Klassinen ›

Sibbe lainasi Deliusta 7. sinfoniassa!


Jean Sibeliuksen Deliusta kohtaan tuntema epäluuloisuus, kuvitellessaan näet joutuneensa juonittelujen kohteeksi selkänsä takana, ei kuitenkan estänyt häntä lainaamasta 7. sinfoniansa alkutahteja ja asteikkomotiivia, miltei nuotilleen transponoituna 7. sinfoniaansa "käärmeeksi" nimittämänsä ystävällisen Deliusin 1905 valmistuneesta laajasta ja aikaansa edellä olevasta anti-kristillisen filosofian kyllästämästä teoksesta, aivan kuten Delius moniselitteisemmin ja rikkaasti moduloiden käyttää Schubertin h-molli sinfonian sellojen ja basojen unisonona esittämää johdantoteemaa "pakana Requieminsa" avauksessa, joka on täysin epäortodoksista kirkkomusiikkia, ja siten sopimaton liturgiseen funktioon.
 
Also Sprach Zarasthustraan perustuen, kuten kirjaimellisemmin A mass of Life, Delius sävelsi 1816 "Pakana requieminsa" kunnioittaakseen siten sodassa kaatuneiden nuorten taiteilijoiden muistoa. Ikään kuin ennakoiden Toivo kuulan kohtaloa 2 vuotta myöhemmin.
 
Minä kunnioitan ihmistä, joka rakastaa elämää, alkaa muuan jakso kompaktista paljon tunti ja neljäkymmentä minuuttia pitkää Elämän messua lyhyemmässä "requiemissa", ja hämmästyttävää kyllä Schubertin h-molli sinfonia avausmotiivi kuuluu kromaattisesti hautovissa alkutahdeissa rytmisesti muunneltuna.
 
Ja jos haluaa surenmoisen paikoin jopa Henry Goreckin tekstuuriltaan mieleen tuovassa II-osassa voi kuulla myös pasuunateeman idun orkesterijohdannossa On the Mountains. Sibelius siis tunsi aatteellisen hengenheimolaisensa teoksen ja oli kuullut sen kenties Englannin vierauilujensa aikana.
 
(Filosofia ei suinkaan aina pyri antamaan jotakin uskonnontapaista merkitystä tai tarkitusta elämälle ja maailmalle, vaan ainoastaan sewlittämään elämän ilmiöitä rationaalisessa mielessä ja puhumaan totta)
 
Samaan tapaan jo Irmelin-oopperan Preludin, 1890, avauksen voi nähdä muistuttavan kovasti Sibeliuksen 4. sinfonian avausmotiivia, mikäli oikein muistan, elliptisten melodiapätkien aforistisessa käytössä.

On aikamoinen ihme, että näinkin hieno myöhäisromanttinen teos jää täysin sovinnaisenmman, kömpelömmän ja mielikuvituksettomman sekä legendoiltaan verisemmän gurreliederin varjoon. Also Sprach Zarathustrakin on sentään maailmankirjallisuudsen klassikoita. Teoksessa on useita jaksoja, varsinkin II-osasa, jossa tulee ajateleeksi, että kauniimpaa musiikkia tuskin koskaan on sävellettytkään. Tuntuu ikään kuin aiuka pysähtyisi musiikkia kuunnelessa, Ja tuo sanaton la la la-naiskuoro on vastustamattoman hurmaavaa musiikkia. Myrskyisiä ja täynnä rytmistä energiaa olevia kuoro-osia messu ei myöskään ole paitsi.

Sibbe lainasi Deliusta 7. sinfoniassa!
 
Niin. Ja Delius lainasi Schubertilta, kuten kerroit. Ja Schubertkin on epäilemättä lainaillut. Onko se nyt kovinkaan tavatonta musiikinhistoriassa kautta aikain? Mikä oli perimmäinen pointti?

Niin. Ja Delius lainasi Schubertilta, kuten kerroit. Ja Schubertkin on epäilemättä lainaillut. Onko se nyt kovinkaan tavatonta musiikinhistoriassa kautta aikain? Mikä oli perimmäinen pointti?
 
juuri tämä, että kukaan ei tunnu tietävän tänäkään päivänä, että Englannissa oli jo hyvää vauhtia ksvanut uusi vartenotettava modrenistinen säveltäjäsukupolvi, joka oli riippumattomampi ja itsenäisempi luomistyössän uusia uria aukoen, sitten Mendelssohnin, Haydnin ja Händelin vierastyövoiman edellisiltä vuosisadoilta, kun brittiläinen oma musiikkikultuuri poti syvää lamaa, ja kaikki suuret nimet piti tilata muualta.
 
