Media ja viihde ›

Kamerakulmat
 
Yleisessä ketjussa ärsyttävissä asioissa puitiin raivostuttavaa hahmon takavasemmalla hiippailevaa kameramiestä, eli FPS on julistettu varmaankin vanhanaikaiseksi ja etsitään jotain "uusia" ja hienoja kuvakulmia.
 
Testailin Dead Spacea ja peli vaikuttaa muutoin mainiolta ja viihdyttävältä ja varmaan tulisi pelattua sitä, mutta tuo kamerakulma on yhtä raivostuttavaa sontaa kuin jos yrittäisi ajaa autoa peilin kautta tai jotain. Kukkaruukku peittää puolet televisiosta on toinen vertauskuva, myöskin ajatus puoliksi toisen silmän päällä roikkuvasta teipinpalasesta toimii. Lisätään näihin vielä, että se teipinpalanen on oleellinen asia ja siihen täytyy kiinnittää huomiota, koska se on päähenkilö.
 
Todella raivostuttavaa: _minulla_ nämä kuvakulmat _eivät_ toimi, _vihaan_ niitä.
 
Jaa-a, no, kai sekin johonkin massamielipideanalyysiin perustuu, että on kannattavaa tehdä raivostuttavan kusinen kamerakulma rahaa syöneisiin peliprojekteihin.
 
Vaihtoehto tavanomaiselle kamerakulmalle olisi tosin saattanut saada minut esim. ostamaan ko. pelin, mutta koska peli on täysin tyydyttämätön ja raivostuttava, en todellakaan tee ostopäätöstä.
 
Hyviä pelejä ostan, huonoja pelejä vain kokeilen.
 
Sanotaan niin, että ostan pelejä todella harvoin.. mitä nyt tulee mieleen, niin Morrowind ja Oblivion (no, se oli vähän siinä ja siinä) on ostettu. Myöskin Medieval, Call of Duty (se vanhin!), Gothic 2 ja 3, Rally Trophy (lång tid sedan!), Diablo 2 ehdottomasti, ja.. UT 2004.. ne ovat olleet niin mainioita, että ostettu on.
 
Joka 5. pelin päädyn ostamaan, muiden pelaaminen loppuu n. 5 minuutin sisällä.
 
Niin, myös Minecraft on ostettu.
 
Mutta Dead Space.. ei tulisi MIELEENKÄÄN ostaa.. sitten kyllä harkitsisin vakavasti, jos kamera ei olisi tuollainen, sssääähhhh.

Nethack
 
parhaita pelejä, arvosana maksimi
 
en oo päässyt läpi, Castlen tienoilla toistaseks menee valkyyriani. Spoilereita käytän tottakai, mutta savetiedoston kanssa en homostele

Alpha Protocol (X360)
 
Tämä maanrakoon haukuttu agenttiseikkailu on paljon parempi mitä arvostelut väittävät. Teknisesti peli on kyllä aika sotku, mutta siitä pääse yli. Pelin paras anti on ehdottomasti tarina ja valinnanvapaus. Peliä tuskin voi vetää kahdesti samalla tapaa, ellei tietoisesti tee samoja asioita. Kaikella tuntuu olevan vaikutusta tulevaan.
 
Kuten sanoin teknisesti peli ei säväytä. Grafiikka on keskitasoa ja se latautuu välillä todella myöhään. Peli myös tökkii ja bugailee vähän väliä ja eipä tekoälyäkään voi viisaksi kehua. Pistoolilla ei välttämättä osu kohteeseen vaikka kuinka läheltä sitä ampuisi. Kaikki riippuu kuinka hyväksi olet kehittänyt taitoa ja kuinka pitkään annat tähtäimen "kuumentua". Ei siis mitään perusräiskintä meininkiä.
 
