Yleistä keskustelua musiikista ›

Kaikenlaisessa warettamisessa haluan tuoda oman näkemykseni esiin ja suoraan.
 
Ensin disclaimer:
 
Tämä ei provokaatiotarkoituksin kirjoitettu. Pyydän jokaista tämän lukevaa ottamaan huomioon että kyseessä on kirjoittajan oma näkemys eikä millään lailla parempi kuin mikään muukaan. Kirjoituksen motivaatio on puhtaasti tuoda oma kanta keskusteluun ja siirtämällä vastuun lukijalle, kuten kirjoittajan teksteissä perinteisesti on tapana, ottaa läjän taiteellisia vapauksia jotka saattavat hipoa netiketin hyvän maun rajoja.
Kirjoittaja ei tahdo kannustaa ihmisiä laittomaan toimintaan eikä omakohtaisesti tue sitä millään lailla varsinkaan piratismin muodossa.
 
1: Microsoft. Minulle on aivan sama, tilanteessa jossa käytännössä jokainen niiden ohjelma on osa valtavaa vakoilukoneistoa (tämä kannattaa varmistaa lukemalla käyttöehdot moneen kertaan) ja jossa tehdään selväksi ettei end-userilla ole oikeuksia tai oikeusturvaa heidän mahdollisesti aiheuttaman terveydellisen tai taloudellisen haitan tapahtuessa, kuinka paljon tappiota heille aiheutetaan. Jos se, että niillä on monopoliasema maailmassa jossa monopolit ovat käsittääkseni laittomia kertoo jotain meiningistä. Kuinka paljon tahansa yritykselle ja sen työntekijöille aiheutuu tappiota, en pysty näkemään tässä mitään moraalisesti väärää. Eihän kukaan tuominnut suomalaisten tai saksalaisten sotilaiden tappamista toisessa maailmansodassakaan!
 
Muistuttaisin että pelisäännöt päättää usein monopoli. Jos netinkin kautta, tavalla tai toisella voidaan rajoittaa ilmaisunvapautta ja informaationvapautta open content, open source, open whatever- pelisääntöjen kautta, niin aivan varmaa on se, että ennemmin tai myöhemmin nämäkin palvelut tulevat maksulliseksi.
 
Ei se että imet linuksi maksa mitään. Se että käytät palveluntarjoajaa X välissä ja mikkisoftaa rajapintana taas maksaa. Mitäs teit väärän valinnan. En näe mitään syytä miksei tähän voitaisi mennä. Se että se on nyt laitonta tai mahdotonta ei tarkoita sitä etteikö kunnon lobbauksella näin voisi tapahtua.
 
2: Musiikki ja sen rajoittaminen/jakaminen.
RIAA on siitä mielenkiintoinen kummajainen että se olettaa faktisesti jokaisen imetyn mp3:sen tarkoittavan että levy, joka sisältää kappaleen jää tällöin ostamatta. Nimimerkki leka warettaa metallican entersandmanin ja tällöin laskennallisesti huomioidaan vain se, että tällöin leka ei tule ostamaan blac albumia, vaikka hänellä sattuisikin olemaan enter sandman- sinkku, black album cd:nä ja vinyylinä sekä serkun ostama C-kasetti jo entuudestaan. Ja tämä pätee siis jokaiseen kappaleeseen mitä leka sikamaisuuksissaan imee.
 
RIAA jakelee haasteita ja tuomioita myös tämän periaatteen mukaan. Jos haasteen kohteena on kuollut mummo (näin on oikeasti tapahtunut, minkä pitäisi jo panna häläreitä soimaan jopa kivellä ja lekalla) eikä tämä pääse siis oikeuteen vastaamaan tekosistaan, on mummelin perikunta kohta päätä lyhyempi. RIAA:n sanktiot ovat nimittäin sataa tuhatta euroa ja ylöspäin esimerkiksi viisivuotiaille lapsille.
 
Nähdäkseni nettilevittämisen minkä tahansa muodon rajoittaminen on suoraan verrannallinen siihen etten voi ostaa jotain tiettyä levyä koska tämä levykauppa ei mitään indielevylafkojen paskaa jakele. Tai no onhan se tuolla takahuoneessa mutta saat maksaa ekstraa koska levy ei vastaa hänen käsitystään moraalista.
 
