Klassinen ›

Niin mutta kohta tiedemiehet herättävät eloon kauan sitten kuolleet eläinlajit, kuten sapelihammastiikerin ja mammutin jopa varhaisen ihmisen, fossiileista löytämiään itiömäisiä soluja kasvattamalla kuten aihetta käsitelleessä Prisma-ohjelmassa kerrottiin ja voimme matkustaa Yhdysvaltoihin ihailemaan Jurassic Parkin tapaista ilmielävien esihistoriallisten eläinten eläinpuistoa elävine fossiileineen ja nähdä jo tänään miltä tulevaisuus näyttää huomenna kun ihminen väistyy luomakunnan valtaistuimelta ja luovuttaa kiillotusta kaipaavan kruununsa varhaisille nisäkkäille taikka mistäpä sitä tietää, dinosauruksille, panssarikaloille tai trilobiiteille. Ai meinaat vetää paralleeleja evoluution ja musiikillisen kehityksen välille. Siihen leikkiin en taida kuitenkaan ryhtyä, sillä ilman älyllistä elämää, ts, ilman ihmistä ei ole musiikkiakaan, koska suden ulvonta ei mielestäni esteettisiltä eikä musiikillisilta kriteereiltä tai normeilta( musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa, ei hälyä) täytä musiikillisuuden vaatimuksia saatikka sävelen perusominaisuuksia ja prinsiippejä niin hyvää tarkoittavaa ja moraalisesti oikein kuin uudenlaisen tasa-arvoisuuden luominen ihmisen ja eläinkunnan välille saattaa tasa-arvoisen yhteiskunnan ihanteita vaalivasta sukupolvesta tuntuakin.

Niin mutta kohta tiedemiehet herättävät eloon kauan sitten kuolleet eläinlajit, kuten sapelihammastiikerin ja mammutin jopa varhaisen ihmisen, (...)
 
Yrität voittaa julistamattoman kilpailun "kuka kirjoittaa pisimmän viestin vähimmillä virkeillä"? 8-)
 
Mitä itse asiaan tulee: kyllähän minäkin tieteiskirjallisuutta luen, suomennan ja kirjoitan, mutta en minä siihen nyt noin suoraan sentään usko.
 

 
suden ulvonta ei mielestäni esteettisiltä eikä musiikillisilta kriteereiltä tai normeilta( musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa, ei hälyä) täytä musiikillisuuden vaatimuksia saatikka sävelen perusominaisuuksia ja prinsiippejä
 
Ihminen on kaiken mitta, joo. Kuka ihminen milloinkin.
 
.

Megatheriumin parista viime komentista heräsi epäilys, että kyse olisi kieli poskessa tehdyistä provokaatioista. Tosikkopohjalta kuitenkin pari ajatusta.
 
ilman ihmistä ei ole musiikkiakaan, koska suden ulvonta ei mielestäni esteettisiltä eikä musiikillisilta kriteereiltä tai normeilta( musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa, ei hälyä) täytä musiikillisuuden vaatimuksia saatikka sävelen perusominaisuuksia
Suden ulvonnan hyvyyden normit ovat tulleet määritellyksi evoluutiossa, ja hyvän musiikin normit ja kriteerit on tietysti ihmisen luomia (kehittyneet kulttuurievoluutiossa). Meemeiksi tällaisia kutsuvat. Mitkä normit leviävät laajemmalti, riippuu humanistisen tieteiden avulla kuvattavista asioista.
Vaikeata kai näitä normeja on muuten selittää ajautumatta olettamaan että Jumala on määrännyt mikä musiikki on hyvää.
Tältä pohjalta musiikin syvin olemus näyttää aika lattealta, ja jotain ylevämpää tähän kaipaisi.
 
Yksi näkökulma musiikin hyvyyteen on sen levinneisyys, mutta aavistuksenkin elitistiselle ihmiselle tämä ei oikein riitä. Mutta kelpaisiko tämä mihinkään: Kuten jalkapallossa ja ruuanlaitossakin, musiikista oppii tekemään harjaannuksen myötä hienovaraisempia erotteluja ja havaitsemaan aiemmin piilonjääneitä asioista. Musikanteista toiset ovat lahjakkaampia ja harjaantuneempia kuin toiset, ja nämä lahjakkuudet kykenevät tekemään yllättäviä ja mielenkiintoisia liikkeitä. Musiikin alakulttuureiden (klassinen, lat.amer. jne) sisällä vallitsee suhteellinen konsensus merkittävistä teoksista ja artisteista (eri ihmisten TOP 50 -listoilla esiintyy nyt vaikka parikymmentä samaa teosta ja artistia). Eli että musiikin alakulttuurien SISÄLLÄ vallitsee hatara ja intuitionomainen konsensus mikä on hyvää ja mikä huonoa musiikkia.
Tämän syvällisempää ja vähemmän itsestäänselvää minulta ei nyt irtoa.

