Klassinen ›

Mitä tulee siihen, milloin ensimmäiset "koneet" otettiin käyttöön musiikin tekemisessä, niin eikös cembalokin edeltäjineen ole eräänlainen kone, tai muinaisegyptiläiset vesiurut? Raja koneen ja mekaniikan/aalto-opin lakeja hyödyntävän soittimen välillä voi olla aika häilyvä.
 
Kuten muuan 80-luvun synapopbändi totesi, "eiväthän flyygelitkään kasva puissa".
 
Jos "koneilla" ajatellaan esimerkiksi äänisynteesin luomiseen tarvittavia laitteistoja, tekniikoiden klasaritausta on erittäin ymmärrettävää. Aina 60-luvulle asti laitteet olivat niin kalliita, että niitä pystyivät hankkimaan vain yliopistot ja muut erittäin hyvin rahoitetut instituutiot. Kun laitteiden hinta alkoi laskea 60-luvun lopulla, myös poppareilla alkoi olla niihin varaa. Ja sitten popparitkin alkoivat käyttää niitä.
 
kun taas musiikki, kuten muukin taide, on älyllisten olentojen mielen synnyttämä "ylijäämätuote", siis jokseenkin satunnaisesti yksilöiden mieltymysten mukaan luotu asia, josta ei sinänsä ole hyötyä lajille.
 
Tuosta olen muuten jossakin määrin eri mieltä. Ei nimittäin tiedetä (nykyistä tai edesmennyttä) ihmisten yhteisöä, kansaa tai kulttuuria, jossa musiikkia ei olisi käytetty sosiaalisten siteiden lujittajana ja yhteisöllisyyden tunteen vahvistajana. Ja koska ihminen ilman yhteisöään on enemmän tai vähemmän kuollut ihminen, musiikilla on lajin selviämisen kannalta ilmeisesti vähintäänkin kohtuullinen merkitys.

Ja koska ihminen ilman yhteisöään on enemmän tai vähemmän kuollut ihminen, musiikilla on lajin selviämisen kannalta ilmeisesti vähintäänkin kohtuullinen merkitys.
 
...mutta tällä planeetalla on muutama miljoona muuta lajia, joiden selviäminen ei riipu taiteen olemassaolosta.

...mutta tällä planeetalla on muutama miljoona muuta lajia, joiden selviäminen ei riipu taiteen olemassaolosta.
 
Toki, toki.
 
(Tosin tulkinnanvaraisia tapauksia tietysti on kasapäin satakielistä alkaen.)
 
Sillä kuitenkin saattaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, että ihminen on selvinnyt hengissä ainoana hominidien heimosta. Tiedä häntä.

En tiedä miksi en juurikaan klassisesta välitä. Olen kuunnellut sitä paljon (johtuen että soittelen pianota ja minun täytyy siten opetella myös soittamaan klassista), mutta en siltikkään saa oikein siitä mitään irti. En kuuntele helposti kuunneltavaa musiikkia vaan oikeastaan koko musiikkimakuni on enemmän tai vähemmän progen puolella.
 
Täällä on moni sanonut että klassinen on "vaikeaa" kuunneltavaa, olen täysin erimieltä tästä seikasta. Eikös klassisissa biiseissä ole aina jokin teema ja aikalailla selkeä melodia?
 
Olen tullut johtopäätökseen tästä, että musiikille on kaksi perus lähtökohtaa: klassinen pohja joka on jokseenkin suoraviivainen ja selkeä sekä groovempi pohja joka on jazzia, bluessia ja sen sellaista (näiden väli on kyllä nykyään aika häilyvä). Oman käsitykseni mukaan esimerkiksi metalli on aika johdannainen klassisesta musiikista. Parhaina esimerkkeinä voisin mainita power-metal bändit, jotka olisivat eri soittimilla klassisia huippuarvostettuja mestari teoksia.

Oman käsitykseni mukaan esimerkiksi metalli on aika johdannainen klassisesta musiikista. Parhaina esimerkkeinä voisin mainita power-metal bändit, jotka olisivat eri soittimilla klassisia huippuarvostettuja mestari teoksia.
 
HOHO!

Täällä on moni sanonut että klassinen on "vaikeaa" kuunneltavaa, olen täysin erimieltä tästä seikasta. Eikös klassisissa biiseissä ole aina jokin teema ja aikalailla selkeä melodia?
 