Todella näkymättömäksi jäi peli viime vuonna. Ehkä arvosteluihin uskottiin sokeasti. Voin kuitenkin suositella tätä kaikille RPG-faneille, joita ruostunut ulkokuori ei haittaa. Hintakaan ei päätä huimaa, itse ostin Zavvista 13€:lla.
 
7/10

ruusteri: Alpha Protocol (X360)
 
7/10
 
Yllättävää kyllä, konsolikäännökseksi tämä toimii myös puuceellä vallan mainiosti. Ei se mikään mestariteos ole, mutta budjettipelihinnalla (steamin alesta sain vitosella) hyvä ostos.

Crysis 2
 
Huh mitä tykitystä! Hakkasi kyllä ykkösosan aikalailla jokaisella osa-alueella. Oli mukavaa paukuttelua soldier-vaikeusasteella ja taisi tuossa kampanjassa se 6-7 tuntia mennä. Puvun eri säätöjen kontrollointi toimi mukavan jouhevasti, vaikka päivittäminen alienpölyllä taisi jäädä kokonaan harkinta-asteelle. Kuten jo useasti mainittu, niin optimointi oli mietitty loppuun asti ja peli pyöri mallikkaasti ilman säätöjen kanssa huseeraamista.
 
Kymppiä en anna, koska en koe tarvetta pelata peliä läpi "oikealla" vaikeusasteella palkitsevamman kokemuksen toivossa.
 
9.5/10

Rojekti: Kamerakulmat
 
Yleisessä ketjussa ärsyttävissä asioissa puitiin raivostuttavaa hahmon takavasemmalla hiippailevaa kameramiestä, eli FPS on julistettu varmaankin vanhanaikaiseksi ja etsitään jotain "uusia" ja hienoja kuvakulmia.
 
Testailin Dead Spacea ja peli vaikuttaa muutoin mainiolta ja viihdyttävältä ja varmaan tulisi pelattua sitä, mutta tuo kamerakulma on yhtä raivostuttavaa sontaa kuin jos yrittäisi ajaa autoa peilin kautta tai jotain. Kukkaruukku peittää puolet televisiosta on toinen vertauskuva, myöskin ajatus puoliksi toisen silmän päällä roikkuvasta teipinpalasesta toimii.
 
Itse karsastin alkuun kaikkia kolmannen persoonan pelejä, ajatuksena tuntui myös siltä että peliin ei uppoudu niin hyvin kun sitä ei koe päähenkilön silmin. Pelaan kaikki, myös arcade-ajopelit AINA konepeltikuvakulmasta, enkä auton takaa, joten tässä kai sama juttu. Mutta kumma kyllä, nyt muutaman vuoden sisään melkein kaikki lempparipelini ovat hahmon olan takaa kuvattuja. Joissain tilanteissa tuo kuvakulma antaa itse asiassa jopa etua first personiin nähden.
 
Kyllä siihen sisälle pääsee ;)

Portal 2
 
Tämä oli ihan mahtava. Ääninäyttely, pelattavuus ja grafiikatkin päivitetyn Sourcen takia kohdallaan. Pieniä yksityiskohtia ja huumoria löytyi matkan varrelta paljon, jotka myös sitoivat Aperturea Half-Lifen maailmaan. Mitäpä tästä muuta sanomaan?
Episode 3 saisi tulla jo!
 
6/5

Liver-Box: Portal 2
 
Tämä oli ihan mahtava. Ääninäyttely, pelattavuus ja grafiikatkin päivitetyn Sourcen takia kohdallaan. Pieniä yksityiskohtia ja huumoria löytyi matkan varrelta paljon, jotka myös sitoivat Aperturea Half-Lifen maailmaan. Mitäpä tästä muuta sanomaan?
Episode 3 saisi tulla jo!
 
6/5
 
Katoin perjantaina kun kaverit pelasi tätä, enkä käsittänyt vittuukaan mitä siinä oikeestaan piti tehdä.

juuso a: Katoin perjantaina kun kaverit pelasi tätä, enkä käsittänyt vittuukaan mitä siinä oikeestaan piti tehdä.
 
