Gaines 13.09.2004 18:49:18 | |
---|
Niin, jatsin on sanottu olevan paskaa? Olen itse väistellyt aihetta tietoisesti, enkä ole edes liiemmin tätä osastoa kuunnellutkaan. Ennenmuinoin puritaanisesti vannoin nahkahousuhevin nimeen, kunnes iän karttuessa omaan musiikkihyllyyn on alkanut tarttumaan kaikenlaista tavaraa bluesista punkkiin, progesta tangoon, rokin ränkytyksestä klassiseen. Jatsia on tullut välteltyä jostain syystä sitkeästi. Kunnes jokin sai tarttumaan tässä viimeisen vuoden aikana kirjaston jazz ja swing -osaston tarjontaan. Glenn Milleriä, Benny Goodmania, Jimmy & Tommy Dorsey:tä ja nyt viimein Charlie Parkeria. Tässähän on tapahtunut viimeinenkin jonkinsortin kulttuurivallankumous sisäisen puritanistin mielen viimeisimmissäkin sopukoissa, kun matsku tuntuu uppoavan kuin viimeistä päivää? Jumalauta. Mitä vielä tässä on odotettavissa? Kanteleen soittoa aamuviiteen? No, se on sanottava, että pahimpia freefuusioperkeleitä välttelen vieläkin parhaani mukaan. Joku roti sentään? Niin, sitä piti tiedustelemani, että onko samanmoisia havaintoja muualla päin valtakuntaa? Nimim. onko mieleni heikko? - Call me the Breeze - |
Wil-J 13.09.2004 19:01:35 | |
---|
Hieno ratkaisu! :D Itsekin olen viimeaikoina langennut jazzin julmaan maailmaan! Kyllä free jazziinkin kannattaa tutustua! |
wavelength 13.09.2004 19:34:40 | |
---|
Minä olin muinoin vannoutunut (uus)progefanaatikko, mutta jostain syystä rumpujen soiton aloittaminen laajensi putkinäköni 360 asteen laajakulmaiseksi SuperHyperKatseeksi. Sen koommin en ole yhtäkään musiikinlajia syrjinyt, mikä aiheuttaa toisinaan pientä närää tuttavapiirissäni ("Perkeleenkö takia sitä Mariskaa pitää täysillä luukuttaa!?"). Hyvä näin kuitenkin. Viime aikoina on myös ilmennyt outoja hinkuja oppia soittamaan uusia soittimia. Tinapilli on tilauksessa... :> "Our enemies are innovative and resourceful, and so are we. They never stop thinking about new ways to harm our country and our people, and neither do we." - President George W. Bush. |
Bonham 13.09.2004 19:51:01 | |
---|
Herbie Hancock, Coltrane ja Parker putoaa ainakin mulla... ja sitten tosiaan nuo Big band vedot kanssa... kyllä vanhuus tuloo:) Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
Gaines 13.09.2004 20:00:43 | |
---|
Niin se tekee. Artie Shaw täytyy kans sanoa klarinetin maestrona, se unohtui tuossa avauksessa...niin muikeata tatsia että perhana... - Call me the Breeze - |
lxi 13.09.2004 20:03:08 | |
---|
Remember Thelonious Monk! The fact that no one understands you doesn't make you an artist. |
hörhö 14.09.2004 14:45:11 (muokattu 14.09.2004 14:46:34) | |
---|
En tiedä, mistä kapeakatseisuuteni johtuu, mutta on hyvin harvassa ennen 60-lukua tehty jazz, jota voin sietää. Mutta sitä nuorempaa tulee kuunneltua paljonkin. Parkerista eteenpäin kolahtaa vaikka mikä. "Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara |
Dr Dominant 14.09.2004 15:18:22 | |
---|
