Kitarat: soittaminen ›

Olen aloittanut puolisen vuotta sitten harjoittelemaan kitaralla. Vaikeimmalta tuntuu harjaaminen siinä vaiheessa, kun iskut ovat epäsäännöllisesti alas tai ylös. Onko mitään viisastenkiveä tuon harjoitteluun?

Kivanen: Olen aloittanut puolisen vuotta sitten harjoittelemaan kitaralla. Vaikeimmalta tuntuu harjaaminen siinä vaiheessa, kun iskut ovat epäsäännöllisesti alas tai ylös. Onko mitään viisastenkiveä tuon harjoitteluun?
 
Onko heittää esimerkkiä, esim. biisiä, jossa on kuvailemasi komppi?
 
Usein kompeissa, joissa iskujen suunta tulee näennäisen epäsäännöllisesti, käsi kuitenkin tekee tahdissa tasaista alas-ylös-liikettä. Sit vaan jätetään koskematta kieliin, jos iskua ei kuulu soittaa. Liikerata toki vähän sit muuttuu ja saattaa näyttää erilaiselta, mutta perusajatuksena on, että soitat koko ajan vaan alas-ylös-alas-ylös ja skippaat osumia.

Arkka: Onko heittää esimerkkiä, esim. biisiä, jossa on kuvailemasi komppi?
 
Usein kompeissa, joissa iskujen suunta tulee näennäisen epäsäännöllisesti, käsi kuitenkin tekee tahdissa tasaista alas-ylös-liikettä. Sit vaan jätetään koskematta kieliin, jos iskua ei kuulu soittaa. Liikerata toki vähän sit muuttuu ja saattaa näyttää erilaiselta, mutta perusajatuksena on, että soitat koko ajan vaan alas-ylös-alas-ylös ja skippaat osumia.
 
Kiitos, tuo skippaaminen on juuri se vaikeus. Jos isku on alas ylös menee helposti, mutta jos alas vedetään tyhjää ja ylös harjataan niin ylöslyönti jotenkin menettää rentouden.

Jos on rytmitaju muuten kunnossa niin uskon, että tuo tulee ihan ittestään ajan kanssa kun käsi ja aivot tottuu kitaraan. En ole ainakaan itse koskaan keskittynyt moiseen asiaan. Voin kuvitella, että soitto ei ole rennon kuuloista jos komppikäteen joutuu liikaa keskittymään.

Kivanen: Onko mitään viisastenkiveä tuon harjoitteluun?
Ehkä avuksi:
- ei kannata treenta kuin yhtä asiaa kerralla -> puoli vuotta ei ole hirveän pitkä aika vielä soittamista, joten soinnun vaihtaminen saattaa vaatia sen verran kaistaa että kun keskittyy harjaamisongelmaan, niin tekee sen vaihtamatta sointua
- metronomi! Osatut asiat (alasharjaaminen) saattaa mennä nopeammin ja vaikeat asiat hitaammin. Metronomin kanssa kun tekee, saa referenssin tempon tasaisuudesta ja millä nopeudella asian pysyy tekemään
- pelkästään ongelmaan keskittyminen: metronomi soimaan ja pelkän ongelmakohdan toistoa. Eli ei sillai että kahden tahdin pätkässä on yksi paha paikka vaan että paha paikka on koko ajan. Tai vuorottain osattua ja pahaa paikkaa, esim: alas-ylös-tauko-ylös
 
Lohdutukseksi: oon soittanut kymmeniä ja kymmeniä vuosia ja silti oon sitä mieltä että harjaaminen on tavallaan vaikeampaa kuin vaikkapa opetella melodisen mollin moodit ympäri kaulaa ...

Sammolla oli ihan hyviä vinkkejä mutta metronomin käyttöhän se vasta vaikeata on! Kyllä sen oppii, ja se on vallan mukavaa sitten kun siihen tottuu, mutta alkuun metronomin kanssa synkronoituminen vie kaiken keskittymiskyvyn :D
 
Metronomin kuuntelu kuitenkin on tavattoman hyödyllistä, se varmaan kehittää myös bändisoittoa siten että oppii seuraamaan musan pulssia siinä oman renkutuksen ohessa. Yleensähän metronomia hyödynnetään oman tarkkuuden hiomiseen, mutta auttaa se vissiin myös siihen, että tulee kuunneltua mitä ympärillä tapahtuu?