Et ilmeisesti ole törmännyt kovinkaan kompleksiseen klassiseen musiikkiin. Tietysti yksinkertaisimmat kappaleet ovat erittäin selkeitä ja helppotajuisia. Mutta sitä kaipaamaasi "progea" löytyy kyllä aivan valtavasti myös klassiselta puolelta, jos vain viitsit etsiä ja ottaa selvää. Mielestäni parhaat klassisen musiikin teokset ovat sellaisia, jotka eivät ns. "aukea" kertakuuntelulla, vaan vaativat useampia kuuntelukertoja ja todellista syventymistä teoksen rakenteen ja muiden elementtien pariin, ennen kuin sitä alkaa kunnolla ymmärtää. Tämänlaisia kokemuksia minulla on useita, ja näistä teoksista on sitten tullut oikein omia kestosuosikkejani. Varmaan sama pätee monesti myös esim. monimutkaisemman jazzin kohdalla.
 
Parhaina esimerkkeinä voisin mainita power-metal bändit, jotka olisivat eri soittimilla klassisia huippuarvostettuja mestari teoksia.
 
No huh sentään. Kaikki viihdemusiikkityylit kyllä pohjautuvat klassisen musiikin elementteihin, mutta tuontyylinen olettamus on kyllä aika kaukana totuudesta.

Kaikki viihdemusiikkityylit kyllä pohjautuvat klassisen musiikin elementteihin,
 
Metalli "viihdemusiikkia"?
 
Muutenkin noin karkea yleistys vaatisi aika tanakat perustelut, jotta sitä ei tule tulkituksi täydellisestä tietämättömyydestä sikiävänä huuhaana.

Metalli "viihdemusiikkia"?
 
Ajattelinkin että joku sen varmaan haluaa ymmärtää väärin. Tarkoitin ylipäätään populaarimusiikkia (tai mikä se oikea termi nyt sitten on). Mitä siihen kuuluukin - iskelmä, pop, rock jne.
 
Muutenkin noin karkea yleistys vaatisi aika tanakat perustelut, jotta sitä ei tule tulkituksi täydellisestä tietämättömyydestä sikiävänä huuhaana.
 
No perustellaan. Populaarimusiikin tärkeimmät elementit ovat ihan samat kuin klassisessa musiikissa. Rytmi sekä duuri-molli-tonaalisuuteen perustuva harmonia ja melodia. OK, "kaikki" oli ehkä liian voimakas sana lainaamassasi lauseessa; tottakai löytyy muunkinlaista, kuten esim. modernimpi jazz. Kaikki musiikin lajit toki kehittyvät koko ajan. Mutta lähtökohdiltaan peruselementit ovat samat.

No perustellaan. Populaarimusiikin tärkeimmät elementit ovat ihan samat kuin klassisessa musiikissa. Rytmi sekä duuri-molli-tonaalisuuteen perustuva harmonia ja melodia.
 
Mnjaa, tuo nyt tipauttaa tästä viihdemusiikista pois kaiken bluespohjaisen (kuten bluesin, jazzin ja rockin 8-), jonka tonaliteetti perustuu bluesasteikkoon, jonka sävelistä osa sijoittuu kokonaan klasaripuolen 12-säveljärjestelmän ulkopuolelle. Tämä asteikko (tai asteikot) on peräisin afrikkalaisesta (tai kenties alkuaan arabialaisesta) musiikista.
 
Tosin monien soittimien (kuten piano) aiheuttamien teknisten rajoitusten vuoksi on jouduttu pakostakin omaksumaan ns. klasarivaikutteita. Mutta joka ikinen rockkitaristi ampaisee klassisesta harmoniasta ulos siinä siunaaman hetkessä kun venyttää kieltä.
 
Oleellisempi ero on kuitenkin asenne sävellykseen. Klasaripuolella säveltäjä on diktaattori ja improvisaatio on jonkinlainen perverssi kummallisuus. Tai on ollut: nyttemminhän klasarimuusikotkin yrittävät epätoivoisesti improvisoida yrittäessään jäljitellä jazz- ja rockmuusikoita, jotka eivät ole täsä muusikon perustavanlaatuisinta osaamisaluetta koskaan hukanneetkaan. Heille sävellys on pelkkä kehikko, jonka puitteissa tehdään soittajien näköistä musiikkia.
 
Mutta lähtökohdiltaan peruselementit ovat samat.
 
Jossain määrin toki, mutta eivät ne ole kevaripuolella klassisesta musiikista PERÄISIN.

