Rock, pop, alternative ›

Joo Olli siirtyi ikuiseen Yöhön.
1983 Varietee C-kasetti soi kovaa kaverin Opel 1.2 Kadett vuosimalli 1977 ämyreistä hattuhyllyllä eli hyvää aikaa ja takavetosena jäi melkein paikalleen sutimaan talvella.
Olikohan se Särkynyt enkeli josta tytöt silloin tykkäsi?
Ihan sama, mutta pillua silloin ainakin sai helposti heh heh.
Oli vielä syntyvyysluvut kohdillaan ei tarvinnut rajojen vuotaa.
 
Aina ihmetyttää, kun kuolee niin sairauskohtaus? Vittu aika kova kuume on kun henki lähtee.
Eikse eka pidä olla sairas, että voi kuolla sairauskohtaukseen?
Minä sanon äkkikuolema ja saappaat jalassa lähtö.
R. I. P. hyviä muistoja musiikista jäi.

Kipponi:
Aina ihmetyttää, kun kuolee niin sairauskohtaus? Vittu aika kova kuume on kun henki lähtee.
Eikse eka pidä olla sairas, että voi kuolla sairauskohtaukseen?
Minä sanon äkkikuolema ja saappaat jalassa lähtö.
R. I. P. hyviä muistoja musiikista jäi.
 
Kyllä, pitää olla sairas että saa sairauskohtauksen. Ja niin olli olikin. Eri asia tiesikö hän sitä itse.

RIP Olli,kyllä sitä nuoruudessa 80- luvulla tuli Yötä kuunneltua ja fiilisteltyä. Pitkän ja ansiokkaan uran ehti Olli musiikin parissa tehdä.
Voimia omaisille ja ystäville.

McLeach: Kyllä, pitää olla sairas että saa sairauskohtauksen. Ja niin olli olikin. Eri asia tiesikö hän sitä itse.
 
Ainakin elämäkerran kirjoittajan mukaan tiesi. https://yle.fi/uutiset/3-10642640
 
Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään ja että verenpaine on ihan helvetillinen.
 
Hermosto kävi ylikierroksilla, ja hän joskus luonnehti, että olo on usein kuin lenkkeilijällä jota vastaan tulee karhu, Kotro toteaa Ylelle.

HaloOfFlies: Ainakin elämäkerran kirjoittajan mukaan tiesi. https://yle.fi/uutiset/3-10642640
 
Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään ja että verenpaine on ihan helvetillinen.
 
Hermosto kävi ylikierroksilla, ja hän joskus luonnehti, että olo on usein kuin lenkkeilijällä jota vastaan tulee karhu, Kotro toteaa Ylelle.
 
Okay. Eli kävi ylikierroksilla ja oli korkea verenpaine. Sitten todenäköinen kuolinsyy voisi olla esim. päästä ison verisuonen puhkeaminen.
Onhan tuohon lääkkeet, mutta turha se enää jossitella.

Kipponi: Okay. Eli kävi ylikierroksilla ja oli korkea verenpaine. Sitten todenäköinen kuolinsyy voisi olla esim. päästä ison verisuonen puhkeaminen.
Onhan tuohon lääkkeet, mutta turha se enää jossitella.
 
Varmaan näin. 50-60- vuotiaiden ei kannattaisi reuhtoa enää kovin paljoa. Mutta monella on vaikeeta hyväksyä, että nuoruus on kaukana takana. Niin minullakin.

Vessajono: Lienee ollut pitkälti Petanderin ansiota, sillä on ehkä enemmän sen tyyppinen tulokulma asioihin ja lisäksi aika paljon hyviä sävellyksiä.
 
Hyvin pitkälti varmaankin juurikin näin. Itse tykkään jostain syystä nykytuotannosta Minne tuulet vie -biisistä. Vanhoista mainittakoon Kuorotyttö, Lasisilmä ja Särkynyt Enkeli.
 
