Rock, pop, alternative ›

no joo. taisi se AC/DC:nkin maine "epäkaupallisena" bändinä joutaa roskakoriin jo vuosia sitten, että se siitä tr00-spiritistä.

no joo. taisi se AC/DC:nkin maine "epäkaupallisena" bändinä joutaa roskakoriin jo vuosia sitten, että se siitä tr00-spiritistä.
 
No voi voi voi, kaikki musiikki, mitä myydään levyinä kaupassa on kaupallista. Olisi parempi sanoa epä-MTV-musiikkia, jota AC/DC kuintekin vielä selkeästi edustaa.

Olen alkanut tutustua kyseiseen bändiin enemmän.. hyvältä kuulostaa. Kirjastosta lainasin Highway to hellin. Mitäs muita levyjä ac/dc:ltä olis hyvä kuulla? Back To Black? :)

Olen alkanut tutustua kyseiseen bändiin enemmän.. hyvältä kuulostaa. Kirjastosta lainasin Highway to hellin. Mitäs muita levyjä ac/dc:ltä olis hyvä kuulla? Back To Black? :)
 
Back In Black
If You Want Blood You've Got It
Live At Donington
 
(ihan vain "aloittelijalle")

no joo. taisi se AC/DC:nkin maine "epäkaupallisena" bändinä joutaa roskakoriin jo vuosia sitten, että se siitä tr00-spiritistä.
 
Jotain esimerkkejä tästä olisi kiva kuulla? Ja samalla vaikka sitten pari esimerkkiä myös jostain bändistä joka olisi sitten vähemmän "kaupallinen", siis tietysti saman suuruusluokan bändeistä, tottakaihan nyt autotallibändit ovat epäkaupallisempia, mutta kyllä AC/DC ton luokan bändeistä on ehdottomasti se bändi joka on uskottavuutensa kaikkein vahvimmin pitänyt koko 31 vuotisen uransa aikana.
 
Olen alkanut tutustua kyseiseen bändiin enemmän.. hyvältä kuulostaa. Kirjastosta lainasin Highway to hellin. Mitäs muita levyjä ac/dc:ltä olis hyvä kuulla? Back To Black? :)
 
No suosittelisin tutustumaan ensiksi vaikkapas High Voltage, Let There Be Rock, If You Want Blood, Back In Black ja Live - levyihin. Noihin tutustumalla pääsee varmasti kaikkein parhaimmin alkuun kun tulee tutustuttua Brian- ja Bon-era AC/DC:hen, niin studio- kuin livelättyihinkin.

Jotain esimerkkejä tästä olisi kiva kuulla? Ja samalla vaikka sitten pari esimerkkiä myös jostain bändistä joka olisi sitten vähemmän "kaupallinen", siis tietysti saman suuruusluokan bändeistä, tottakaihan nyt autotallibändit ovat epäkaupallisempia, mutta kyllä AC/DC ton luokan bändeistä on ehdottomasti bändi joka on uskottavuutensa kaikkein vahvimmin pitänyt koko 31 vuotisen uransa aikana.
 
Saman suuruusluokan bändistä?! Eikös kaikki stadionbändit ole aika kaupallisia, mitään muuta en ole tässä väittänytkään. Kyllä AC/DC on ihan yhtä kaupallinen bändi nykypäivänä kuin vaikka Rolling Stones tai vaikka ZZ Top, siitä kai on ihan turha lähteä tappelemaan. Huvittaa vaan kun isoista bändeistä puhutaan jotenkin siihen äänensävyyn, että rahalla ei olisi juuri väliä. Tottakai sillä on, ja se myös näkyy. Enkä väitä tässä etteivät porukat tekisi hommaa sydämellään, tottakai tekevät.

Saman suuruusluokan bändistä?! Eikös kaikki stadionbändit ole aika kaupallisia, mitään muuta en ole tässä väittänytkään. Kyllä AC/DC on ihan yhtä kaupallinen bändi nykypäivänä kuin vaikka Rolling Stones tai vaikka ZZ Top, siitä kai on ihan turha lähteä tappelemaan. Huvittaa vaan kun isoista bändeistä puhutaan jotenkin siihen äänensävyyn, että rahalla ei olisi juuri väliä. Tottakai sillä on, ja se myös näkyy. Enkä väitä tässä etteivät porukat tekisi hommaa sydämellään, tottakai tekevät.
 
