Kitarat: kitarakamat ›

Hesarissa juttu kitaroiden myynnistä. GAS mainittu ja pedaalien muuttumisesta pahimmillaan pienpanimo-olutta vastaaviksi tuotteiksi tyyliltään ja tarinavetoisuudellaan. Kuitenkin kaikkia juovat Heinekeniä tai perus lageria (minä alkoholitonta, koska kiva olla ilman alkoholia, kohta kaksi vuotta takana.), eli Boss ja ehx myyvät, koska ne ovat hyviä, eikä Suomessa ole onneksi sitä vastenmielistä ilmiötä, josss ostetaan lauta täyteen strymonia tai jhsn ja eqdn pedaaleita, että voi soittaa worship-menoissa. Kuin suorastaan HBO:n sarjasta Righteus Gemstones.
 
Koronarajoitukset johtivat muusikot massa_työttömyyteen, mutta soitin_valmistajat takovat myynti_ennätyksiä Harrastajat hamstraavat kalliitakin soittimia
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-200 … re=42dc23796a2c04e82ba5264c505edc39

Pepe-13: eikä Suomessa ole onneksi sitä vastenmielistä ilmiötä, josss ostetaan lauta täyteen strymonia tai jhsn ja eqdn pedaaleita, että voi soittaa worship-menoissa. Kuin suorastaan HBO:n sarjasta Righteus Gemstones.
 
On täällä palstallamme muutamalla jäsenellä ainakin melkoisia Strymon-kokoelmia. En ilkeä ilmiantaa. Samoilla tyypeillä on kitara- ja vahvariarsenaalikin luokkaa kadehdittava.

Pedaali/pienpanimo -viittaus ontuu ehkä siltä osin, että suurimmassa osassa pedaaleita on sisuskalut kiinasta ja koottu länsimaissa. Ja tietenkin designed. Parhaimmillaan vielä sarjanumerotarra tehty pohjaan jotta sama kuin piirilevyssä.
Vähän sama jos pienpanimot pullottaisivat heinekenia omilla pulloilla ja etiketeillään?

ectman: Pedaali/pienpanimo -viittaus ontuu ehkä siltä osin, että suurimmassa osassa pedaaleita on sisuskalut kiinasta ja koottu länsimaissa. Ja tietenkin designed. Parhaimmillaan vielä sarjanumerotarra tehty pohjaan jotta sama kuin piirilevyssä.
Vähän sama jos pienpanimot pullottaisivat heinekenia omilla pulloilla ja etiketeillään?
 
Tiedä sitten kuin tarkkaan meinaat sisuskaluilla, mutta väittänen että noin 100 prossaa kaikista sisuskaluista tulee kyllä itämaista tänäpäivänä, poislukien ehkä jotkut jakit? ainakaan heti ei tuu mieleen länsimaista komponenttitehdasta (nusnus) vaan silloinhan tuoi kannattaa myös kasata siellä kiinanpäässä, sielä kun sen kasaus maksaa senttejä ja täälläpäin euroja. Laatu voi olla samaa tai jopa parempaa.

ectman: Pedaali/pienpanimo -viittaus ontuu ehkä siltä osin, että suurimmassa osassa pedaaleita on sisuskalut kiinasta ja koottu länsimaissa. Ja tietenkin designed. Parhaimmillaan vielä sarjanumerotarra tehty pohjaan jotta sama kuin piirilevyssä.
Vähän sama jos pienpanimot pullottaisivat heinekenia omilla pulloilla ja etiketeillään?
 
Onhan noissa komponenteissa eroja, joten ei se siinä mielessä ole kaukaa haettu.

Pepe-13: Hesarissa juttu kitaroiden myynnistä. GAS mainittu ja pedaalien muuttumisesta pahimmillaan pienpanimo-olutta vastaaviksi tuotteiksi tyyliltään ja tarinavetoisuudellaan.
 
Ei kai tuossa muuta ongelmaa ole kuin se, ettei varmasti kaikille löydy markkinoita. Saturaatiopiste taitaa olla jo nyt saavutettu (tai oikeastaan ylitetty) vaikkapa fuzzeissa ja TS-klooneissa. Nyt tuntuu olevan muodissa KOT ja Klon-kloonit. Ts. todella moni aloittaa ja melko nopeasti lopettaa toimintansa. Jäljelle voi jäädä erinomaisiakin purnukoita, mutta jatkoa ei ole näkyvissä. Harvat ja valitut jäävät siis elämään.
 
Kuitenkin kaikkia juovat Heinekeniä tai perus lageria (minä alkoholitonta, koska kiva olla ilman alkoholia, kohta kaksi vuotta takana.), eli Boss ja ehx myyvät, koska ne ovat hyviä, eikä Suomessa ole onneksi sitä vastenmielistä ilmiötä, josss ostetaan lauta täyteen strymonia tai jhsn ja eqdn pedaaleita, että voi soittaa worship-menoissa. Kuin suorastaan HBO:n sarjasta Righteus Gemstones.
 
