Kitarat: soittaminen ›

Missä kulmassa pidätte plektraa kieliin nähden? Kohtisuoraan vai vinossa (monen asteen kulma about, 0-45)? Paul Gilbert puhuu vinon asennon puolesta kohdasta 2:05 eteenpäin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=CpJNUGHxC3M
 
Myös Guthrie Govan pitää vinossa Gilbertin tyyliin. Toisaalta taas jotkut kovat soittajat pitävät kohtisuorassa. Millaisia etuja/haittoja tässä on? Onko ketään joka käyttää molempia tyylejä (tietoisesti) tilanteen mukaan? Itse ainakin huomannut että pleku kuluu nopeasti tuossa vinossa asennossa, koska plekun reunat hankaavat kieltä.
 
Puhutaan siis suht teräväkärkisistä plektroista, pyöreämpää plekua ei vissiin voi oikein pitää kuin kohtisuorassa.

Loiva tai olematon kulma antaa lyhyen, terävän ja kliinin atakin, mutta kielet vastustavat plekun liikettä enemmän, mikä saattaa hankaloittaa nopeampaa pikkausta. Kulman lisääminen lisää atakkiin rohinaa ja pyöreyttä sekä helpottaa plekun liukumista kielen ylitse, mikä puolestaan helpottaa nopeaa pikkaamista. Kulmaa kannattaa toki vaihdella haluamansa soundin ja soittotuntuman mukaan.

Ihtellä nopeissa jutuissa kulma on n. 45 astetta. Aika paljo tuo kulma vaihtelee sen mukaan minkälaista saundia halua. Muistaakseni Shawn Lane pikkas nopeat juttunsa niin, että pleku oli 90 asteen kulmassa kieliin.

wavelength: Loiva tai olematon kulma antaa lyhyen, terävän ja kliinin atakin, mutta kielet vastustavat plekun liikettä enemmän, mikä saattaa hankaloittaa nopeampaa pikkausta. Kulman lisääminen lisää atakkiin rohinaa ja pyöreyttä sekä helpottaa plekun liukumista kielen ylitse, mikä puolestaan helpottaa nopeaa pikkaamista. Kulmaa kannattaa toki vaihdella haluamansa soundin ja soittotuntuman mukaan.
 
Aivan. Nämä ovat omatkin havaintoni.
 
Mutta onko enemmänkin niin, että ihmiset valitsevat jonkin tietyn kulman ja pitäytyvät siinä kaikissa tilanteissa, vai onko tosiaan yleistä, että kulmaa vaihdetaan tietoisesti halutun soundin mukaan?
 
E: Entä mitenkäs sweeppauksessa? Itse pidän ehkä noin 20-30 asteen kulmassa mielelläni plekua, mutta sweeppauksessa tulee laitettua suorempaan... johtuu ehkä siitä etten vielä osaa sweepata ollenkaan, jolloin asentokin haparoi.

aalataur: Aivan. Nämä ovat omatkin havaintoni.
 
Mutta onko enemmänkin niin, että ihmiset valitsevat jonkin tietyn kulman ja pitäytyvät siinä kaikissa tilanteissa, vai onko tosiaan yleistä, että kulmaa vaihdetaan tietoisesti halutun soundin mukaan?
 
Itse ainakin vaihtelen täysin tilanteen mukaan otetta. Jos pitää soittaa rennomalla tatsilla vaikkapa sointuja tai vanhankoulukunnan rokkiriffejä niin silloin en edes ajattele pelkua vaan vedän parhaalla mahdollisella tatsilla, siis erityisen rennosti. Tiukoissa rupistuksissa painan peukalolla plekun videossakin näytettyyn kulmaan ja sitten tarvittaessa rentoutan saman tien.
 
Olen myös pohtinut, että monet soittajat ottavat ilmeisesti yhden tietyn tavan omakseen ja olen joskus tehnyt niin mutta luopunut tavasta koska vaihteleminen vain sopii paremmin ja antaa soittamiseen lisää dynaamisia mahdollisuuksia.

Meikällä ei ainakaan nopeemmat sahaukset luonnistu jos ei plekun "kulmaa" hieman loivenna kieliin nähden.
Ja tosiaan niinkun jo tuossa tuli niin saundimaailmaa saa plekun asennollakin laajennettua.
 
Eli täällä pleku menee toisinaan kulmassa ja toisinaan suorassa.
 
Joo ja Dunlopin vihreitä tai violetteja tortex triangeleita ollu plektroina......

