Laulaminen ›

Otsikossa mainitsemani asiat haittaavat laulunopiskeluani aika suuresti. Koko ikäni olen laulanut useissa eri paikoissa ja tilanteissa, mutta nyt aikuisemmalla iällä olen kehittänyt itselleni läjän ongelmia tämän musisoinnin ja vähän muidenkin asioiden suhteen. Välillä kaikki on jokseenkin ok, mutta heikolla hetkellä se sitten iskee.
 
Jännitän laulaa, kun muut, esim. lauluope tai kuorolaiset tai ihan ketkä vaan kuuloetäisyydellä olevat kuuntelevat. Sydän alkaa hakkaamaan ja kurkku menee ihan lukkoon.
 
Olen tullut ihan hemmetin epävarmaksi itsestäni. En edes yritä korjata jännityksen aiheuttamia mokia, koska minusta tuntuu, ettän kuitenkaan osaa yhtään mitään.
 
Tiedostan tosi rankasti sen, että mokaan enkä tee mitään. En pysty keksittymään, koska pidän itseäni niin surkimuksena.
 
Lauluope, kuorokaverit ynnä muut musisointiporukat ovat todella mukavia, enkä ole mitään kummepia haukkuja saanut. Silti en vaan osaa arvostaa omaa laulu- tai soittataitoani pätkääkään. Viimeksi laulutunnilla päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Kiukun voimalla pakotin itseni keskittymään niin, että kylmä hiki virtasi. Tunnin jälkeen olinkin sitten ihan tyytyväinen itseeni. Haluan nyt tosissani rämpiä ylös tästä suosta. Onko muilla ollut vastaavanlaista ja miten tuollaisesta voisi päästä (kotikonstein) eroon?

Itsellä oli joskus ennen laulu-uran aloittamista hirveitä ongelmia nimenomaan laulaa livenä yleisölle. Kitara- taustasta tuntui olevan ylivoimaista ponnistaa mikkiständin varteen.
 
Mulla epävarmuus hävisi sillä, että lauloin ja joka paikassa..ehkä sunkin pitäisi alkaa keskittymään nauttimaan musiikista ja laulamisesta. Keskity mielummin siihen kuin heikkouksiisi & mahdollisiin mokiin.
 
Monesti laulajilla menee vähän laidasta laitaan usko omiin kykyihin. Tämä lienee suhteellisen yleistä?
 
En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta uskoisin että pääset ongelmastasi;)

Vaikuttaa siltä, että olet luonut itsellesi liian korkeita odotuksia joita pelkäät olevasi kykenemätön täyttämään. Olen itse ollut ja yhä ajoittain kompuroin samassa tilanteessa, ja minua auttaa se että yritän korjata suhtautumistani sekä itseeni että laulamiseeni heti kun tunnistan "oireet". En tiedä onko kokemuksestani sinulle hyötyä, mutta voit tutkia omaa suhtautumistasi tekemiseesi vaikka kyselemällä itseltäsi tällaisia kysymyksiä:
 
-Miksi laulat, minkä vuoksi harjoittelet?
-Miten määrittelet sen mikä olet laulajana ja muusikkona, vai määritteletkö sen jotain muuta kuin itsesi kautta; vertaatko itseäsi johonkun muuhun tai joihinkin odotuksiin? Hyödyttääkö se vai lannistaako se sinua? Jos lannistaa, voitko luopua siitä?
-Vähätteletkö kehittymistäsi ja saavutuksiasi, jos niin miksi?
-Mikä sinusta tekee muka huonomman kuin kenestä tahansa muusta?
-Hyväksytkö edistymisesi, kehutko itseäsi? Jos et, niin miksi?
-Mikä tekemisessäsi on hyvää, missä on kehittämisen varaa?
 
Jatkuva itsen ja omien suoritusten vähättely on eräs kulttuurimme hyödyttömimpiä piirteitä, mutta et ole sen kanssa yksin. Sitä vastaan voi taistella opettelemalla opitusta pois, esim. kun huomaat ajatustesi liukuvan tuttuun itsehalveksuntaan, pakota ne pois ajattelemalla mitä tahansa muuta. Ja jos tai kun joku kehuu sinua niin sen sijaan, että alkaisit osoitella virheitä joita teit, yritä mieluummin kiittää ja tuntea iloa suorituksestasi. Hyvistä suorituksista on ansaittua ja oikein iloita! Itseään voi toki myös kritisoida -kukapa olisi parempi kriitikko kuin henkilö joka seuraa kehittymistäsi aina- mutta ennenkuin haukut itsesi pataluhaksi mieti, lannistaisitko ystävääsikin samalla tavalla kuin lannistat itseäsi? En usko että lannistaisit. Miksi siis olisit itsellesikään tarpeettoman julma ja ankara? Olet varmasti ihan kelpo tyyppi joka ansaitsee parempaa kohtelua :)
 
Laulaminen on luultavasti vaikein instrumentti, ja herkin. Kannattaa olla itselleen lempeä, koska silloin äänikin kulkee paremmin. Eräs laulunopettaja sanoi sen hyvin: kulje omaa tietäsi, sillä jos sinä et sitä kulje sitä ei kulje kukaan.
 
(ja juu, tiedän että tämä kaikki on helppo sanoa mutta käytännössä vaikeina päivinä pirun vaikea toteuttaa)