Kiva huomata, että täällä on muitakin alkoholittomista oluista nauttivia. Itselläni takana hieman reipas 2,5 vuotta alkottomana. Onneksi tässä ajassa tarjolle on tullut myös todella loistavia alkottomia oluita ;) Heinekeniä ei juo kyllä kukaan, tai jos juo niin ei kannata myöntää.
 
Mutta niin, valikoimaa on tällä hetkellä hurjasti. Se missä Boss, EHX, Dunlop/MXR ja muutamat muut isot merkit ovat etulyöntiasemassa pienempiin valmistajiin nähden ovat tietysti jakelukanavat, valmistusmäärät ja tietysti takuut ja jälkihoito. Niiden lisäksi myös vakavaraisuus. Boss tuskin on kyykyssä heti, vaikka joku uusi pedaali ei myisikään. Putiikkipajalle se on kohtalokasta.
 
Mutta, mä en täysin allekirjoita tuota mitä mainitset vaikkapa Strymonista, JHS:stä tai EQD:stä. Esim. Strymon on monella tavalla pioneeri pedaalimarkkinoilla, joita nyt mm. Boss on lähtenyt 200- ja 500-sarjan pedaaleilla haastamaan. Kyse ei siis ole virtuaalipippelin venyttämisestä vaan se voi perustua ihan oikeisiin "ongelmanratkomisiin" ja muihin seikkoihin. Muodikkuus ja ajankohtaisuus ovat varmasti mukana myös, mutta ei selitä yksistään suosiota.
 
Koronarajoitukset johtivat muusikot massa_työttömyyteen, mutta soitin_valmistajat takovat myynti_ennätyksiä Harrastajat hamstraavat kalliitakin soittimia
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-200 … re=42dc23796a2c04e82ba5264c505edc39
 
Koronan myötä entistä useampi ihminen jäi kotiin. Koronarajoitusten myötä ihmisten harrastukset laitettiin jäihin. Tilalle tuli jotain muuta. Kyllä markkinoilla on ollut pulaa piirustustarvikkeista ja värityskirjoista, langoista ja sukkapuikoista, kirjoista jne. Ja koska kyseessä on globaali asia, se vaikuttaa tietysti miljooniin... ihmisiin ja euroihin.
 
Mutta mä näkisin että meillä on nyt neljä (tai viisi) eri tasoa mm. efektitarjonnassa.
1. Isot tekijät kuten Boss, EHX, Dunlop/MXR jne. jotka myyvät tuhansia, kymmeniä tuhansia pedaaleja.
2. Massatuotettu keskikasti Strymonista Wampleriin, myös ne kiinakopiot kuten Joyo ja Mooer.
3. Näkyvyyttä saaneet putiikkivalmistajat tai pienet marginaalituotteen valmistajat Expressosta Neo Instrumentsiin ja Chase Blissistä Kloniin ja Analog.Maniin.
4. Pienet, lähes tuntemattomat, yhden miehen/naisen nyrkkipajat kuten vaikkapa Reeves Electro ja RYRA.
5. Muut yksittäiset valmistajat joilla ei ole aikomustakaan sarjatuotantoon.
 
Hyväähän tässä on se, että markkinoilla on valinnanvaraa. Jos esim. ei halua ostaa Klon KTR:ää, niin voi hankkia RYRA Klonen, Wamplerin Tumnus Deluxen tai vaikka Ceriatonen Centuran. Tai jos ei jaksa odottaa neljää vuotta omaa Analog.Man King of Tonea, niin voi ostaa vaikka kaksi Wampler Pantheonia tai Joyo King of Kings. Tai kaksi Marshallin alkuperäistä Blues Breaker -pedaalia :)
 
Pointtihan ei ole se, että esim. Reeves Electron fuzzi olisi automaattisesti parempi kuin EHX:n massatuotettu fuzzi. Mutta, jos se EHX ei jostain syystä toimi sun soundiketjussa, niin on vaihtoehtoja joita miettiä, testata ja kokeilla.
 
Pedaalit pitäisikin nähdä vain vaihtoehtoina eikä välttämättä asettaa niitä paremmuusjärjestykseen pelkän valmistajan nimen tai logon perusteella. Toki siihen paremmuuteen voidaan keksiä mittarit millä sitä arvottaa (esim. laatu, kestävyys, käytetyt komponentit jne.), mutta usein sekin on subjektiivista ja käyttäjäkohtaista.
 
