Studiotyöskentely ›

Radio kun puskee otsikon mukaista biisiä silmille vähän väliä olen kiinnittänyt huomiota tuotantopuoleen. Mielestäni tämä on kouluesimerkki kappaleesta josta tuotanto tekee biisin - vaikka tämä maineikaan alkuperäisesittäjän coveri onkin.
 
Periaatteessa biisi ei ole kummoinen. Jenkkien open mic - illoissa esitetään tänäkin iltana sävellykseltään ja sovitukseltaan samantasoisia tai parempia ralleja.
 
Tuotanto on kuitenkin oivallista - sopivan rohea kitarasoudi, mukava taustajyrinä, kohtuulliset synamausteet ja robottihöpinät. Lisäksi Laulusoundia on mankeloitu sopivan maltillisesti. Lieneekö siinä miedosti säröä mukana vai mitä. Järkevältä kuulostaa ainakin minun korvaani.
 
Pointtina siis tämä: Vaikka artisti vetäisi nauhalle vain miehen ja kitaran saadaan vähästäkin materiaalista taitavissa käsissä hittitavaraa melko pienillä mutta harkituilla lisukkeilla.
 
Jos ei muuta - oma uskoni oman hevikantrin mahdollisuuksiin koheni aamukahvipöydässä. :)
 
Mitä tuumatte biisin tuotannosta / analyysistä?

Analysoin tarkemmin kun pääsen taas kuulemaan, mutta ennenkuin muiden kirjoitukset vaikuttaa mielipiteeseen, piti päästä sanomaan että diggasin sitä ameriikan soundia biisissä ihan helvetisti.

Tuotantohan tässä on teknisesti huippuunsa hiottua..
(suurin) osa vaan nykyajan tuottajista on seonnut ja
sokeutunut saundien kliinisyyteen ja hyvää tuottamista
mitataan pelkästään liikaa sillä. Ei tälläinen tuottaminen
varsinaisesti hyvä musiikkia pilaa, mutta tekee siitä
vähemmän nautittavaa ja tästä syystä esim. levyjen
deadlinet myöhästyy, rahaa palaa hukkaan jne.
Ja vielä tästä biisistä. Voi vittu että se autotune ärsyttää.
.. vaikka ois kuinka epätarkka laulaja, autotunen saundi ärsyttää enemmän ku lievä epävire.

Radio kun puskee otsikon mukaista biisiä silmille vähän väliä olen kiinnittänyt huomiota tuotantopuoleen. Mielestäni tämä on kouluesimerkki kappaleesta josta tuotanto tekee biisin - vaikka tämä maineikaan alkuperäisesittäjän coveri onkin.
 
Periaatteessa biisi ei ole kummoinen. Jenkkien open mic - illoissa esitetään tänäkin iltana sävellykseltään ja sovitukseltaan samantasoisia tai parempia ralleja.
 
Hmmm. Hieman täytyy olla eri mieltä tuon tuotannon merkityksestä tuon biisin "loistokkuudessa" eli ei se pelkän tuotannon ansiota ole. Biisi itsessään on aivan loistava esimerkki siitä kuinka vähistä aineksista luodaan jotain äärimmäisen hienovireistä ja tuoreen kuuloista. (Eli vaikka olen tuota Who:n versiota kuunnellut vuosikaudet, niin eipä ole kyllästyminen iskenyt ja kyllä tämä Jäsen Keksinkin versio kuulostaa ihan hyvältä vaikkei mitään "uutta" biisiin lisääkään.)
 
Kyseessä on kuitenkin "herkkä" biisi ja siksi se on äärimmäisen vaikea saada toimimaan. (Herkällä en tarkoita nyyhkyballadia, vaan tunnelmaan perustuvaa latausta.) Eli paskan laulajan laulamana tuo myös kuulostaa paskalta, vaikkei se itse biisin vika olekaan. Sama pätee näihin mainitsemiisi open mic iltoihin, eli vaikka olisi kuinka hyvä biisi, niin huono laulu pilaa senkin... =) Niin ja joskus toisinkin perin eli keskinkertaisen biisin pelastaa ilmiömäinen laulaja.
 
Mutta takaisin asiaan ja höpinä seis. Eli hyvin on tuotettu meikäläisenkin mielestä, mutta on itse biisikin kova ja Who:n ehdotonta parhaimistoa! Who's Next on yksi kaikkien aikojen Levyistä (isolla ällällä). Piste. =)

Voi vittu että se autotune ärsyttää.
.. vaikka ois kuinka epätarkka laulaja, autotunen saundi ärsyttää enemmän ku lievä epävire.
 
I agree. Tyypillinen ylisiivottu meininki.

I agree. Tyypillinen ylisiivottu meininki.
 
Heh. Tää taisi olla se mitä pidin "särönä." Onneksi ei ole käytännön kokemusta autotunesta niin ei ärsytä...

Jos oli tarkoituksena tuottaa mahdollisimman tylsä, tasapaksu ja ylipitkä esitys, niin siinä ovat onnistuneet erinomaisesti. Kaikki dynamiikka alkuperäisesityksestä tiessään, ja se herkkyyden ja rujouden vastakkain asettelu. Juurikin se, mistä kappale kertoo ei välittynyt musiikin kautta. Mutta sehän onkin - hui! - sisältöä.
 
