Media ja viihde ›

Crystal Dawn & Stephen Flowers - Lihan alkemia: Nautinnon, kivun ja Itsen transformaation sado-maaginen tutkiminen.
 
Lyhyt ja ytimekäs. Menee luihin ja ytimiin paikoin hyvin. Pari turhalta tuntuvaa itsestäänselvää jorinaa Deleuzista ja hänen Masoch-analyyseistään.
 
Iiiti tietenkin suomentanut.

"Ranskattaret eivät liho" Mireille Guiliano
 
https://otava.fi/kirjat/9789511249696/#.WTgNaGjyiUk
 
Shampanjaa vaan saa juoda nam.

Jani Kaaro - Kauniimpi maailma
 
Kaaron uusin, ja käsittääkseni ensimmäinen, esseekokoelma on ihan vitun hyvä. Ei voi kuin nyökytellä hyväksyvästi ja iloissaan tekemistään havainnoista ja niiden sanoiksi pukemisesta. Hienoja aiheita ja upeita näkökulmia. Iso suositus!

Minna-Maria Fyrqvist - Teosofien Suur-Suomi
 
Ennemin tämä olisi voitu nimetä "Pekka Ervastin teosofian Suur-Suomi", tai jotain. 2/3 kirjasta käsittelee Ervastia. Toki hän oli Suomessa Blavatskylähtöisen teosofian pääpuurtaja, mutta enempi lihaa olisin kaivannut. Ei mitään uutta meikäläiselle, mutta varmasti erittäin antoisa teos jollekin.

Onhan taas tullut lueskeltua.
 
Antti Tuomainen - Mies joka kuoli
 
Tämä rupesi joulun alla kiinnostamaan. Sai sitä jonottaakin kirjastosta useamman viikon. Antti Tuomainen on huikea kertoja ja osaa käyttää kieltä todella taitavasti. Väliin oli saatu mustahkoon huumoriin verhottuja mielipiteitä ja heittoja, jotka osuivat jonnekin samaan ajatusmaailman itseni kanssa. Harmi, että juonellisesti tarina oli ihan täyttä huttua. Loppuratkaisua lukiessa tuli semmonen ikävä olo, että ei helvetti, tosissaanko tää loppuu nyt näin. Toisaalta suomalainen dekkari ei ole mulle mikään tuttu genre, joten ehkä tää on ihan yleistä. Suositelkaahan joku jotain tosi kovaa suomalaista dekkaria, katsotaan, onko niistä mihinkään.
 
Jonathan Glover - Ihmisyys
 
Piti moinen merkkiteos 1900-luvun moraalihistoriasta lukea. Kirjassa käydään läpi mm. Stalinit, holokaustit ja muut hirviöt, sekä pohditaan, miten sinun ja minun kaltainen tavallinen ihminen voi yhtäkkiä ollakin osallisena moisissa teoissa ja tapahtumissa.
 
Erityisesti 1900-luvun historiasta kiinnostuneena teos sujahti loppujen lopuksi aika äkkiä. Täytyy yhtyä äänitorveksi yleisessä mielipiteessä siitä, että kyllä tämän kirjan pitäisi olla jokaiselle pakollinen luettava mielellään jo peruskouluissakin, varsinkin meidän aikojemme kaltaisina aikoina. Tuskin se tästä helpottuukaan.
 
Günter Grass - Peltirumpu
 
Tämä ei mulla mennyt ihan loppuun asti. Oskar-poika päättää vauvana vihaavansa ihmiskuntaa, putoaa 3-vuotiaana portaista ja lakkaa kasvamasta. 400 sivua taisin saada luettua, sitten Oskarin synkkä ja loistavalla mustalla huumorilla varustettu maailma kävi liian puuduttavaksi ja masentavaksi. Eipä voi silti olla kehumatta ja nostamatta hattua mahtavalle, kertovalle tyylille ja kuivalle, välillä myös mauttomalle huumorille, joka upposi meikäläiseen aika kovaa. Joskus vielä uusi yritys.
 