Tärkeintä on aina musiikki. Jos joku inspiroituu siitä lähes 1000€ Chase Bliss preampista ja se laittaa omistajansa soittamaan paremmin, niin tottahan toki sellainen kannattaa hommata... siitä huolimatta, että Kurt Cobain myi enemmän kuin kukaan meistä käyttämällä Bossin säristintä ja EHX:n chorusta.

Minulle näyttäytyy, että KoT on nyt SE juttu, kun Klon-kopioita on niin paljon markkinoilla. Wish-Klonia kehutaan paljon, mutta ehkä samanlaisessa kuoressa oleva klooni on jo liikaa.
 
Tuolla Strymonia koskevalla kommentilla viittasin näihin amerikkalaisiin tyyppeihin, jotka ostavat eritoten strymonia lautaan fb-ryhmiin postaamista ja täällä päin käsittämätöntä herätysliikkeiden palveluksissa soittamista varten kooten sen tämänhetkisen standardilaudan. Polytune aloittaa, pitää olla EQD Plumes, ehkä Broadcast tai Protein ja sitten ylärivi Strymonia. Kyseinen merkki on toki digitaalisten oikeasti toimivien pedaalien edelläkävijä ollut ja varmasti todella hyviä ovat. Menswear-skenessä on ollut terminä dressed by internets asuille ja tyypeille, joilla kaikki perustuu foorumeilla, blogeissa jne. hyväksyttyihin vaatteisiin ja kenkiin ilman minkäänlaista omaa ajatusta. Näissä pedaali- ja kitararyhmissä sitä paljon on. Erityisesti siihen kuuluu vielä tiettyjen juttujen pakottaminen muille ja tiedollisena auktoriteettina esiintyminen. Vaikea sanoittaa tätä koko ajatusta ja ilmiötä, mutta eräänlainen poseeraus ja aitouden puute. Skedekuvioissa käytettiin ainakin ennen vanhaa sanaa poser.
 
Minä voin sanoa, että en tiedä pedaaleista mitään, mutta tässä on aikaa opetella, kokeilla ja leikkiä.

Noihin myyntivolymeihin kommentti, taitaa Boss pelkästään valmistanut 15 miljoonaa pedaalia historiansa aikana seitkytluvun lopulta, joten vuosittain myy n. 340 000 pedaalia. Oliko niin, että DS-1 on se eniten valmistettu. Eli nämä suuret ovat todella todella suuria.
 
Amerikan markkinoilla myydään kokonaisuudessaan toista miljoonaa pedlaalia vuosittain. Mikähän liene koko maailman markkinan koko.
 
Olennaista on mistä inspiroituu soittajana. Mistä löytää eri vaihtoehtoja ja vaihtelua. Aika harvassa on kuitenkin ne soittajat, jotka vuodesta toiseen kykenevät tähän yksillä ja samoilla kamoilla. Itse en ainakaan, siksi pitää olla erilaisia vaihtoehtoja, myös pedaaleissa. Mutta aika äkkiä lopulta löytyy se valikoima, missä se oma juttu piilee ja ihan kaikkia vispilöitä ja kieputtimia ei koe omakseen.
 
Lisätään vielä se, että voihan se inspiraatio syntyä myös pelkästään ulkoisistakin tekijöistä ja pedaalin valintaan voi vaikuttaa erittäin paljon laitteen ulkonäkö. Lopulta kuitenkin itse sisältö ratkaisee, jos ko. purkki ei pelaa sinun kitaran, muiden pedaalien, vahvistimen ja soittotilan kanssa niin se ei vaan pelaa, oli sitten minkä näköinen tai minkä hintainen.

Pepe-13: Minulle näyttäytyy, että KoT on nyt SE juttu, kun Klon-kopioita on niin paljon markkinoilla. Wish-Klonia kehutaan paljon, mutta ehkä samanlaisessa kuoressa oleva klooni on jo liikaa.
 
Tuolla Strymonia koskevalla kommentilla viittasin näihin amerikkalaisiin tyyppeihin, jotka ostavat eritoten strymonia lautaan fb-ryhmiin postaamista ja täällä päin käsittämätöntä herätysliikkeiden palveluksissa soittamista varten kooten sen tämänhetkisen standardilaudan. Polytune aloittaa, pitää olla EQD Plumes, ehkä Broadcast tai Protein ja sitten ylärivi Strymonia. Kyseinen merkki on toki digitaalisten oikeasti toimivien pedaalien edelläkävijä ollut ja varmasti todella hyviä ovat. Menswear-skenessä on ollut terminä dressed by internets asuille ja tyypeille, joilla kaikki perustuu foorumeilla, blogeissa jne. hyväksyttyihin vaatteisiin ja kenkiin ilman minkäänlaista omaa ajatusta. Näissä pedaali- ja kitararyhmissä sitä paljon on. Erityisesti siihen kuuluu vielä tiettyjen juttujen pakottaminen muille ja tiedollisena auktoriteettina esiintyminen. Vaikea sanoittaa tätä koko ajatusta ja ilmiötä, mutta eräänlainen poseeraus ja aitouden puute. Skedekuvioissa käytettiin ainakin ennen vanhaa sanaa poser.
 