Rauhaisaa lepoa, Olli.

yellow: Varmaan näin. 50-60- vuotiaiden ei kannattaisi reuhtoa enää kovin paljoa. Mutta monella on vaikeeta hyväksyä, että nuoruus on kaukana takana. Niin minullakin.
Tuo on totta. Itsekin kohta 53 ja harrastan juoksua 5km-puolimaratoniin ja sydänfilmit on otettu varmuuden vuoksi.
Luin lisää Ollista ja hänellä oli todettu yli 2min hengityskatkoksia eli uniapneaa.
Siihen voi kuolla. Ensin herää ja haukkoo happea, mutta sydän ei sitä kestä ja kuolee sydänkohtaukseen.
Meni aika lääketieteelliseksi analysoinniksi, mutta tärkeää tietoa.
 
Itellä ollut myös tuollainen kohtaus, mutta olin nukahtanut suu tyynyä vasten. Voin sanoa että oli
järkyttävin kokemus ikinä kun heräsi ja keuhkot huusi happea. Sitä ennen tuli sappea suu täyteen ja siihenkin meinasi tukehtua. Hengitä siinä sitten?
Onneksi on kestävyysurheilijan sydän, muuten tohon olisi voinut päättyä taivallus.

Kaikki on tässä vaiheessa jo turhaa psekulointia. Mutta tavallaan se on hyväksyttävä, että Olli on ollut riskiryhmässä: 50+ mies, kova työtahti, alkoholismi "elämän cv:ssä" ja vähän etureppuakin.

Tuo uniapnea on paha, vaimolla on sellainen. Käyttää CPAP-laitetta vaikka kokeekin sen veemäiseksi.

Kuolinsyy voi olla niin moni eri asia, tai monen pienemmän syyn kombinaatio. Alkoholi nyt tuskin näytteli mitään roolia, raitis mies. Jos nyt on vähän nuorena ottanut, niin se ja sama. Keith Richards lopetti juomisen viime vuonna. Luulisin että ihan perinteinen sydänkohtaus, valtimo tukossa. Toivottavasti ei mitään steroideja nappaillut, niitä vetää nykyään aika moni. Ne eivät ole mitään terveystuotteita. Jos ei saa nukuttua kuin kolme tuntia yössä, niin joku on pielessä. Kroppa ei kestä sellaista pitkään.

Kipponi: Tuo on totta. Itsekin kohta 53 ja harrastan juoksua 5km-puolimaratoniin ja sydänfilmit on otettu varmuuden vuoksi.
Luin lisää Ollista ja hänellä oli todettu yli 2min hengityskatkoksia eli uniapneaa.
Siihen voi kuolla. Ensin herää ja haukkoo happea, mutta sydän ei sitä kestä ja kuolee sydänkohtaukseen.
Meni aika lääketieteelliseksi analysoinniksi, mutta tärkeää tietoa.
 
Lindholm harrasti myös avantouintia ja ilmeisesti myös kohtalokkaana iltana oli ollut talviuintipaikalla saunomassa, Ei mikään hirveän hyvä yhdistelmä korkeasta verenpaineesta kärsivälle viisikymppiselle.

Ehkä se vain tykkäsi avantouida, eikä välittänyt. Lähti hymy huulilla, kun ei elänyt rajoitettua elämää vanhaksi vaippoihin paskovaksi vanhukseksi. Tai mistä minä tiedän. No kyllähän tuo vähän liian nuorena kuoli, mutta ehkä se lähti virne naamalla.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/104186.jpg

Mielestäni muutamia hyviä muistokirjoituksia on tullut luettue ja Rumballa oli yksi linkkaamisen arvoisista, kopsaan tuonne alas vielä koko tekstin Niko Peltoselta:
https://www.rumba.fi/uutiset/muistokirjoitus-olli-lindholm-1964-2019/
 
Yö-yhtyeen laulaja, johtohahmo ja ainoa alkuperäisjäsen Olli Lindholm menehtyi sairauskohtaukseen tiistain 12.2. vastaisena yönä, 54-vuotiaana.
 
Porissa vuonna 1964 syntynyt Lindholm pyöri 1980-luvun alussa kaupungin elävän musiikin yhdistyksen, PELMU:n, piireissä ja tapasi siellä Jussi Hakulisen. Tämän, Jani Viitasen, Juha Rauängin ja Harry Varhalan kanssa hän perusti Yö-yhtyeen vuonna 1981. Näihin aikoihin Lindholm kuului myös punkyhtye Appendixiin, josta erosi pian. Hän ehti kuitenkin tehdä Hakulisen kanssa Appendixin tunnetuimmaksi ja suomalaiseksi punk-klassikoksi osoittautuneen kappaleen Ei raha oo mun valuuttaa.
 