Tämä muistetaan 20 vuoden päästä samalla nostalgisella nolouden sekaisella lämmöllä kuin Kajakoogoon (tjsp) hitit tänä päivänä esimerkkeinä aikansa mauttomimmista luomuksista.

Jos oli tarkoituksena tuottaa mahdollisimman tylsä, tasapaksu ja ylipitkä esitys, niin siinä ovat onnistuneet erinomaisesti. Kaikki dynamiikka alkuperäisesityksestä tiessään, ja se herkkyyden ja rujouden vastakkain asettelu. Juurikin se, mistä kappale kertoo ei välittynyt musiikin kautta. Mutta sehän onkin - hui! - sisältöä.
 
Jep. Nykyään kun pruukataan tuottaa kaunista kuorrutusta, mutta kun se sisältö puuttuu niin mitä jää? Pelkkää kikkailua.

Ihan ok tuo versio on. Mahti biisi joka tapauksessa. Sheryl Crown versio (The Whon tribuutti-levyllä) on todella hyvä, kannattaa hankkia.

Eikös siinä alkuperäisessä versiossa ollut välikohta, joka tästä uudesta on napattu pois? Ainakin liveversiossa oli todella maukkaasti rokkaava väli.
 
Mitä tulee AutoTuneen, niin tavallisella keskiverto musiikinkuuntelijalla ei ole mitään eväitä sen kuulemiseen. Aistimus on taatusti se mikä on tarkoituskin, eli puhtaan laulusuorituksen kuuleminen.

Eikös siinä alkuperäisessä versiossa ollut välikohta, joka tästä uudesta on napattu pois? Ainakin liveversiossa oli todella maukkaasti rokkaava väli.
 
Olipa hyvinkin. Tässä valmiiksipureskellussa versiossa tuo väliosa on korvattu konerummuilla ja ihmeellisellä särömölinällä.

Olipa hyvinkin. Tässä valmiiksipureskellussa versiossa tuo väliosa on korvattu konerummuilla ja ihmeellisellä särömölinällä.
 
Jep. Ja loppuun tehty vähän lisää omia sanoja, tosin ei kovin hyviä. Erittäin tulehtunut versio/orkesteri/meininki.
 
Poliisiasia.

Aistimus on taatusti se mikä on tarkoituskin, eli puhtaan laulusuorituksen kuuleminen.
 
Itse epäilen, että sanavalinta "LUONNOTTOMAN laulusuorituksen kuuleminen" olisi ollut parempi.

Mitä tulee AutoTuneen, niin tavallisella keskiverto musiikinkuuntelijalla ei ole mitään eväitä sen kuulemiseen. Aistimus on taatusti se mikä on tarkoituskin, eli puhtaan laulusuorituksen kuuleminen.
 
Autotune on liian tarkka vireen kanssa. Normaaliääni heittää kuitenki sen pienen määrän vaikka kuullostaa kuinka tarkalta laulajalta vain. Autotune tekee täysin suoraa linjaa, josta tulee sellainen eräänlainen ärsyttävä "levy-jää-päälle" -soundi siihen lauluun. Liian tasainen.

Jep. Aina kun Evanescence soi radiossa, oikein sattuu korviin ne kuuden tahdin mittaiset siniäänet. :P

Itse ainakin loukkaannuin verisesti, kun Bruce Springsteen meni raiskaamaan Patti Smith Groupin "Because the Nightin".

 
Eikös se ole kuitenkin Brucen säveltämä, vaikkei alkuperäisesitystä tehnytkään?
 
Mutta tuossa No one knowsin Limpsislompsisversiossa minua mättää se, että olen nähnyt Whon "vanhusten" esittävän kappaletta livenä, ja se kuulostaa paljon vitaalisemmalta ja nuorekkaammalta kuin tämä Biskvitin virsiversio.
Rokki kuolee ja loppu tulee...

Eikös se ole kuitenkin Brucen säveltämä, vaikkei alkuperäisesitystä tehnytkään?
 
Toki, mutta ei sanoittama.
 
EDIT: Tai siis BS sanoitti oman versionsa. Patti Smith omansa suurelta osin uudestaan, ja aiheesta.

Jep, nyt sain monitoreista soimaan vihdoin.
 
Ite biisihän on hieno, alkuperäisen rokkirymistelyä en ole vaan oppinu diggaan, mikä ilmeisesti sukupolviasia - jotenkin hevarina on kasvanut siihen joko/tai-meininkiin että mies/kitara-jutusta ei hypätä yht'äkkiä rokkirämistelyyn. Niinpä tää Limp Bizkitti toimii ihan vitusti. Kitarat helisee mukavasti ja autotune-laulu istuu siihen täydellisyyten, oli siitä normaalisti mitä mieltä hyvänsä. Hienoa biisiä ei tämä konetuotanto mielestän pilaa. Radiomeno. Viimisen päälle on tehty kyllä.
 
Alkuperäisen fiilistä ei ehkä tavoiteta, mutta pääasia että toimii. Ja pakollinen huumor: Pete ehkä tosiaan tietää nykyisin miltä tuntuu olla "bad man". Jeppis.

jotenkin hevarina on kasvanut siihen joko/tai-meininkiin että mies/kitara-jutusta ei hypätä yht'äkkiä rokkirämistelyyn.
 
Hevissä ei ole käytetty ikinä tuota efektiä? :D:D:D
 
Kohta limpparit varmaan tekee ihkun slovariversion Stairway to Heavenista....