Minä voin sanoa, että en tiedä pedaaleista mitään, mutta tässä on aikaa opetella, kokeilla ja leikkiä.
 
Onhan noita trendejä ennenkin tullut ja mennyt. Vahvistinosastolla tovi sitten piti olla iso seinä Marshallia, sitten Orangea, kovimmat poserit osti Matamppia jne. Vintage-Laneyt oli aina muodissa vähän taustalla. Mikä lie nykyään tilanne? Joku axefx?
 
Strymon on minusta noussut isoksi vain siksi, että se on ollut todella hyvä. Samoin joku EHX on aina iso nimi, koska ne tekee koko ajan uusia juttuja. Itseasiassa pidän EHX:a jossain määrin aliarvostettuna, koska sitä pidetään vain klassisena valmistajana, vaikka se on digipuolella tehnyt vaikka mitä urku/synapedaaleja ja ties mitä uraauurtavia innovaatioita viime aikoinakin.

No kun täällä kerran Strymoneista jutustellaan, niin tällaisen päivityksen tein pedaalilautaan:
https://muusikoiden.net/artikkelit/2196
 
Plethora X5 ei päässyt lautaan laisinkaan vaan heitettiin takaisin järveen kasvamaan.
Nova Modulator lensi ulos, Strymonia tuli tilalle.
 
Herätyskokouksiin tämä lauta ei valitettavasti ole vielä päässyt. Selvästi ei vielä tarpeeksi Strymonia.

Pepe-13: Minulle näyttäytyy, että KoT on nyt SE juttu, kun Klon-kopioita on niin paljon markkinoilla. Wish-Klonia kehutaan paljon, mutta ehkä samanlaisessa kuoressa oleva klooni on jo liikaa.
 
Ylipäätään nuo tuplasäristimet KOT:n lisäksi kuten vaikkapa Cornerstone Gladio, Browne Amp Protein ja King Tone Duellist.
 
Sieltähän löytyy siis Blues Breakeria, Nobels ODR ja Tube Screameria ympättynä keskenään.
 
Mutta trendit tulee ja menee. Samoin hypetetyt jutut. Jokin aika takaperin "amp-in-a-box"-pedaalit oli kovaa kamaa. Milloin Tweed-in-a-box, milloin plexi tai Marshall-in-a-box. Moni 2000-luvun alkupuoliskon valmistajista on nyt hienoisessa paitsiossa, mutta tämähän on toki monelle kuluttajalle pelkästään positiivinen juttu. Nimittäin J.Rockettin pedaaleja saa pikkurahalla ja ne ovat aivan törkeän hyviä. Vaikkei siis enää olekaan hypetetty brändi. Samoin Catalinbreadin ja Empressin vanhempia rasioita voi löytää edukkaasti kun tilalle on tullut "uusia versioita".
 
Tarjonnan runsaus voi siis olla etu monellakin tavalla ;)
 
Vaikea sanoittaa tätä koko ajatusta ja ilmiötä, mutta eräänlainen poseeraus ja aitouden puute. Skedekuvioissa käytettiin ainakin ennen vanhaa sanaa poser.
 
Ymmärrän mitä ajat takaa. Vähän kuin sellainen "uskottavan pedaaliposeerauksen starter-kit" jossa pitää olla tietyt purnukat, saadakseen virtuaalista arvostusta.
 
Mutta jos on poseeraamista, niin eikö silloin ole myös kateutta? Mun mielestä osa porukasta ihan aidosti ja oikeasti on kateellisia sille, millaisia työkaluja jollain toisella on työkalupakissaan. Mutta jos sä käytät kerran vuodessa kulmahiomakonetta, niin se halpiskaupan Black&Decker ajaa asiansa. Sen sijaan jos sulla huutaa laikka punaisena 24/7, niin sitten ehkä kannattaa satsata siihen Milwaukeen tuotteeseen vaikka se naapuria närästäisikin ;)
 
Pointtina siis se, että lähtökohtaisesti kannattaa valita sellaiset mokkulat pedaalilautaan, joilla on itse kiva vetää. Hyvä soundi, toimivat siinä mitä haluaa tehdä ja toteuttaa jne.
 
Minä voin sanoa, että en tiedä pedaaleista mitään, mutta tässä on aikaa opetella, kokeilla ja leikkiä.
 
