Yleistä keskustelua musiikista ›

Huh! Melkoisen tiukkaa tekstiä. Mutta luin kokonaan vaikka olikin noin pitkä. Pisti kyllä ajattelemaan. :)

Muuten meni oikein, mutta musiikin "omistaja" tässä merkityksessä ei ole korporaatio, vaan musiikin säveltäjä ja sanoittaja. En ole ikinä kuullut yhdenkään ison korporaation alkaneen säveltää.
:-D
 
Onko sellaisia tapauksia olemassa että biisin oikeudet ja omistus on kokonaan levy-yhtiöllä ja ne on palkanneet säveltäjät ja sanoittajat tekemään itselleen biisin, jonka ne sitten pistää jonkun tähtösen esittämään ja levytulot tulee kokonaan yhtiölle? Ainakin noita Summerhitz vol.x ja BlizzHizzX-levyjä kun katselee niin tuntuu että nuosta ei kyllä rahaa tule kellekään muulle(siis levytulojen muodossa) kuin lafkalle. Eli tekijät saavat kertamaksun tehdystä työstä ja lafka käärii kaiken lopun. Kysyn kun en tiedä.

Huh! Melkoisen tiukkaa tekstiä.
 
Todella hyviä pointteja.
 
Asiasta on siihen asti helppo keskustella, kun puhumme lain hengestä, mutta moraalin tasolla asia on vaikea ja moniulotteinen. Vaikean moraalikeskustelusta tekee aina se, että koska maailma on perimmiltään nihilistinen, moraalista puhuminen on periaatteessa vain politiikkaa.

Muuten meni oikein, mutta musiikin "omistaja" tässä merkityksessä ei ole korporaatio, vaan musiikin säveltäjä ja sanoittaja. En ole ikinä kuullut yhdenkään ison korporaation alkaneen säveltää.
:-D
 
Jaa? Käsittääkseni tekijänoikeudet ovat täysin vapaata kauppatavaraa?
Selvennäs nyt hieman. Koska oikeasti minä näen asian siten että jos levyssä lukee että c and p (artistin tai artistin omistaman instanssin nimi) on eri asia kuin että c and p (warner/emi/whatnot).

Jaa? Käsittääkseni tekijänoikeudet ovat täysin vapaata kauppatavaraa?
Selvennäs nyt hieman. Koska oikeasti minä näen asian siten että jos levyssä lukee että c and p (artistin tai artistin omistaman instanssin nimi) on eri asia kuin että c and p (warner/emi/whatnot).
 
Riippuu aivan maasta ja kulttuurista.
 
Suomessa ei ole mahdollista luopua yli kolmasosasta tekijänoikeutta, koska tekijän isyysoikeus teokseensa on meillä luovuttamaton.
 
Englannissa tilanne on kääntymässä tähän samaan, jos olen oikein ymmärtänyt. Anglosaksisessa maailmassa on kyllä ollut mahdollista käydä kauppaa koko oikeuksista.
 
Levyn (c)&(p) -tekstiä ei kannata liikaa tuijottaa. Se kertoo yleensä vain kuka on maksanut levyn painatuksen ja muut kustannukset - kuka on äänitteen taloudellinen tuottaja. Taloudellinen tuottaja muuten saa 50% Gramex-tuloista, muttei pätkääkään Teostotuloista.
 
Aiemmin (c)&(p)-tekstissä mainittiin Manus jos oikeudet olivat tekijöillä, ja kustannusyhtiö, nyttemmin tästä tavasta näytään jotenkin oudosti luovutun. Se mitä siinä lukee, ei selvästikään tarkoita enää mitään.
 
PS. Ylipäätänsäkään mikään mitä levyn kannessa lukee ei välttämättä pidä paikkaansa. Levyn ja kappaleiden tekijä- ja soittajatiedot saa vetää hatusta kansiin, kunhan ne ovat kaavakkeissa oikein, ja näin usein tehdäänkin.

Riippuu aivan maasta ja kulttuurista.
 
Suomessa ei ole mahdollista luopua yli kolmasosasta tekijänoikeutta, koska tekijän isyysoikeus teokseensa on meillä luovuttamaton.
 
...Ja jos taiteilija pakarinen (tai kuka tahansa musiikkinsa tuotannon tai toteutuksen ulkoistava esiintyvä viihdetaiteilija) nimenomaan EI ole osallistunut kuin mahdollisesti sovitukseen, onko tämä nähtävissä niin ettei warettaminen ole häneltä pois?

Ihan ansiokasta pohdiskelua MrQ, mutta pari juttua:
 
Musiikki, kuten kaikki kulttuuri loppujenlopuksi, on informaatiota, ja nähdäkseni kun kaikki muukin informaatio on laillisesti ilmaista loppukäyttäjälle, miksi sen viihdearvon perusteella informaation jakelua tulee rajoittaa...
 
