinyylilevy ei tule katoamaan lähitulevaisuudessa, ja se on kokenut pienimuotoisen renesanssin viime aikoina, mutta väitän kyllä ilman muuta, että vain murto-osan levyistä saa vinyylinä, varmasti alle 30 % (?), eikä vinyylilevy koskaan tule enää nousemaan merkittäväksi formaatiksi. Syynä on yksinkertaisesti hinta (sekä öljyn, kuljetusten että työn).
Ainakin rock ja metallipuolen levyistä lähes kaikki uudet julkaistaan vinyylinä. Ja myös sellaisia joita ei ole koskaan ennen julkaistu, siis noita 90-luvulla ilmestyneitä. Kevyen musiikin puolelta en tiedä. Painokset on tietty pieniä, yleensä jotain 500-2000. Eikä niitä saa marketeista. Ei nyt eikä tulevaisuudessa, mut en mä ole koskaan ainuttakaan levyä mistään marketista ostanutkaan.
Jos kerran CD-levyjenkin menekki on verkkolatausten vuoksi laskenut niin, että niiden teko ei usein kannata taloudellisesti, niin on täysin utopistista ajatella, että valmistus- ja kuljetuskustannuksiltaan monta kertaa kalliimpi formaatti, johon parhaimmillaan mahtuu vain n. 50 minuuttia musiikkia, joka turmeltuu helposti, ja joka ei pysty kunnolla edes toistamaan nykyisten musiikkityylien käyttämiä äänialueita, kasvattaisi merkittävästi osuuttaan.
Ei vinyyli tule CD:tä koskaan korvaamaan, eikä nousemaan tuohon asemaan missä se joskus oli. Mut ei tuolla ole mitään merkitystä, riittää että niitä saa alan kaupoista. Ja kun nykyään bändit julkaisevat sen 1000 kappaleen vinyylipainoksen, niin se useimmiten loppuunmyydään alle vuodessa. Ei tuosta painosmäärästä kukaan miljoonia tee, mut pääasia että ne myydään. Kertoo siitä että bändien ja levy-yhtiöiden kannattaa sen verran palvella fanejaan että edes tuo pieni painos levyjä tehdään. Ja ne jotka niitä haluavat, myös maksavat siitä enemmän kuin cd-levystä tai latauksesta.
Katsokaapa esim. tuota mainittua MusicOnVinylin nettikauppaa: Levyjen hintahaarukka on 25-45 $ välillä, eikä ole kovin odotettavaa, että tavaratalojen musaosastoille enää ilmestyisi vinyyleiden alelaareja. Trendi on absoluuttisesti se, että eniten musiikkia kuuntelevat eivät halua siitä maksaa, vaan hankkivat sen muuta tietä. Vinyylejä ei voi downloadata.
MusicOnVinyl nyt on vain yksi pieni julkaisija muiden joukossa. Ja keskittynyt lähinnä uusintapainoksiin. Eikä siinä mitään, ihan laadukkaita nuo ovat mitä omistan. Ja sit on näitä, esim. uuden Hauntedin vinyyli+CD-versio maksoi 18,90.
Pelkkä cd euron vähemmän. Ja Grinderman 2 sama homma. Ja monta kymmentä muuta samanlaista esimerkkiä.
Diggarit tulevat ostamaan vinyylejä vielä pitkään, ja satunnaiset kokeilijat myös. Satunnaisten kokeilijoiden mielenkiinto hiipuu, kun muutama kallis levy on mennyt pilalle sekunnin huolimattomuuden seurauksena.
Lisäksi keskivertokuluttajat eivät ole tottuneet siihen, että musiikinkuuntelua varten on istuttava paikalleen.
Menee se cd-levykin kelvottomaksi huolimattomuuden seurauksena. Eikä vinyylilevy nyt niin mahdottoman hauras ole. Mun muksu potkaisi futiksella levaria sen soidessa, nyt levyssä on naarmu joka napsahtaa yhdessä biisissä mut ei hypi. Toki vinyylilevyt tarvitsevat enemmän huolenpitoa, mut ei siitä ole vaivaa. Mä jopa tykkään siitä. Tää paikallaanolo on kyllä uskomatonta. Ja pitää paikkansa, siksi keskivertokuluttaja ei tulekaan koskaan ostamaan vinyyliä.