Tätä juuri moni tekeekin ja päätyy siksi tiettyihin juttuihin. Mä esim. totesin muutamaa EQD:n purkkia testattuani, että jostain syystä kyseisen valmistajan tuotteet eivät vaan olleet mun juttu. Ovat hyviä laitteita, mutta vääriä minulle.
 
Sen sijaan taas Wamplerin ratkaisuvat ovat tuntuneet toimivan erinomaisesti lähes poikkeuksetta, varsinkin säristimet. Aloitin joskus Pinnaclella ja melkein jokainen sen jälkeen tullut on tavalla tai toisella käynyt pyörähtämässä sukan alla. Samoin mm. Strymonin, joskin mä tykkään enemmän esim. Wamplerin Terraformista kuin Strymonin Mobiuksesta. Samoin Strymon BlueSky miellyttää mua enempi kuin BigSky. Joo, tiedän että BigSky ja BlueSky ovat ns. "sama asia", mutta mulle BlueSky sisältää tarpeellisen, se on yksinkertaisempi ja helpompi käyttää (ja vie vähemmän tilaa laudasta). Ja BlueSky menee mulla jopa UA FX:n Golden Reverberatorin edelle, vaikka Golden ehkä onkin millimetrin paremman kuuloinen kuin BlueSky ihanteellisissa studio-olosuhteissa.
 
Mä kuitenkin perustelin itselleni BlueSky:n sillä, että se on satkun halvempi kuin Golden. Tuottaa kotona ja reeniksellä samat laadukkaat reverbit. Sen käyttöliittymä on tutumpi. Sen jakkien sijoittelu on mun pedalboardin kaapelointia ajatellen järkevämpi.
 
Mutta kyllä mä silti vähän haikailen Goldeninkin perään. Ehkä kakkoslautaan vielä joku kaunis päivä? :)

Poseeraus ei mielestäni tarvitse vastapainoksi kateutta. Poseeraus on enemmän sellainen omanlaisensa tietynlaista huvittumista aiheuttava ilmiö samalla, kun se tuntuu myös vastenmieliseltä. On harrastus mikä tahansa johon liittyy materia jossain muodossa, niin tuota on olemassa. Toisaalta on naurettavaa pitää jonkinlaisen fiktiivisen aitouden vaatimusta yllä. Luulen, että itselle se tietynlaisten kamojen ympärillä tapahtuva rinkirunkkaus on häiritsevä tekijä. Pitää vain oppia itse suodattamaan se pois ja olla häiriintymättä siitä.

Pepe-13: Polytune aloittaa, pitää olla EQD Plumes, ehkä Broadcast tai Protein ja sitten ylärivi Strymonia.
 
Minä voin sanoa, että en tiedä pedaaleista mitään, mutta tässä on aikaa opetella, kokeilla ja leikkiä.
 
No on kyllä paskaa pousaamista tollasella kattauksella, kyllä SS/BS Mini on paljon trendikkäämpi vehjes kuin Plumes. Ja jos täällä kehtaa vielä vähän asiaakin puhua, itse en ole juurikaan välittänyt koskaan TS-tyyppisistä pedaaleista. Plumes oli eka josta tuntui oikeasti löytyvän kivoja soundeja ja jota oli myös kiva käyttää boosterina. En mä yhtään ihmettele, että sillä laadulla ja hinnalla se purkki on löytänyt tiensä hemmetin moneen lautaan. Jos en rehdisti ois EQD-fanipoika, olisi saattanut Plumes jäädä kokonaan testaamatta.

^En pousaamisen tasosta puhunut :D Tuo setti on sellainen Pedaalilauta by internets ilman mitään oikeasti rarea kamaa.
 
SS/BS Mini kiinnostaa itseäni todella paljon, mutta eihän sitä saa mistään. Muutenkin overdrivet, joista lähtee vähän enemmän rouheutta soundiin kuin TS-tyylisistä kavereistaan. Tällä hetkellä suosikkini on JHS:n Superbolt v2, joka menee mielenkiintoiseksi gain/drive yli klo 15 käännettynä. Jotain samankaltaista kiinnostaisi saada lisää. Tuo Mini sellainen voisi olla, kuten myös Broadcast, DBA Interstellar overdriver, Benson preamp tai joku muu. Kiinnostaisi vinkit tuonkaltaista pedaaleista. Myös overdrive-henkiset fuzzit ovat mahdollisia. Olisi kiva, jos fuzz ei olisi kovin herkkä paikastaan ketjussa, mutta sinne JHS Benderin ja Fuzzolon sekaan laudassa voi mennä.
 