Neil Peart - Ghost Rider
 
Tämä on kuin moderni Kerouacin Matkalla. Peartin elämän suurien tragedioiden keskellä mies hyppää moottoripyörän kyytiin, ajaen lähes 100 000 kilometriä ympäri Amerikan, pitäen päiväkirjaa ulkoisista ja sisäisistä havainnoistaan.
 
Itse suurena Rush-fanina tietenkin kiinnostuin juuri Rushin takia, ja yhtyeestä harvoin kirjassa mainittiinkaan. Kyllä tämä melko lämminhenkinen ja virkistävä lukukokemus oli, joskin Peartin inside-läppä kaverilleen Brutukselle osoitetuissa kirjeissä alkoi puuduttaa, kun kirjeitä tuli useampi putkeen.
 
Oliver Sacks - Mies joka luuli vaimoaan hatuksi
 
Neurologian ammattilaisen kertomia, ihmisläheisiä tarinoita potilaistaan. Totuus on tarua ihmeellisempää ja aivoissa tapahtuvat häiriöt mitä uskomattomampia. Traagisis, mutta humaanilla tavalla kerrottuja minitarinoita Sacksin potilaista vuosien varrelta. Neuropsykogoliasta tai lääketieteestä ylipäätään mitään ymmärtämättömänä tämän luki mielellään läpi, ja kärryilläkin pysyi suht vaivattomasti.

Mick Wall - Last Of The Giants: The True Story Of Guns N' Roses
 
Wall osaa kirjoittaa ja tämäkin on ihan mukaansa tempaavasti kirjoitettu kirja, mutta valitettavasti oikoluku ja muu editointi on jäänyt tällä kertaa turhan vähälle. Useampi asia toistetaan kahteen kertaan täsmälleen samoilla sanoilla ja mukana on lisäksi ikäviä kirjoitus- ja asiavirheitä. Silti ihan lukemisen arvoinen kirja bändin faneille.

John Williamsin Butcher`s Crossing on tajuttoman hyvä.
 
Tapahtumat sijoittuvat lännenelokuvien aikakaudelle tapahtumasarjan noudattamatta kuitenkaan elokuvan kaavaa, eikä intiaaneja muistaakseni ollenkaan.

Peter Wohlleben - Puiden salattu elämä
 
Nyt tiedän puiden käyttäytymisestä ja vähän muistakin sitä sivuavista aiheista n. 99% enemmän. Upea teos. Mind blown.

Kai Merilä - Luottotoimittaja
 
Kevyttä kesälukemista riippumatossa köllöttelyn seuraksi. Nopeasti luettu selostus luottotoimittajan vaativasta työstä. Tässä tapauksessa erityisesti Matti Nykäsen kanssa sekoilusta, joka ajoi toimittajankin burn outiin ja itsemurhan partaalle. Sisältää joitakin aikoinaan julkaisematta jääneitä tarinoita.

John Branch - Tappelija
 
Seikkaperäinen, mutta ei ollenkaan sensaatiohakuinen teos jääkiekkotappelija Derek Boogaardin elämästä ja kuolemasta. Aivan luettava, vaikka aihe ei niin kiinnostaisikaan.

D. M. Thomas: Pääskynen (1984, suom. Hilkka Pekkanen)
 
Aikoinaan tuoreeltaan (ja ehkä vähän kiireessäkin) suomennettu teos, koska Thomas oli käyttänyt kirjan tapahtumamiljöönä Mukkulan kartanoa, jossa on ilmeisesti käynyt Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa.
 
Kirjailijakokouksen sijaan kartanolla käydään improvisoitujen tarinoiden kerronnan olympialaisia, ja kerronnassa lomittuvat osanottajien kertomukset "varsinaisen" juonen kanssa väliin vähän sekavalla tavalla. Aikoinaan kovin kehuttu romaani on kieltämättä monitasoinen ja pohdiskelee mm. tarinoiden kierrättämisen oikeutusta - kirjassa on muun muassa katkelmia varsin vinosti väännellystä H. Rider Haggardin "Kuningas Salomon kaivoksista" - mutta kokonaisuus ei kyllä tätä lukijaa mitenkään suuresti innostuttanut.