Mutta henkseli paratkoon. Vain Brittein sarilla arvostetaan tänä päivänä ja esitetään kuten ei Deliusin alkuaikina tiiviisti hänen musikiaan, kun maner_Euroopassa häntä pisettään vain idyllisten orkesteriminiatyyrien kellosepäntarkkana tuottajana.


Juopopttelevan boheemin ja rehentelijän alter ego, kuten Peter Warlockilla alias Philip Heseltinilla, joista ensinmainittu oli hänen salanimensä, Mies, joka teki itsemurhan vain ollessaan 36-vuotias, musiikkitieteilijä, kriitikko teräväsanaisessa lehdessä, säveltäjä, joka toimitti Jaakko I ja elisabetin ajan musiikin julkaisuja, ja kirjoitti mm. Gesualdon ja Deliusin elämäkerat, joita ei taida olla suomennettu, kuten ei Beechaminkaan elämäkerttaa Deliuksesta. Meillä ei ymmärretä modernin musiikin päälle.
 
Gesualdo Melkein yhtä moderni kuin Elisabetin moniääninen köyhäinlaulanta radiossa. Ei kannata kuunnella jos ei halua sinne minne Warlock parka 36-vuotiaana. Herkkä, melankolinen ja syrjäänvetäytyvä todellinen minä, joka oli kahtiajakautunut mistr Jekyll and Hyde-tyyppi, Ei kestänyt henkistä yksinäisyyttä tyhmempien seurassa ja siksi otti nirrin pois. Sackbut lehden teräväsanaine toimittaja, joka muuten sävelsi deliusin 60-vuotispäivän kunniaksi ihailemalleen opettajalleen ja tukijalleen serenadinkin.
 
1929, vuotta ennen itsariaan Hesekiel eikun Warlock kävi tapaamassa erakoitunutta jumalaista Deliusta Ranskassa, penkoi tämän arkistoja, etsiessään jotakin uutta ja mielenkiintoista ylläpitävää musiikkia esitettäväksi Lontoossa. Löysi I-maailmamsodan aikoihin sävelletyn Air and Dancen käsikirjoituksen, joka tuntui hänestä täysipainoiselta jousiorkesteriminiatyyriltä. Palasikin teoksen kanssa Lontooseen ja jo 7. toukokuuta pyysi Beechamia ja saikin taivutettua hänet levyttämään teoksen ja delius kuunteli radilähetystä Englannista kotikonnuiltaan sokeutuneena ja halvaantuneena, kuten viimeiseksi jäänytttä Fenbyn auttavalla kätilönkädellä syntynyttä Fantastic Danceakin, viimeistä sävellystään. kirjeessään Clarkille Warlock arveli, että ensimmäistä kertaa musiikin historiassa huomattavan säveltäjän musiikkia oli levytetty ennen kyseisen teoksen julkista esitystä. Historiaa tehtiin siis tässäkin tapauksessa.
Teos esitettiin julkisessa konsertisa vasta lokakuun 8., mikäli fenomenaalinen muistini ei petä. Ihan nättiä musikia, joka sisältää muistuman, kenties täysin tiedostamattoman lainan norjalaisesta Griegin suosimasta kansanlaulusta käsitetynä kuintenkin Deliusille tyypillisesti mestsrillisen kromaattisesti soinnutettuna.
 
Ensin tietosanakirjan arvausleikki.
 
Kuinka Englannissa syntynyt englantilainen, jolla oli saksalainen isä, voi olla saksalaissyntyinen säveltäjä, kuten ewräs tietosanakirja ehdottaa?
 
Erän musiikkiohjelman juontaja väitti, että pystymetsästä tullut Sibelius pongahti maailman konserttiyleisön tietoisuuteen vaiheessa, jossa omaa englantilaista modsrenia musiikkitradiota ei vielkä ollut syntynyt. Ja Davis ei tiennyt, että Sibelius 1940-luvullakin vielä vakuutti sihteerileen säveltävänsä edelleen. 8-sinfonia näet soi hänen mielessään vuyosikymmenet senkin jälkkeen kun oli polttanut käsikirjoitusversiot Ainolassa. Sibbe tunsi huonoa omaatuntoa siitä, ettei tuottanut mitään, vaikka nautti valtioneläkettä. Hän oli kuitenkin henkisesti vireä loppuun asti ja laati orkestrisäestyksellisiä versiuoita lauluistaan yli 90-vuotiaana viimeisenä elinvuonnaan jUssi Jalaksen kanssa!