Minulla keskitaajuksien boostin tehtävää hoitaa TS mini, jonka torilta edullisesti sain. Toinen kierros pedaalin kanssa menossa. Ei oikein tunteita herätä, mutta tilaa vie vähän ja tekee tehtävänsä. Toisena boostina on Stone Deafin QBoost. Siinä on mielenkiintoinen pedaali. Käynyt lafkalta PDF-2 ja 1X sekä Fig Fumb laudassa, mutta ensimmäinen oli ilman volume-säätöä melkein mahdoton käyttää. Muissa ei mitään vikaa ollut ja tietyllä tavoin tykkäsin tosi paljon, mutta en lopulta keksinyt tarpeeksi käyttää parametriselle eq:lle.

Pepe-13: ^En pousaamisen tasosta puhunut :D Tuo setti on sellainen Pedaalilauta by internets ilman mitään oikeasti rarea kamaa.
 
SS/BS Mini kiinnostaa itseäni todella paljon, mutta eihän sitä saa mistään. Muutenkin overdrivet, joista lähtee vähän enemmän rouheutta soundiin kuin TS-tyylisistä kavereistaan. Tällä hetkellä suosikkini on JHS:n Superbolt v2, joka menee mielenkiintoiseksi gain/drive yli klo 15 käännettynä. Jotain samankaltaista kiinnostaisi saada lisää. Tuo Mini sellainen voisi olla, kuten myös Broadcast, DBA Interstellar overdriver, Benson preamp tai joku muu. Kiinnostaisi vinkit tuonkaltaista pedaaleista. Myös overdrive-henkiset fuzzit ovat mahdollisia. Olisi kiva, jos fuzz ei olisi kovin herkkä paikastaan ketjussa, mutta sinne JHS Benderin ja Fuzzolon sekaan laudassa voi mennä.
 
Itellä on menossa pedaalilauta pikkusen uusiks, mutten kyä varmaan vieläkään mitään erityisen harvinaisia purkkeja ole sekaan lyömässä, eli bossit, strymonit, eqd:t ja jhs:t on isolta osin kehissä. Tosin Suomessa ei muutenkaan järin erikoisia lautoja harrastella tai sitten ne laudat on piilossa.
 
Ite nappasin SS/BS Minin hirviällä tuurilla torilta ja se on kyllä kaiken hehkutuksen mukainen laitos. Broadcastin ja Bensonin preampin haluaisin itsekin testata vielä joku päivä. Ekana OD-henkisestä fuzzista tulee mieleen EQD:n Tone Reaper, joka on sekin tonebender, joten ehkä vähän turha suositella. :D

Ja Bossilta uusi fuzz tulossa waza-sarjan jatkoksi. Luonteva julkaisu Tonebenderin jälkeen, koska kehitystyö olisi sääli heittää hukkaan. Kyseinen pedaali vaikuttaa mielenkiintoiselta ominaisuuksiensa puolesta. Samassa pedaalissa on fuzz face ja lafkan tulkinta modernista fuzzista näin periaatteessa. On kiinnostavaa toimiiko pedaali mussa tahansa vaiheessa ketjua vai onko bufferit no-no edessä. Nimi on FZ-1w.
 
https://www.boss.info/fi/products/fz-1w/

Pepe-13: Ja Bossilta uusi fuzz tulossa waza-sarjan jatkoksi. Luonteva julkaisu Tonebenderin jälkeen, koska kehitystyö olisi sääli heittää hukkaan. Kyseinen pedaali vaikuttaa mielenkiintoiselta ominaisuuksiensa puolesta. Samassa pedaalissa on fuzz face ja lafkan tulkinta modernista fuzzista näin periaatteessa. On kiinnostavaa toimiiko pedaali mussa tahansa vaiheessa ketjua vai onko bufferit no-no edessä. Nimi on FZ-1w.
 
https://www.boss.info/fi/products/fz-1w/
 
Spekseissä on ainakin matala input impedance eli tuskin toimii samalla tavalla bufferin jälkeen. Sama homma TB-2W:ssä, bufferi on output-puolella. Ei ole Bossistakaan ton ongelman selättäjäksi näemmä!

Pepe-13:
Tuolla Strymonia koskevalla kommentilla viittasin näihin amerikkalaisiin tyyppeihin, jotka ostavat eritoten strymonia lautaan fb-ryhmiin postaamista ja täällä päin käsittämätöntä herätysliikkeiden palveluksissa soittamista varten kooten sen tämänhetkisen standardilaudan. Polytune aloittaa, pitää olla EQD Plumes, ehkä Broadcast tai Protein ja sitten ylärivi Strymonia. Kyseinen merkki on toki digitaalisten oikeasti toimivien pedaalien edelläkävijä ollut ja varmasti todella hyviä ovat.
 
Kannattaa muistaa, että kitarakaman hommaamisessa on ainoastaan yksi vaatimus: Varallisuus. Saa ostaa just sen merkin pelejä kuin huvittaa jos lompakko antaa myöten. Mitä sillä kitarakamalla sitten tekee on ihan soittajan itsensä asia. Jotkut keräilee, jotkut hakevat sitten sitä hypetetyintä Instagram-boardikuvaa, useimmille nämä ovat käyttöpelejä.
 