Nii-in. Kun ensin soittaa keskellä metsää klassisia pasuunaetydeitä (joka on ainoa musisoimisen muoto) kertyy ihmiselle painetta korvien väliin. Usein yläasteikäisenä paineet eivät enää pysy sisällä. Siispä itsekin ostin sähkökitaran, näytin teoriamaikalle keskisormea ja ehdotin kaverin suksivan tiedätte kyllä mihin... ... iski rokkivaihde!! Kaikki meni, mitä enemmän säröä ja desibelejä, sitä parempi. Oudosti kuitenkin ikävuodet rokkimiestä alkoi viemään ja tällä hetkellä yritän pitää omaa big bandia pystyssä. Siinä pitää alkaa jatsista tykkäämään jos sille linjalle lähtee. Ehkä siinä on se, että musa on niin hieno juttu että jos se on tärkeä osa elämän sisältöä, tekee ennemmin tai myöhemmin kurkkia kaikkea mitä sillä saralla on tehty. Sehän vaan rikastaa kun hyppii tontilta toiselle. Ihmisen luontainen uteliaisuus?? Vai johtuneeko siitä, että kun ei ole enää teini eikä tartte kuulua mihinkään sosiaaliseen ryhmittymään esim. diggailemalla "hyväksyttävää" musaa, huomaa yllättyvänsä positiivisesti harva se päivä. Ja mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Joka päivä on taas vähän erilainen, sen huomaa aina säveltäessään. Niinkin radikaalia on muutos elämässä että kun partituurin äärestä menee vessaan ja tulee takaisin, on äsken omasta mielestä maailmankaikkeuden hienoin voicing jo täyttä hevonlantaa ja uusiksi meni. Mitä tästä opimme? Älä siis käy vessassa biisin aikana jos sävellät, soitat tai kuuntelet musiikkia, sillä saatat muuttua ulostautumisen aikana niin, ettei paluu samaan biisiin ole enää mahdollista! 8P "Dr Dominant, I Presume?!" |
funkylord 14.09.2004 17:35:04 | |
---|
Niinkin radikaalia on muutos elämässä että kun partituurin äärestä menee vessaan ja tulee takaisin, on äsken omasta mielestä maailmankaikkeuden hienoin voicing jo täyttä hevonlantaa ja uusiksi meni. Mitä tästä opimme? Älä siis käy vessassa biisin aikana jos sävellät, soitat tai kuuntelet musiikkia, sillä saatat muuttua ulostautumisen aikana niin, ettei paluu samaan biisiin ole enää mahdollista! Oon tuon huomannu, ja sitten kun tekee yhtä soittoa biisin valmiiksi, niin aluksi on niin polleaa poikaa. huomenna taas tekele onkin ihan täyttä sontaa, mutta kun ottaa mukaan muusikoita, ja jättää tulkinnan varaa, niin johan alkaa kuullostamaan ukko noakin erikoisen houkuttelevalta. Kaikista tärkeintä on säveltämisessä pikkubändeille se että jättää tulkinnan varaa, koska läpisävelletty matsku kuullostaa ihan nuoteilta. Kun ite joskus alkuaikoina tein pikkubändille biisejä, niin se kuullosti todella pahalta, koska täytin itse ne hengityspaikatkin nuoteilla. Nykyään teen samoja vanhoja biisejä uudestaan, ja annan sen hengittää. omasta mielestäni se kuullostaa jo huomattavasti värikkäämmältä. Sehän se musiikin tarkoitus on että soitinkeskustelulla jätetään omat puumerkit tiettyyn lopputulokseen, ja eihän kukaan kirjoita omaa nimmariaankaan täsmälleen samoin joka kerta, niin muutosta tulee, ja muutokselle on annettava tilaa. Tämmösiä ajatelmia jazzin newbieltä. KahviKlubi #1
MEKKALA #8
K100 #4
Elämä maistuu, kun noudattaa kahta sääntöä:
1. Älä ota paineita pienistä asioista
2. Kaikki asiat ovat pieniä asioita |
baron 14.09.2004 23:41:48 | |
---|
