Yleistä keskustelua musiikista ›

Pakko olla kun osa kavereista kuuntelee amispoppia, osa deathmetallia, osa trancea, osa reggaeta, osa punkkia ja osa rockia.

Itse koen olevani suht avoin kaikenlaiselle musiikille. Ainoa musiikkilaji jota pyrin välttämään on konepohjainen musiikki, tekno ja sensellainen. Räppiäkään en osaa kauheasti vihata, sitä kun tuli kuunneltua jonkin aikaa ennenkuin metallimusiikki vei voiton, lähiaikoina Agents-yhtye on iskenyt aika lujaa.
 
Pyrin suhtautumaan positiivisesti uuteen musiikkiin, aina se ei kuitenkaan onnistu.

Jos en pidä jostain uudesta artistista/genrestä, kuuntelen sitä lisää yrittäen näin päästä sisälle ko. musiikilliseen esitystapaan ja kieleen. Jos ei nappaa niiden sisäistämisen jälkeen, niin sitten ei vain nappaa. Vosin väittää olevani avoin.

Melkein kaikesta muusta paitsi heavystä oon oppinut pitämään. Tässä uusimpana olen oppinut tykkäämään hc punkista.

Kai mä oon jos ajattelee vaikka kerralla mitä on vuoden aikana kuunnellu, mutta siinäkin on aina tietyt vaiheet jolloin ei jaksa esim. kuunnella vaikka yhtään heavymedallimusiikkia (mitä nyt muutenkin tulee vähinten kuunneltua) koska jaksaa kuunnella niin paljon esim. taidehomostelua. Koko ajan ennoo tietenkään vastaanottavaisella tuulella kaikella, mutta pitkällä aikavälillä huomaa että on sitä tullu kaiken maailman paskastakin digattua. Ja edelleen menee jossain välissä.

Olen mielestäni aika avoin musiikin suhteen. Kaikissa tapauksissa ei voi olla täysin objektiivinen arvioidessaan musaa mutta yritän usein "eritellä" musaa mielessäni. Viime aikoina olen jopa ruvennut kuuntelemaan lyriikoita. :)
Jos näitä genrejä on nyt pakko luetella niin rock, proge, klassinen, hevi, jazz, rap...
Punkista ja ns. amisjumputuksesta (mitä genreä se nyt sitten onkaan) en ole vielä mitään "oikeasti hyvää" löytänyt, mutta saas nährä. _Yleensä_ pidän musasta jos siinä on vähintään joku seuraavista:
a) kiintoisa sävellys
b) kiintoisa sovitus
c) kiintoisa sanoitus
d) kiintoisaa improvisaatiota
e) kova meno ja meininki yhdistettynä ainakin yhteen edellisistä
 
tai IHAN V*TUN NOPEA TILUTTAJA!!!
shredshred
 
Elikkästen ensin kuuntelen, sitten tuomitsen tai kuuntelen lisää. Tärkeintä on että musiikkia on.

Jees! Näinhän tämä menee! Olen 100% samaa mieltä kanssasi joten annan plussan +
 
HOHO! Olen joskus sanonut näin :) Nyt on muuttunut mielipide sellaiseksi että on olemassa vain neutraalia musiikkia.

Ördäysmetalli ja jeejeegospel eivät uppoa, mutta muuten melkein kaikki hyvä musiikki käy tyylilajista riippumatta.

Jatkan vielä genreistä. Mitan olisi jako kolmeen musiikin lajiin: konsertiimusiikki, tanssimusiikki ja muut. Konsertti sisältää klassisen ja rokin, ymmärtänette. Tanssimusiikki kattaa kaiken tansittavan (tansiin kuuluu pitää kumppania kädestä). Muu on sitten pääosin nykyistä diskoa. Musa soi taustalla, otetaan paukkua ja muuta. Musaa siis vain kuunnellaan.

Haluaisin ajatella olevani avoin, mutta siltikin huomaan joskus suhtautuvani ennakkoluuloisesti johonkin artistiin, jotenkin tyyliin "sieltä ei voi tulla mitään hyvää". Tai kokonaiseen musiikin lajiin. Kumminkin kuuntelen musiikkia aika monipuolisesti, klassisesta heviin. Kaikesta musiikista ei voi eikä tarvitsekaan tykätä, mutta kaikkea musiikkia voi edes yrittää ymmärtää, etsiä sieltä kenties niitä juttuja mitkä siinä moniin kolahtavat.