Mitä olen julkisia hubeja ja vastaavia tarkastellut, on noin 90% musiikista jota imetään blingiräppiä, eurotrancea, clubiremiksejä ja metallicaa sekä madonnaa ja muuta listapoppia. Kuten tuskallisen hyvin tiedämme, esiintyvä taiteilija tai viihdemuusikko ei omaa "intellectual property"a tai kopiraitteja tavaraansa juuri koskaan. Toisin sanoen, ei ole pakarisen hannalta pois kun imetään ja waretetaan, vaan pakarisen tuotantoryhmältä ja levy-yhtiöltä.
 
Tälöin herää kysymys. Jos piratismi on pois siltä taholta jolla on omistajuussuhteet musiikkiin tai muuhun vastaavaan ja taho ei ole "taiteilija" vaan korporaatio, onko sillä mitään helvetin väliä moraaliselta kantilta katsottuna? Joku voisi sanoa ettenhän minä varastaisi kaupastakaan mikä on toki paikkansapitävä ja ihan verrattavissa oleva asia, mutta mielestäni, huom, mielestäni musiikissa on vähän kyse jostain muusta kuin peruselintarvikkeista tai vastaavasta.
 
Musiikki, kuten kaikki kulttuuri loppujenlopuksi, on informaatiota, ja nähdäkseni kun kaikki muukin informaatio on laillisesti ilmaista loppukäyttäjälle, miksi sen viihdearvon perusteella informaation jakelua tulee rajoittaa jotta isoja firmoja ja megastaroja voidaan rikastaa entisestään?
 
Jos joku laittaa pisteen mahdollisuudella ladata kappaleita, tai kuten RIAA yrittää, tuhota nettiradiot KOKONAAN, voi aivan hyvin alkaa puhumaan paskanjauhantaverosta ja vaikka mielipidelaeista samaan syssyyn.
 
Porukka vetää herneen venttiiliin googlelle koska nämä rajoittavat kiinalaisten pääsyä internettiin, siisollen, rajoittavat näiden mahdollisuuksia akkumuloida informaatiota. Sama porukka kuitenkin (koska kyseessä on "vähän eri asia" ja "mene kotiin kasvamaan, markku" ) on sitä mieltä että kappaleen kuunteleminen ilman että taho X hyötyy siitä jotain on iha tyhmää ja nii ei vaa saa olla.
 
Tämä on paradoksaalista.
 
Mutta silti ja siitä huolimatta en kehota piratismiin. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä, itse hoidan asian niinpäin että käytän linukkaa ja winemulaattoria pelatessani jotain. Jos tekee mieli kuulla uutta musiikkia, lainaan kaverilta lätyn tai imaisen siltä kappaleen pari. yleensä minua ei voisi vähempää sytyttää joten levy päätyy kaverille takaisin ja piisit pois kovolta. Mikkisoftan tuotteista en suostu maksamaan mitään, ikinä, enkä periaatteesta niitä käytä. Jos ylläpidon tyypit nyt sattumoisin saavatkin tietää että kyllä, tämä kone josta kirjoitan onkin winxp-pohjainen, haluan huomauttaa että taustalla pyörii ubuntu ja ettei kone ole minun.

Niinpäniin. Edelleenkin: Se että minä vastustan warettamista, ei tarkoita että allekirjoittaisin kaiken RIAAn toiminnan.

MrQ.
 
Jos piratismi on pois siltä taholta jolla on omistajuussuhteet musiikkiin tai muuhun vastaavaan ja taho ei ole "taiteilija" vaan korporaatio, onko sillä mitään helvetin väliä moraaliselta kantilta katsottuna?
 