Semi Purhonen & työryhmä - Suomalainen maku - Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen
 
Tiukkaa settiä erilaisten ihmisryhmien kulttuuritottumusten erosta. Teoksessa selvitetään isommalla otoksella, kuinka tulot, ikä ja koulutus vaikuttavat eri kulttuurien tuntemukseen ja tapoihin "kuluttaa" kulttuuria.
 
Kiinnostavaa tietoa eri ihmisryhmien tottumuksista ja mauista. Teos valaisee, millaista kulttuuria ketkäkin pitävät Suomessa arvokkaana ja mitä ei. Puhumattakaan siitä, miten eri asioista pitäminen korreloi iän tai muiden muuttujien kanssa.
 
Suosittelen, hyvin kirjoitettu eikä turhan monimutkaista kieltä, joten sosiologian termejä tuntematonkin ymmärtää lukemaansa hyvin.

Luin tuossa ohimennen Antto Terraksen Stockmann Yard. Ihan hauska opus. Antto on toiminut 18 vuotta (kirjan valmistumisen aikaan eli pari vuotta sitten joskus) Stockmannin myymäläetsivänä ja saanut 10 000 kiinniottoa ja näistä sitten pieniä tarinoita.
Siis kumma jos tuosta ei jotain varoitusta taikka kenkää tullut. Sen verran härskejä paljastuksia tekee kaupasta.
 
Kieliasu on suht huumoripitoista ja karrikoitua. Olen huomannut, että vähän samanlaista liioittelua, mitä itse käytän puhekielessä. Ainakin oletan, että se on liioittelua. Kieliopillisesti myös hyvää mutta välillä saataa tulla keventävä lause väliin. Esimerkiksi:
"Sitten oltiin tilanteessa, että ei vittu."
 
Hän mm.kertoo, että Stockmannin suvussa (joka ei siis ole kauppaa kumminkaan kokonaan omistanut enää sataan vuoteen) on tyyliin kaikki miehet Karl-nimisiä jostain syystä. Ja jos joku suvusta valmistuu jostain kauppakorkeasta, on hänet pakko palkata Stockalle johonkin turhaan suojatyöpaikkaan. Koska jos menisivät jonnekkin muuhun yritykseen, niin pilaisivat siellä kaiken ja täten Stockmanninkin maine kärsisi.
 
Mikä jäi häiritsemään oli se, että aina tarinassa ei kerrota saatiinko tavara takaisin vaikka henkilö/henkilöt jäivät kiinni. Välillä se kerrotaan selkeästi mutta ei aina.

Welho-77: Luin tuossa ohimennen Antto Terraksen Stockmann Yard. Ihan hauska opus. Antto on toiminut 18 vuotta (kirjan valmistumisen aikaan eli pari vuotta sitten joskus) Stockmannin myymäläetsivänä ja saanut 10 000 kiinniottoa ja näistä sitten pieniä tarinoita.
Siis kumma jos tuosta ei jotain varoitusta taikka kenkää tullut. Sen verran härskejä paljastuksia tekee kaupasta.
 
Kieliasu on suht huumoripitoista ja karrikoitua. Olen huomannut, että vähän samanlaista liioittelua, mitä itse käytän puhekielessä. Ainakin oletan, että se on liioittelua. Kieliopillisesti myös hyvää mutta välillä saataa tulla keventävä lause väliin. Esimerkiksi:
"Sitten oltiin tilanteessa, että ei vittu."
 
Hän mm.kertoo, että Stockmannin suvussa (joka ei siis ole kauppaa kumminkaan kokonaan omistanut enää sataan vuoteen) on tyyliin kaikki miehet Karl-nimisiä jostain syystä. Ja jos joku suvusta valmistuu jostain kauppakorkeasta, on hänet pakko palkata Stockalle johonkin turhaan suojatyöpaikkaan. Koska jos menisivät jonnekkin muuhun yritykseen, niin pilaisivat siellä kaiken ja täten Stockmanninkin maine kärsisi.
 
Mikä jäi häiritsemään oli se, että aina tarinassa ei kerrota saatiinko tavara takaisin vaikka henkilö/henkilöt jäivät kiinni. Välillä se kerrotaan selkeästi mutta ei aina.
 
