Kitarat: soittaminen ›

En tiedä kuuluisiko tämä enemmän tuonne Bändi-foorumin puolelle, mutta soittamista tämäkin. Piti alkaa oikein nostalgioimaan ja muistelemaan ensimmäistä bändikokemusta, mikä oli melkoinen eteenpäinpotku soittamiselle. Ja sitä kun aika kultaa muistot, niin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen ajateltuna silloinen vilpittömyys on jotenkin metkaa nykyiseen liki leipääntyneeseen vääntöön nähden.
 
Ikää oli 13 vuotta ja kitaransoiton kokemusta jokunen vuosi takana. Olin juuri saanut ehkä vuotta aiemmin ensimmäisen sähkökitaran, joka oli joku Ibanezin tai Mayan kopio Rickenbackerista, sekä vahvistimen 10W Laneyn trankkucombon. Muita asiaan kuuluvia varusteita oli Ibanezilta keltainen Flangeri, punainen kompura ja kahdella 9v paristolla toimiva Power Equalizer. Piuhoja taisi olla yksi 3 metrinen suora ja toinen saman mittainen kierreletku. Joku parimetrinen letku oli varalla. Ja sitten oli ihan oikea A-pilli viritystä varten ynnä pari kolme plekua.
 
Samalla luokalla oli kaveri, jolla oli isäukon vanhat rummut, sekä toinen heebo joka myös soitti kitaraa. Treenikämppä löytyi jälkimmäisen kaverin saunakamarista. Heti alkuunsa meno oli aika hurjaa. Aluksi soitettiin mitä osattiin eli jotain Deep Purplen, Uriah Heepin ja Black Sabbathin riffejä. Hirmuista heviä siis. Omat biisit tuli kuitenkin aika nopeasti mukaan kuvaan, enkä sen jälkeen ole pääasiassa muiden tekeleitä soittanutkaan.
 
Kahdella kitaristilla ei kuitenkaan bändi kuulosta bändiltä, jos ei bassoa ole mukana ja siksipä toisesta kitaristista tehtii basisti. Kitarasta virettä hiukan alas, tonea tummalle, styrkasta baassot täysille ja diskantit pois ja vielä väliin Power Eq muminaa tuomaa ja johan oli bändillä basisti. Rumpalin piti vain soittaa aika hiljaa, koska Laneyni ei oikein ollut osuva ratkaisu näihin puuhiin.
 
No, tuosta tuo lähti ja sitä se on ollut siitä lähtien tosin niin, että mukaelmabassojen tilalle on tullut oikeita sellaisia :)

Heh, kiva aihe. Näitä on joskus taannoin täällä muisteltukin.
 
Isobroidi osti mulle ekan sähkiksen joululahjaksi (jonka faija joutui kyl loppupelis maksamaan:), kun olin kakstoista ja joltain broidin kaverilta löytyi jollain satamarkkasella semmonen telttamallinen Yamahan-trankkuvahvistin. Se alkoi keittämään, joten purin sen vahvistimen osiin ja hukkasin jonnekin sitten muutama vuosi myöhemmin. Kaiutinosa oli tallessa vielä muutama vuosi sitten, kun treenattiin yhen prätkäjengin yläkerrassa. "unohdin" sen sinne kun vaihettiin kämppää.
 
Yläasteella tutustuin kaveriin, joka paukutti rumpuja. Soiteltiin musaluokassa ensin kahestaan, kunnes serkku tuli toiseen kitaraan. Jossain vaiheessa oveen koputti isokokoinen kaverimme "kaurajätti", joka kysyi (tässä välissä join noin 30 olutta, ei takuuta tekstin ymmärrettävyydestä) josko voisi tulla bändiin? Mehän kysyttiin luonnollisesti, josko hän osaisi soittaa, ninkö minimivaatimuksena. Hän siihen, notta "e, mut voinhan mä opetella". Puoli vuotta sen jälkeen mies veti jo Jaco Pastoriusta. Ja osti viinaa alkosta. On kattos iso mies jo geeneistään.
 
Niinno, vedettiin eka keikka eräällä työväentalola, jossa serkku soitti koko keikan selkä yleisöön päin. Emmaa ja semmosta helppoa. Kivaa oli, mullakin oli oikeen kolme skittaa mukana. Se broidilta saatu skuijeri ja kaks musaluokan ritsaa.
 
Pois roudatessa basisti löi päänsä transportterin väliseinään, mutta kokooonsa ja basismiinsa uskollisena totesi vain että "ei sattunu".