Siis, hyvää musiikkia sun mielestä vai oikeesti?

Yrität voittaa julistamattoman kilpailun "kuka kirjoittaa pisimmän viestin vähimmillä virkeillä"? 8-)
 
Mitä itse asiaan tulee: kyllähän minäkin tieteiskirjallisuutta luen, suomennan ja kirjoitan, mutta en minä siihen nyt noin suoraan sentään usko.
 

 

 
Ihminen on kaiken mitta, joo. Kuka ihminen milloinkin.
 
.
 
Tieteellä ei ole uskon kanssa paljoakaan tekemistä. Miten susi erottaa puheen musiikista? Eikä eläin pysty tiedostamaan ja antamaan tekemisilleen yhtä syvällistä merkitystä kuin ihminen, vaikkei tietoinen ja oman eksistenssin, omia lihallisia tarpeitaan ja ympäristön asettamia odotuksia välillisinä suhteina tahtoon tiedoitseva älyllinen ajattelutoiminta olisikaan milloinkaan musiikista saadun nautinnon ehdoton edellytys. Susi korkeintaan kommunikoi lajitovereidensa kanssa ulvonnallaan, jota tuskin lauluksi tekisi mieli mieltää.

Siis, hyvää musiikkia sun mielestä vai oikeesti?
 
Heh, harvoinpa yhteen lauseeseen saa tiivistettyä olennaisen. Pitäiskö vastata "mun mielestä oikeesti" ;-)
 
On vähän sosiaalisesti riskaabelia mennä ääneen sanomaan että se mikä mun mielestä on hyvää musiikkia on myös oikeesti hyvää. Mutta kun me pidetään jostain musiikista, niin on (kait) västämätöntä ajatella että se liittyy siihen musiikkiin eikä mun mieleen. Eli jokaisen mielestä lempimusiikkinsa on oikeesti hyvää eikä vain leikisti.
Yritin esittää, että musiikin alakulttuurien sisällä on jnkv intersubjetiivisuutta musiikin hyvyyden suhteen.
Ankea yritys, myönnetään. Heitä parempi peliin.

Musiikin syvin olemus voidaan kiteyttää yhteen ytimekkääseen kysymykseen, johon on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta: Mistä johtuu, että pieni terssi tekee meidät surullisemmaksi kuin suuri terssi?

Musiikin syvin olemus voidaan kiteyttää yhteen ytimekkääseen kysymykseen, johon on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta: Mistä johtuu, että pieni terssi tekee meidät surullisemmaksi kuin suuri terssi?
 
Mieluumminkin näin: Päteekö tuo riippumatta kuulijan kulttuuritaustasta ja aikaisemmista musiikillisista kiinnostuksenkohteista?
 
Koska ko. intervallijakoja ei ole käytetty läheskään kaikissa maailman musiikkikulttuureissa, niin melkein sanoisin että vastaus on "ei".

Musiikin syvin olemus voidaan kiteyttää yhteen ytimekkääseen kysymykseen, johon on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta: Mistä johtuu, että pieni terssi tekee meidät surullisemmaksi kuin suuri terssi?
 
Tähän voisi vastata sillä kuluneella lausahduksella, että "ei molli ole aina välttämättä surullinen eikä duuri iloinen". Mutta pohjimmiltaan asia on tietysti noin kuin esitit, ja siihen on tosiaan vaikea löytää vastausta.

Musiikin syvin olemus voidaan kiteyttää yhteen ytimekkääseen kysymykseen, johon on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta: Mistä johtuu, että pieni terssi tekee meidät surullisemmaksi kuin suuri terssi?
Aivotutkijan vastaus menisi varmaan näin: Samalla tavalla kuin eri väritkin, eri intervallit tuottavat aivoissa erilaisia vasteita. Näiden vasteiden edelleenprosessointi tuottaa (tai voi tuottaa) sitten tunnetiloja.
Menikö jotain vikaan?
 
Aivotutkija Risto Näätänen on muuten sitä mieltä, että Sibelius-akatemian pääsykokeet voitaisiin jo nyt hyvin toteuttaa aivotukimuksen välinein. Jutun idea menee jotenkin niin, että musiikillinen lahjakkuus näyttäytyy sopivissa oloissa myös tiettyjen aivoalueiden aktiviteettina.