USAssa myytiin viime vuonna 440 miljoonaa levyä, niistä 2.8 miljoonaa oli vinyyleitä, ja levymyynti kokonaisuudessaan on laskenut monta vuotta peräkkäin. Vaikka vinyylin suosio kasvaisikin yli 10 % vuodessa, kuten parina viime vuonna, niin öljyn hinta ja em. muut seikat pitävät huolen siitä, että se pysyy marginaalissa.
Tästä huomaat että keskivertokuluttaja ei enään kohta osta ollenkaan fyysisiä levyjä. Tässä tuo syy oikeastaan koko siirtymiseen cd:stä vinyyliin. Ipod-telakat ja kovalevysoittimet sun muut ovat tulleet niin laadukkaiksi, että jopa äänenlaatua arvostavat ovat alkaneet ostaa musiikkinsa verkosta. Omassa kaveripiirissä muutama on tehnyt juuri näin, kovalevyllä on muutama tuhat levyä kätevästi käytettävissä. Mutta kun arvostavat fyysisiä levyjä niin ostavat pelkästään vinyyliä.
Onhan tää vinyylitouhu silti tällaista harrastelua ja keräilyä, tietyn painoksen metsästystä jne. Myönnetään. Mut hemmetin mukavaa, ja kun on laitteisto vähän keskiverrosta parempaa niin saundaahan vinyyli nyt jumalattoman hyvälle.
E: Sori, ollaan taas aika kaukana tuosta ketjun otsikosta : D
Tää tuntuu olevan trendi täällä, joku kehaisee vinyyliä, joku on vastaan ja kohta vängätään sivukaupalla. Mut vängätään vaan. |  Cultösaurus
18.07.2011 18:33:02 (muokattu 18.07.2011 18:35:55) | |
|
Kalmo:
Lisäksi keskivertokuluttajat eivät ole tottuneet siihen, että musiikinkuuntelua varten on istuttava paikalleen.
Juuri tämä pakollinen paikallaan istuminen on se syy, miksi vinyyliharrastusta aloittelen. Musiikki on jäänyt liiaksi sellaiseksi taustavirikkeeksi dataamisen oheen aktiivisen kuuntelun sijaan. Tietysti vastaava keskittyminen onnistuisi CD-muodossa vaivattomammin ja huokeammin, mutta jokin viehätys noissa isoissa kiekoissa ja itse pahvikoteloiden suurikokoisessa kansitaiteessa on. En aio tietenkään luopua digitaalisesta levykirjastostani, joka on varsin mittava, mutta ajattelin pikkuhiljaa alkaa napsia 70- ja 80-luvun klassisen rock n' rollin, space rockin, progressiivisen rockin, reggaen, folkin yms. klassikoita kirppareilta, divareista, levykaupoista yms. Oma musiikkimaku on sen verran painottunut vanhoihin hyviin aikoihin, että modernit tuttavuudet rajoittuvat lähinnä niitä apinoiviin indie-virityksiin, jotka tietysti julkaisevat tuotantonsa myös vinyyleinä hipster-lasit huurussa.
Perin siis isältäni levarin, läjän iskemättömässä kunnossa olevia LP:itä ja jo mainitun vahvistimen, joten enää pitäisi jotkin semilaadukkaat kaiuttimet hommata. Ketjun aiheeseen palaten: löysin huokeahkon ja luotettavan oloisen korjausliikkeen, joka lupasi korjuun alle sataan euroon, parhaimmillaan vain noin 60 eurolla. Huomenna aion vahvarin sinne kiikuttaa. | |
Itekkin CD:stä siirryin älppäreihin. Kuulostavat paremmalta, ovat hienompia ja niitä tulee kuunneltua. CD:t lähinnä homehtuu hyllyssä kun koneelta kaikki musa tulee muuten.
Mulla oli yhdessä vanhassa Technics-vahvarissa vähän vanhuuttaan tullutta häikkää. Vein paikalliseen korjaamoon jyväskylässä, uusivat potikat ja jotain kytkimiä ja kait vielä puhistivat. Makso 60€ ja toimii taas normaalisti. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
