Klassinen ›

Itse kuuntelen vain sitä, mikä kuulostaa hyvältä. En ole kovin pitkäjänteinen ihminen, joten en voi keskittyä kunnolla mihinkään tunnin mittaisiin sinfonioihin. Pitäisi kyllä opetella niitäkin kuuntelemaan, mutta eipä jaksa eikä ole aina aikaakaan. Klassistakin voi kuunnella siis erittäin yksipuolisesti, kuten minä teen.

Klassisesta musiikista nauttiminen ja sen analyyttinen ymmärtäminen ovat kuitenkin eri asioita. Tunnen monta henkilöä, jotka eivät kykene laulamaan Ukko Nooaakaan nuotilleen, mutta tykkäävät kovasti klassisesta musiikista.
 
On sitä paitsi todettu, että monilla ihmisillä voi olla ns. "sisäinen" sävelkorva, mikä tarkoittaa, että he kuulevat ja pystyvät erottamaan sävelkorkeuksien eroja, mutta eivät pysty itse tuottamaan niitä laulaen.
 
En tietenkään tarkoittanut sitä aivan noin kirjaimellisesti otettavaksi. Olet kyllä oikeassa siinä, mitä sanot.

Kyllä populaarimusiikkikin haasteita antaa kuuntelijoille, tarkoitin noissa kirjoituksissani, semmoista yksinkertaista radio hittilista kamaa, itse kuuntelen enemmän populaaria kuin klassista.

Kyllä populaarimusiikkikin haasteita antaa kuuntelijoille, tarkoitin noissa kirjoituksissani, semmoista yksinkertaista radio hittilista kamaa, itse kuuntelen enemmän populaaria kuin klassista.
 
Silloin tällöin voin löysätä hiukan kravattia, ja ottaa rennommin kuuntelemalla puhtaasti huumorimielessä vaikkapa country-tyyppisen kappaleen "Kyllä maalla on mukavaa".

Minusta klassinen kuulostaa yleensä siltä, kuin joku äijä viuhtoisi orketerille joka soittaa niinkuin käsketään. Sitten niissä vaan kehitellään jotain ubermahtipontista teemaa ees taas. No joo. Joskus puheltiin aiheesta ja totesin, että mielestäni joku DePussy tai vastaava on ihan kivaa ja tuomioksi tuli vain "se on impressionisti".

Minusta klassinen kuulostaa yleensä siltä, kuin joku äijä viuhtoisi orketerille joka soittaa niinkuin käsketään. Sitten niissä vaan kehitellään jotain ubermahtipontista teemaa ees taas. No joo. Joskus puheltiin aiheesta ja totesin, että mielestäni joku DePussy tai vastaava on ihan kivaa ja tuomioksi tuli vain "se on impressionisti".
 
Debussy ON impressionisti, eikä se ole mikään "tuomio" vaan tosiasia. Minäkin pidän Debussystä.
 
Muuten tuo kuvailusi klassisesta on sen verran omituinen, että täytyy ihmetellä, oletko sitä juuri kuunnellutkaan. Mutta toki mielipiteet ovat sallittuja.

Debussy ON impressionisti, eikä se ole mikään "tuomio" vaan tosiasia. Minäkin pidän Debussystä.
.
Se lausuttiin tuomitsevaan sävyyn.

Debussy ON impressionisti, eikä se ole mikään "tuomio" vaan tosiasia. Minäkin pidän Debussystä.
 
Muuten tuo kuvailusi klassisesta on sen verran omituinen, että täytyy ihmetellä, oletko sitä juuri kuunnellutkaan. Mutta toki mielipiteet ovat sallittuja.
 
En minä sitä kyllä koskaan ajattele, että mitä "ismiä" sen enempää Debussy, kuin kukaan muukaan säveltäjä edustaa, kun heidän musiikkiaan kuuntelen. Paljon olennaisempi kysymys on, onko musiikissa substanssia. Sävelsihän jo Schubertkin v. 1828 tällaisen impressionistisen tunnelmakuvan liedissään Die Stadt postuumisti julkaistusta laulusarjastaan Die Schwanengesang, D 957, mutta ei häntä tämän vuoksi kukaan ole impressionistiksi julistanut.

tästäkin asiasta voi syyttää mcdonald'sia.

Minusta klassinen kuulostaa yleensä siltä, kuin joku äijä viuhtoisi orketerille joka soittaa niinkuin käsketään.
 
kuin se on mahdollista? kuuletsä sen tuulahduksen kun se huitoo sillä tikullaan?