Ite tykkään pitää plekua miltei kohtisuorassa. Pari kuukautta sitten pidin vielä melko vinossa kulmassa, mutta huomasin että säröillä soittaessa demppeihin saa mukavasti enemmän attackia ja cleanit kuulostaa paljon puhtaammilta. Sahauskaan ei ole minusta hankalaa jahka löytää oikean asennon ja dynamiikan säätelyä voi monipuolistaa jättämällä plekua enemmän/vähemmän näkyviin. Kitaraopettaja suositteli niin päätin kokeilla. Opettajani opettaa siis sähkökitarointia jkl konservatorion pop/jazz-puolella, että on aika pätevä kaveri.
 
edit: Ideanahan tuossa plekun suorassa pitämisessä on siis se, että down- ja upstroket olisivat kummatkin yhtä vahvoja ja kieleen kohdistuva isku olisi kulmaltaan sekä voimaltaan mahdollisimman samanlainen. Iskuihin saa myös paljon enemmän voimaa mukaan pienemmällä liikkeellä.

aalataur: Aivan. Nämä ovat omatkin havaintoni.
 
Mutta onko enemmänkin niin, että ihmiset valitsevat jonkin tietyn kulman ja pitäytyvät siinä kaikissa tilanteissa, vai onko tosiaan yleistä, että kulmaa vaihdetaan tietoisesti halutun soundin mukaan?
 
E: Entä mitenkäs sweeppauksessa? Itse pidän ehkä noin 20-30 asteen kulmassa mielelläni plekua, mutta sweeppauksessa tulee laitettua suorempaan... johtuu ehkä siitä etten vielä osaa sweepata ollenkaan, jolloin asentokin haparoi.
 
Mulla löytyy "tietoisesti" valittu muutama kulma. Sahauskulma, blueskulma, sweepkulma, ja twängikulma. Muut sitte menee vähä fiiliksen perusteel :D
 
Sweepkulmassa tosiaankin Ei oo suurtakaan kulmaa. Kämmensyrjällä ku demppaa ylemmille kielille mentäessä, niin melkein pakostakin pleku on melko linjassa kielien kanssa. Muutenki paljon paremmin erottuu eri äänet siellä ku pleku on siinä kielten linjasessa 0 kulmassa. Nyt neuvon vähä liijan pitkälle, mut älä sä tee sitä niinkuin monet aloittelijat (minä mukaan lukien silloi joskus), että heität kovat säröt ja vasemmankäden sormet menee miten sattuu. Metronomilla ku tempoa pidät ja pidät sen skaalan helppona, saat sen tuntuman ja sormien koordinaatiokyky paranee. Sitte siirryt vaikeampiin kuvioihin, kulkuihin. Ärsyttää vaan ku kattoo näitä meidän ikäisiä wannabekitaristeja, joide sweepeist kuuluu matalin -, korkein ääni ja hammer off. Muut on pelkkää mössöä :)
 
Vieläkö? No kyllä. Iha turhaan sä katot noitten kitaravirtuoosien opetusvideoita. Siitä on jo 30v ku ne opetteli niitä alterative tekniikoita, eikä muista millasta on olla aloittelija. Mulle ainakin oli enemmän harmia kuin hyötyä ku noita videoita katsoin. Opettelin vaa kärsivällisesti metronomilla. Täytyy kyllä myöntää, että joissai vähemmänkuuluisten ihmisten videoissa löytyy muutamia hyviä vinkkejä jotka on tarkoitettu ihan meille ihmisille, eikä millekkään kyborgitiluttajille. Muutenkin Paul Gilbertillähän on kyllä aika hirveä toi sen oikean käden tekniikka. En tietenkään hänenä menis vaihtamaan, mutta en myöskään oikein usko että meillä muilla tuommone ranteenrääkkäys olis nikamien terveyttä katsoen hyvä asia :D

taskumatti: Muutenkin Paul Gilbertillähän on kyllä aika hirveä toi sen oikean käden tekniikka.
 
Jaa että tota mitä..? o_O
 
Joko mä menin vipuun, tai sitten sulla on kyllä oikeasti päässä vikaa.

Antti1: Jaa että tota mitä..? o_O
 
Joko mä menin vipuun, tai sitten sulla on kyllä oikeasti päässä vikaa.
 
Komppings.

Antti1: Jaa että tota mitä..? o_O
 
Joko mä menin vipuun, tai sitten sulla on kyllä oikeasti päässä vikaa.
 
No mä sanoin siihen loppuun etten kuitenkaan hänenä menis vaihtamaan? Tarkotin vaa sitä ku näissä jossain videoissa sil on käsi taipunu kämmenselän puolel joku 45 astetta ku se sahaa. (taitaa näkyy enemmä nois vanhemmis videoist). Näyttää kyllä aika saatanan jännittyneeltä ja kivuliaalta. Eikä omat nivelet oo löystyny tarpeeks et saisin samanlaisee asentoon.

taskumatti: No mä sanoin siihen loppuun etten kuitenkaan hänenä menis vaihtamaan? Tarkotin vaa sitä ku näissä jossain videoissa sil on käsi taipunu kämmenselän puolel joku 45 astetta ku se sahaa. (taitaa näkyy enemmä nois vanhemmis videoist). Näyttää kyllä aika saatanan jännittyneeltä ja kivuliaalta. Eikä omat nivelet oo löystyny tarpeeks et saisin samanlaisee asentoon.
 