Mnjaa, tuo nyt tipauttaa tästä viihdemusiikista pois kaiken bluespohjaisen (kuten bluesin, jazzin ja rockin 8-), jonka tonaliteetti perustuu bluesasteikkoon, jonka sävelistä osa sijoittuu kokonaan klasaripuolen 12-säveljärjestelmän ulkopuolelle. Tämä asteikko (tai asteikot) on peräisin afrikkalaisesta (tai kenties alkuaan arabialaisesta) musiikista.
 
Tosin monien soittimien (kuten piano) aiheuttamien teknisten rajoitusten vuoksi on jouduttu pakostakin omaksumaan ns. klasarivaikutteita. Mutta joka ikinen rockkitaristi ampaisee klassisesta harmoniasta ulos siinä siunaaman hetkessä kun venyttää kieltä.
 
Oleellisempi ero on kuitenkin asenne sävellykseen. Klasaripuolella säveltäjä on diktaattori ja improvisaatio on jonkinlainen perverssi kummallisuus. Tai on ollut: nyttemminhän klasarimuusikotkin yrittävät epätoivoisesti improvisoida yrittäessään jäljitellä jazz- ja rockmuusikoita, jotka eivät ole täsä muusikon perustavanlaatuisinta osaamisaluetta koskaan hukanneetkaan. Heille sävellys on pelkkä kehikko, jonka puitteissa tehdään soittajien näköistä musiikkia.
 
Totta toinen puoli, mutta kumoanpa nyt ihan kumoamisen ilosta ainakin osittain näitä väitteitä:
 
Barokkimusiikissa on jossain määrin havaittavissa samaa piirrettä kuin esim. jazzissa; sävellys oli tällöin usein merkitty muistiin vain suhteellisen suurpiirteisesti, ja tämän rungon avulla soittajat muodostivat esityksen. Toki jazzissa ollaan ehkä vieläkin suurpiirteisempiä tämän suhteen, mutta kai minkä tahansa musiikkityylin kappale tulee olla tunnistettavissa vielä vapaamielisen tulkinnan/sovituksenkin jälkeen.
 
Mitä 12-sävelasteikkoon tulee, niin ikään jo barokkiaikana käytettiin erilaisia virityksiä ja eri sävellajit kuulostivat epätasavireisen asteikon vuoksi erilaisilta.
 
Jousi-/näppäilysoittimien kielten venytystäkin käytettäneen klassisessa musiikissa.
 
Improvisointia voi kai harrastaa minkä tahansa musiikkityylin piirissä - onhan länsimaisessa taidemusiikissa olemassa jopa ns. aleatorisia sävellyksiä, jossa teoksen esittäminen on suurimmalta osin esittäjän käsissä, ja mm. klassisen musiikin pianokilpailuissa on usein improvisaatio-osuuksia. Muistan myös jonkun klassisen musiikin säveltäjän sanoneen säveltämisen olevan vain hallittua improvisaatiota, mikä mielestäni pitääkin paikkansa.
 
En menisi sanomaan, että nämä elementit ovat syntyneet/omaksuttu klassiseen "pakosta" tai "epätoivoisesti".

Mnjaa, tuo nyt tipauttaa tästä viihdemusiikista pois kaiken bluespohjaisen (kuten bluesin, jazzin ja rockin 8-), jonka tonaliteetti perustuu bluesasteikkoon, jonka sävelistä osa sijoittuu kokonaan klasaripuolen 12-säveljärjestelmän ulkopuolelle. Tämä asteikko (tai asteikot) on peräisin afrikkalaisesta (tai kenties alkuaan arabialaisesta) musiikista.
 
No joo, bluesasteikko on oma lukunsa. Se ei kuitenkaan liene rockmusiikissa aivan yhtä lailla avainasemassa kuin esim. bluesissa ja jazzissa.
 
Tosin monien soittimien (kuten piano) aiheuttamien teknisten rajoitusten vuoksi on jouduttu pakostakin omaksumaan ns. klasarivaikutteita. Mutta joka ikinen rockkitaristi ampaisee klassisesta harmoniasta ulos siinä siunaaman hetkessä kun venyttää kieltä.
 
Niin joka ikinen klassinen kitaristikin.
 