Yön linja oli toinen. Vauhtiin päästyään yhtye löysi nopeasti toimivan lokeron suomirockin, romanttisen uuden aallon ja mahtipontisen kasarimelodraaman välimaastosta. Se tuli vuoden 1982 rockin SM-kilpailussa kolmanneksi, sai levytyssopimuksen Poko Recordsin kanssa, ja marraskuussa 1983 julkaistu debyyttialbumi Varietee tarjosi teineille ympäri Suomen maakuntia jotain, mitä nämä eivät ehkä edes olleet tienneet kaivanneensa. Lindholm ja Hakulinen jakoivat lauluvastuun, ja Hakulisen vahvat laulut tunnetuimpina Likaiset legendat I ja Särkynyt enkeli huokuivat niin vastustamatonta teinipatetiaa, että levy ylitti nopeasti tuolloisen 50 000 kappaleen platinarajan. Debytoivalle rockyhtyeelle tällainen menestys oli sen aikaisessa Suomessa ennen kuulumatonta.
 
Vuoden 1984 kakkosalbumi Nuorallatanssija myi kultaa ja sisältää Hakulisen magnum opuksen ja suomirockin tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvan Joutsenlaulun, mutta samoihin aikoihin yhtyeen sisäinen turbulenssi alkoi kärjistyä. Vuoden 1985 juhannuskeikkojen jälkeen Hakulinen ilmoitti lähtevänsä soolouralle. Siitä lähtien Yö oli Olli Lindholmin bändi. Alkuperäisjäsenistä Juha Rauäng oli mukana vuoteen 1990 ja Jani Viitanen vuoteen 2000 asti, mutta viimeistään Viitasen eron jälkeen yhtyeessä soittaneet muusikot olivat vain töissä Yöllä.
 
Hakulisen lähtö pakotti Lindholmin lauluntekijävastuuseen, joskin hän on kertonut tehneensä biisejä koko Yön alkuvaiheiden ajan niitä ei vain levytetty. Aivan kotoisaksi hän ei oloaan varsinkaan sanoittajan roolissa tuntenut. Lindholm ja samalla yhtyekin muutti Porista Tampereelle vuonna 1986 Pori-rockin kultakausi oli ohi, ja Yön musiikillinen linjakin alkoi hakeutua lähemmäs Tampere-keskeistä suomirockia. Bändin pitkään jatkuneiden laihempien vuosien klassikoihin kuuluva, vuonna 1987 julkaistu hardrock-balladi Tia-Maria onkin Juice Leskisen sanoittama.
 
Lindholmin vaiheita tarkasteltaessa huomio kiinnittyy siihen, miten sitkeästi hän jaksoi pitää Yön nimeä ja tasaista levytystahtia yllä, vaikka 80-luvun loppupuolen ja 90-luvun alkupuolen albumit eivät saaneet suurta kaupallista suosiota, kriitikkojen arvostuksesta puhumattakaan. Tunnetusti Lindholmin itsensäkin oli elätettävä itseään mm. siivoojana. Vasta 90-luvun puoliväli merkitsi pientä nousukautta, kun Hyviä vuosia -albumilta (1994) singlenä julkaistu, taas Leskisen sanoittama Ihmisen poika nousi bändin suosituimmaksi kappaleeksi vuosiin. Seuraavat levyt toivat jonkinmoisia hittejä ja top 10 -sijoituksia albumilistalta, mutta vuoden 2000 Valo-levyyn mennessä suosio oli taas hiipunut varsin maltilliseksi.
 
Lindholm on kertonut lopettaneensa alkoholinkäytön juuri näihin aikoihin. Sattumaa tai ei, vuoden 2001 20-vuotisjuhlakokoelmasta Legenda alkoi Yön uusi nousu, joka ei sitten ehtinyt taittua todelliseksi laskuksi Lindholmin elinaikana. Lähes 150 000 kappaletta myynyttä kokoelmaa seurasi vuonna 2003 Rakkaus on lumivalkoinen, jonka 137 000 kappaleen myynti tekee siitä Yön ylivoimaisesti menestyneimmän studioalbumin. Kaiken lisäksi moderniksi patetiaklassikoksi noussut nimibiisi oli pitkästä aikaa Jussi Hakulisen käsialaa.
 