Musiikki ja kulttuuri eivät ole informaatiota. Se, että joku on muutettavissa biteiksi ei tee asiasta informaatiota. Tämä on se harha, jonka vuoksi mm. niin monien teknologian parissa työskentelevien näyttää olevan vaikea ymmärtää mistä tekijänoikeudessa on kysymys. Tieto ja teos ovat kaksi eri asiaa. Tiedolla ei ole tekijänoikeussuojaa, teoksella on.
 
Jaa? Käsittääkseni tekijänoikeudet ovat täysin vapaata kauppatavaraa?
 
Eivät ne ole. Käytännöt tekijänoikeuden taloudellisen hyödyntämisen suhteen vaihtelevat eri puolella maailmaa. Suomessa maksimiosuus, jonka esim. musiikintekijä voi luovuttaa (myydä) kustantajalle on 33,33 %. Mutta vaikka rahallinen jako menisi miten hyvänsä, tekijänoikeudessa on myös moraalinen puoli, joka sisältää mm. isyysoikeuden ja respektio-oikeuden. Näiden myymistä tai ostamista ei laki salli. Ainakaan toistaiseksi.

...Ja jos taiteilija pakarinen (tai kuka tahansa musiikkinsa tuotannon tai toteutuksen ulkoistava esiintyvä viihdetaiteilija) nimenomaan EI ole osallistunut kuin mahdollisesti sovitukseen, onko tämä nähtävissä niin ettei warettaminen ole häneltä pois?
 
Sinä väitit niin, en minä.
 
MrQ: "Toisin sanoen, ei ole pakarisen hannalta pois kun imetään ja waretetaan, vaan pakarisen tuotantoryhmältä ja levy-yhtiöltä. "
 
Mä olen sitä mieltä, että piratismi on kaikilta pois. Mutta jos aletaan puhua ilmaisjakelun "positiivisesta huomioarvosta" kuten joillakin on tapana, sitä positiivista huomiota ei kyllä kerry kuin Hannalle, ei ainakaan soittajille eikä biisin tekijöille.
 
Ja saahan Hannakin Gramexit luvallisista julkaisuista. Solistiosuuden, peräti. Ne nyt ainakin jää pois kun waretetaan.
:-)

Musiikki ja kulttuuri eivät ole informaatiota. Se, että joku on muutettavissa biteiksi ei tee asiasta informaatiota. Tämä on se harha, jonka vuoksi mm. niin monien teknologian parissa työskentelevien näyttää olevan vaikea ymmärtää mistä tekijänoikeudessa on kysymys. Tieto ja teos ovat kaksi eri asiaa. Tiedolla ei ole tekijänoikeussuojaa, teoksella on.
 
Muuten on. Kaikki mitä näemme, kuulemme ja tunnemme on informaatiota. Enkä tarkoita nyt lakipykäliä tai bittijonoa vaan ihan puhtaan antropologiselta kannalta.
Koko meidän tietämyksemme ja perusolemuksemme perustuu tasan tarkkaan siihen mitä rajapintoja käyttämällä olemme omaksuneet ja ymmärtäneet vastaanotetun viestinnän, sen teknologisesta tai kulttuurisesta kontekstista riippumatta. Tarkkaavainen lukija huomaa että piilotin tuohon virkkeeseen mahdollisuuden genetiikan asettamista raameista yksilökehityksessä.
 
Mitä me saamme mistäkin kiinni on aivan puhtaasti prosessoinnin tulosta.
Luettu uutinen, opittu kieli tai matemaattinen yhtälö, kuultu kappale tai lainaus standup- koomikolta, kaikki lisäävät tiedon määräämme sikäli kun meillä on juuri oikeaan tilanteeseen juuri oikea tarttumapinta juuri sillä hetkellä.
 
Yksinoikeudellinen mediatuotanto on arvonlisäveron alaista kun taas vapaaseen julkaisuun tarkoitettu ei ole. Tämä on loistava esimerkki siitä että teos ja tieto ovat kaksi samaa asiaa, kyse on virallisesta tulkinnasta verotuksessa tai hinnoittelussa eikä niinkään teoksen itseisarvosta tai tarkoituksesta.
 
Minähän voin, sitoutumattomana artistina jakaa musiikkiani ilmaiseksi. Tällöin se kireimmän kriteerin kautta olisikin tulkittavissa tietona. Mutta jos siinä on virallinen instanssi välissä, se onkin teos. Ja sen virallisen instanssin on saatava provikkansa. Jälleen kerran teoksesta tai tekijästä riippumatta.
 
