| Aihe: Aloittelijoiden virheet | |
|---|
|
Olen harjoitellut laulamista nyt itsekseni kitaran ja pianon kanssa jonkun verran, mutta uskon tekeväni erittäin paljon teknisiä virheitä (todennäköisesti kaikki mahdolliset). Laulutunnit aion alottaa sitten kun on varaa, mutta haluaisin harjoitella ja vähän etukäteen. Ajattelin siis kysyä jos saisi jonkunlaista informaatiota siitä miten ei tulisi laulaa tai harjoitella laulamista, eli mitkä ovat sellaisia tyypillisiä aloittelijoiden mokia? |
|
Täysin itseoppineena laulajana osaan kertoa että älä ainakaan laula niin että sattuu kurkkuosastolle. :) |
|
Sattua ei saa suoraan, mutta tuntua saa ja ehkä pitääkin.
Hattori Hanzo. |
 Valtz0r
30.05.2011 21:28:53 (muokattu 30.05.2011 21:34:19) | |
|
Vähän hankala juttu. Mun tapauksessa siitä ei ollut melkein yhtään iloa, vaikka laulutunteja aloitellessa kahlasin useamman lauluaiheisen keskustelupalstan läpi ja luin ties mitä tekstejä aiheesta. Mulla on nyt 3,5 vuotta laulutunteja takana ja tässä kun oon paljon harjoitellut, ikää kasvanut (aloitin 16v, nyt 19v) ja äänitellyt, niin oon vasta ihan äskettäin saanut koko toimivan äänialani (johon en laske nyt niitä tosi korkeita, koska ne on kovin epävakaita) toimimaan kunnolla kun ennen etenkin keskikorkeat kuulosti aika surkealta. Nyt ne on siis aika vakaita ja vahvoja, eikä niistä enää kuulu sellainen jännitys, joka teki äänestä välillä laiskan ja välillä vihaisen kuulosen.
Mut hmm... Mulla tällä hetkellä jos pitäisi näin nimimerkin takaa heittää pari mahdollisesti hyödyllistä juttua niin
Sulla on kurkunpää, jonka korkeutta voit havainnoida aataminomenasta. Paina kieltäsi nieluun/alas, niin sun aataminomena saattaa laskeutua (ja siitä tiedät, että kurkunpää laskee) ja samalla ääni kuulostaa omiin korviin ehkä hassulta. Laulussa ois tosiaan hyvä, että se kurkunpää tippuu jossain määrin (tai ei ainakaan nouse korkeampiin nuotteihin mentäessä vaan pysyy aika vakiokorkeudessa), mutta sitä ei hallita kielellä/leualla. Ja sitä saa pohtia, miten sen pitää kunnossa. Leukaa ei sais jumittaa. Eikä kieltä. Joidenkin mielessä tosin alussa saa, koska niitä voi olla niin vaikee olla jumittamatta. Joidenkin mukaan sellainen hämmästynyt sisäänhengitys voi auttaa. Mä en tosin tunne laulaessa hengittäväni mitenkään isosti. Tää nyt on tällaista omaa kokemusta, jolla ei välttämättä ole sulle iloa, mutta itse siis jollain tavalla liikuttelen pehmeän ja kovalaen välimaastoa (ja jos tätä tekis pidempään, voisin saada 15 sekunnissa yökkäysrefleksin, mutta en tee yhtä pitkälle vaan ihan sen verran että kurkunpää lähtee noin sekunnissa alaspäin; ajattelin ekaks sanoa että tehään samalla tavalla kuin g-kirjaimen lausunta mutta ei sitä tehdäkään, luulin aluksi vain) ja sitten kun tulee sopiva tuntuma, otan sellaisen kevyen henkäisyn sisään jolloin tuntuma on vielä parempi (ja sellainen haukotusmainen tunne siellä sitten on, vähän kuten haukotuksen alussa mutta ei sellainen pakottavan vahva). Sitten päästän vielä ihan vähän nenästä ilmaa ulos juuuuri ennen fraasia kun se mahdollistaa leuan rentoutumisen tjsp...
Mutta joo, tosta selostuksesta on sulle tuskin hyötyä. Enkä oo ikinä missään lukenut tuollaista laulukirjoista, kunhan itselläni menee jotenkuten tolleen, niin popissa kuin klassisessakin. Mutta kuvittelisin, että johonkin tuon kaltaiseen pitkällä aikavälillä pyritään, jos tekniikkaa yritetään pitää "hyvänä". Eli kurkunpää ei saisi nousta, mutta ei sitä saisi laskeakaan kielellä/leualla. Sitten nenä, kitapurje, haukotus, hämmästys ja semmoiset voi toimia avainsanoina tossa.
Sellainen tosi perusneuvo on myös, että hengitettäessä hartiat ja semmoiset ei nouse. Jostain vatsa-kylki-selkä-alueelta voi tapahtua sen sijaan laajenemista. Hengityksen pitäisi ilmeisesti mennä silleen "alas", että se kaikki laajeneminen tapahtuisi suht matalalla, vaikkei sitäkään varmaan kannata äärimmilleen vetää.