Vaikeiden vuosien jälkeen Lindholm oli löytänyt linjan ja saavuttanut aseman, josta hänen ei tarvinnut enää luopua. 2000-luvun Yön hitit tulivat ulkopuolisilta lauluntekijöiltä, usein suomalaisen popin, rockin ja iskelmän isoimmilta nimiltä, mutta Lindholmin jäyhän paatoksellinen tulkinta ankkuroi nämä yleensä parisuhdeaiheiset, harvoin erityisen iloluontoiset kappaleet sellaiseksi Yö-musiikiksi, jota yhtyeeltä uransa jälkipuoliskon aikana totuttiin odottamaan. Sellaiset kappaleet kuin Pettävällä jäällä, Parrasvalot tai Satukirjan sankari kuvittavat romantiikan ja elämän tosiasioiden rajapintaa värein, jotka ovat osaltaan Kärjen ja Helismaan, osaltaan Juicen paletista lainattuja, mutta Lindholmin raskassoutuisella iskelmärock-visiolla silattuja. Lopputuloksena oli musiikkia, joka on aukonut lukemattomia kyynelkanavia, taas varsinkin maakuntien Suomessa.
 
Samaan aikaan Yön 2000-luvun toiminta kelpaisi opinnäytetyön tasoiseksi esimerkiksi operoinnista suomalaisessa musiikkibisneksessä sen murroksen vuosina. Paitsi että Lindholm piti langat tiukasti käsissään yhtyeen kappalemateriaalin suhteen, teki hän kaikki mahdolliset kaupallisesti oikeat ratkaisut myös ulkomusiikillisessa mielessä. Viisivuosittaiset juhlakokoelmat, erilaiset varsinaisten albumien väleissä ilmestyneet fan service -julkaisut ja temaattiset kiertueet seurasivat toisiaan. Tv-näkyvyyttä Lindholm hankki Voice of Finland -tuomarina ja Vain elämää -sarjan kevään 2018 kaudella. Yksityiselämästään hän oli sopivan avoin. Lindholmin julkikuvasta ei loppuvuosina puuttunut särmiäkään Yöstä erotettujen muusikkojen kanssa käyty oikeusjuttu oli otsikoissa mutta tällaiset seikat eivät olisi yhtyeen suosiota horjuttaneet.
 
Lindholmin yllättävä ja järkyttävä menehtyminen ei sovi mihinkään draamankaareen, vaan tapahtui kesken kaikkea. Yön oli määrä lähteä vielä kevättalven aikana seuraavalle kiertueelleen. Yleistä tendenssiä vastaava laskenut levymyynti ei tarkoittanut, etteikö Yön musiikille olisi ollut tilausta vielä kauas tulevaisuuteen.
 
Monelle rakkainta Yö-musiikkia ovat yhtyeen kahden ensimmäisen albumin surullisten teinien anthemit, mutta omalta osaltani luulen, että ne ovat sitä ainesta, josta Jussi Hakulinen tullaan muistamaan.
 
Olli Lindholmin ainutlaatuinen panos suomalaisen populaarimusiikin historiaan liittyy sitä vastoin siihen johdonmukaiseen aikuisen elämän raskaimpien ja suurimpien tunteiden käsittelyyn, jota Yön 2000-luvun tuotanto edustaa. Se ei ole kriitikkojen korvaan eleganttia materiaalia, sitä voi syyttää myös laskelmoivuudesta, mutta kukaan muu ei olisi voinut laulaa niitä lauluja yhtä uskottavasti kuin Lindholm. Hänen kaukana runoratsumaisesta ollut hahmonsa toi suuret tunteet lähelle suomalaista loskaa ja auttoi lukemattomia ihmisiä jaksamaan sen keskellä.