Oleellisempi ero on kuitenkin asenne sävellykseen. Klasaripuolella säveltäjä on diktaattori ja improvisaatio on jonkinlainen perverssi kummallisuus. Tai on ollut: nyttemminhän klasarimuusikotkin yrittävät epätoivoisesti improvisoida yrittäessään jäljitellä jazz- ja rockmuusikoita, jotka eivät ole täsä muusikon perustavanlaatuisinta osaamisaluetta koskaan hukanneetkaan. Heille sävellys on pelkkä kehikko, jonka puitteissa tehdään soittajien näköistä musiikkia.
 
Onko tuo tarkoituksellista provokaatiota vai mihin ihmeeseen perustuu noin omituinen käsitys klassisen musiikin säveltäjistä? Muuta kuin kärjistyneisiin ennakkoluuloihin? Säveltäjät ovat olleet improvisoijia kautta aikojen!! Esim. J. S. Bach (1685-1750) oli niin suunnattoman taitava improvisoija uruilla, että siinä kalpenee kuka hyvänsä "kevarikeyboardisti". Suurin osa Bachin instrumentaalituotannosta on syntynyt täysin improvisoinnin tuloksena. Improvisointi on ollut jokaisen suuren säveltäjän tärkeä ominaisuus; muuten olisivat monet mestariteokset jääneet syntymättä. Se, että klassisessa musiikissa sävellykset merkitään nuottipaperille toisin kuin monesti kevyessä musiikissa ei kumoa sitä tosiasiaa, että ne ovat syntyneet improvisoinnin tuloksena. Otahan nyt sentään selvää musiikinhistoriasta ennen kuin lauot noin hulluja väitteitä.
 
Jossain määrin toki, mutta eivät ne ole kevaripuolella klassisesta musiikista PERÄISIN.
 
No sanotaan sitten niin, että samoja elementtejä mitä klassinen musiikki on jo iät ja ajat sisältänyt on ryhdytty käyttämään myös kevyessä musiikissa.

Mnjaa, tuo nyt tipauttaa tästä viihdemusiikista pois kaiken bluespohjaisen (kuten bluesin, jazzin ja rockin 8-), jonka tonaliteetti perustuu bluesasteikkoon, jonka sävelistä osa sijoittuu kokonaan klasaripuolen 12-säveljärjestelmän ulkopuolelle.
 
Blues skaala on solistisen improvisoinnin väline. Ei sävellaji. Blues kappaleen harmonia perustuu lähes aina soinnutukseltaan duuri- tai molliasteikolle. Tai ainakaan minä en ole kuullut bluesissa bluesasteikolla muodostettua sointuharmoniaa.
 
Tämä asteikko (tai asteikot) on peräisin afrikkalaisesta (tai kenties alkuaan arabialaisesta) musiikista.
 
Antiikin Kreikasta ovat varhaisimmat tiedot. Siellä oli käytössä modaalinen järjestelmä.
 
Tosin monien soittimien (kuten piano) aiheuttamien teknisten rajoitusten vuoksi on jouduttu pakostakin omaksumaan ns. klasarivaikutteita.
 
Kuten myös kitaralla. Siinä on nauhat meidän sävelasteikon mukaan ja tykätäänhän siellä myös soinnuttaa terssipinoilla, sekä käyttää duuri- mollitonaliteettiä.
 
Mutta joka ikinen rockkitaristi ampaisee klassisesta harmoniasta ulos siinä siunaaman hetkessä kun venyttää kieltä.
 
1800-luvulta tuli mieleeni ensimmäiset glissandot taidemusiikissa, mutta uskoisin, että niitä on sävelletty jo aikaisemmin.
 
Oleellisempi ero on kuitenkin asenne sävellykseen. Klasaripuolella säveltäjä on diktaattori ja improvisaatio on jonkinlainen perverssi kummallisuus. Tai on ollut: nyttemminhän klasarimuusikotkin yrittävät epätoivoisesti improvisoida yrittäessään jäljitellä jazz- ja rockmuusikoita, jotka eivät ole täsä muusikon perustavanlaatuisinta osaamisaluetta koskaan hukanneetkaan. Heille sävellys on pelkkä kehikko, jonka puitteissa tehdään soittajien näköistä musiikkia.
 
