Rock, pop, alternative ›

No hyi ny helevetti! Vanha skotti tuon amerikanpellen kanssa! Parempi olla seukki levyllä hyvää vokalisointia, sen verran tipahti just pointseja veks.
 
Mainittakoon nyt sen verran, että eihän kyse siis ole tietääkseni taaskaan mistään kokonaisesta keikasta, vaan konsertista jossa esiintyy monia tunnettuja muusikkoja, mm. Brian, Dee Snider, Ritchie Sambora... taisin aiemmin ilmaista tuon asian vähän väärällä tavalla.

niin ja, krhm, Brian Johnsonhan on syntyjään Newcastlesta.

onkos AC/DC tulossa suomeen?? kun tällasta juttu vähän luin...

onkos AC/DC tulossa kesällä suomeen?? kun tällasta juttua vähän luin...

onkos AC/DC tulossa kesällä suomeen?? kun tällasta juttua vähän luin...
 
Mainittakoon ensiksi, että se muokkaa-toiminto on edelleen olemassa mistä sulle jo jossain toisessa topicissa mainittiin.
 
En tiedä mistä olet lukenut, että AC/DC tulisi kesällä Suomeen, mutta huhut eivät todellakaan pidä paikkansa. Mitään tälläisiä huhuja en itse ole kuullut.
 
Kuitenkin luotan edelleen siihen, että tänä vuonna uusi albumi & maailmankiertue, Suomeen veikkaisin että tulevat marraskuussa tai sitten ensi vuonna helmikuun tienoilla. Tämä siis aiempien Suomen keikkojen ajankohtien perusteella päätelty.

jees jees,,nii,lueskelin vaan tossa radiocityn sivui ni siellä joku fani ilmoitti näin..(?) ja oli kuulem varmaa tietoo.Mut ei mitää,piti vaan varmistaa...

En ole ollenkaan vakuuttunut, onko AC/DC hardrockin ykkönen - kelpo pumppu kuitenkin, ja mahdottoman suosittu. Sellainen vanha kunnon BÄNDI, joka on säilyttänyt tyylinsä ammoisista ajoista - mikä on hienoa. Mutta onko se kovinkaan mielenkiintoista? Jaksaisinko kuunella levyäkään loppuun?
 
Ainuttakaan AC/DCtä ei hyllystäni löydy, mutta ajattelin, että yhden vois niinku kuriositeetiksi joskus hommata. Mikä olis sellanen hyvä Phill Rudd -rumpulevy? Kun äijää niin paljon kehutaan (vaikka joka biisissä se yksi ja sama komppi) Kai siinä jotain taikaa sitten on. Eiks Rudd ole aika kovassa iskussa näillä kahdella viimeisellä albumilla?
 
Ja vielä, voiko samalla soittimella soittaa sen jälkeen enää fuusiojatsia? Vai pitäisikö AC/DCtä varten olla oma soittopeli? :)

Ainuttakaan AC/DCtä ei hyllystäni löydy, mutta ajattelin, että yhden vois niinku kuriositeetiksi joskus hommata. Mikä olis sellanen hyvä Phill Rudd -rumpulevy? Kun äijää niin paljon kehutaan (vaikka joka biisissä se yksi ja sama komppi) Kai siinä jotain taikaa sitten on. Eiks Rudd ole aika kovassa iskussa näillä kahdella viimeisellä albumilla?
 
Ballbreakerillä, toisiksi viimeisimmällä albumilla, on ainakin erikoisen hyvää rumputyöskentelyä Phililtä.
 
Jos yhden levyn hommaat niin en voi muuta sanoa kuin: Powerage tai If You Want Blood, eniten suosittelisin tuota If You Want Bloodia. Mikään ei ole mahtavampaa kuin AC/DC livenä Bonin aikana.
 
Ja vielä, voiko samalla soittimella soittaa sen jälkeen enää fuusiojatsia? Vai pitäisikö AC/DCtä varten olla oma soittopeli? :)
 
Eiköhän, kunhan muistat vaan kääntää sen volume-nupin kaakkoon AC/DC:n aikana.

Kiitti Angus vinkistä ja että ymmärsit vitsin. Kyllä mun pitää silti aloittaa hiljaisilla voimakkuuksilla.
 