Kaikkihan on suhteellista, ei tuon suuruusluokan hommissa voi enää yhtä epäkaupallisena pysyä, siltikin sanon että AC/DC on kyllä varmasti tuon luokan bändeistä ehdottomasti se epäkaupallisin ja uskollisin.

Kaikki kirjoittakaa mielipiteitänne AcDc:stä :D
 
Ac/Dc on ehkä ensimmäinen bändi, joka tulee mieleen kun joku mainitsee termin "hard rock". Ac/Dc on selvästi löytänyt oman juttunsa ja pitäytynyt siinä. Soundi on ok, mutta myöhemmillä levyillä jotenkin tylsän kuuloinen, verratkaapa vaikka Highway To Hell:iä Stiff Upper Lip:iin, eli huonompaan (tai no, sanoisin vähemmän hyvään) suuntaan mennyt.
 
Mulle se ei kuitenkaan ole hard rockin ehdoton ykkönen. Esim. Aerosmith on tehnyt urallaan suuremman määrän hyviä biisejä, ja yllätyksellisyyttä löytyy yhä, toisin kuin Ac/Dc:ltä. Guns'n'Roses oli myös parhaimmillaan toimivampaa hard rockia, kunnes homma meni megalomaaniseksi pelleilyksi, jolloin meno näytti ainakin livenä olevan tylsää (Illusions DVD:t...).
Puhumattakaan monesta enemmän tai vähemmän "hard" rock bändistä, jotka eivät ole koskaan breikannu suuressa mittakaavassa tai vetäny stadionrundeja.
 
Mutta joo, Ac/Dc on kuitenkin tehnyt hyviä levyjä, pitkän ja tasaisen (ehkä liian tasaisen?) uran ja kaikki respect siitä heille. Toivottavasti julkaisevat vielä uutta hyvää musiikkia mahd. pian.

Saman suuruusluokan bändistä?! Eikös kaikki stadionbändit ole aika kaupallisia, mitään muuta en ole tässä väittänytkään. Kyllä AC/DC on ihan yhtä kaupallinen bändi nykypäivänä kuin vaikka Rolling Stones tai vaikka ZZ Top, siitä kai on ihan turha lähteä tappelemaan. Huvittaa vaan kun isoista bändeistä puhutaan jotenkin siihen äänensävyyn, että rahalla ei olisi juuri väliä. Tottakai sillä on, ja se myös näkyy. Enkä väitä tässä etteivät porukat tekisi hommaa sydämellään, tottakai tekevät.
 
Negatiivisella kaupallisuudella tarkoitetaankin lähinnä sitä, että bändi on valmis muuttamaan musiikkityyliään ajan hengen mukaan myydäkseen enemmän levyjä välittämättä siitä, että vanhat fanit saattavat pettyä pahasti. Näinhän esim. Metallican kohdalla on käynyt. AC/DC on kaikista yhtä pitkään eläneistä hardrockbändeistä pitänyt tyylinsä kyllä ehdottomasti uskollisimmin samana, joten siinä mielessä kaupallisuussyytökset ovat täyttä puppua. Ellei sitten halua kutsua jokaista yhdenkin levyn myynyttä bändiä "kaupalliseksi", siitä vaan, mutta se tarkoittaa VÄHÄN eri asiaa. Totta kai bändit levyjä haluavat myydä, eihän niitä muuten tehtäisi. Mutta kaikkien ei tarvitse alentua populismiin lisätäkseen levymyyntiä.

niin no, näistä voisi kai kiistellä loputtomiin. Mutta eipä voi sanoa että esim. Rollarit olisi tinkinyt musiikillisesta linjastaan vuosien varrella tippaakaan, ja Rolling Stones on kuitenkin vielä yli 10 vuotta vanhempi bändi kuin accadacca.

No niin, on kommenttien aika. Otin kaverilta kuunteluun The Movie - Let There Be Rock livetuplan, Ballbreakerin, Stiff Upper Lipin ja Stiff Upper DVD:n.
 