Improvisaatio oli barokin aikana kunniassaan. Kappaleet kirjoitettiin hyvin suuripiirteisesti ja annettiin soittajille vapauksia. Mm. cembalo- tai luuttusäestys oli merkitty kenraalibassonumeroinnilla(basso continuo), joka on tavallaan vaihtoehtoinen sointumerkintä popin reaalisointumerkeille. Siksipä barokki vaikuttaakin alkuun kovin tylsältä, koska biisit ovatkin niin viitteellisiä, että niistä tulee tehdä oman näköisensä tehdäkseen niistä mielenkiintoisia. Sittemmin 1800-lukua kohti mentäessä kappaleet alkoivat vaikeutumaan niin paljon, että väistämättä homma meni orjalliseksi lapuista veivaamiseksi(vrt. kuin vapaasti soittaisit improvisoiden vaikkapa nykypäivän dream theateria). 1900-luvulla improvisaatio vain palasi muotiin. Toki joillain osa-alueilla, kuten kirkkomusiikissa improvisaatio on ollut kautta aikan jokapäiväistä leipää. Ajatteleppas vaikka urkurin duunia. Valtaosa musiikista on improvisoitua, mitä työnkuvaan tulee.

Barokkimusiikissa on jossain määrin havaittavissa samaa piirrettä kuin esim. jazzissa; sävellys oli tällöin usein merkitty muistiin vain suhteellisen suurpiirteisesti, ja tämän rungon avulla soittajat muodostivat esityksen.
 
Tietysti. Mutta nyt olikin puhe KLASSISESTA musiikista 8-)
 
Ja jos kerran kysymys oli (alkuaan) väitteestä että (oletettavasti nimenomaan 1900-luvun) populaarimusiikki olisi omaksunut asioita klasaripuolelta, niin on jokseenkin naurettavaa väittää, että popparit olisivat omaksuneet asioita jotka ovat olleet poissa klasaripuolen käytännöstä jo puolitoistasataa vuotta.
 
Nicolaus Harnoncourtin pisteet nousivat silmissäni aikanaan Puhuva musiikki -kirjaa lukiessani, kun häntä ei lainkaan hävettänyt kadehtia kevaripuolen muusikkoja sekä improvisatorisesta että sointivärien käytöllisestä toimintavapaudesta. (Herran pisteet olivat muutenkin kyllä korkealla - Concentus Musicus Wienin levytykset kyllä puhuvat rockin harrastajalle tuttua kieltä.)
 
Mitä 12-sävelasteikkoon tulee, niin ikään jo barokkiaikana käytettiin erilaisia virityksiä ja eri sävellajit kuulostivat epätasavireisen asteikon vuoksi erilaisilta.
 
Mutta se on silti, oleellisesti, 12-sävelasteikko.
 
("jo barokkiaikana", po. "vielä barokkiaikana")
 
Jousi-/näppäilysoittimien kielten venytystäkin käytettäneen klassisessa musiikissa.
 
Venytelläänkö tosiaan jousisoittimillakin, nauhattomilla? Toivottavasti ei ainakaan historiallisilla arvosoittimilla, barokkiaikaan rakennettujen viulujen rakenne on muutenkin jo ylirasitettu pilaamalla ne myöhemmin rakennetuilla kauloilla ja ylikireillä teräskielillä.
 
En menisi sanomaan, että nämä elementit ovat syntyneet/omaksuttu klassiseen "" tai "".
 
Mutta, toisin kuin alkuperäinen väittäjä väitti, niitä(kään) ei ole omaksuttu kevaripuolelle klassiselta osastolta.

Tietysti. Mutta nyt olikin puhe KLASSISESTA musiikista 8-)
 
No mitäs ihmettä se barokkimusiikki on jos ei klassista musiikkia?? Wieniläisklassismi yhtenä klassisen musiikin tyylikautena ei tarkoita samaa kuin klassinen musiikki yleensä.
 
Ja jos kerran kysymys oli (alkuaan) väitteestä että (oletettavasti nimenomaan 1900-luvun) populaarimusiikki olisi omaksunut asioita klasaripuolelta, niin on jokseenkin naurettavaa väittää, että popparit olisivat omaksuneet asioita jotka ovat olleet poissa klasaripuolen käytännöstä jo puolitoistasataa vuotta.
 
Hetkinen, eipä sotketa asioita. Puhuin alunperin rytmistä, melodiasta ja harmoniasta niinä asioina, joita kevyt musiikki on omaksunut. Ne ovat musiikin peruselementtejä, eivätkä tietenkään ole olleet "pois käytännöstä" missään vaiheessa klassisen musiikin historiaa. Sinä itse aloit puhua improvisoinnista.
 
