Kitarat: akustinen ›

RawknRawl: Ei munkaan korvassa vireinen kuulosta epävireiseltä. Eikä riipu soittimesta.
 
Joo, mutta se mikä kuulostaa minulle vireiseltä saattaa toisesta kuulua epävireiseltä. Täällä kun joku kertoi, että kitaran vire parhaimmillaankin on epävireinen. Minulla on kuitenkin ollut monta kitaraa ja on parhaillaankin, jotka kuulostavat omaan korvaani vireisiltä soittimilta. Jos on noinkin herkkä korva, kuin em. tapauksessa, niin se saattaa vähentää huomattavasti soittonautintoa.
 
Eli tuohon sinun kommenttiisi voin todeta, että näemmä vireinen kitara voi joillekin kuulua epävireiseltä. Kumma kyllä näinkin epävireisellä soittimella, kuin kitara pystytään tekemään ihan siedettävää musiikkia.

Old Guitar: Joo, mutta se mikä kuulostaa minulle vireiseltä saattaa toisesta kuulua epävireiseltä. Täällä kun joku kertoi, että kitaran vire parhaimmillaankin on epävireinen. Minulla on kuitenkin ollut monta kitaraa ja on parhaillaankin, jotka kuulostavat omaan korvaani vireisiltä soittimilta. Jos on noinkin herkkä korva, kuin em. tapauksessa, niin se saattaa vähentää huomattavasti soittonautintoa.
 
Eli tuohon sinun kommenttiisi voin todeta, että näemmä vireinen kitara voi joillekin kuulua epävireiseltä. Kumma kyllä näinkin epävireisellä soittimella, kuin kitara pystytään tekemään ihan siedettävää musiikkia.
 
Ymmärsin kyllä. Eikä pointti oikeastaan ole se, että on erilaisia korvia. Vaan se, että kitara ja muut vastaavat soittimet ovat vireeltään kompromisseja. Aina.
 
Se on sitten sen kompromissisen virityksen asia kuinka paljon ohi mikäkin nuotti missäkin kohtaa otelautaa lopulta on. Jos soittaa koko ajan capo 2. välissä avoimesta G-asemasta (A) hilipataa ja suokantria, niin kyllä se kitara kannattaa virittää capo 2. välissä ja vieläpä niin, että G, C ja D otteet ainakin olisivat mahdollisimman vireisiä.
 
Tätä kompromissin tarvetta pienentämään on niitä kompensoituja talloja, satuloita ja jopa nauhoja.
 
Se on ihan toinen juttu kuinka häiritsevää se "epävireisyys" sitten on.

Eväti kaikki kitarat siedä yhtä paljon vireen laskua vaikka olisivat huippusoittimia. Se on myös materiaaleista ja rakennustavasta kiiinni.
 
Harvoin lasken kieliä yhtä matalaan vireeseen kuin tuo ketjussa mainittu CFCFCF-vire. Kun kielet laskee ne löystyvät ja reagoivat myös painamiseeen erilailla. Kun kieliä pudottaa niitä täytyy painaa hiljempaa, koska samalla voimakkuudella painaen löysän kielen vire muuttuu enemmmän. Vaatii totuttelua soittaa, jos käyttää uutta virettä. Jos käyttää capoa kannatta vire tsekata vielä capon laiton jälkeen uudestaan.
 
Tein yhden piisin vireellä GGDGHD, jossa siis 6. -kieli on 6-sävelaskelta matalampi kuin normaalisti (vireen kokeiluun ajauduin vahingossa kun pudotin kielen virettä liian alas). Se soi, mutta eihän sitä voi samalla tatsilla soittaa kun normaalisti vaan täytyy hieman pehmentää ettei mene rätinäksi. Hauska sointi tosin.
 
Oma kokemukseni on että jos käyttää vireitä jossa jokin kieli pudotetaan sävelaskelta enemmän tai useita kieliä tuon sävelaskeleen verran joutuu vireessä tekemään enemmän kompromisseja ja etsimään eri tapaa virittää millä on tottunut virittämään ja se vie aikansa (ainakin minulla on melko vakiintunut tapa virittää EADGHE, jossa useimmiten kompromissin pyrin tekemään A ja D kielten kesken pitäen huolen, että A ja H ovat keskenään vireessä jne.) Virittäminen lähtien A ja H kielistä taas ei toimi hyvin jossain toisessa virityksessä. Tapa riippuu virityksestä ja soinnuista mitä käyttää ja sitä joutuu haeskelemaan kappaleen mukaan.
 
Joku tuossa mainitsi eri päivät ja se onkin tuota mystiikkaosastoa. Miksi toisina päivinä kitaran virittäminen on niin työlästä ja jatkuvaa? Toisinaan voi soitella pari tuntia ilman että vireessä tapahtuu mitään korjaamisen tarvetta (tai ainakin harvakseltaan). Käy välillä kateeksi pianisteja ja kosketinmiehiä jotka eivät vireestä soiton aikana stressaa (vai stressaako?)