Nuo levyt antoivat aika hyvän kuvan bändistä.. eli vanhaa ja tuoreempaa matskua. (80-luvun hittilevyjä en katsonut tarpeelliseksi edes tsekata) Hieman yllättäen Stiff Upper Lip osoittautui minun makuuni parhaaksi AC/DC albumiksi.. niin hyväksi että ostoon menee. Vanha keikkataltiointi on toki kova rokkilevy, mutta jotenkin siitä jäi lievä koheltamisen maku, eikä Bon Scott sittenkään iskenyt laulajana. Ballbreakerin puolestaan pilaa tuottaja Rick Rubinin tunkkainen radiosoundi - huhu kertookin, että Rubinilla ja DC:n pojilla olisivat menneet sukset vähän ristiin.
 
Stiff Upperilla bändi onnistuu, maanläheinen meininki ja soundit miellyttävät korvaa. Levyllä suorastaan nautiskellaan Phil Ruddin peruskalliokompilla, jonka syvintä olemusta tutkiskellaan väkevien kitarariffien kera. Kyllä svengaa. Hitsi vie... kohtahan AC/DC alkaa jo kuulostaa Eric Claptonilta :) Tämä kasaa kovat odotukset tulevalle levylle!
 
Stiff Upper DVD on hyvä dokumentti yhtyeen keikkakunnosta, toimii. Ainoastaan se lavarekvisiitta - helvetinkellot, tykit, Angus-patsaat ym. ovat melko naurettavaa pelleilyä viiskymppisiltä ukkeleilta. Kuin myös turha kitarashow. Muina miehinä purkkaa jauhava, välillä soiton lomassa tupakoiva rumpali onkin porukan coolein rokkari. Toivottavasti AC/DC ymmärtää harmaantua tyylikkäästi ja lopettaa joutavan kukkoilun. Se on tarpeeksi vakuuttava orkesteri jo pelkän musiikkinsa, tiukan bändisoiton ja pitkän uransa ansiosta.

No niin, on kommenttien aika. Otin kaverilta kuunteluun The Movie - Let There Be Rock livetuplan, Ballbreakerin, Stiff Upper Lipin ja Stiff Upper DVD:n.
 
Nuo levyt antoivat aika hyvän kuvan bändistä.. eli vanhaa ja tuoreempaa matskua. (80-luvun hittilevyjä en katsonut tarpeelliseksi edes tsekata) Hieman yllättäen Stiff Upper Lip osoittautui minun makuuni parhaaksi AC/DC albumiksi.. niin hyväksi että ostoon menee. Vanha keikkataltiointi on toki kova rokkilevy, mutta jotenkin siitä jäi lievä koheltamisen maku, eikä Bon Scott sittenkään iskenyt laulajana. Ballbreakerin puolestaan pilaa tuottaja Rick Rubinin tunkkainen radiosoundi - huhu kertookin, että Rubinilla ja DC:n pojilla olisivat menneet sukset vähän ristiin.
 
Stiff Upperilla bändi onnistuu, maanläheinen meininki ja soundit miellyttävät korvaa. Levyllä suorastaan nautiskellaan Phil Ruddin peruskalliokompilla, jonka syvintä olemusta tutkiskellaan väkevien kitarariffien kera. Kyllä svengaa. Hitsi vie... kohtahan AC/DC alkaa jo kuulostaa Eric Claptonilta :) Tämä kasaa kovat odotukset tulevalle levylle!
 
Stiff Upper DVD on hyvä dokumentti yhtyeen keikkakunnosta, toimii. Ainoastaan se lavarekvisiitta - helvetinkellot, tykit, Angus-patsaat ym. ovat melko naurettavaa pelleilyä viiskymppisiltä ukkeleilta. Kuin myös turha kitarashow. Muina miehinä purkkaa jauhava, välillä soiton lomassa tupakoiva rumpali onkin porukan coolein rokkari. Toivottavasti AC/DC ymmärtää harmaantua tyylikkäästi ja lopettaa joutavan kukkoilun. Se on tarpeeksi vakuuttava orkesteri jo pelkän musiikkinsa, tiukan bändisoiton ja pitkän uransa ansiosta.
 
Juuri ton takia kannattaa tutustua enemmän AC/DCn live-levyihin jos ei ole koskaan ennen kuullut bändistä. Noita levyjä 70 luvulta ei ehkä iskee riittävän paljon. Ehkä sitten myöhemmin.

Hieno kirjoitus MK73:lta, plussaa siitä. Vaikka itse olenkin muutamasta jutusta eri mieltä, ymmärrän silti täysin mielipiteesi.
 