Muuten meni oikein, mutta musiikin "omistaja" tässä merkityksessä ei ole korporaatio, vaan musiikin säveltäjä ja sanoittaja. En ole ikinä kuullut yhdenkään ison korporaation alkaneen säveltää.
:-D

Huh! Melkoisen tiukkaa tekstiä. Mutta luin kokonaan vaikka olikin noin pitkä. Pisti kyllä ajattelemaan. :)

Muuten meni oikein, mutta musiikin "omistaja" tässä merkityksessä ei ole korporaatio, vaan musiikin säveltäjä ja sanoittaja. En ole ikinä kuullut yhdenkään ison korporaation alkaneen säveltää.
:-D
 
Onko sellaisia tapauksia olemassa että biisin oikeudet ja omistus on kokonaan levy-yhtiöllä ja ne on palkanneet säveltäjät ja sanoittajat tekemään itselleen biisin, jonka ne sitten pistää jonkun tähtösen esittämään ja levytulot tulee kokonaan yhtiölle? Ainakin noita Summerhitz vol.x ja BlizzHizzX-levyjä kun katselee niin tuntuu että nuosta ei kyllä rahaa tule kellekään muulle(siis levytulojen muodossa) kuin lafkalle. Eli tekijät saavat kertamaksun tehdystä työstä ja lafka käärii kaiken lopun. Kysyn kun en tiedä.

Huh! Melkoisen tiukkaa tekstiä.
 
Todella hyviä pointteja.
 
Asiasta on siihen asti helppo keskustella, kun puhumme lain hengestä, mutta moraalin tasolla asia on vaikea ja moniulotteinen. Vaikean moraalikeskustelusta tekee aina se, että koska maailma on perimmiltään nihilistinen, moraalista puhuminen on periaatteessa vain politiikkaa.

Muuten meni oikein, mutta musiikin "omistaja" tässä merkityksessä ei ole korporaatio, vaan musiikin säveltäjä ja sanoittaja. En ole ikinä kuullut yhdenkään ison korporaation alkaneen säveltää.
:-D
 
Jaa? Käsittääkseni tekijänoikeudet ovat täysin vapaata kauppatavaraa?
Selvennäs nyt hieman. Koska oikeasti minä näen asian siten että jos levyssä lukee että c and p (artistin tai artistin omistaman instanssin nimi) on eri asia kuin että c and p (warner/emi/whatnot).

Jaa? Käsittääkseni tekijänoikeudet ovat täysin vapaata kauppatavaraa?
Selvennäs nyt hieman. Koska oikeasti minä näen asian siten että jos levyssä lukee että c and p (artistin tai artistin omistaman instanssin nimi) on eri asia kuin että c and p (warner/emi/whatnot).
 
Riippuu aivan maasta ja kulttuurista.
 
Suomessa ei ole mahdollista luopua yli kolmasosasta tekijänoikeutta, koska tekijän isyysoikeus teokseensa on meillä luovuttamaton.
 
Englannissa tilanne on kääntymässä tähän samaan, jos olen oikein ymmärtänyt. Anglosaksisessa maailmassa on kyllä ollut mahdollista käydä kauppaa koko oikeuksista.
 
Levyn (c)&(p) -tekstiä ei kannata liikaa tuijottaa. Se kertoo yleensä vain kuka on maksanut levyn painatuksen ja muut kustannukset - kuka on äänitteen taloudellinen tuottaja. Taloudellinen tuottaja muuten saa 50% Gramex-tuloista, muttei pätkääkään Teostotuloista.
 
Aiemmin (c)&(p)-tekstissä mainittiin Manus jos oikeudet olivat tekijöillä, ja kustannusyhtiö, nyttemmin tästä tavasta näytään jotenkin oudosti luovutun. Se mitä siinä lukee, ei selvästikään tarkoita enää mitään.
 
PS. Ylipäätänsäkään mikään mitä levyn kannessa lukee ei välttämättä pidä paikkaansa. Levyn ja kappaleiden tekijä- ja soittajatiedot saa vetää hatusta kansiin, kunhan ne ovat kaavakkeissa oikein, ja näin usein tehdäänkin.

Riippuu aivan maasta ja kulttuurista.
 
Suomessa ei ole mahdollista luopua yli kolmasosasta tekijänoikeutta, koska tekijän isyysoikeus teokseensa on meillä luovuttamaton.
 
