Klassinen ›

Ymmärtääkseni suhtaudut samoin kaikkeen taidemusiikkiin. Miksi ylipäätänsä kirjoittelet tälle alueelle?
 
Eipä nyt tehdä liian äkkinäisiä johtopäätöksiä musiikinmaustani. Kysymykseesi: Sananvapaudesta johtuen.

Ja Serzo on pitkän linajan humppamuusikko, joten juuri sopiva tarjoamaan humppamaisterin näkökulmaa asioihin. Mä oon sitä mieltä.
 
Ja totta tosiaan, kaksituntisiksi venyvät kaupunginorkesterin konsertit täällä Tampereella ovat useimmiten tappavan tylsiä, mutta toisaalta hermoja raastavaa kuunneltavaa musiikin jännitteisyyden vuoksi. Mä ainakin suhtaudun niissä istumiseen lähinnä urheilusuorituksena ja tietynlaisena "uskonnollisena kilvoitteluna" :)
 
Kyllä tunnin pläjäys riittäisi. Olisi hienoa jos voisi olla edes rockpoliisin sivistyneempi muoto, eli klasapoliisi, ja avoimesti kritisoida konsertin aikana musiikkia. Voisi aueta aivan uusia ulottuvuuksia... Tälläiselle hyperaktiiviselle pojanklopille, joka tykkää fiilistellä musiikkia tanssien, soittaen tms. on tuollainen "älä hengitä ettet pilaa teosta" -konserttitraditio aika ahdistava.
 
No joku voisi tähänkin tietty sanoa, että ainahan sieltä voi lähteä väliajalla, tai sitten ei tarvii mennä ollenkaan. Mä oon kuitenkin hurahtanut klasasäveltäjiin, ja usko löytäväni jonkun suuren ja piilotetun salaisuuden klassisesta musiikista kunhan olen tutustunut siihen tarpeeksi. Vaikka tänään taas sanottiinkin, että siitä joko tykkää tai ei. IŽm on a mission!
 
Joo-o. Beethovenin pianokonserton nro3 hidas osa oli kyllä ihan hyvä, kunnes se pianisti (=kapellimestari/solisti) pilasi tunnelman hevikikkelimäisellä tiluttelulle. Yäk.
 
J.

Ja totta tosiaan, kaksituntisiksi venyvät kaupunginorkesterin konsertit täällä Tampereella ovat useimmiten tappavan tylsiä, mutta toisaalta hermoja raastavaa kuunneltavaa musiikin jännitteisyyden vuoksi. Mä ainakin suhtaudun niissä istumiseen lähinnä urheilusuorituksena ja tietynlaisena "uskonnollisena kilvoitteluna" :)
 
Siinäpä hyvä tilaisuus parantaa keskittymiskykyä. Kyllä jokaisen pitäisi pari tuntia pystyä istumaan aloillaan. Se ei tee yhtään pahaa, kun nykyaika on muutenkin niin hektistä. Ja onhan pitkissä konserteissa sentään väliajat, jolloin voi purkautua kanssakuuntelijoille kuulemastaan ja kokemastaan ja nollata vastaanottokeskus.
 
Joo-o. Beethovenin pianokonserton nro3 hidas osa oli kyllä ihan hyvä, kunnes se pianisti (=kapellimestari/solisti) pilasi tunnelman hevikikkelimäisellä tiluttelulle. Yäk.
 
Olisko se ennemminkin säveltäjän vika..?

Pakko hypätä mukaan kun näinkin pitkä ketju on kasassa. Aika hyvin täällä on jo tullut asiat sanotuksi jos jaksaa koko ketjun silmäillä läpi. Sen haluan heti kärkeen sanoa että itse pyrin tietoisesti mahdollisimman laajaan musiikkimakuun, ja aika hyvin olen onnistunutkin. Nykyään uppoaa klassiset, jatsit, listapopit, powermetallit, progeilut jne jne. Ennen ei ollut näin. Ainoa mistä en pidä on liian vihantäyteinen musiikki.
 
Ensiksi itse aiheeseen eli miksei klassisesta pidetä? Ilmiö on minulle tuttu ja toisin kuin ilmeisesti jotkut postaajat, käsitin kyllä heti mistä ilmiöstä on kyse. Sama koskee Jazziakin. Itse olen 21 ja itseni ikäisten ihmisten musiikkiamakua olen pääsyt enimmäkseen vakoilemaan. Minusta ongelman luonne on suoraan se, että miksi yleensäkään toiset pitävät jostain musiikista mistä muut eivät, ja päinvastoin. Ei siis vain klassisen suhteen vaan koko musiikin kentässä.
 
Musiikissa on aina kaksi puolta. Joku joka sen musiikin tekee, ja joku joka sen kuulee. Tekijällä on tavoitteita joihin hän pyrkii musiikkia tehdessään. Kuulijalla taas on tavoitteita joihin hän pyrkii musiikkia kuuntelemalla. Molemmat näistä avaruuksista ovat täysin relativistisia, ei ole absoluuttisesti parempia tai huonompia tavoitteita. Se että joku ei pidä esim. vaikka klassisesta musiikista, mitä termillä sitten tarkoitetaankaan, johtuu siis yksinkertaisesti siitä että säveltäjän tavoitteet eivät täytä kuulijan tavoitteita.
 