Nicolaus Harnoncourtin pisteet nousivat silmissäni aikanaan Puhuva musiikki -kirjaa lukiessani, kun häntä ei lainkaan hävettänyt kadehtia kevaripuolen muusikkoja sekä improvisatorisesta että sointivärien käytöllisestä toimintavapaudesta. (Herran pisteet olivat muutenkin kyllä korkealla - Concentus Musicus Wienin levytykset kyllä puhuvat rockin harrastajalle tuttua kieltä.)
 
Tuo on ihan totta. Harnoncourt on nykyajan suurimpia barokkiasiantuntijoita, ja tietää mistä puhuu. Kirjassaanhan hän nimenomaan moittii niitä muusikoita, jotka eivät osaa löytää klassisesta musiikista - tässä tapauksessa barokista - sitä jotain, mikä saa sen musiikin elämään ja "svengaamaan", mikä monesti lienee kevaripuolella automaattisempaa. Kumma kuitenkin, että kevaripuolen ihmisiä puolestaan tuntuu monesti kovastikin hävettävän edes yrittää löytää klassisesta musiikista mitään kehuttavaa.
 
Venytelläänkö tosiaan jousisoittimillakin, nauhattomilla? Toivottavasti ei ainakaan historiallisilla arvosoittimilla, barokkiaikaan rakennettujen viulujen rakenne on muutenkin jo ylirasitettu pilaamalla ne myöhemmin rakennetuilla kauloilla ja ylikireillä teräskielillä.
 
No ei nyt tietenkään ihan samaan tapaan venytellä kuin hurjimmat rockkitaristit, mutta kyllä jousisoittimen rakenne sentään kestää kielen venyttämistä. Voihan sanoa, että esim. vibraton käyttö on jatkuvaa kielen rasitusta.

Venytelläänkö tosiaan jousisoittimillakin, nauhattomilla? Toivottavasti ei ainakaan historiallisilla arvosoittimilla, barokkiaikaan rakennettujen viulujen rakenne on muutenkin jo ylirasitettu pilaamalla ne myöhemmin rakennetuilla kauloilla ja ylikireillä teräskielillä.
 
Ei. Glissando ajaa saman asian.

No mitäs ihmettä se barokkimusiikki on jos ei klassista musiikkia?? Wieniläisklassismi yhtenä klassisen musiikin tyylikautena ei tarkoita samaa kuin klassinen musiikki yleensä.
 
Kyllä suunnilleen vuosien 1750-1900 välistä ns. taidemusiikkia on kutsuttu klassiseksi musiikiksi, jolloin barokki siis rajautuu selkeästi pois. Joten käytin tilaisuutta hyväkseni termeillä leikittelyyn.
 
Hetkinen, eipä sotketa asioita. Puhuin alunperin rytmistä, melodiasta ja harmoniasta niinä asioina, joita kevyt musiikki on omaksunut.
 
Toki, mutta tuskin klassisesta musiikista. Kevyen musiikin juuret ovat eri maiden ja kulttuurien kansanmusiikkityylien yhdistelyssä, joten sieltä ovat myös rytmiset, melodiset ja harmoniset vaikutteet. Joissakin tapauksissa soittimien rajoitukset pakottivat lähentymään klassisia asteikkoja ja harmonioita.
 
Kumma kuitenkin, että kevaripuolen ihmisiä puolestaan tuntuu monesti kovastikin hävettävän edes yrittää löytää klassisesta musiikista mitään kehuttavaa.
 
No, kyllä esimerkiksi tämä vandalistinen musiikkitalohanke on täällä Helsingissä epäilemättä vähentänyt ymmärtämystä klassista musiikkia kohtaan.

Kyllä suunnilleen vuosien 1750-1900 välistä ns. taidemusiikkia on kutsuttu klassiseksi musiikiksi, jolloin barokki siis rajautuu selkeästi pois. Joten käytin tilaisuutta hyväkseni termeillä leikittelyyn.
 
No termeillä leikittely on oma juttunsa, mutta tosissaan puhuttaessa en ole milloinkaan missään huomannut, että barokki jotenkin "rajattaisiin" pois klassisen musiikin kentästä.
 
Toki, mutta tuskin klassisesta musiikista. Kevyen musiikin juuret ovat eri maiden ja kulttuurien kansanmusiikkityylien yhdistelyssä, joten sieltä ovat myös rytmiset, melodiset ja harmoniset vaikutteet. Joissakin tapauksissa soittimien rajoitukset pakottivat lähentymään klassisia asteikkoja ja harmonioita.
 