No ei se oo. Tuliko mieleen sellainen jännä yksityiskohta, että ei se pystyisi soittamaan niitä asioita, joita se soittaa, jos sen kädet olisivat jännittyneet ja soitto sattuisi? Sen kädet on ihmeellisessä asennossa siksi, ettei se oo ikinä kelannut missä asennossa ne on, vaan sitä, mitä se niillä saa tehtyä.

Mielestäni oleellisin asia mitä tuo kulma tuo siihen soittoon on se, että se estää plektran "hautautumisen" liian syvälle kielten väliin.
 
Itse käytän molempia pikkaustapoja plektra kielen suuntaisesti tai kulmassa (n. 40'), riippuen tilanteesta. Ilman kulmaa nuotti soi puhtaampana, joka yleensä kuulostaa paremmalta, mutta kulmalla plektratyöskentelyyn saa lisää kontrollia.

John Titor: No ei se oo. Tuliko mieleen sellainen jännä yksityiskohta, että ei se pystyisi soittamaan niitä asioita, joita se soittaa, jos sen kädet olisivat jännittyneet ja soitto sattuisi? Sen kädet on ihmeellisessä asennossa siksi, ettei se oo ikinä kelannut missä asennossa ne on, vaan sitä, mitä se niillä saa tehtyä.
 
Kyllä sen kädet voi olla jännittyneitä soitossa eikä ne välttämättä satu. Meidän ihmisten anatomia sattuu olemaan erilainen. Esim joku korealainen voi taivuttaa jalkansa rusetille ja jollain neekerillä on isompi muna ku meillä kaikilla yhteensä.
Toki oletan myös että sen kädet ovat joskus olleet ihmeellisessä asennossa, koska se ei oo kelannu missä asennossa ne on, vaan sitä, mitä se niillä saa tehtyä..
 
Huoh.. Nyt sopivasti menny plekun kulmasta paul gilbertin ihannoimiseen tämäkin topicci. Kova äijjähän siinä kyseessä. Että hartaimmat anteeksipyyntöni jos satuin loukkaamaan jonkun kitarajumalaa..

Mä en koe tätä siinä mielessä kauheen oleellisena kysymyksenä, että jos nopeita juttuja soitetaan, plektra ei joka tapauksessa voi osua kovin paljon kieleen koska muuten homma ei onnistu. Tällöin plektran kulmasta johtuva saundiero on on lopulta sen verran pieni, että asia on kohtuullisen yhdentekevä, muut asiat kuten plektran kulma poikittaissuunnassa, atakin puhtaus, demppauksen laatu yms. vaikuttavat huomattavasti enemmän. Tästä todisteeksi ei tarvitse muuta kuin kuunnella omia suosikkikitaristejaan, joiden joukosta löytyy jo yhtä monta kulmaa kuin soittajaakin. Silti kaikki kuulostaa hyvältä.
 
Hitaissa jutuissa asia on tietysti täysin toinen, itse en kuitenkaan suosi niinkään jotain tiettyä plektran kulmaa, kuin mahdollisimman omasta mielestäni hyvää saundia, joka sattuu syntymään jollain tavalla X. Tavan tunteminen sinänsä on täysin merkityksetöntä, kunhan homma toimii.
 
Käytännössä asiaa voi ajatella janana, jonka toisessa laidassa on nopeus/helppous/kitkattomuus ja toisessa päässä saundi, molemmissa päissä on tietynlainen kuollut piste, jossa homma vaan ei oikein toimi. Ihan 100% flattina plektran vastus on nimittäin jo niin suuri, että se alkaa täysin tasaisella plektralla ikään kuin jo tappaa kielen värähtelyä atakin aikana. Täysin 90 asteen kulmassa plektraa taas joutuu painamaan ihan älyttömästi jos haluaa saada äänen aikaan, koska vastus on niin pieni että plektra liukuu kielen yli. Jokaisen oma totuus on jossain janan päiden välillä ja riippuu täysin soittajan estetiikasta, soitettavasta asiasta ja kontekstistä.
 
Erinomainen demo aiheesta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ckvy8NeAFcw
 
Lisäksi, tämmöset asiat on lopulta hyvin triviaaleja, on paaaaaaaaljon olennaisempaa vaan saada asiat soitettua selvällä, vankalla saundilla, hyvässä timessä ja vaivattomasti, kunnes se on hallussa niin muut asiat ovat suhteellisen merkityksettömiä, nämä muutamat asiat vaivaavat kuulijaa (eli siis myös soittajaa itseään) paljon enemmän.
 