Mielestäni kuitenkin AC/DC:n "kukkoilu" on hyvin pientä muiden saman luokan bändien kanssa. Hells Bells on sen verran legendaarinen rekvisiitta, että sen mielellään pidän mukana, mutta minusta ei siitä mitään haittaa olisikaan vaikka olisivat jättäneet käyttämättä juuri tuon Angus-patsaan ja esim. Rosie-nuken. Tosin eivät ne minua yhtään haittaakaan.
 
Myös tuosta kitarashow-kommentista olen hyvin eri mieltä... AC/DC on kuitenkin aivan alusta lähtien tehnyt tuota juttua, tai siis Angus. Ei siis niin kuten monilla muilla suurilla bändeillä, että kun rupee porukkaa tulemaan lisää ja tarvitsee settiä pitkittää niin sitten ruvetaan vetämään jotain sooloja ym.
 
Olen ehdottomasti samaa mieltä Stiff Upper Lipistä, mahtava levy kaikinpuolin. Ballbreakeristä taasen olen eri mieltä, minusta tuolla levyllä soundit ovat aivan mahtavat, tulee aivan mieleen itse suuri ja mahtava Powerage, soundien sekä soolojen puolesta. On tosiaankin totta, että AC/DC:llä (eli Malilla ja Anguksella, siis) meni Rubinin kanssa vähän sukset ristiin, Rubinin ongelmahan on että mies ei paljoa studiossa viihdy. Tuolla levyllähän on tosin co-producerina AC/DC:n studio engineerinäkin (helvetti kun ei tuo suomen kieli toimi :) toiminut/toimiva Mike Fraser, joka on hoitanut hommat hienosti.
 
Tietty eri mieltä olen myös Let There Be Rock - The Movie livestä, mutta nämä ovat taas aivan mielipidekysymyksiä ja ymmärrän kantasi täysin.

Joo, tuli aika kärkkäästi kirjoiteltua eilen illalla. Vielä jäi pikkuisen kaihertamaan se alkupään tuotanto. Ehkä mä jonkun Poweragen tai Let There Be Rockin vielä hankin, nyt kun niitä on uudelleen masteroituina saatavilla.

Joo, tuli aika kärkkäästi kirjoiteltua eilen illalla. Vielä jäi pikkuisen kaihertamaan se alkupään tuotanto. Ehkä mä jonkun Poweragen tai Let There Be Rockin vielä hankin, nyt kun niitä on uudelleen masteroituina saatavilla.
 
Varmasti kannattaa hankkia, etenkin Poweragea suosittelisin sulle. Toinen mitä suosittelisin on High Voltage (tai vielä mieluummin T.N.T. jos sen löydät!).

Varmasti kannattaa hankkia, etenkin Poweragea suosittelisin sulle. Toinen mitä suosittelisin on High Voltage (tai vielä mieluummin T.N.T. jos sen löydät!).
 
Juu High Voltage oli minun ensimmäinen reissu tuon Transvestiitin maailmaan.

Back In Black dualdisc juhdaistaan vihdoinkin (siis nyt ei pelkästään 2 kaupungissa jenkeissä, vaan ihan laajemmin), mutta en vielä tiedä julkaistaanko tuo ihan euroopassakin ja muualla vaiko vain jenkeissä. Julkaisupäivämääräksi on kuitenkin asetettu 8. päivä tätä kuuta, näin kertoo acdcrocks.com. Mahtava sivusto muuten, kiitos Sony! (... ja sarkasmia siis jos joku ei tajunnut).
 
Tuo dualdischän siis pitää sisällään levyn toisella puolella Back In Black albumin ja toisella puolella DVD:n, joka sisältää tuon VH1:lläkin esitetyn VH1 Ultimate Albums - Back In Black - dokkarin. Aivan mahtava dokumentti on muuten tuo, kannattaa ehdottomasti tsekata!

AC/DC on maailman suurin transu.

Juu High Voltage oli minun ensimmäinen reissu tuon Transvestiitin maailmaan.
 
AC/DC on maailman suurin transu.
 
Taisit tuoda näkökulmasi jo esille.

Taisit tuoda näkökulmasi jo esille.
 
juu :D. Niin mutta AC/DC tarkoittaa jenkkislangilla transua, siksi näin.