Jatkan vielä genreistä. Mitan olisi jako kolmeen musiikin lajiin: konsertiimusiikki, tanssimusiikki ja muut. Konsertti sisältää klassisen ja rokin, ymmärtänette. Tanssimusiikki kattaa kaiken tansittavan (tansiin kuuluu pitää kumppania kädestä). Muu on sitten pääosin nykyistä diskoa. Musa soi taustalla, otetaan paukkua ja muuta. Musaa siis vain kuunnellaan.
 
Tämä jako kattaa kyllä luonnollisen oloisesti vain osan maailman musiikista. Eikä ollenkaan maailmanmusiikkia. Ellet sitten laittanut kaikkea etnoa ynnä muuta länsimaisen kulttuurin ulkopuolista tuohon ryhmään muut?

Enköhän minäkin joudu käyttämään jo tässäkin keskustelussa ilmi tullutta ilmaisua: Genrestä viis, jos biisi on hyvä.

Erittäin avoin, ehkä liikaakin. Musiikkimaku muuttuu jonkin verran kausittain, ja ei tule esim. pariin kuukauteen kuunneltua muuta kuin metallia. Kävin tänään muuten levyostoksilla ja mukaan lähti mm. Neil Youngia, Beatlesia ja Carcassia(death metal) :D ehkä sekin kertoo jotakin.

Ainoa musiikkilaji jota pyrin välttämään on konepohjainen musiikki, tekno ja sensellainen.
 
Suosittelen kuitenkin yrittämään. Sieltä löytyy aivan mahtavia juttuja - kaikki ei ole sitä jumputusta (vaikka kyllä sekin jossain tilanteessa varmaan toimii).

En ole avoin musiikin suhteen.

En ole avoin musiikin suhteen. Saan toistaiseksi metallimusiikista kaiken sen, mitä elämääni musiikista haen (eli koko elämän), enkä näin ollen ole kokenut tarpeelliseksi tutustuakaan muihin tyyleihin. Minulla on omat asennevammani/ennakkoluuloni musiikkiin liittyen - niinkuin valtaosalla kaikista muistakin.
 
Nimim. "Elän ja hengitän metallia" ;-)

death metal, black metal, perushevi, progerokki/hevi, post-rock, klassinen rock/hard rock, avant-garde, klassinen musiikki, jazz, country, blues, brittifolk, trip-hop, idm yms. konemusiikki, funk, house, jonkun verran jopa hiphoppia ja poppisbiisejä (Sealia lähinnä), kaikki käy kuhan ideaa ja/tai meininkiä löytyy.

Tarinaa 1970-luvulta. SOK:n joku musiikinostaja hankki usasta kontillisen vinyyleitä. Niitä sitten sai ostaa viidellä markalla per kappale vähittäiskaupoista. Minäkin tutkin paikallisen tavaratalon levyhyllyn ja löysin muutaman aarteen. Esimerkkejä: Levy "Million seller hits" soittaa 101 Strings; kappale "Caravan", kesto 3:07. Tässä sovituksessa rumpusoolo liikkuu kaiuttimien välillä mielenkiintoisesti vaihdellen kaiuttimesta toiseen. Toinen: "Greatest hits of the 101 Strings" levyllä kappale "Malaguena", kesto peräti 9:48, toinen Havanah Nagilah, kesto 5:02. Ehkei soi ainakaan Radio Suomen listoilla, ovat hienoja kappaleita kaikki tyynni.
 
Muutenkin tykkään hyvistä kappaleista, vielä pari vinyyliesimerkkiä: kitaravirtuoosin vinyyli "The Very Best Of Wes Montgomery", jolta myös löytyy suosikkini Duke Ellingtonin Caravan. Ja vielä vinyyli "Love That Bert Kaempfert", jolla on mielenkiintoinen sovitus kappaleesta Caravan.

En ole avoin musiikin suhteen. Saan toistaiseksi metallimusiikista kaiken sen, mitä elämääni musiikista haen (eli koko elämän), enkä näin ollen ole kokenut tarpeelliseksi tutustuakaan muihin tyyleihin. Minulla on omat asennevammani/ennakkoluuloni musiikkiin liittyen - niinkuin valtaosalla kaikista muistakin.
 
Nimim. "Elän ja hengitän metallia" ;-)
 
Heh, kummasti oli sama asenne killipoikana, vaan kyllä se muutaman vuoden aikana saattaa muuttua aika radikaalistikin, nimittäin musiikkimaku. Näin kävi myös itselläni... Oikeastaan kaikki rankimmat levyt on myyty tai hävitetty muuten vain, josta olenkin hyvin tyytyväinen.

Oikeastaan kaikki rankimmat levyt on myyty tai hävitetty muuten vain, josta olenkin hyvin tyytyväinen.
 
Muutaman vuoden päästä et ole hyvin tyytyväinen.