Kyllä sen kädet voi olla jännittyneitä soitossa eikä ne välttämättä satu.
 
Mm... tehdään asiasta yksinkertanen - kuinka monta "jännittynyttä" hyvää 100m juoksijaa sä oot nähnyt? Yksinkertasesti, puhtaasti ja hallitusti ja samalla nopeasti, vielä niin että se voidaan toistaa äärettömän monta kertaa, on mahdoton vetää jos lihakset ovat jännittyneet - koska ne ovat jo supistuneet, ne eivät voi supistua tarpeeksi, koska lihakset pyrkivät samaan aikaan myös säilyttämään olemassaolevan jännityksen. Tästä syystä pienikin jännitys kehossa alkaa tuottaa epätarkkuuksia siihen mitä haluttaisiin tehdä.
 
Meidän ihmisten anatomia sattuu olemaan erilainen.
 
Edelliseen viitaten, meistä jokaisen keho toimii kuitenkin samoilla perussäännöillä, samalla aineenvaihdunnalla ja samoja fysikaalisia lakeja noudattaen. Sä tulkitset nyt omasta näkökulmastasi toisen tekemiä asioita. Jännittyneisyys on subjektiivinen asia, ei objektiivinen. Jos Paul Gilbertin, tai vaikka Esan Pihtiputaalta, ranne kääntyy 280 astetta, eihän se silloin ole jännittynyt siinä pisteessä missä se sulla olisi? Jos sä soitat omaan fysikaalisiin rajoitteisiisi nähden suhteessa samalla tavalla kuin Paul Gilbert soittaa suhteessa omiinsa, mikä on ongelma? Ylipäänsä, se, missä asennossa jollain on käsi, ei ole tekniikkaa. Se, miten se toimii omaan kehonsa nähden, on - sitä vaan me ei voida lähteä tuomitsemaan ulkoapäin koska meillä ei ole mitään keinoa selvittää, miten asia todellisuudessa tapahtuu soittajan näkökulmasta.
Voi olla, että sä tarkoitat jännittyneisyydellä eri asiaa kuin mä, mutta mikä esmes tässä: http://www.youtube.com/watch?v=8YvsOKTPaks&feature=related
on jotenkin jännittynyttä tai epäluonnollista?
 
Huoh.. Nyt sopivasti menny plekun kulmasta paul gilbertin ihannoimiseen tämäkin topicci. Kova äijjähän siinä kyseessä. Että hartaimmat anteeksipyyntöni jos satuin loukkaamaan jonkun kitarajumalaa..
 
Ei tässä nyt ole kysymys mistään henkilökohtaisesta jumalasuhteesta, vaan siitä, että Paul Gilbertillä on ihan sillä tavalla katsottuna, mitä se pystyy soittamaan ja millä hallinnalla, yks kovimmista plektratekniikoista, mitä maa päällään kantaa ja sä sanot että "Muutenkin Paul Gilbertillähän on kyllä aika hirveä toi sen oikean käden tekniikka". Onko joku ihme, että jengi katsoo sua hiukan vinoon? Jos sä oisit sanonut, että "Paul Gilbertillä on helvetin isot kädet, jotka menee varmaan osittain siitä johtuen aika poikkeuksellisiin asentoihin sen soittaessa, en välttämättä lähtis tästä johtuen ykkösenä kopioimaan asentoja tms. siltä, vaan joltain keskiverrommalla anatomialla varustetulta kovalta soittajalta", niin ei tätä koko keskustelua olisi käyty. Ulosanti kuntoon.

taskumatti: hartaimmat anteeksipyyntöni jos satuin loukkaamaan...
 
Ihan sama, enemmin henk.koht. tökki suuresti, sen "n-sanan" käyttö.
 
Missä kulmassa pidätte plektraa kieliin nähden
 
Näyttäis tulevan vähän kulmaa lisää, sen mukaan, mitä nopeammin sahaa.

Hyviä kommentteja tullut... Itse olen joutunut viimeisen kuukauden sisään muuttamaan niin paljon plekutekniikkaa, että ajattelin että parempi muuttaa nyt sitten kerralla kaikki mitä aiotaan muuttaa. Itselleni luonnollisin tuntuu olevan pieni kulma, sillon ranne asettuu luonnolliseen asentoon. Sweeppausta yrittäessä tämä kulma lähenee sitten nollakulmaa.

Mulle tuli kyllä ekana mieleen että toi taskumatin möläytys oli ihan ilmiselvä vitsi, ja huomattuaan et se otetaan tosissaan niin lähtikin leikkiin mukaan.