Tuo jätkä oli Perttu Häkkisen radio-ohjelmassa Puheella taannoin vieraana, ja siellä sivuttiin myös tätä kirjaa. Myönsi, että joitakin kertomuksia on vähän virtaviivaistettu tarinankerronnan nimissä ja olikohan että henkilöiden tuntomerkkejä ja ajankohtia on sen verran muuteltu, että eivät ole suoraan kaikki tunnistettavissa. Kehui kuitenkin kirjan olevan siinä määrin totta, että Stockman ei ole sen takia tohtinut alkaa vääntämään vastaan esimerkiksi oikeudessa.

Joo ei siinä nimeltä taidettu mainita kuin Björn Wahlroos, joka jätti Jaguarinsa aina invapaikalle. Suuttui kauppaan ja lopetti asioimisen.

Chrissie Hynde - Tunnustan
 
Keskittyy lähinnä Hynden nuoruusvuosien sekoiluun ja päättyy hieman ikävästi jo Pretendersin alkuperäiskokoonpanon basistin ja kitaristin huumekuolemiin. Olisi tuota mielellään lukenut myöhemmistäkin vuosista, vai liekkö elämä ollut sitten tuon jälkeen liian tasaista ja tylsää?

Aila Ruoho - Pyhät, pahat ja pelokkaat
 
Kirja kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Aika kuivakka, mutta nopea.

Viljami Puustinen - Kingston Wall: Petri Wallin saaga
 
Suomessa on viime vuosina tuotettu erinomaisia artistielämäkertoja ja tämä teos jatkaa sitä erinomaista sarjaa. Kaikinpuolin hyvin kirjoitettu kirja, jonka voi lukea vaikka ei niin fani olisikaan.

Pierre Bourdieu - Järjen käytännöllisyys
 
Teosta voisi pitää jonkinmoisena tiivistelmänä Bourdieun tuotannosta, kun teos koostuu miehen esitelmistä ja puheista eri tilaisuuksissa. Teorioitaan on sovitettu elämän eri osa-alueille, kuten kouluun, kirkkoon, taiteisiin, tekoihin ja niin edelleen.
 
Chris Anderson + David Sally - Numeropoeli - Luulet ymmärtäväsi jalkapalloa, mutta et tiedä siitä mtään
 
Kirjan nimi jo vihjaa melko vahvasti, mistä on kyse. Jalkapalloahan tässä selitetään numeroiden avulla.
 
Itseäni vähän häiritsi, kun tekijät mielestäni yliarvioivat onnen osuutta väitteessään "Jalkapallo on pohjimmiltaan 50/50-peli. Puolet onnea, puolet taitoa." Mielestäni taito, johon lasketaan joukkueen rakentaminen, valmistautuminen ja niin edelleen on huomattavasti merkittävempää lopputuloksen kannalta kuin "onni."
 
Mut joo, kiinnostavia tulkintoja pelillisesti kannattavimmista pelaajahankinnoista, managerin merkityksestä joukkueiden menestykseen sekä palkkajakaumien virheellisyyksistä sun muista aiheista.

Diego Armando Maradona - Jumalan käsi - Voittajan tarina Meksikon MM-kisoista 1986
 
Kaikkien aikojen jalkapalloilijan kertomus suurimmasta triumfistaan. Kertomus alkaa jonkin verran ennen kisoja ja kisojen jälkeen jatketaan lyhyesti vielä kaksien seuraavien MM-kisojen tunnelmia läpi. Välissä annetaan FIFA:lle runtua, kuten myös joukkueen entiselle kapteenille Passarellalle sekä valmentaja Bilardolle.
 
Kiinnostavaa luettavaa oli joskin ainahan elämäkerroissa jää askarruttamaan, että oliko asiat aivan kerrotulla tavalla ja mitä on jätetty pois. Varsinkin, kun asiaa muistellaan 30 vuotta tapahtuneen jälkeen.
 
Mut silti, hauska lukea sisäpiiristäkin kertomusta, miltä kisat vaikuttivat pelaajan vinkkelistä.