Selvittää puzzlemaisia ratoja käyttämällä asetta, joka luo madonreiän kahden pisteen välille. Ammut reiän lattiaan ja kattoon, hyppäät lattian läpi, putoat katosta.

Swan: Selvittää puzzlemaisia ratoja käyttämällä asetta, joka luo madonreiän kahden pisteen välille. Ammut reiän lattiaan ja kattoon, hyppäät lattian läpi, putoat katosta.
 
Vänkä peli, ainakin se ensimmäinen. Ei ainakaan omasta mielestäni ollut läheskään niin monimutkainen tai vaikea kuin mitä ensivaikutelma antaa ehkä ymmärtää. Itse asiassa olin hieman pettynyt ensimmäisen Portalin vaikeustasoon - helposti ja liian nopeasti meni läpi ja perusidean ymmärrettyään tajusi yleensä heti mitä piti tehdä. Ongelmia tuli toisinaan vain oikean ajoituksen tms. kanssa.
 
Jatko-osa kiinnostaa.

carnation: Jatko-osa kiinnostaa.
 
Kyllä, eikä vähiten kaksinpelimahdollisuuden ansiosta. Voin kuvitella kuinka hauskaa olisi kaverin kanssa ratkoa ongelmia yhdessä.

Liver-Box: Portal 2
 
Tämä oli ihan mahtava. Ääninäyttely, pelattavuus ja grafiikatkin päivitetyn Sourcen takia kohdallaan. Pieniä yksityiskohtia ja huumoria löytyi matkan varrelta paljon, jotka myös sitoivat Aperturea Half-Lifen maailmaan. Mitäpä tästä muuta sanomaan?
Episode 3 saisi tulla jo!
 
6/5
 
Tämä. Paras pelikokemus pitkään aikaan, ja en voi malttaa odottaa jatkoa. Ykkösosan ovela, mutta vähä ohueksi jäänyt juoni syveni nyt uusiin sfääreihin ja hyvää jälkeä tuli. Ja loppuratkaisu sai vain hymyn huulille. Ainut miinus hiukka lyhyt juoni, ja jopa vaikeampia tehtäviä lisää. Tuossa ei aivan aivot solmuun -tehtäviä ollut.
 
Co-oppia en ole vielä päässyt kokeilemaan mutta vaikutti todella mielenkiintoiselle.
 
9/10

Left for Dead 2
 
Kavereiden kanssa tuli väännettyä, ihan yllättävänkin hauskaa zombiemassojen teurastusta. Yksinään tätä ei varmaan jaksaisi kovinkaan kauan hakata, kun ei ole ketään kelle huudella. Kivannäköinen, hyvä pelimoottori ja pelattavuuskin ihan hyvä. Haastettakin tuntui löytyvän noilla vaikeimmilla vaikeustasoilla ihan passelisti.
 
3,5/5

Portal:
 
Ihan hauska idea, mutta pelkkään tekniikan kanssa leikkimiseen peli jääkin. Kyllä juonetonta puzzlea jaksoi sen 3 tuntia, joka pelinläpäisyyn meni, mutta tiukkaa teki loppuvaiheessa. Tämän ykkösen pelasin läpi siinä uskossa, että "juoni" jatkuu portal 2:ssa, joka tämän pelikokemuksen nojalla saattaa jäädä pelaamatta. En ymmärrä hypeä.
 
2,5/5, koska portal gun.

Final Fantasy XII
 
Sainpa tämän viimeinkin vietyä läpi. Selvästi pisin pelaamani peli, aikaa tuli melko tarkkaan 70 tuntia. Pelimotivaatio vaihteli aika lailla, mutta kokonaisuutena jäi positiivinen fiilis. Gambit-systeemi teki kaikki tappelut pitemmän päälle tylsiksi, usein pistin vain ohjaimen lattialle ja annoin ukkelien hoitaa homman kotiin. Musiikki ei ollut parasta, mutta helmiäkin löytyy. Valitettavasti chocobo-theme oli kuitenkin raiskattu. Juonesta ja hahmoista pidin, mitä nyt Franin suhiseva ässä alkoi vähitellen ärsyttää ja aurinkolasihippi oli pelle.
 
