Laulaminen ›

Juzzzi: Lauluääneni on vain niin pir*n voimakas,että missään kerrostalossa tai edes maadseudulla ei kehtaa hoilottaa niin kovaa kuin korkeimmat äänet lähtisivät. Siksipä laulan vain biisien matalia osioita ja korkea varovasti, jonka seurauksena kurkku kylläkin kipeytyy noepasti.
 
Kuulostaa tutulta!
Itse lauloin joskus muutama vuosi sitten hyvinkin naisellisella, sillä sellaasella neutraalilla virsienveisausäänellä. Seurailin paljon muita laulajia ja olin toisille kateellinen, sillä muut kun lauloivat niin ne eivät ehkä päässehet kovin korkealle, mutta heillä oli äänessä kuitenkin se oma puheäänisoundi, joka tekee jokaasen laulajan äänestä persoonallisen. Itellä sitte taas heti hieman korkeammissa äänissä tuli sellanen todella klassinen oopperasoundi esille, enkä saanu sitä millään jätettyä pois. Täten en kuulostanu oikiastaan yhtään itteltäni.
 
Aina salaa olin sitte reenaallu biisejä huutaen läpi, koska vaikka oonkin nainen niin meikälääsellä on vähä miehekkäämpi puheääni, ja reilu overdrive "huutolaulanta" onnistu luonnostaan jotenki paljo helpommin. Sitten tuli vastaan juuri tua sama ongelma, että jo matalalta laulettaessa ääni oli voimakas, niin sitte ku piti laulaa jotaki bon jovin livin' on a prayeria, nii eihä siitä tullu yhtää mitää, ku korkeat äänet tuli niin helevatan kovalla volyymilla, ja ihan sinne korkeimpiin osioihin ei eres ääniala riittänyt.
 
Sitten otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin eräälle tutulle laulunopettajalle, jolla oli tua rock-puoli hyvin hallussa. Äänenvoimakkuuden suhteen en saanu siltä mitään konkreettisia neuvoja, mutta lohduttavasti se sano "noo kyllä se sun äänialas siitä kasvaa ku vaa huudat ja huudat ja huudat. se on ainut keino, ei se sen vaikiampi juttu oo mutta vaatii aikaa, toisilla jopa vuosia." ihan matalimpien äänien kanssa (esim. CMXän biisit teettää jonkinverran vaikeuksia laulaa alkuperäiseltä korkeudelta) mulla oli näin naispuolisena henkilönä hieman ongelmia, koska matalampiin ääniin en saanut sitä tiettyä pontta ja ääni kadotti siinä sen saman energisyytensä, mikä siinä oli hieman korkeammalta laulettaessa. tähän mulle vaan sanottiin että "se menee yleensä niin että sulla on se tiätty alaraja sun äänes, sä et pysty ainakaan paljoa sitä kehittämään alemmas, mutta voit reenata niitä alaääniä että ne vahvistuis"
 
Sitte mä vaan kirjaamellisesti huurin seuraavat pari viikkoa. Ei vaadittu eres vuosia sen äänialan nostamiseen, vaan parin viikon päästä pystyin jo laulamaan kyseisen livin' on a prayerin, mikä ei aiemmin menny sitten millään.
 
Sitten vähän jälkeenpäin lauleskelin kotipellon timon kans ja kyselin siltäki neuvoja laulutekniikan suhteen. Silloon opiin käsittehet overdrive ja curbing, ja opin kiinnittämään huomiota palleaan ja oikeaan hengitystekniikkaan. Tuki palleassa ei saa olla liian suuri, ettei ääni tule puskemalla läpi varsinkin korkealta laulettaessa. Sen virheen tein aluksi jatkuvasti, mutta kannattaa lauleskella jotaki haastavaa biisiä (ite kokeelin i surrenderia), joka vaatikin oikiasti jatkuvaa huomiota pallean suhteen. Lauloin sen biisin päivien aikana monia kymmeniä kertoja, ja sitte timo sano että "sä laulat ihan selkeesti paljo kevyemmin noi ylä-äänet. ku sä tos ekaa kertaa vedit tota biisiä niin kuuntelin että mitä v*ttua, laulaako meirän hanna epävireisesti?! mut ei, nyt ku sä vaihdat overdrivesta curbingiin nii nyt sulla on se oikea tuki palleas, sä et puske liikaa sitä laulua."
 
Eli mulla helpotti ku kevennin yläosastolla curbingiin; en laulanukkaa enää ku james hetfield vaan niinku jon bon jovi, lauloin vähän niinku "nenään", enkä niin leveästi. Ja se ei vaatinut oikiastaan ainakaan mulla kovin paljoa reeniä, kun jo osasin suhteuttaa laulamisen niin, että sain tarpeeksi voimakkaasti laulettua matalalta, ja kevyemmin taas korkealta, että balanssi pysyi hyvänä. Ei sun kannata pelätä sitä volyymia sun äänes, vedä vaa niin ku susta lähtee. Timo mulle sanoki että "jesus sä vedät lujaa, paree ku ei sulle antaas mikkiä ollenkaa! mä meen tänne kauemmas istumaan ettei mun korvat mee lukkoon.. nyt on oikee rokkimimmi kehis, sul on makee soundi!"
Oikiastaan voin sanua että son tosi iso vahvuus ku osaa vetää lujaa, ku on niitäki piipittäjiä ja puseroon hönkijöötä jokka ei kuulu bändin edes minnekkää ilman että on volyymilätkät taivais.
 
Ootko sä käyny laulutunneilla? Tavallaan on hienoa jos sä osaat vetää vähä erilaasillakin tyyleillä, mutta ne kyseiset "taitekohdat" laulus ku pitäs vaihtaa tyyliä, ne täytyy saada hitsattua uskottaviksi, muuten siitä ei tuu mitää. Mut laulutunneilta saa ainaki useimmiten ihan välittömänki avun tohon ongelmaan, kun on ihmisiltä kuullut monenlaisista ongelmista äänen suhteen. Ja sitte se, että ainakaan mun miälestä sun ei kannata vaan tyytyä vetämään matalalta sellasella täydellä draivilla, ku sä voit päästä loistamaan korkeimpienki äänien kans!