Musiikin syvin olemus voidaan kiteyttää yhteen ytimekkääseen kysymykseen, johon on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta: Mistä johtuu, että pieni terssi tekee meidät surullisemmaksi kuin suuri terssi?
 
Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet syyksi sitä että suuri terssi löytyy yläsävelasarjasta

Aivotutkija Risto Näätänen on muuten sitä mieltä, että Sibelius-akatemian pääsykokeet voitaisiin jo nyt hyvin toteuttaa aivotukimuksen välinein. Jutun idea menee jotenkin niin, että musiikillinen lahjakkuus näyttäytyy sopivissa oloissa myös tiettyjen aivoalueiden aktiviteettina.
 
Tuo kuulostaa kyllä aika hullulta. Varmasti kaikki pääsykokelaat ovat musiikillisesti lahjakkaita, mutta miten aivotutkimus kertoo, kuka heistä on lahjakkain? Tai kehityskelpoisin, persoonallisin tai luonteeltaan sopivin esiintyväksi taiteilijaksi tai opettajaksi? Ei nyt sentään laiteta koneita tekemään kaikkia ihmisten töitä. Tiede ja taide ovat hyvin eri asioita.

Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet syyksi sitä että suuri terssi löytyy yläsävelasarjasta
 
Tuota minäkin mietin. Esim. yläsävelsarjaan pohjautuva duurisointu kuulostaa korvaan erittäin miellyttävältä, sillä sekä puhdas kvintti että suuri terssi ovat siinä sävelpuhtaita, ts. epäpuhtaalle intervallille tyypillistä huojuntaa ei esiinny. Yläsävelsarjasta kauempaa löytyvä pieni terssi sen sijaan on epäpuhdas, mikä tuottaa epämiellyttävän kuulovaikutelman. Tasavireinen piano on tasoittanut näitä eroja, mutta pohjimmiltaan kyse voisi kyllä hyvin olla juuri tuosta.

Mieluumminkin näin: Päteekö tuo riippumatta kuulijan kulttuuritaustasta ja aikaisemmista musiikillisista kiinnostuksenkohteista?
 
Koska ko. intervallijakoja ei ole käytetty läheskään kaikissa maailman musiikkikulttuureissa, niin melkein sanoisin että vastaus on "ei".
 
Unohdit tykkänään, että musiikin kuulijassaan aiheuttamat fysiologiset ilmiöt ja sävelpsykologiset el'mykset eivät ole tietoisen ajatteluprosessin tulosta, sillä musiikki on keino saattaa rationaalisia ja irrationaalisia lukusuhteita välittömäksi ja samanaikaiseksi aistitiedoksi.

Unohdit tykkänään, että musiikin kuulijassaan aiheuttamat fysiologiset ilmiöt ja sävelpsykologiset el'mykset eivät ole tietoisen ajatteluprosessin tulosta,
 
Totta, eivät kokonaan. Kulttuuriperintö ja henkilöhistoria vaikuttavat myös tiedostamattomalla tasolla.
 
Mutta jos tiedät tutkimuksia, joiden mukaan koskaan aikaisemmin duuri- tai mollipohjaista musiikkia kuulematon muun kulttuurin edustaja - vaikkapa australialainen aboriginaali tai jonkun Amazonasin syrjäkulman heimolainen - reagoi duuriin ja molliin samalla tavalla kuin me vuosisataisen kulttuuriperinnön kyykkyyn musertamat, niin kerro toki lähdeviite.
 
sillä musiikki on keino saattaa rationaalisia ja irrationaalisia lukusuhteita välittömäksi ja samanaikaiseksi aistitiedoksi.
 
Oooh!
 
No, mites on esimerkiksi Balilla?
Gamelan-musiikiss käytettävät asteikothan perustuvat gamelan-soittimen yläsävelsarjaan, joka poikkeaa tästä (useimpien) länsimaisten soittimien yläsävelsarjasta - siitä josta duurit ja mollit niin siististi muodostuvat. Ovatkos balilaiset ensimmäistä kertaan mollimusiikkia kuunnellessaan puhjenneet kyynelehtimään, ja riemastuneet välittömästi duurin raikuessa ilmoille?
 
Entäs vanhan polven bluesukot?
Bluesasteikon terssihän on duuri- ja molliterssin välissä.
 
Entäs turkkilaiset, joiden sävelkorkeuskorva on harjaantunut meikäläistä tarkemmaksi, koska sikäläiset perinneasteikot saattavat jakaa oktaavin jopa neljäänkymmeneen sävelaskeleeseen? Reagoivatko samoin?
 