Mikä on totta ja oikein ja mikä on virallinen versio ei aina kohtaa. Hyvä ja paha ei aina ole sama kuin oikeus ja vääryys.

Sinä väitit niin, en minä.
 
Eikä kun kysyin. Mä koitan hahmottaa tässä näitä koukeroita.
 
Mä olen sitä mieltä, että piratismi on kaikilta pois. Mutta jos aletaan puhua ilmaisjakelun "positiivisesta huomioarvosta" kuten joillakin on tapana, sitä positiivista huomiota ei kyllä kerry kuin Hannalle, ei ainakaan soittajille eikä biisin tekijöille.
 
Tätä mä tässä ajan takaa nimenomaan. Kuka loppujenlopuksi käärii ne rojaltit? Tuotantotiimi vai pakarinen?
 
Ja saahan Hannakin Gramexit luvallisista julkaisuista. Solistiosuuden, peräti. Ne nyt ainakin jää pois kun waretetaan.
:-)
 
Ja solistiosuus oli?

Muuten on. Kaikki mitä näemme, kuulemme ja tunnemme on informaatiota.
 
Blaa blaa. Musiikki ei ole informaatiota. Piste.

Blaa blaa. Musiikki ei ole informaatiota. Piste.
 
Eli siis. Et saa siitä mitään irti, mitään ajateltavaa, mitään emootiota eikä se vaikuta sinuun hyvässä tai pahassa mihinkään suuntaan, missään tilanteessa, ikinä?

Kuka loppujenlopuksi käärii ne rojaltit? Tuotantotiimi vai pakarinen?
 
Julkaistun äänitteen rojalteista saavat palkkansa niin äänitteellä esiintyvät, tuotantoyhtiö kuin Pakarinen.
 
Muuten, tulipa tässä vain mieleen, että oikeasti bootleg-levy ei eroa "oikeasta" levystä muuten kuin siinä suhteessa, että oikealla levylla on otettu huomioon kaikki levyn tekemiseen osallistuneet henkilöt, ja se että jokainen heistä saa osuutensa. Bootlegin säästö ei synny tingityistä valmistuskustannuksista tai julkaisijan voittomarginaalissa tinkimisestä, vaan siitä että varsinaisille tekijöille jätetään korvaamatta heidän tekemänsä työ.
 
Ja solistiosuus oli?
 
http://www.musicfinland.com/sml/muusikko/gramexil.html

Eli siis. Et saa siitä mitään irti, mitään ajateltavaa, mitään emootiota eikä se vaikuta sinuun hyvässä tai pahassa mihinkään suuntaan, missään tilanteessa, ikinä?
 
En mä niin sanonut. Musiikki ja taide sisältävät mysteerin. Informaatio ei (tai sen ei ainakaan pitäisi.)

Eli siis. Et saa siitä mitään irti, mitään ajateltavaa, mitään emootiota eikä se vaikuta sinuun hyvässä tai pahassa mihinkään suuntaan, missään tilanteessa, ikinä?
 
Ei, kun tää kysymys ei oo filosofinen.
 
MrQ, mä nään mitä sä tarkoitat, ja mä nään mitä Thomy tarkoittaa. Mutta me nyt keskustellaan tästä juridisella tasolla ja kovien arvojen puitteissa, eikä matolla piirissä istuen savun kohotessa
:-D

En mä niin sanonut. Musiikki ja taide sisältävät mysteerin. Informaatio ei (tai sen ei ainakaan pitäisi.)
 
väärässä olet. :D Mysteerin sisältyminen vaatii mahdollisuuden kyseenalaistamiselle.
so. Sinä kyseenalaistat nyt minua. Mitä minä välitän, on informaatiota. Jos ei ole mahdollista kyseenalaistaa, informaatio on siinä hetkessä kategorisesti faktinen.
 
Esim. Solulla on aina tuma. Jos sillä ei ole tumaa, se ei ole solu.
 
Mutta kuten kivi toi asian esiin jne.
 
Minähän en tässä niinkään siis koita puhua ihmisiä hulluksi vaan nimenomaan tuoda esiin sitä pehmeiden arvojen ja kovien arvojen välistä vuoropuhelua.
 
Paras esimerkki tästä lienee ehkä se jossa totesin asian arvottamisen muuttuman juridisesti aivan puhtaasti tarkoituspeien takia. Vaikka sisältö on sama, mitä laki siitä sanoo riippuu aivan siitä mihin tarkoituksiin teosta aiotaan käyttää.

Tätä en ymmärrä! Warettamisessa jaetaan (imoroidaan) tekijänoikeuden alaista materiaalia ilmaiseksi. Linux oli alunperinkin ilmainen ja vapaasti käytettävissä.
 
Ilmaiseksi otetaan, mutta se ei ollutkaan asian ydin.
 
