Laulaminen ›

Vähän hankala juttu. Mun tapauksessa siitä ei ollut melkein yhtään iloa, vaikka laulutunteja aloitellessa kahlasin useamman lauluaiheisen keskustelupalstan läpi ja luin ties mitä tekstejä aiheesta. Mulla on nyt 3,5 vuotta laulutunteja takana ja tässä kun oon paljon harjoitellut, ikää kasvanut (aloitin 16v, nyt 19v) ja äänitellyt, niin oon vasta ihan äskettäin saanut koko toimivan äänialani (johon en laske nyt niitä tosi korkeita, koska ne on kovin epävakaita) toimimaan kunnolla kun ennen etenkin keskikorkeat kuulosti aika surkealta. Nyt ne on siis aika vakaita ja vahvoja, eikä niistä enää kuulu sellainen jännitys, joka teki äänestä välillä laiskan ja välillä vihaisen kuulosen.
 
Mut hmm... Mulla tällä hetkellä jos pitäisi näin nimimerkin takaa heittää pari mahdollisesti hyödyllistä juttua niin
 
Sulla on kurkunpää, jonka korkeutta voit havainnoida aataminomenasta. Paina kieltäsi nieluun/alas, niin sun aataminomena saattaa laskeutua (ja siitä tiedät, että kurkunpää laskee) ja samalla ääni kuulostaa omiin korviin ehkä hassulta. Laulussa ois tosiaan hyvä, että se kurkunpää tippuu jossain määrin (tai ei ainakaan nouse korkeampiin nuotteihin mentäessä vaan pysyy aika vakiokorkeudessa), mutta sitä ei hallita kielellä/leualla. Ja sitä saa pohtia, miten sen pitää kunnossa. Leukaa ei sais jumittaa. Eikä kieltä. Joidenkin mielessä tosin alussa saa, koska niitä voi olla niin vaikee olla jumittamatta. Joidenkin mukaan sellainen hämmästynyt sisäänhengitys voi auttaa. Mä en tosin tunne laulaessa hengittäväni mitenkään isosti. Tää nyt on tällaista omaa kokemusta, jolla ei välttämättä ole sulle iloa, mutta itse siis jollain tavalla liikuttelen pehmeän ja kovalaen välimaastoa (ja jos tätä tekis pidempään, voisin saada 15 sekunnissa yökkäysrefleksin, mutta en tee yhtä pitkälle vaan ihan sen verran että kurkunpää lähtee noin sekunnissa alaspäin; ajattelin ekaks sanoa että tehään samalla tavalla kuin g-kirjaimen lausunta mutta ei sitä tehdäkään, luulin aluksi vain) ja sitten kun tulee sopiva tuntuma, otan sellaisen kevyen henkäisyn sisään jolloin tuntuma on vielä parempi (ja sellainen haukotusmainen tunne siellä sitten on, vähän kuten haukotuksen alussa mutta ei sellainen pakottavan vahva). Sitten päästän vielä ihan vähän nenästä ilmaa ulos juuuuri ennen fraasia kun se mahdollistaa leuan rentoutumisen tjsp...
 
Mutta joo, tosta selostuksesta on sulle tuskin hyötyä. Enkä oo ikinä missään lukenut tuollaista laulukirjoista, kunhan itselläni menee jotenkuten tolleen, niin popissa kuin klassisessakin. Mutta kuvittelisin, että johonkin tuon kaltaiseen pitkällä aikavälillä pyritään, jos tekniikkaa yritetään pitää "hyvänä". Eli kurkunpää ei saisi nousta, mutta ei sitä saisi laskeakaan kielellä/leualla. Sitten nenä, kitapurje, haukotus, hämmästys ja semmoiset voi toimia avainsanoina tossa.
 
Sellainen tosi perusneuvo on myös, että hengitettäessä hartiat ja semmoiset ei nouse. Jostain vatsa-kylki-selkä-alueelta voi tapahtua sen sijaan laajenemista. Hengityksen pitäisi ilmeisesti mennä silleen "alas", että se kaikki laajeneminen tapahtuisi suht matalalla, vaikkei sitäkään varmaan kannata äärimmilleen vetää.
 
Aika sekopäistä hommaa tämä laulun pohtiminen. :o