Remember Thelonious Monk! Jesh!!!! Children of Baron - The Ultimate Keyboard Experience. "Mäkin haluun meshiin" |
Gaines 05.10.2004 23:16:52 | |
---|
Eilen nappasin kirjastosta lainaan levyn, jonka aavistelin olevan askeleen tuonne "syvän" jatsin suuntaan: John McLaughlinin extrapolation. Ja onhan se aikamoista hipluttelua, sanoisin ;-) Foni ujeltaa äärilaidoilta toiselle, komppipelti nakuttaa hermostunutta klingiä, kitara vetää diibadaata ja basisti on kuin matkalla mystiikkaan. Tämä on tähänastisista tutustumissessioistani "vaikeinta" matskua ilman muuta. Mutta kyllä tuokin menee sopivina annoksina, kun sopivasti riivaa muutenkin arjen tarpomisessa. Benny Carter on ollut miellyttävä kuuntelutrippi. Ehdottomasti yksi hienoimpia kuuntelukokemuksia. Poimin käsiini Blue Noten julkaisun Jazz Profile: Benny Carter, jossa on läpileikkausta -40 ja -50 lukujen äänityksiin. Taidanpa poimia herra Carteria enemmänkin. Jatkan tutkimuksiani. - Call me the Breeze - |
jkinnun2 05.10.2004 23:54:19 | |
---|
Mulla iskee ajoittain semmonen "jazzpöhö". luultavasti kyse on jostain vakavasta lapsuuden traumasta ( faija kuunteli gezziä,petersonia,pass,kessel,rollins,ella, etc.. matskua himassa kun olin puolustuskyvytön : ) Mutta hauskinta on että jos esim kuuntelen petersonia nyt aikuisena niin tulen oikein hyvälle tuulelle, mä nautin siitä suunnattomasti, joku psykologi kirjoitti joskus että jazz sopii erityisen hyvin skitsofreniaan taipuvaiseen psyykkeeseen ??? !!! Liekkö tässä kyse siitä? No oli miten oli niin eihän sitä muuta musaa ole paljon viimevuosina tullet treenattua itsekseen kuin jazzia... se on niin helvetin hyvää musaa inspiroivaa, mielen lentoa ja tuuletusta!! |
Karlsson 06.10.2004 08:42:16 | |
---|
Mulla menee ihan käänteisesti tää. Aluksi sekosin freejazkaan, Sitten se 70-luvun alun fuusio, sitten tuo 60-luvun modernismi ja nyt ostelen 50-luvun lopun perusteoksia. Ja on tota vanhempaakin kamaa alkanut jo eksyä hyllyyn. Mitähän seuraavaksi? Jazz on parasta ja sä ihan tyhmä! |
M.i.k.key 06.10.2004 15:01:04 | |
---|
Mitähän seuraavaksi? Keräilet puuvillaa pellolla ja muutut neekeriksi? My name is Baron, M.i.k.key Baron. |
Karlsson 07.10.2004 08:25:35 | |
---|
Keräilet puuvillaa pellolla ja muutut neekeriksi? Jos menisin suoraan Afrikkaan takomaan älyttömän isoa rumpua? Jazz on parasta ja sä ihan tyhmä! |
weelie 07.10.2004 13:22:29 (muokattu 07.10.2004 13:23:28) | |
---|
Jatsia on tullut välteltyä jostain syystä sitkeästi. Kunnes jokin sai tarttumaan tässä viimeisen vuoden aikana kirjaston jazz ja swing -osaston tarjontaan. Glenn Milleriä, Benny Goodmania, Jimmy & Tommy Dorsey:tä ja nyt viimein Charlie Parkeria. Nimim. onko mieleni heikko? Mulle on swingi uponnut aika ajoin jo noin vuodesta "silloin kun Anttila dumppasi kaikki CBS remaster swing-levyt kympillä" eli 1980/90-vaihdetta tuo. Samoihin aikoihin TOSI KOVIA sanoja mielestäni olivat myös Iron Maiden, Deep Purple, Metallica ja AC/DC. IMO: Glenn Miller on kukkua. Kuten nämä Big Bad Voodoo Daddy swing revival-bändit. Ei mitään tyylitajua. Itse diggaan nääs