Noilla vanhoilla levyillä on muistaakseni yllättävän bluesia kamaa. Ja tykkään Bonista laulajana enemmän. Tällä nykyisellä on niin paha viskikurkku et hirvittää.

Kiitti Angus vinkistä ja että ymmärsit vitsin. Kyllä mun pitää silti aloittaa hiljaisilla voimakkuuksilla.
 
Noilla vanhoilla levyillä on muistaakseni yllättävän bluesia kamaa. Ja tykkään Bonista laulajana enemmän. Tällä nykyisellä on niin paha viskikurkku et hirvittää.
 
Ei se Back In Blackillä mitenkään pahaa ole se laulu, jopa yllättävän onnistunutta vääntöä! Muutenkin tuo albumi on parhautta ja itse suosittelen sitä ensimmäiseksi DC-levyksi...

Ei se Back In Blackillä mitenkään pahaa ole se laulu, jopa yllättävän onnistunutta vääntöä!
 
No joo mutta eihän Johnsonia meinaa tunnistaa samaksi laulajaksi jos kuuntelet peräkkäin Back In Blackia ja vaikka Hard As A Rockia. On se ääni ajan mittaan sen verran pahaksi mennyt, mutta tuntuu yhä kestävän tiukan keikkailunkin. Ja toimiikin, ei siinä mitään. Saa nähdä, miten tulevalla albumilla... Mutta kyllä minustakin Bon Scottissa oli vielä enemmän munaa.

No joo mutta eihän Johnsonia meinaa tunnistaa samaksi laulajaksi jos kuuntelet peräkkäin Back In Blackia ja vaikka Hard As A Rockia. On se ääni ajan mittaan sen verran pahaksi mennyt, mutta tuntuu yhä kestävän tiukan keikkailunkin. Ja toimiikin, ei siinä mitään. Saa nähdä, miten tulevalla albumilla... Mutta kyllä minustakin Bon Scottissa oli vielä enemmän munaa.
 
Onhan se ääni muuttunut, mutta itse pidän kyllä Johnsonin laulusta jokaisella albumilla ja kiertueella. Mielestäni Brian veti aivan loistavasti Harder Than A Stone-kiertueella sekä noilla parilla muulla 2003 vuoden keikalla.
 
Silti, mikään ei ylitä Mr. Ronald Scottia, ei edes Brian vaikka niin loistava hänkin on.
 
Kyllä minä ennemmin suosittelisin aloittamaan Bonin aikaisesta materiaalista kuin tuosta Back In Blackistä, ja eritoten juuri tuosta If You Want Blood-livelätystä, saa heti alkuun kunnon käsityksen siitä mistä AC/DC:ssä on kyse.
 
Kiitti Angus vinkistä ja että ymmärsit vitsin. Kyllä mun pitää silti aloittaa hiljaisilla voimakkuuksilla.
 
Ei mitään, mielellänihän mä näihin vastailen kun on DC kyseessä. Ja kyllä se äänenvoimakkuuskin siitä hiljaiselta kohta nousee kun olet hieman AC/DC:n makuun päässyt :)
 
Noilla vanhoilla levyillä on muistaakseni yllättävän bluesia kamaa. Ja tykkään Bonista laulajana enemmän.
 
Aivan totta, AC/DC:hän on aina perustunut vanhaan Rock 'N' Rolliin ja bluesiin, tosin sanotaanko vaikka että Back In Blackista The Razors Edgeen asti tuo materiaali perustuu hieman vähemmän noihin em. tyyleihin, enemmän sellaista ns. "hard rockia". Kuitenkin taas Ballbreaker-albumilla palattiin mahtavasti vanhaan kunnon tyyliin ja sama jatkui Stiff Upper Lip-albumilla.
 
Suosittelen ehdottomasti tutustumaan If You Want Blood-livelevyn jälkeen vuoden '78 albumiin "Powerage". Ei "suurempi yleisö" tuota osaa arvostaa (levyltä ei löydy yhtään niin suurta hittibiisiä kuin muilta bonin-aikaisilta julkaisuilta), mutta suurimalle osalle faneista tuo albumi on taas se #1-albumi, itsenikin tuohon joukkoon voisi luetella. Kyllä se vaan on niin mahtava albumi, tutustu ihmeessä.