En minä sitä kyllä koskaan ajattele, että mitä "ismiä" sen enempää Debussy, kuin kukaan muukaan säveltäjä edustaa, kun heidän musiikkiaan kuuntelen. Paljon olennaisempi kysymys on, onko musiikissa substanssia.
 
Musiikin laadun kannalta, kyllä. Mutta ovathan tyylikausi ja sen ominaisuudet melkoisen merkittävässä roolissa musiikkiteoksessa. Niin että kyllä sen tyylikauden aika hyvin tunnistaa, vaikkei sitä niin tietoisesti ajattelisikaan.
 
Sävelsihän jo Schubertkin v. 1828 tällaisen impressionistisen tunnelmakuvan liedissään Die Stadt postuumisti julkaistusta laulusarjastaan Die Schwanengesang, D 957, mutta ei häntä tämän vuoksi kukaan ole impressionistiksi julistanut.
 
No ei kai ketään yhden teoksen perusteella julisteta miksikään, jos koko muu tuotanto on jotain ihan muuta.

Musiikin laadun kannalta, kyllä. Mutta ovathan tyylikausi ja sen ominaisuudet melkoisen merkittävässä roolissa musiikkiteoksessa. Niin että kyllä sen tyylikauden aika hyvin tunnistaa, vaikkei sitä niin tietoisesti ajattelisikaan.
 

 
No ei kai ketään yhden teoksen perusteella julisteta miksikään, jos koko muu tuotanto on jotain ihan muuta.
 
Vaikka kyllä hänen viimeisiä liedejään tyyliltään myös ekspressionistisiksi kuulee mainittavan. Mutta Schubertin kohdalla ei voida oikeastaan luokitella hänen tuotantoaan nimilapputyyppisten musiikillisten tyylien tai aikakausien alle, siinä määrin kuin hänen edeltäjieen ja esikuviensa tai seuraajiensa, sillä niin monista erilaisista tyylisuunnista-ja aineksista hän imi vaikutteita, jotka hän työsti ja yhdisti näköjään spontaanisti sävellystyössään omalla persoonallisella tavallaan synteesiksi, joka ei seuraa mitään ennalta määrättyä ja suunnitelmallista tyylillistä kehityskulkua, kuin suuntaa antavasti. Siinä määrin hän oli romantiikan ja wieniläisklassismin aallonmurtaja, johon lisäksi Rossinin Wieniin menestyksellä saapunut italialainen oopperatyyli, sekä Salierilta saadut opit italialaisten laulujen säveltämisessä, ja Gluckin oopperatyylin omaksumisessa mm. Die Bürgschaftissa D 435 vaikuttivat, että mihinkään standardoituun, yhtenäiseen, selvärajaiseen tai stereotyyppiseen tyyliin hänen sävelkielensä liedien valtaosaa lukuunottamatta ei suinkaan aina sopeudu. Sillä siinä on havaittavissa niin Mozartin, Haydnin kuin Beethovenin vaikutus teoksesta ja luomiskaudesta riippuen. Eri asia olisi, jos hän olisi saanut elää pidempään.

Hmmm, aika harva sanoo ettei pidä klassisesta. Yleensä tuo ei-pitäminen koskee jazzia :)

"Joo tuohon tuli nyt tuommonen, mutta en minä voi sitä nuin säveltää kun minä sävellän nyt tämmöstä musiikkia. Se kuulostaa kyllä sitten pers'reiältä, mutta pakko mikä pakko."
-Ote jonkun klassisen musiikin säveltäjän ajatuksista. Eli tietynlainen Pakko tehdä näin -ajattelu-malli. Ei voi käyttää sellaista sointua, koska se ei sovi perinteiseen malliin.
 
Klassinen = tilutus. Joskus saattaa olla joku hyvä melodia, mutta suurin osa mielikuvituksetonta tilulilula. (niinkuin muistakin tyyleistä on suurin osa hoonoa, mutta klassisessa-musiikissa on juuri tämä: ensin on melodia, sitten alkaa älytön tilutus).
 
Otetaanpa ote eri stereotypioista:
 
Hevi: saatanpalvojia; juoppoja; mustiinpukeutuvia
Räp: sotkevat; lökäpöksyt
Klassinen: ihme heeboja, jotka moittivat toisia musiikkityylejä
Miksi joidenkin pitää vielä tahallaan ruokkia näitä stereotypiota?
 
Rinnastan nämä tr00 klasarit samaan aukkoon tr00 metallistien tai tr00 räppäreiden kanssa.
Samaa saastaa ne on kaikki.
 
Olin kirjoitteassani tuohtunut joidenkin ihmisten ahdasmielisyyteen, joten vaikka alussa vaikuttaa että pilkkaisin klasaria, näin ei ole. Olet vain vainoharhainen (pointtini on hieman vaikea selkoinen).