nääs vähän pienemmistä bändeistä, ei niin tukehdu tuo saundi. Omia swing-favoriitteja vuosien varrelta: Billie Holiday 1930-luvun tuotanto Goodmanin pienen bändin tuotanto Bix Beiderbecke Woody Allen: Wild man blues (dokumentin "soundtrack"... hitto Woody Allen osaa soittaa dixieland bluesia paremmin kuin kukaan nykyään! ja jos swingiä arvostaa, miehen elokuvien soundtrackien biisit on todella hienoja) Count Basien 30-luvun matsku alkupään Duke Ellingtonit Louis Jordan *DJANGO REINHARDT*!!!!!!!!! Mingus Ah um MUTTA kysymykseesi: Musiikki on musiikkia. Kaikkiin fiiliksiin on omansa. Ja vanhuus ei tule yksin. Stevie Ray Vaughan tai Rage Against Machine ei levylautasellani enää juuri pyöri. Ei uppoa enää, edellisestä en enää pidä, piste, jälkimmäinen periaatteessa jossain fiiliksissä yhä todella hyvä... mutta ne fiilikset on enää harvassa. Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
zapster 07.10.2004 16:41:00 | |
---|
Kumma juttu, mitä enemmän on soitellu sitä laajemmaksi musiikkimaku kehittyy. Soitan ihan mitä vaan, en tarkoita että osaisin soittaa läheskään kaikkia tyylejä, mutta suostun opettelemaan kaikkea tyylistä riippumatta. Varsinkin Bassolla soittaessa musatyylillä ei ole väliä. Toisaalta kitaralla en suostu soittamaan mitään "mainstreamia". "The music business is a cruel and shallow money trench,
a long plastic hallway where thieves and pimps run free, and good men die like dogs.
There's also a negative side."
-Hunter S. Thompson |
isojussi 07.10.2004 20:32:30 | |
---|
Kannattaa tsekata kans Dizzy ja JJ Ja Bob Brookmeyer. Niijjuuja James Morrison Muistakaa, millä soittimella Jerikon muurit murrettiin! |
Mako 09.10.2004 21:20:36 | |
---|
Niin, sitä piti tiedustelemani, että onko samanmoisia havaintoja muualla päin valtakuntaa? Kyllä, jatsi iski elämääni tässä hiljattain vähän niinkun nurkan takaa (jotenkin rock -> bluesrock -> blues/jazz/loungelöpistelymukajazz -> jazz), pitkälti mainitsemallasi tavalla. Mikäs siinä, monipuolisuus on hyvästä. Suosittelen Miles Davisia, Coltranea, Monkia (joku mainitsikin jo) sekä Wes Montgomerya. Vaikka jos nuo legendat käyt järjestäen läpi niin törmäät näihin kyllä.. No, se on sanottava, että pahimpia freefuusioperkeleitä välttelen vieläkin parhaani mukaan. Joku roti sentään? Hmm.. Mitään en jatsista ymmärrä, saati osaa sellaista itse soittaa, sitä vaan on kiva kuunnella välillä! Freefuusioperkeleet eivät ole kohdallani vielä kolahtaneet, lähinnä ärsyttäneet. Mitään rajotteita ei kannata silti tietoisesti itselleen asetella, vaan kuunnella kaikkea mikä tuntuu hyvältä (itsensä "pakkosivistäminen"kin on kyllä perseestä). "Kuka minä on?
Missä minä on?
Kun nyljetty on nahka mustan hevosen ja lampaan olen alaston." |
Teijo K. 11.10.2004 14:31:35 | |
---|
Mulla menee ihan käänteisesti tää. Aluksi sekosin freejazkaan, Sitten se 70-luvun alun fuusio, sitten tuo 60-luvun modernismi ja nyt ostelen 50-luvun lopun perusteoksia. Ja on tota vanhempaakin kamaa alkanut jo eksyä hyllyyn. Mitähän seuraavaksi? Eikös se noin mene lähs aina? Tästä päivästä taaksepäin. |