Tuolla sinun listallasi tuli melkein bingo. Itselläni on tällä hetkellä laudassa neljä Strymonia sekä itse PedalPCB-kiteistä rakennetut Browne Protein ja Hudson Broadcast kloonit. Kitit valikoitui ihan puhtaasti internet-hypen ja saatavuuden myötä. Hyviä pedaaleja ovat kieltämättä molemmat, varsinkin Broadcast on mielenkiintoinen soundiltaan.
 
Strymonit taas on valittu pitkälti omien mieltymysten mukaan. Delayssa mua ei kiinnosta juuri muut kuin nauhakaiut, joten Volante tuli hommattua käytettynä. Sen kaveriksi tarvitsi kaiun, joten jo klassikoksi muodostunut Flint oli hyvä valinta. Nälkä kasvaa syödessä, joten Flintin kaveriksi tuli vielä Nightsky. Se on hieno vehjas oikein syväluotaavaan kaiun kanssa säätämiseen.
 
Vähän aikaa sitten päätin kokeilla vielä Strymonin Riversidea. Monethan ovat tätä sorsineet, kun kerta on digitaalista prosessointia käytetty. Aivan suotta. En koe, että pedaalin soundissa olisi mitään digitaalista. Päin vastoin Protein-kloonini on jäänyt melko vähälle käytölle Riversiden myötä. Riversiden vahvuuksia on miten se toimii mahtavasti pikkuboostista isoon säröön ja kaikkeen siltä väliltä ja soundiltaan koen sen "putkivahvarimmaksi" kuin monet säröpedaalit. Plussana se toimii myös noisegatena ja bufferina joten noitakaan ei tarvitse lautaan varta vasten hommata.
 
Mulle Strymon on valmistaja, jonka laitteet ovat kalliita, mutta laadukkaita. Jokainen edellä mainituista polkusimista on hyvin suunniteltu, helppo käyttää ja pirun hyvä soundiltaan. Strymonissa arvostan myös, että he tekevät pitkälti omaa juttuaan, eivätkä tyydy vain tuunaamaan jotain kasarilla keksittyä piiriä.

LaXu: Nälkä kasvaa syödessä, joten Flintin kaveriksi tuli vielä Nightsky. Se on hieno vehjas oikein syväluotaavaan kaiun kanssa säätämiseen.
 
Vähän aikaa sitten päätin kokeilla vielä Strymonin Riversidea. Monethan ovat tätä sorsineet, kun kerta on digitaalista prosessointia käytetty. Aivan suotta. En koe, että pedaalin soundissa olisi mitään digitaalista. Päin vastoin Protein-kloonini on jäänyt melko vähälle käytölle Riversiden myötä. Riversiden vahvuuksia on miten se toimii mahtavasti pikkuboostista isoon säröön ja kaikkeen siltä väliltä ja soundiltaan koen sen "putkivahvarimmaksi" kuin monet säröpedaalit. Plussana se toimii myös noisegatena ja bufferina joten noitakaan ei tarvitse lautaan varta vasten hommata.
 
Tuntuuko, että Nightskyn kanssa piisaa laitteen oma presettimäärä vai käytäkkö midin kera? Itellä ei kokemusta Riversidesta, mutta Sunset löytyy ja se on kyllä hemmetin hyvä OD, eikä itellekään ekana siitä mikään digi pomppaa soundista silmille tahi korville.

LaXu: Kannattaa muistaa, että kitarakaman hommaamisessa on ainoastaan yksi vaatimus: Varallisuus. Saa ostaa just sen merkin pelejä kuin huvittaa jos lompakko antaa myöten. Mitä sillä kitarakamalla sitten tekee on ihan soittajan itsensä asia. Jotkut keräilee, jotkut hakevat sitten sitä hypetetyintä Instagram-boardikuvaa, useimmille nämä ovat käyttöpelejä.
 
Tuolla sinun listallasi tuli melkein bingo. Itselläni on tällä hetkellä laudassa neljä Strymonia sekä itse PedalPCB-kiteistä rakennetut Browne Protein ja Hudson Broadcast kloonit. Kitit valikoitui ihan puhtaasti internet-hypen ja saatavuuden myötä. Hyviä pedaaleja ovat kieltämättä molemmat, varsinkin Broadcast on mielenkiintoinen soundiltaan.
 
Strymonit taas on valittu pitkälti omien mieltymysten mukaan. Delayssa mua ei kiinnosta juuri muut kuin nauhakaiut, joten Volante tuli hommattua käytettynä. Sen kaveriksi tarvitsi kaiun, joten jo klassikoksi muodostunut Flint oli hyvä valinta. Nälkä kasvaa syödessä, joten Flintin kaveriksi tuli vielä Nightsky. Se on hieno vehjas oikein syväluotaavaan kaiun kanssa säätämiseen.
 