"Joo tuohon tuli nyt tuommonen, mutta en minä voi sitä nuin säveltää kun minä sävellän nyt tämmöstä musiikkia. Se kuulostaa kyllä sitten pers'reiältä, mutta pakko mikä pakko."
-Ote jonkun klassisen musiikin säveltäjän ajatuksista. Eli tietynlainen Pakko tehdä näin -ajattelu-malli. Ei voi käyttää sellaista sointua, koska se ei sovi perinteiseen malliin.
 
Klassinen = tilutus. Joskus saattaa olla joku hyvä melodia, mutta suurin osa mielikuvituksetonta tilulilula. (niinkuin muistakin tyyleistä on suurin osa hoonoa, mutta klassisessa-musiikissa on juuri tämä: ensin on melodia, sitten alkaa älytön tilutus).
 
Otetaanpa ote eri stereotypioista:
 
Hevi: saatanpalvojia; juoppoja; mustiinpukeutuvia
Räp: sotkevat; lökäpöksyt
Klassinen: ihme heeboja, jotka moittivat toisia musiikkityylejä
Miksi joidenkin pitää vielä tahallaan ruokkia näitä stereotypiota?
 
Rinnastan nämä tr00 klasarit samaan aukkoon tr00 metallistien tai tr00 räppäreiden kanssa.
Samaa saastaa ne on kaikki.
 
Olin kirjoitteassani tuohtunut joidenkin ihmisten ahdasmielisyyteen, joten vaikka alussa vaikuttaa että pilkkaisin klasaria, näin ei ole. Olet vain vainoharhainen (pointtini on hieman vaikea selkoinen).
 
Huvittaa aivan käsittämättömästi tuo lause "Miksi joidenkin pitää vielä tahallaan ruokkia näitä stereotypioita?" tuollaisen tekstin seassa. Onkohan se tarkoituskin? Tai: "Samaa saastaa ne on kaikki" ja seuraava lause onkin jo "Olin kirjoittaessani tuohtunut joidenkin ihmisten ahdasmielisyyteen..." Pointtisi on todellakin vaikeaselkoinen.
 
Enkä ymmärrä, mihin tuo ote klasarisäveltäjän ajatuksista tjsp. perustuu. Tunnetko jonkun klassisen musiikin säveltäjän? Osaatko lukea hänen ajatuksiaan? Ainakin modernissa klassisessa musiikissa on jo melko lailla päästy eroon kaikista säveltämisen kaavamaisuuksista, enkä usko, että vanhemmatkaan sävellykset olisivat eläneet kaikkien näiden vuosisatojen yli, jollei niissä näennäisestä kaavamaisuudestaan huolimatta olisi jotakin ainutlaatuista. Parhaat sävellykset ovat sitä paitsi jokseenkin aina syntyneet jonkinlaisesta rajojen rikkomisesta, vaikka jossakin sävellysmuodossa, tyylissä tms. kehyksessä pysyttäisiinkin.
 
Vielä vähemmän tajuan tuota iänikuista "argumenttia", että klassisen ystävät haukkuisivat tai aliarvostaisivat muiden musiikkityylien harrastajia. En ole juurikaan kuullut tällaista puhetta klassisen musiikin harrastajan suusta, mutta toiseen suuntaan olen kyllä todistanut suoranaista ***tuilua niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Sitä paitsi, liittyykö joidenkin musiikinharrastajien persoonallisuus millään tavalla itse musiikkiin? Tai onko sinänsä väärin inhota jotakin musiikkityyliä, jos se ei tarjoa itselle mitään?

"Joo tuohon tuli nyt tuommonen, mutta en minä voi sitä nuin säveltää kun minä sävellän nyt tämmöstä musiikkia. Se kuulostaa kyllä sitten pers'reiältä, mutta pakko mikä pakko."
-Ote jonkun klassisen musiikin säveltäjän ajatuksista. Eli tietynlainen Pakko tehdä näin -ajattelu-malli. Ei voi käyttää sellaista sointua, koska se ei sovi perinteiseen malliin.
 
Jos tuo on oikea lainaus, niin varmaan siinä on tarkoitettu, että tästä kappaleesta on tulossa tämän tyylinen, eikä siihen silloin kannata sotkea jotain toista, sillä se rikkoisi tyylin. Vrt. grindiin, pehmopoppibiitti, jos ei haeta kontrastia.
 