Niin, en siis tarkoita, että kaikkea olisi omaksuttu klassisesta, mutta sellaisiakin elementtejä löytyy. Etenkin nykyajan popmusiikkiteollisuudessa, joka on jopa ruvennut tekemään klassisen musiikin teoksista suoranaisia popsovituksia, kuten Bachin Air tai Brahmsin 3. sinfonian hidas osa. Siis kevaripuolellakin klassisesta löydetään jotain omaksumisen arvoista.
 
No, kyllä esimerkiksi tämä vandalistinen musiikkitalohanke on täällä Helsingissä epäilemättä vähentänyt ymmärtämystä klassista musiikkia kohtaan.
 
Ikävä kuulla, sillä millä tavalla klassinen musiikki on vastuussa Helsingin herrojen päätöksistä? Jos joku alkaa inhota klassista musiikkia yhden rakennuksen vuoksi, niin asenteissa on kyllä muutenkin vikaa. Sitä paitsi; eikös tämä "vandalistinen musiikkitalohanke" saanut siunauksensa vasta sen jälkeen, kun päätettiin, että se on YHTÄ LAILLA kevyen kuin klassisen puolen taiteilijoiden käytössä??
 
Outoa muutenkin, että jäähalleja ja urheilutaloja nousee veronmaksajien rahoilla kuin sieniä sateella ympäri Suomea joka laaksoon ja notkelmaan, mutta yksi musiikkitalo saa aikaan tällaisen mielipidemyrskyn. Se kertoo kyllä enemmän suomalaisten kiinnostuksen kohteista kuin klassisen musiikin tarpeettomuudesta. Vai onko kyse vain Helsingistä? Lahtelaiset kuuluvat olevan oikein ylpeitä Sibeliustalostaan. Eikö se olisi myös osittain kulttuurikaupunkina itseään mainostavalle pääkaupungillekin eduksi, jos olisi yksi kansainvälisesti katsoen laadukas ja edustava konserttisali, kun Finlandia-talo alkaa olla jo lähinnä huono vitsi kaikkien epäonnistuneiden akustiikkakorjailujen jälkeen? Varsinkin, kun maailmalla Suomen maine ja asema etenkin klassisessa (ja tätä nykyä - hienoa kyllä - pikku hiljaa myös kevyessä) musiikissa on hyvinkin arvostettu?

No, kyllä esimerkiksi tämä vandalistinen musiikkitalohanke on täällä Helsingissä epäilemättä vähentänyt ymmärtämystä klassista musiikkia kohtaan.
 
Miksi Sibelius-Akatemialla ei saisi olla kunnollisia tiloja? Miksi Suomen kaksi ehkä merkittävintä orkesteria eivät saisi soittaa hyvässä salissa?

Olen kyllä täysin samaa mieltä sellistin ja Säveltäjämestarin kanssa tuosta musiikkitalosta. On mielestäni uskomatonta, että Suomessa, jossa uhrataan silmää räpäyttämättä valtavia summia erilaisten urheilu- ym. pyhättöjen rakentamiseen, nousee valtava kalabaliikki siitä, että koko Suomen pääkadulle, Mannerheimintielle, saadaan edustava tila musiikkikäyttöön. Jos Hartwall-areena tai vastaava olisi taannoin haluttu rakentaa makasiinien tilalle, se olisi jo käytössä. Korkeakulttuurin rahallinen arvostus Suomessa on muutenkin melko pohjamudissa, joten tämän päätöksen tekemiseen oli mielestäni korkea aika.
 
Ja musiikkitalo on nimenomaan talo, jossa esitetään musiikkia, niin klassista kuin muutakin; turha ko. rakennushankkeen vuoksi on asettua millekään rintamalle klassista musiikkia vastaan. Eri asia tietysti on, jos ei yksinkertaisesti halua suoda arvokkaan musiikin esittämiselle kunnon puitteita.

Miksi Sibelius-Akatemialla ei saisi olla kunnollisia tiloja? Miksi Suomen kaksi ehkä merkittävintä orkesteria eivät saisi soittaa hyvässä salissa?
 
EI minulla mitään SITÄ vastaan ole. Vaan että se pitää väen väkisin rakentaa paikkaan, jossa on historiallisesti arvokkaita rakennuksia ja elävää kulttuuritoimintaa.