Millaisia sitten ovat ne säveltäjien tavoitteet klassisen musiikin saralla, jotka eivät kohtaa "nykynuoren" kuuntelutavoitteita? Siitä tässä on väitelty paljon ja yksi hyvä pointti on ollut laulun/lyriikoiden puute. Toinen hyvä pointti on se että klassinen teos on usein pitempi kuin mitä "nykynuori" kuunnellessaan tavoittelee. Oma lisäykseni, jota en vielä ketjussa ole huomannut sanottavan, on selkeiden rumpukomppien puute.
 
Nämä erot klassisien säveltäjien tavoitteissa ja modernin kuuntelijan tavoitteissa syntyvät muunmuassa juuri niistä elementeistä joita tässä threadissa on mainittu. Sosiaaliset luokkaerot ennen ja nyt, klassisien säveltäjien eläminen eri ajassa jne. jne. Suurin syy on kuitenkin selvästi tottumus. Jokainen ihminen tottuu siihen musiikkiin mitä kuulee. Riittävän erilainen musiikki kuulostaa oudolta. Tutun suosiminen ja oudon karsastaminen edelleen jalostaa jokaiselle ihmiselle oman musiikkimakunsa. Kaikkiin uusiin ideoihin tottuminen vaatii aikansa ja useimmat "nykynuoret" eivät ole kuunnelleet tarpeeksi klassista tottuakseen tyyliin. Valitettava säännönmukaisuus on että klassinen ei ole suosittua siksi että se ei ole suosittua :) ts. jos sitä pystyttäisiin tarjoamaan enemmän niin kysyntäkin kasvaisi. Ja tämä koskee siis kaikkea muutakin musiikkia myös.
 
Korostan nyt vielä lopuksi että henkilökohtaisesti se on minulle ihan sama mistä ihmiset pitävät. Täällä on monella aika suuret tunteet suuntaan jos toiseenkin. Oikeasti se on siis niin yksinkertaista että kysyntä ja tarjonta eivät vain kohtaa. Kukaan ei ole parempi tai huonompi, tai enemmän oikeassa tai väärässä. Ja kaikki tämä koskee aika suoraan ihan mitä tahansa, ei vain musiikkia/musiikin tyylilajeja.
 
Klassisen elitistiset puolustajat eivät tunne muun musiikin kenttää riittävän laajasti. Jonkun muun genren fanaatikot eivät taas tunne klassista riittävän laajasti. Kuten edellä sanoin, tuttua tuetaan, outoa karsastetaan. Ainoa mikä vaihtelee on se että mikä sattuu kenellekin olemaan tuttua ja mikä outoa.

Offtopiccausta, sori.
 
Olisko se ennemminkin säveltäjän vika..?
 
Kuinka paljon muuten "Beethoven" antaa muusikkojen näkemyksen vaikuttaa teoksensa esittämiseen? Mietin vaan, kuinka tarkkaan nuo liruttelut oli sävelletty "sisään" ja kuinka suuri osa oli improvisaatioita säveltäjän asettamien rajojen puitteissa? Mikä oli yleinen käytäntö klassisromanttisella kaudella, tai oikeastaan, mikä on nykyaikana käytäntö klassisromanttisen aikakauden materiaalin suhteen?
 
Taas on aukko yleissivistyksessä...Kyllä tää tästä.
 
J.

Kuinka paljon muuten "Beethoven" antaa muusikkojen näkemyksen vaikuttaa teoksensa esittämiseen? Mietin vaan, kuinka tarkkaan nuo liruttelut oli sävelletty "sisään" ja kuinka suuri osa oli improvisaatioita säveltäjän asettamien rajojen puitteissa? Mikä oli yleinen käytäntö klassisromanttisella kaudella, tai oikeastaan, mikä on nykyaikana käytäntö klassisromanttisen aikakauden materiaalin suhteen?
 
Taas on aukko yleissivistyksessä...Kyllä tää tästä.
 
J.
 
Kyllä Beethoven ja kumppanit ovat ihan kaikki lirut kirjoittaneet tarkasti nuotteihin lukuunottamatta soolokadensseja, jotka solistit ennen vanhaan aina improvisoivat. Nykyään hyvin harvoin kukaan enää improvisoi kadenssia esitystilanteessa, vaikka solisti on saattanut kadenssin kyllä itse säveltää. Ja etenkin romanttisella kaudella säveltäjät, jotka itse olivat yleensä taitavia instrumentalisteja, alkoivat itse säveltää kadenssit teoksiinsa.
 
Eli kyllä ne teokset soitetaan uskollisesti nuottien mukaan, mutta onhan erilaisten tulkintojen ja näkemysten mahdollisuuksia silti yhtä monta kuin on esittäjiä.