Onhan se ääni muuttunut, mutta itse pidän kyllä Johnsonin laulusta jokaisella albumilla ja kiertueella. Mielestäni Brian veti aivan loistavasti Harder Than A Stone-kiertueella sekä noilla parilla muulla 2003 vuoden keikalla.
 
Juu, eihän se huono missään nimessä ole, istuu bändin soundiin erinomaisesti. Flick Of The Switch ja Fly On The Wall -levyillä Brianin ääni on mielestäni parhaimmillaan; paljon raaempi kuin parilla aikaisemmalla, muttei vielä liian "hiekkapaperimainen". Tykkään noista levyistä muutenkin tosi paljon, harmi että ne ovat niin aliarvostettuja.
 
Silti, mikään ei ylitä Mr. Ronald Scottia, ei edes Brian vaikka niin loistava hänkin on.
 
Näin sen minäkin näen.
 
Suosittelen ehdottomasti tutustumaan If You Want Blood-livelevyn jälkeen vuoden '78 albumiin "Powerage". Ei "suurempi yleisö" tuota osaa arvostaa (levyltä ei löydy yhtään niin suurta hittibiisiä kuin muilta bonin-aikaisilta julkaisuilta), mutta suurimalle osalle faneista tuo albumi on taas se #1-albumi, itsenikin tuohon joukkoon voisi luetella. Kyllä se vaan on niin mahtava albumi, tutustu ihmeessä.
 
Itsekin olen armoton Powerage-fani. Paskat "suuresta yleisöstä", minulle se levy on hittiä hitin perään. Muistan kun kuuntelin sen ekaa kertaa, ja ihmettelin että miten voi tulla niin loistavia biisejä aina vaan toisensa jälkeen. Jos pitäisi valita AC/DC:n paras biisi, mikä sinänsä on mahdoton tehtävä, olisi Down Payment Blues mulla hyvin lähellä ykkössijaa. Ihan hiton lujaa rokkaava levy.

Juu, eihän se huono missään nimessä ole, istuu bändin soundiin erinomaisesti. Flick Of The Switch ja Fly On The Wall -levyillä Brianin ääni on mielestäni parhaimmillaan; paljon raaempi kuin parilla aikaisemmalla, muttei vielä liian "hiekkapaperimainen". Tykkään noista levyistä muutenkin tosi paljon, harmi että ne ovat niin aliarvostettuja.
 
Flick Of The Switchistä olen täysin samaa mieltä, mutta Fly On The Wallista en voi täysin samaa mieltä olla koska ko. levyn tuotanto on jotenkin hieman huono.
 
Itsekin olen armoton Powerage-fani. Paskat "suuresta yleisöstä", minulle se levy on hittiä hitin perään. Muistan kun kuuntelin sen ekaa kertaa, ja ihmettelin että miten voi tulla niin loistavia biisejä aina vaan toisensa jälkeen. Jos pitäisi valita AC/DC:n paras biisi, mikä sinänsä on mahdoton tehtävä, olisi Down Payment Blues mulla hyvin lähellä ykkössijaa. Ihan hiton lujaa rokkaava levy.
 
Powerage oli minun ensimmäinen AC/DC-levy ja ei jumalauta, että iski kovaa. Down Payment Blues on todellakin niin jumalattoman mahtava biisi, koko levy on pelkkää hittiä hittiä perään, mutta jostain syystä tuo "suuri yleisö" ei silti vaan sitä tajua, ihmettelen suuresti. Mutta kuten sanoit, paskat suuresta yleisöstä, fanit tietää miten asiat on! All hail Powerage! Varsinkin vielä tuo Saksa-painos LP jossa on mukana Cold Hearted Man sekä parissa biisissä on erilaiset soolot jne., se vasta rokkaa!

Fly On The Wallista en voi täysin samaa mieltä olla koska ko. levyn tuotanto on jotenkin hieman huono.
 
No joo, tuotanto on tuolla lätyllä kieltämättä vähän kehno, mutta kyllä silti tykkään varsinkin A-puolen biiseistä. B-puoleltakin "Stand Up" on hyvä, mutta on siellä vähemmänkin hyviä joukossa.
 