Ja tietysti, jos ajatellaan länsimaita, niin tottahan toki ihmisten reagointi duuriin ja molliin sitten muuttui jollakin havaittavalla tavalla silloin 1700-luvun alkupuolella, jolloin siirryttiin luonnonsävelsarjasta erilaisten temperoitujen viritysten kautta tasavireiseen järjestelmään - ja selkeistä rationaaliluku-intervallisuhteista huomattavan paljon monimutkaisempiin irrationaalilukuihin. Jos musiikin herättämässä tunnereaktiossa on kyse lukusuhteiden dekoodaamisesta, onhan selvää että luonnonsäveljärjestelmän molli herättää aivan erilaisia tunteita kuin tasavireinen molli!

ilman ihmistä ei ole musiikkiakaan, koska suden ulvonta ei mielestäni esteettisiltä eikä musiikillisilta kriteereiltä tai normeilta( musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa, ei hälyä) täytä musiikillisuuden vaatimuksia
 
Tieteelliset tutkimukset ovat paljastaneet että susilla on sävelkorvaa. Tämä paljastui erään tutkijan kasvattisusien ulvoessa samalta korkeudelta ohikulkevan ambulanssin sireenien kanssa. Jos susilla on noin hyvä sävelkorkeuden taju, mikä todistaa etteivät ne pystyisi tuottamaan musiikkia?
Ovathan ne myös hyvin sosiaalisia ja emotionaalisia eläimiä.

Tieteelliset tutkimukset ovat paljastaneet että susilla on sävelkorvaa. Tämä paljastui erään tutkijan kasvattisusien ulvoessa samalta korkeudelta ohikulkevan ambulanssin sireenien kanssa. Jos susilla on noin hyvä sävelkorkeuden taju, mikä todistaa etteivät ne pystyisi tuottamaan musiikkia?
Ovathan ne myös hyvin sosiaalisia ja emotionaalisia eläimiä.
 
Eivätkös kasvitkin kukoista kun niille soitetaan klassista kun taas rock-musiikki saa ne nuukahtamaan ellei peräti lakastumaan ja kuihtumaan? Jostakin tällaisesta tutkimuksesta muistan kuulleeni opettajaltani.

Eivätkös kasvitkin kukoista kun niille soitetaan klassista kun taas rock-musiikki saa ne nuukahtamaan ellei peräti lakastumaan ja kuihtumaan? Jostakin tällaisesta tutkimuksesta muistan kuulleeni opettajaltani.
 
Kuulostaa saman sarjan tutkimuksilta kuin legendaarinen "Mozart nostaa älykkyysosamäärää" -havainto.
 
EDIT
Eli siis tarkennukseksi: Mozartin kuuntelu ei tee sinua älykkäämmäksi, tutkimus oli tehty virheellisesti.

Kuulostaa saman sarjan tutkimuksilta kuin legendaarinen "Mozart nostaa älykkyysosamäärää" -havainto.
 
EDIT
Eli siis tarkennukseksi: Mozartin kuuntelu ei tee sinua älykkäämmäksi, tutkimus oli tehty virheellisesti.
 
Vaikka tekisikin, mistään kovin pitkäaikaisesta vaikutuksesta ei voitane puhua. Pikemmin näkisin että klassisen musiikin kuuntele kehittää enemmänkin ns. tunneälyä, jolla luulisi olevan suuri merkitys meidän maallistuneessa, itsekeskeisyyttä ja oman edun tavoittelua suosivassa, rahavaltaisessa ja materialisoituneessa maailmassamme, jossa inhimillisyys, ihmisten välinen veljeys ja lähimmäisenrakkaus ovat kokeneet inflaation.

Vaikka tekisikin, mistään kovin pitkäaikaisesta vaikutuksesta ei voitane puhua. Pikemmin näkisin että klassisen musiikin kuuntele kehittää enemmänkin ns. tunneälyä, jolla luulisi olevan suuri merkitys meidän maallistuneessa, itsekeskeisyyttä ja oman edun tavoittelua suosivassa, rahavaltaisessa ja materialisoituneessa maailmassamme, jossa inhimillisyys, ihmisten välinen veljeys ja lähimmäisenrakkaus ovat kokeneet inflaation.
 
Viime aikoina tuosta tutkimuksesta on kai todettu, että ylipäätään hilpeä ja iloinen musiikki (jollaista Mozart sattuu usein olemaan), kohottaa mielialaa ja parantaa näin ollen jotenkin ainakin keskittymiskykyä. Surullinen ja negatiivisia tunteita aikaansaava musiikki sen sijaan toimii päinvastoin, oli kysymys Mozartista tai kestä tahansa muusta.