Puhuttiin monopoleista ja siitä miten kaksi eri lähihistorian monopolia ovat reagoineet markkinoille ilmestyneeseen häiriötekijään.
 
Microsoft on tehnyt liikkeensä alentamalla hintoja ja reagoimalla muuten ilmestyneeseen uhkaan. Jälkimmäisistä voisi esimerkkinä mainita näennäisen pyrkimyksen liittoutua kilpailijan kanssa. Pahat kielet väittävät kyllä, että tosiasiallinen tarkoitus olisi pyrkiä vaikuttamaan häiriötekijään sisältäpäin. Herra tietää.
 
Tähän asti, no problem. Menee kaavan mukaan.
 
Viihdeteollisuuden osa on hankalampi.
 
Heidän uhkansa on tullut suurin piirtein puskista ja se ei kunnitoita minkään valtakunnan lakeja. Se on polkenut hinnat niin alas, että seuraava askel olisi alkaa maksamaan siitä että joku käyttää heidän tuotteitaan (joka voidaan vielä nähdä käytännössäkin).
 
Viihdeteollisuuden reaktio suhteutettuna heidän osaamiseensa on ymmärrettävä. He osaavat tehdä viihdettä ja he osaavat käräjöidä - joskin ensi hätään näytetään kylläkin keskittyvän vain jälkimmäiseen.
 
Pointti oli siis että oli kaksi eri monopolia, kaksi eri uhkaa ja kaksi eri tapaa vastata siihen.
 
Katso myös: http://fi.wikipedia.org/wiki/Monopoli

väärässä olet. :D Mysteerin sisältyminen vaatii mahdollisuuden kyseenalaistamiselle.
so. Sinä kyseenalaistat nyt minua. Mitä minä välitän, on informaatiota. Jos ei ole mahdollista kyseenalaistaa, informaatio on siinä hetkessä kategorisesti faktinen.
 
Okei, whatever... Filosofiaa, juu. Kaikkeahan voi kutsua ihan miksi vaan, kun oikein ruvetaan pyörittelemään. Mulle musa on mysteeri, vaikka onhan siinä toki mukana aimo annos informaatiotakin. Ja länsimainen tekijänoikeusjärjestelmä nyt joka tapauksessa on pohjautunut siihen, että teokselle kuuluu tekijänoikeussuoja, toisin kuin tiedolle. Mutta ehkäpä jonkun valopään pitäisi nyt tässä kertoa päättäjille, että ei se kuulkaa näin menekään... tämä Fucking Styroxin kappale Pissing Toilet on meidän kaikkien yhteistä informaatiota.

Okei, whatever... Filosofiaa, juu. Kaikkeahan voi kutsua ihan miksi vaan, kun oikein ruvetaan pyörittelemään. Mulle musa on mysteeri, vaikka onhan siinä toki mukana aimo annos informaatiotakin. Ja länsimainen tekijänoikeusjärjestelmä nyt joka tapauksessa on pohjautunut siihen, että teokselle kuuluu tekijänoikeussuoja, toisin kuin tiedolle. Mutta ehkäpä jonkun valopään pitäisi nyt tässä kertoa päättäjille, että ei se kuulkaa näin menekään... tämä Fucking Styroxin kappale Pissing Toilet on meidän kaikkien yhteistä informaatiota.
 
en puolla tässä todellakaan sitä että kaikki kuuluu kaikille. Kommunismi on siitä paras järjestelmä että kuten mikä tahansa muukin orgaaninen... sekin hajoitti itse itsensä.
ja mulla on tapana ottaa historiasta oppia.
 
En ole tarkoittanut puhua sua hulluksi tai vääräksi tässä.
 
Toin vain esiin sen että teoksen arvo määräytyy sen käytön mukaan. Ei teoksen itsensä. Ja että mielestäni tämä on aivan perseestä.

Ilmaiseksi otetaan, mutta se ei ollutkaan asian ydin.
 
Puhuttiin monopoleista ja siitä miten kaksi eri lähihistorian monopolia ovat reagoineet markkinoille ilmestyneeseen häiriötekijään.
 
No ei mun näkulmasta ja oppimani etiikan mukaan varastaminen ja ilmaiseksi saaminen ole rinnastettavia asioita, tässäkään tapauksessa. Eli edelleenkään en näe warettamista ja linuxin lataamista toisiinsa verrattavina häiriötekijöinä.
 
Vastaava häiriö Pill Gatesille on esim. Venäjällä myytävät laittomat ohjelmistokopiot, eikö?
 
Katso myös: http://fi.wikipedia.org/wiki/Monopoli
 
Kyllä monopolit on mulle tuttuja. Täällä teollisuudessa on mm. monilla komponenttivalmistajilla alueellisia ja jopa globaaleja monopoleja.