Varsinkin vielä tuo Saksa-painos LP jossa on mukana Cold Hearted Man sekä parissa biisissä on erilaiset soolot jne., se vasta rokkaa!
 
Tuo onkin mielenkiintoinen kuriositeetti tuo Cold Hearted Man. Itse en ollut tietoinen edes koko biisin olemassaolosta, ennen kuin kaveri lukioaikana lainasi omaa kasettiaan, jolta kertoi tuon kappaleen löytyvän. Kopsasin sen siitä sitten itselleni. Hieno biisihän se on, harmi ettei löydy kuin tuolta "erikoispainokselta".

Mikä tämä Bonny on jonka Angus soittaa tuossa Live albumilla?
 
Joku perinteinen sävelmä ilmeisesti?

No joo, tuotanto on tuolla lätyllä kieltämättä vähän kehno, mutta kyllä silti tykkään varsinkin A-puolen biiseistä. B-puoleltakin "Stand Up" on hyvä, mutta on siellä vähemmänkin hyviä joukossa.
 
Ehdottomasti biisit ovat kovaa tavaraa, mutta tuotanto heikentää levyn arvoa sen verran, että ei AC/DC-suosikkeihini kuulu.
 
Tuo onkin mielenkiintoinen kuriositeetti tuo Cold Hearted Man. Itse en ollut tietoinen edes koko biisin olemassaolosta, ennen kuin kaveri lukioaikana lainasi omaa kasettiaan, jolta kertoi tuon kappaleen löytyvän. Kopsasin sen siitä sitten itselleni. Hieno biisihän se on, harmi ettei löydy kuin tuolta "erikoispainokselta".
 
Jep, todellakin harmi kun ei yhdeltäkään CD-painokselta löydy. Mahtava kappale. Leeroy Kincaid on muuten mielikuvitushahmo, eli biisin tarina on aivan fiktiota.
 
Mikä tämä Bonny on jonka Angus soittaa tuossa Live albumilla?
 
Joku perinteinen sävelmä ilmeisesti?
 
Muunnelma Fling Thing-kappaleesta, jota pojat perinteisesti aina Glasgow:ssa ovat soittaneet. Fling Thing on julkaistu vain Jailbreak 7":n b-puolella UK:ssa '76. Kyseinen kappale taasen on instrumentaali muunnelma vanhasta skotlantilaisesta kansansävelmästä.

olen kuullu huhua että AC/DC tulisi suomeen vuonna 2007.
en tiedä pitääkö paikkaansa. enkä muista mistä ton tiedon luin joten älkää kysykö.

AcDc on mielestäni upein rocki bändi tähän asti kuulemistani rocki bändeistä.
 
AcDc sanoitukset ja kitara soolot jo ovat pelkästään upeita. Angusia on aina hauska katsella kun hän tekee työnsä taitavasti sooloissa :D
 
Kaikki kirjoittakaa mielipiteitänne AcDc:stä :D
 
Eikös tää AC/DC ole enempi niinkun semmosta teenage-sarjaa, jossa varsinaisella laulu- tai instrumenttivirtuositeetilla on hyvin vähän tekemistä keskenään ? Itse en ole kovin paljoa AC/DCtä kuunnellut, mutta kuulemani perusteella pyörii kai enämpi Sweetin ja Bay City Rollersin kanssa samassa sarjassa. Paitti on sillä kitaristi-Anuksella (vai mikä sen nimi nyt on?) komia kitara, just ko mulla vuonna '82...!

Eikös tää AC/DC ole enempi niinkun semmosta teenage-sarjaa, jossa varsinaisella laulu- tai instrumenttivirtuositeetilla on hyvin vähän tekemistä keskenään ?
 
En ole ihan varma, mitä tuolla teenagella tarkoitit, mutta minusta kun taas sellainen virtuoosikikkelitiluttelu on just sitä teenage-sarjaa. Ei sitä tarvitse olla maailman nopein/paras soittaja voidakseen tehdä hyvää musiikkia. Toisaalta virtuositeettiakin on monenlaista. Malcolm Young on ehkä maailman paras komppikitaristi, muttei hän ole valokeilassa tiluttamassa. AC/DC on hemmetin tiukka livebändi, ja se juuri kertoo soittotaidosta vaikkei mitään säihkyvän "virtuoosimaista" sisälläkään.