Loppuvastus oli kyllä helppo, taktiikkana oli antaa ensin heikkojen ukkojeni(eli naisten) tapella ensin minkä pystyvät ja sitten viimeistellä toisella joukolla. Näin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä naiseni hoitelivat bossin ilman mitään ongelmaa. Seitsemän ff:ää olen nyt läpäissyt ja näyttää siltä, että mitä uudempi osa, sitä helpompi final bossi. Grindaamiseen ei ollut tarvetta muuta kuin alussa.
 
Petyin kun lopputekstien jälkeen ei tullut mitään animaatiota, kuten edellisissä peleissä.
 
Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että kymppi ei sittenkään ole viimeinen hyvä ff, kuten alkuun luulin. Pituudensa vuoksi ei kuitenkaan tee heti mieli pelata tätä uusiksi.

The Witcher 2
 
Jatkaa ykkösen viitoittamalla tiellä, eli paljon kumarretaan tätä edeltäviä tietokoneroolipelisarjoja, kuitenkin tehden kaiken omalla omintakeisella tyylillään. Heti lähtöön on vaikeustaso sitä luokkaa että nykyinen konsolipelisukupolvi on hätää kärsimässä jo easy vaikeusasteellakin. Taistelut vaativat selkeästi taktisempaa lähtökohtaa kuin se iänikuinen juokse keskelle vihollislaumaa ja pätki kaikkia turpaan toinen käsi selän takana. Tässä pelissä kun tuolla taktiikalla tulee heikoimmiltakin vihulaisilta päihin alta aikayksikön. Toisaalta, alku shokin jälkeen kun pääsee prologista ensimmäiseen todelliseen episodiin, peli helpottuu selkeästi, vaikka hankalia kohtauksia on luvassa jatkossakin.
 
Pelin ärsyttävimpänä puolena pitäisin napinremppauskohdat sekä tarkkaa ajoitusta vaativat kohdat, kuten nyrkkitappeluissa olevat konsolimaiset "paina ruudulla näkyvää sitä ja tätä nappia nopeasti tehdäksesi oikean liikkeen". Myös myöhemmissä vaiheissa tulevat kumppanit, jotka ovat mukana hetken aikaa, tuppaavat osumaan tielle enemmän kuin laki sallii, ja tämä osaltaan lisää entiseltään vaikeusastetta kun omat blokkaavat tien mm. räjähtävien vihollisten luota, jolloin jäät auttamatta räjähdyksen keskelle. Myös tekoälyssä on pahoja aukkoja, lähinnä vihollisten "alueissa", jotka näkyvät niin että tietyltä alueelta vihollinen ei poistu vaikka mikä on, vaan voit huoletta hakea oikean kohdan jossa voit pätkiä päitä irti ilman huolta että toinen huitoo takaisin lainkaan. Luulisin että bugipäivitys korjaa ainakin osan näistä ongelmista jo suht piankin, mutta kaikkia ei yksinkertaisesti pysty koska ne vaatisivatkin sitten jo koko koodin uusimista.
 
Ongelmista huolimatta tämä on selkeästi SE roolipeli nykyisen sukupolven peleistä. Toisaalta Dragon Age 2:n ollessa mitä on, ensimmäiseen osaan verrattuna, ei todellisia kilpailijoita oikeastaan olekaan, ei ainakaan ennen kuin Deus Ex (tosin sci-fi maisemissa tuo) ja Skyrim ilmestyy. Niin, ja onhan tässä tissejäkin niitä kaipaileville...
 