Vähän aikaa sitten päätin kokeilla vielä Strymonin Riversidea. Monethan ovat tätä sorsineet, kun kerta on digitaalista prosessointia käytetty. Aivan suotta. En koe, että pedaalin soundissa olisi mitään digitaalista. Päin vastoin Protein-kloonini on jäänyt melko vähälle käytölle Riversiden myötä. Riversiden vahvuuksia on miten se toimii mahtavasti pikkuboostista isoon säröön ja kaikkeen siltä väliltä ja soundiltaan koen sen "putkivahvarimmaksi" kuin monet säröpedaalit. Plussana se toimii myös noisegatena ja bufferina joten noitakaan ei tarvitse lautaan varta vasten hommata.
 
Mulle Strymon on valmistaja, jonka laitteet ovat kalliita, mutta laadukkaita. Jokainen edellä mainituista polkusimista on hyvin suunniteltu, helppo käyttää ja pirun hyvä soundiltaan. Strymonissa arvostan myös, että he tekevät pitkälti omaa juttuaan, eivätkä tyydy vain tuunaamaan jotain kasarilla keksittyä piiriä.
 
Tietysti vain varallisuus on rajoite. Olipa kitarakama, vaatteet, sisustus tai mikä tahansa, niin varojen ja luotonsaannin määrä määrittää menon. Strymonia kohtaan ei ole mitään vastaan, kunhan näitä Jenkkilän kirkkosoittajia osoittelin, koska heillä on usein strymonia laudallinen. Koko skene on vain mielestäni käsittämätön - siis worship-musiikki, megakirkot jne.
 
Minulla ei Strymonia ole käynyt jostain syystä. Liian paljon nappeja, mikä pelottaa. On riittänyt nämä JHS, Boss, Zvex, MXR, EHX -luokan valmistajien yksinkertaisemmat pedaalit.
 
Pukeutuminen on ollut lähellä sydäntäni aina ja hommat etenivät sen osalta jopa blogitouhuun ja insta-influenssaukseen, kunnes kyllästyin ja olen enää ex-tyylivaikuttaja :D Siinä skenessä on paljon samaa pedaaliskenen kanssa. On jengiä, joilla on todella asialliset kamat hankittu, mutta ei oman makunsa mukaan, vaan syynä on internetsiä varten pukeutuminen. Hyvä että tukevat bisnestä, mutta onhan siinä sellainenkin puoli, että väärä käyttäjäkunta voi ikään kuin pilata merkin. Pedaaleissa merkillä ja ulkonäköön liittyvillä mielikuvilla on todella suuri merkitys aivan kuin vaatteissa. Itse haluan, että pedaalini näyttävät hyvältä ja sopivat toisiinsa nähden esteettisenä kokonaisuutena ja että merkit ovat ainakin osittain jollakin tasolla cooleja. Viimeisen osalta olen vielä vaiheessa, koska jotain voi olla liian vaikea löytää tai sitten pitäisi maksaa minulle liikaa ja tilata meren toiselta puolelta. Vaikea rahoittaa kaikki harrastukset, mutta mikä se sellainen harrastus on, johon ei kaikki rahat mene.
 
Jotenkin tuntuu, että osa otti postaukseni kritiikkinä tai ihmettelynä. Oli vain tarkoitus keskustella pedalboard by internets -ilmiöstä ja worship-skenen henkilöiden laudoista. Syyt ostaa kamaa ovat monenlaiset ja niin se homma menee. Tuo on minulle aivan selvää. Nettihype on kaikissa ostamiseen liittyvissä harrastuksissa tärkeä juttu. Onhan tämä pedaalitouhu osin ihan vain ostamiseen perustuva harrastus, jossa kehittyy ostamalla spessumpia ja/tai kalliimpia juttuja. Tietysti se pitää jakaa, koska eihän hienoilla jutuilla ole merkitystä, jos sitä ei jaa somessa. Itse olen keräilyyn sekä ihan käyttöön käyttänyt aivan järkyttävät summat rahaa vaatteisiin, kenkiin ja kelloihin. Kitarakamassa yrittänyt pysyä jotenkin tolkuissani, mutta ei sitä itselleen mitään voi ja onhan tämä hauskempaa kuin uusi takki.
 
Se laini Mä en tiedä pedaaleista mitään oli ankea muokattu lainaus Paperi t:n Resnais, Beefheart & Aalto -biisin vikasta lainista; Mä en tiedä viineistä mitään, mut kai täs on aikaa opetella, et sellast, nähdään Cellas.