Yön jäähyväiskeikka tulossa Olli Lindholmin muistoksi alkuperäismiehityksellä, näin kertoo Jussi Hakulinen Twitterissä.
 
https://twitter.com/jussi_hakulinen/status/1096032419713556481

HaloOfFlies: Yön jäähyväiskeikka tulossa Olli Lindholmin muistoksi alkuperäismiehityksellä, näin kertoo Jussi Hakulinen Twitterissä.
 
https://twitter.com/jussi_hakulinen/status/1096032419713556481
 
Alkuperäinen on tietysti alkuperäinen, mutta kaikella kunnioituksella kyllä nämä 2000-luvun tyypit on kuitenkin tehneet aika paljon enemmän bändin eteen, siihen mikä asema sillä on tänä päivänä Suomessa. Toikka, Kangasjärvi, Terävä, Lewis, Latomaa...Vaikea kuitenkin kuvitella, että Yö jatkuisi ilman Ollia. Yö oli Ollin elämäntyö, moottori puuttuu ja varakonetta ei löydy :( Aika näyttää, mitä suunnitelmia nykyisellä Yö-yhtyeellä on tulevaisuudessa, vai oliko se siinä.
 
Se mikä olisi Ollin mielestä sopivaa, sitä me tuskin saamme tietää. Olli ei kuitenkaan haikaillut koskaan paluuta alkuperäiseen...
 
Aikanaan tuli nähtyä alkuperäinen Yö 80-luvun alussa ja 2000-luvulla monet kerrat uusi Yö. Kyllä nämä 2000-luvun keikat oli kaikki todella hyviä ja ammattitaitoisia jokaista osa-aluetta myöten. Kerran oli tuuraava rumpali, kun Toikka oli käsileikkauksessa ja näki heti, että Ollia ressasi, kun pientä ontumista oli rytmipuolella. Jossain mainitsikin sitten, että luojan kiitos Toikka palasi.

HaloOfFlies: Yön jäähyväiskeikka tulossa Olli Lindholmin muistoksi alkuperäismiehityksellä, näin kertoo Jussi Hakulinen Twitterissä.
 
https://twitter.com/jussi_hakulinen/status/1096032419713556481
 
Voisi pienen kiertueenkin tehdä.
 
Tietääkös joku täällä ovatko Lehtirannan Veke ja Liuhu soitelleet missä ja kuinka paljon ennen Yöstä lähtöään? Viitanenhan on vissiin pelkästään stuodiomies.

No niin, muistokeikkaa peliin. Olli mukaan myös 3D-virtuaalisesti tai... Heh heh.
Eikös se nykyään onnistu? Mitenhän soitto sujuu pojilta?
Tänään katoin Olli dokkarin komeesti nosti siinä penkistäkin 160kg.
Olihan se aika vilkas kaveri nuoresta asti. Veti kyllä aina täysillä ja liian vähillä unilla.
Voisi sanoa, että kova vanhanajan työmies. Siivoojana makseli velkansa pois. Kova protestanttinen työmoraali. Olkoon tämä mun muistokirjoitus.
 
Rumba teki myös hienon.

Hakulinen haluaa tehdä parit keikat, Viitanen ei halua. Kuhan nyt eivät riitaa tästä saa aikaiseksi... Keskustelua tulee kyllä.
 
https://www.is.fi/viihde/art-2000006004059.html

Dinorocker: Hakulinen haluaa tehdä parit keikat, Viitanen ei halua. Kuhan nyt eivät riitaa tästä saa aikaiseksi... Keskustelua tulee kyllä.
 
https://www.is.fi/viihde/art-2000006004059.html: "Viitanen kertoi Ilta-Sanomille lauantaina, ettei keikka alkuperäisjäsenten kanssa tule koskaan toteutumaan, sillä hän haluaa kunnioittaa Olli Lindholmin tahtoa loppuun saakka.
 
Puhuin Ollin kanssa aikoinaan, että pitäisikö alkuperäinen bändi kasata uudestaan. Olli sanoi, että ei. Kunnioitan hänen mielipidettään tässä asiassa, kitaristi kertoi".
 
Viitanen taitaa olla vähän tyhmä tai muuten vaan kusipää.
Eihän se alkuperäinen kokoonpano voi ollakaan, kun Olli on kuollut ?
Silloin tuo Ollin ja Viitasen välinen suullinen "sopimuskaan" ei voi olla voimassa.
Senhän olisi voinut tehdä vain Ollin eläessä.