Aika sekopäistä hommaa tämä laulun pohtiminen. :o
http://www.mikseri.net/valzum Omia sähellyksiä ;) lähinnä midilaatua |
|
Kyllä se kurkunpää kaikilla nousee ja pitää noustakin. En ole vielä koskaan kuullut tai nähnyt ketään, jonka kurkunpää ei nousis ylä-äänissä yhtään. |
|
AngusYoung: ....... Ajattelin siis kysyä jos saisi jonkunlaista informaatiota siitä miten ei tulisi laulaa tai harjoitella laulamista, eli mitkä ovat sellaisia tyypillisiä aloittelijoiden mokia?
Vaikea kysymys, koska jokaisella taitaa olla omat taipumuksensa, jotka saattavat olla oikein tai sitten ei. Joten yhden ihmisen ongelmat eivät välttämättä päde sinuun.
Minun ongelmani on ollut että olen arastellut laulamista, ja tämän takia koitan muodostaa äänen liian syvällä kurkussa, joka tekee sen että ääni on kuin Kermitillä. Pikkuhiljaa eri harjoitteilla sitä on saatu "eteenpäin".
Yleinen ongelma on että "turhat" lihakset kaulassa jännittyvät ja saattavat nostaa kurkunpäätä liian korkealle (sama kuin nielaistessa) katkaisten ilmanvirran. Rennosti tehty liprols (huulitäry?) auttaa kummasti. Kannattaa pitää rentous ensisijaisena, äänen korkeus toissijaisena. Lisää korkeutta löytyy kun ensin oppii rentouttamaan.
Monet oppaat väittää että kurkussa ei pitäisi tuntua miltään kun äänenmuodostus on oikea. Itse en ole tätä vielä kokenut, mutta sattua ei saa, silloin jännittää ja puskee liikaa.
Laulaminen on siitä hauska laji opetella koska siitä löytyy NIIN paljon ristiriitaisia ohjeita ja mielipiteitä ammattilaistenkin keskuudessa :) |
 Zoso
03.06.2011 11:55:21 | |
|
Se, että mennään perse edellä puuhun, eli ruvetaan heti yrittämään niitä vaikeimpia biisejä koska ne on niin hyviä, eikä opetella helpompia jotka vois kuulostaakin joltain. :)
There are only two kinds of music. Good and Bad. |
|
Laulutunteja kun on ottanut, niin hauska miettiä jälkeenpäin, että miten sitä onkaan tullut hengittäneeksi aina niin, että rintakehä nousee.
Minun tyypillisin virheeni oli aloittaessa se, että matalalta laulaessa yritin päästä matalalle painamalla leukaa alas. Ei näin. |
|
vesipeto: Minun ongelmani on ollut että olen arastellut laulamista, ja tämän takia koitan muodostaa äänen liian syvällä kurkussa, joka tekee sen että ääni on kuin Kermitillä. Pikkuhiljaa eri harjoitteilla sitä on saatu "eteenpäin".
Tämä muuten vituttaa,mutta se on rakkaan suomen kielemme ongelma.
Mokomat takaiset vokaalit. |
|
Onko vinkkejä miten rentouttaa kurkkua kun monesti varsinkin muiden seurassa tulee jännitettyä sitä liikaa ja tulee sellainen kiristävä tunne eikä pääse niin korkealle kuin normaalisti itsekseen laulaessa? Olen yrittänyt miettiä mitä teen erilailla yksikseen laulaessani, ja ehkä en puske laulua niin kovaa ja syvältä vaan se tulee enemmän "edestä" tjsp. :) Osaltaan tuo puskeminen esim. bändireeneissä johtuu tehottomasta pa:sta johon täytyy miltei huutaa että kuuluu. Mutta en usko sen olevan ainoa syy tuohon, karaokessakin tuo sama ilmiö toistuu. Päätäkin pyrin pitämään alhaalla joka tuppaa nousemaan korkealle mentäessä.
Tai no, omalla kohdalla nyt ei vielä laulamisesta voi juuri puhua mutta kuitenkin. |
|
-Cale: Onko vinkkejä miten rentouttaa kurkkua kun monesti varsinkin muiden seurassa tulee jännitettyä sitä liikaa ja tulee sellainen kiristävä tunne eikä pääse niin korkealle kuin normaalisti itsekseen laulaessa?
Eikös nämä huulipäryt auta tuohon?
Leuka tietysti eteenpäin oikeassa asennossa ja rentona(ei liian rentona). |
|
-Cale: Onko vinkkejä miten rentouttaa kurkkua kun monesti varsinkin muiden seurassa tulee jännitettyä sitä liikaa ja tulee sellainen kiristävä tunne eikä pääse niin korkealle kuin normaalisti itsekseen laulaessa? Olen yrittänyt miettiä mitä teen erilailla yksikseen laulaessani, ja ehkä en puske laulua niin kovaa ja syvältä vaan se tulee enemmän "edestä" tjsp. :) Osaltaan tuo puskeminen esim. bändireeneissä johtuu tehottomasta pa:sta johon täytyy miltei huutaa että kuuluu. Mutta en usko sen olevan ainoa syy tuohon, karaokessakin tuo sama ilmiö toistuu. Päätäkin pyrin pitämään alhaalla joka tuppaa nousemaan korkealle mentäessä.