Taidemusiikkipuolen ihmiset ovat olleet juuri niitä kokeilunhaluisimpia pioneereja ja vähiten kaavoihin kangistuneita, paitsi muutamat opettajat. Esimerkiksi popin rinnakkaisliikkeet, jotka kalahtaa ikävästi korvaan klassisromanttisessa musiikissa teki luultavasti ensimmäisen Debussy 1800-luvun loppupuolella. Mutta ns. "kevyessä musiikissa" ei vieläkään ole kuultu 1900-luvun taidemusiikin kokeiluja lähes ollenkaan. Siis dodekafoniaa, mikrointervalleja, muita kuin terssipinoja soinnutuksena(pari yksittäistä poikkeusta on jazzin puolella), klustereita, jne., jne. Tai esimerkiksi taidemusiikissa otettiin ensimmäisen koneet käyttöön. Esimerkkejä riittää loputtomiin.

Mutta ns. "kevyessä musiikissa" ei vieläkään ole kuultu 1900-luvun taidemusiikin kokeiluja lähes ollenkaan.
 
Naurettavaahan tuo olisikin jos ns. kevyttä musiikkia ruvettaisiin kehittämään samaan suuntaan kuin ns. klassista. Tokihan kevyttä musiikkia on aina silloin tällöin yritetty tehdä klasaripuolen esteettisten ihanteiden mukaan, mutta tuloksena on ollut pääsääntöisesti kauheaa kuraa ja muodottomia, teennäisiä dinosaurusteoksia.
 
Musiikkiin pätee sama kuin eliömaailmaankin: todellisella evoluutiolla ei ole suuntaa.
 
mikrointervalleja
 
Kannattaisi ensin ottaa selvää ennen kuin puhuu. Mikrointervallit ovat kuuluneet esimerkiksi blueskitaristien vakioarsenaaliin jo 1930-luvulla ja sitä myötä kuuluvat aivan jokapäiväiseen sävelkieleen myös rockmusiikissa.
 
Ainakin Dylan lauloi mikrointervalleja jo 1960-luvulla, ja moni muu ennen sitä ja sen jälkeen. Eikä kysymys ollut läheskään aina mistään vahingosta tai osaamattomuudesta, vaan täysin harkitusta tehosta.
 
, muita kuin terssipinoja soinnutuksena
 
Höpö löpö.
 
klustereita
 
Kuunteles joskus vaikka Jerry Lee Lewisiä tai Little Richardia. Tai The Bandin Richard Manuelia. Tai Deep Purplen Jon Lordia. Tai...
 
Tai esimerkiksi taidemusiikissa otettiin ensimmäisen koneet käyttöön. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
 
Klassisen musiikin harrastajien tietämättömyydellä ei tosiaan tunnu olevan minkäänlaisia rajoja.

Klassisen musiikin harrastajien tietämättömyydellä ei tosiaan tunnu olevan minkäänlaisia rajoja.
 
Tosi kiva ja asiallinen yleistys.

Klassisen musiikin harrastajien tietämättömyydellä ei tosiaan tunnu olevan minkäänlaisia rajoja.
 
Äärettömän maailmankaikkeuden sisältämä tietomääräkin on ääretön, joten yhdenkään ihmisen, klassisen musiikin harrastaja tai ei, tietämättömyydellä ei ole rajoja.
 
Mitä tulee siihen, milloin ensimmäiset "koneet" otettiin käyttöön musiikin tekemisessä, niin eikös cembalokin edeltäjineen ole eräänlainen kone, tai muinaisegyptiläiset vesiurut? Raja koneen ja mekaniikan/aalto-opin lakeja hyödyntävän soittimen välillä voi olla aika häilyvä.
 
Musiikkiin pätee sama kuin eliömaailmaankin: todellisella evoluutiolla ei ole suuntaa.
 
Eipä olekaan, mutta luulen, ettei musiikkia voida suoraan rinnastaa evoluutioon, sillä evoluutiohan on välttämätön eliöiden ja muun luonnon vuorovaikutuksesta johtuva prosessi, kun taas musiikki, kuten muukin taide, on älyllisten olentojen mielen synnyttämä "ylijäämätuote", siis jokseenkin satunnaisesti yksilöiden mieltymysten mukaan luotu asia, josta ei sinänsä ole hyötyä lajille.

Tosi kiva ja asiallinen yleistys.
 
Eikö vain, ja vieläpä triviaalisti todistettavissa 8-)
 
(Merkitään klassisen musiikin harrastajien tietomäärää kirjaimella N ja maailmankaikkeuden tapahtumien määrää kirjaimella M. Koska nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeus laajenee ikuisesti, sen tapahahtumien määrä M saa väistämättä arvon ääretön. Olipa N miten suuri tahansa, erotus M-N saa arvon ääretön...)