Objektiivisesti arvioituna 8/10, vaikka peli tuntuukin selkeästi enemmän yhdeksikön arvoiselta, ei niitä bugeja, suunnitteluvirheitä ja immersion rikkoutumisia voi ohittaa olankohautuksella.

Amnesia: The Dark Descent
 
Viimeinkin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta pelatakseni tämän pelin. Ja kyllähän se tuli perhana vieköön vietyä kerralla loppuun! Noin kuusi tuntia tämä kampanja kestää, ainakin jos rauhallisesti kiertelee ja ihmettelee, tutkii joka paikan ja paskantaa rehellisesti tiiliä.
Pakko kyllä sanoa, että tämänkaltaisia pelikokemuisia ei todellakaan ole ennen nähty. Aivan käsittämättömän hienosti toteutettu tunnelma pysyi koko kampanjan ajan ja rehellisesti sanoen pelotti ihan kunnolla. Pelissä sai tuntea itsensä tosiaan avuttomaksi ja puzzlet toivat mukavaa vaihtelua/lisäystä jatkuvaan paniikkiin. Fysiikkamoottoristakin saisi moni muu peli ottaa mallia.
Tämä on sen kaltainen peli, että jokaisen pelaajan on suorastaan pakko pelata se läpi! Itse en tykkää kauhupeleistä/kauhuleffoista ollenkaan, mutta tämä jätti erinomaisen fiiliksen.
 
5/5
 
Ps. pelatkaa tämä, for real

Ygäby: Amnesia: The Dark Descent
 
Viimeinkin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta pelatakseni tämän pelin. Ja kyllähän se tuli perhana vieköön vietyä kerralla loppuun! Noin kuusi tuntia tämä kampanja kestää, ainakin jos rauhallisesti kiertelee ja ihmettelee, tutkii joka paikan ja paskantaa rehellisesti tiiliä.
Pakko kyllä sanoa, että tämänkaltaisia pelikokemuisia ei todellakaan ole ennen nähty. Aivan käsittämättömän hienosti toteutettu tunnelma pysyi koko kampanjan ajan ja rehellisesti sanoen pelotti ihan kunnolla. Pelissä sai tuntea itsensä tosiaan avuttomaksi ja puzzlet toivat mukavaa vaihtelua/lisäystä jatkuvaan paniikkiin. Fysiikkamoottoristakin saisi moni muu peli ottaa mallia.
Tämä on sen kaltainen peli, että jokaisen pelaajan on suorastaan pakko pelata se läpi! Itse en tykkää kauhupeleistä/kauhuleffoista ollenkaan, mutta tämä jätti erinomaisen fiiliksen.
 
5/5
 
Ps. pelatkaa tämä, for real
 
Hyi kun heti tuli mieleen vankityrmäkohtaukset, joissa esim piti etsiä happoa ja astia lukon poistamiseksi. Saati sitten lopun kidutusvärkit. Mahtava peli tosiaan, ja kertaheitolla oli myös pakko pelata läpi. Suosittelen myös kaikille arvosanalla 9 ja puol / 10.

Pro Evolution Soccer 2011
 
Nyt noin viikon pelailun jälkeen tästä uskaltaa jo jotain arviota antaa. Alussa oli vähän opettelua FIFA:n jälkeen, mutta muutaman päivän kun pelasi niin alkoi jo sujumaan. Todella koukuttavaa puuhaa, etenkin Master League. ManU:lla kausi loppuvaiheilla ja Chelsean kanssa todella tiukka mestaruusvääntö.
 
Ehkä FIFA 11 on hieman hiotumpi kokonaisuus (Personality+ on niin mahtava ominaisuus), mutta sitä niin paljon hakanneena tämä tuntuu mukavan erilaiselta ja tuoreelta. Ensisijaisesti suosittelen FIFA 11:sta futispeliksi, mutta jos se ei nappaa tai on jo kyllästynyt, niin Pro Evo on loistava kakkospeli.
 
8/10