Valtaosa lauluharjoittelusta, ainakin alussa, on juuri tuota kurkun rentouttamista ja oikean koordinaation löytämistä. Oma opetukseni on ollut että alussa erittäin kevyesti ja rennosti, vaikkapa huulitäryllä. Saundin pitää olla kevyt ja "tyttömäinen", kunhan kurkku on rento. Myöskään ei saa treenata liian korkealle, vaan sille korkeudelle jossa rentous vielä säilyy. Kyllä sitä korkeutta sitten pikkuhiljaa tulee lisää kun paikat on rennot. Myöhemmin siihen on helppo lisätä voimaa puristamalla äänihuulia enemmän yhteen (jos teet hitaasti "ommmmppppf" äänteen, tunnet tuon äänihuulien sulkeutumisen) ja lisäämällä ilmanpainetta sopivassa suhteessa.
Bänditreeneihin voisi auttaa, jos pistät vähän lisävahvistusta signaaliin kompressorilla. Silloin hiljempaakin lauletut kohdat tulee lujempaa pa:sta. |
|
Jees, kiitokset vinkeistä, jospa näillä taas vähän pääsisi eteenpäin. |
|
kiriminni: Eikös nämä huulipäryt auta tuohon?
Leuka tietysti eteenpäin oikeassa asennossa ja rentona(ei liian rentona).
Jep - huulijuttu toimii kieltämättä. Leukaa saa kanssa rentoutettua mm. sillä, että kokeilee laulaessa pitää leukaa kevyesti alhaalla käsien avulla. Eli siis rentouttaa leuan täysin. Ja mikäli jännityksiä on niin auttaapa tuo lihaksien venytteleminenkin kasvojen alueelta - ja leuvasta kun puhutaan niin varsinkin ohimoalue ja poskien alla olevat lihakset on aika merkittävässä asemassa. Mutta kuten kiriminni tuossa jo totesikin, niin ei kannata myöskään laulaa siitä rentoudesta huolimatta mitenkään laahaavasti tai löysästi ymsyms. tunnetta peliin! :) |
|
Itse kävin laulutunneilla yhen vuoden 14-vuotiaana ja sit tuli bändihommat kuvioihin ja ei ollut oikeen aikaa muuhun, kuin bändiin. Reenasimme ahkerasti ja keikkailimme paljon. Bändin kanssa äänen voimakkuus nousee helposti todella kovaksi, kun soittajat innostuu ja motikoista ei saa lauluun enää volaa - nii oli pakko huutaa. Kehitin itelleni ihan oman tekniikan ja se toimi hyvin...
kunnes taas 20-vuotiaana aloitin laulutunnitn (CVT) ja opettajani ihmetteli onko äänihuulissani vikaa kun ääni oli niin käheä. Kovalla harjoittelulla saatiin ääneni kirkkaaksi ja selvisi syy äänen käheyteen - puskin ilmaa tosi kovaa ja koitin saada sillä volaa ääneeni. Se on väärin. Ääneen saa voimaa tekniikalla, ei ilmalla eikä huutamisella :)
Mielestäni tärkein asia laulamisessa on muistaa, ettei laula liian kovaa. Rouheaa soundia ei saa sillätavalla (ainakaan "terveellisesti") vaikka bändikaverit sanois mitä ja miksaaja valittais, kun ei laulu kuulu! :D |
|
camppu: Mielestäni tärkein asia laulamisessa on muistaa, ettei laula liian kovaa. Rouheaa soundia ei saa sillätavalla (ainakaan "terveellisesti") vaikka bändikaverit sanois mitä ja miksaaja valittais, kun ei laulu kuulu! :D
Itse kanssa opettelen ihan perusasioita.
Korkealle ei vaan tahdo päästä ilman ,että laulaa kovempaa.
Tekniikkavirhe,tiedän,mutta ainakaan en yritä lisähapella huutaa.
Samalla ilmamäärällä matalalta ja korkealta ainakin yritän.
Ainakaan käheyttä ei ole tullut se on ainakin hyvä. |
|
Eikä ole tekniikkavirhe. Äänenvoimakkuus nousee aina kun mennään ylöspäin. Se on väistämätöntä. |
|
Jepjep!
Ja kun menee korkeelle niin pitääkin laulaa kovempaa ja ottaa enempi tukee =) |
|
camppu: Jepjep!
Ja kun menee korkeelle niin pitääkin laulaa kovempaa ja ottaa enempi tukee =)
Olispa se näin helppoa,mut kun ei. |
|
Santerus: Eikä ole tekniikkavirhe. Äänenvoimakkuus nousee aina kun mennään ylöspäin. Se on väistämätöntä.
Tuohan kuulostaa että korkealta on mahdoton laulaa hiljaa? Ei ole totta tietenkään. Mutta jos haluaa resonointia ääneen, niin sitten pitää lisätä painetta, ja äänenvoimakkuuskin toki samalla nousee. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