...Ja jos taiteilija pakarinen (tai kuka tahansa musiikkinsa tuotannon tai toteutuksen ulkoistava esiintyvä viihdetaiteilija) nimenomaan EI ole osallistunut kuin mahdollisesti sovitukseen, onko tämä nähtävissä niin ettei warettaminen ole häneltä pois?

Ihan ansiokasta pohdiskelua MrQ, mutta pari juttua:
 
Musiikki, kuten kaikki kulttuuri loppujenlopuksi, on informaatiota, ja nähdäkseni kun kaikki muukin informaatio on laillisesti ilmaista loppukäyttäjälle, miksi sen viihdearvon perusteella informaation jakelua tulee rajoittaa...
 
Musiikki ja kulttuuri eivät ole informaatiota. Se, että joku on muutettavissa biteiksi ei tee asiasta informaatiota. Tämä on se harha, jonka vuoksi mm. niin monien teknologian parissa työskentelevien näyttää olevan vaikea ymmärtää mistä tekijänoikeudessa on kysymys. Tieto ja teos ovat kaksi eri asiaa. Tiedolla ei ole tekijänoikeussuojaa, teoksella on.
 
Jaa? Käsittääkseni tekijänoikeudet ovat täysin vapaata kauppatavaraa?
 
Eivät ne ole. Käytännöt tekijänoikeuden taloudellisen hyödyntämisen suhteen vaihtelevat eri puolella maailmaa. Suomessa maksimiosuus, jonka esim. musiikintekijä voi luovuttaa (myydä) kustantajalle on 33,33 %. Mutta vaikka rahallinen jako menisi miten hyvänsä, tekijänoikeudessa on myös moraalinen puoli, joka sisältää mm. isyysoikeuden ja respektio-oikeuden. Näiden myymistä tai ostamista ei laki salli. Ainakaan toistaiseksi.

...Ja jos taiteilija pakarinen (tai kuka tahansa musiikkinsa tuotannon tai toteutuksen ulkoistava esiintyvä viihdetaiteilija) nimenomaan EI ole osallistunut kuin mahdollisesti sovitukseen, onko tämä nähtävissä niin ettei warettaminen ole häneltä pois?
 
Sinä väitit niin, en minä.
 
MrQ: "Toisin sanoen, ei ole pakarisen hannalta pois kun imetään ja waretetaan, vaan pakarisen tuotantoryhmältä ja levy-yhtiöltä. "
 
Mä olen sitä mieltä, että piratismi on kaikilta pois. Mutta jos aletaan puhua ilmaisjakelun "positiivisesta huomioarvosta" kuten joillakin on tapana, sitä positiivista huomiota ei kyllä kerry kuin Hannalle, ei ainakaan soittajille eikä biisin tekijöille.
 
Ja saahan Hannakin Gramexit luvallisista julkaisuista. Solistiosuuden, peräti. Ne nyt ainakin jää pois kun waretetaan.
:-)

Musiikki ja kulttuuri eivät ole informaatiota. Se, että joku on muutettavissa biteiksi ei tee asiasta informaatiota. Tämä on se harha, jonka vuoksi mm. niin monien teknologian parissa työskentelevien näyttää olevan vaikea ymmärtää mistä tekijänoikeudessa on kysymys. Tieto ja teos ovat kaksi eri asiaa. Tiedolla ei ole tekijänoikeussuojaa, teoksella on.
 
Muuten on. Kaikki mitä näemme, kuulemme ja tunnemme on informaatiota. Enkä tarkoita nyt lakipykäliä tai bittijonoa vaan ihan puhtaan antropologiselta kannalta.
Koko meidän tietämyksemme ja perusolemuksemme perustuu tasan tarkkaan siihen mitä rajapintoja käyttämällä olemme omaksuneet ja ymmärtäneet vastaanotetun viestinnän, sen teknologisesta tai kulttuurisesta kontekstista riippumatta. Tarkkaavainen lukija huomaa että piilotin tuohon virkkeeseen mahdollisuuden genetiikan asettamista raameista yksilökehityksessä.
 
Mitä me saamme mistäkin kiinni on aivan puhtaasti prosessoinnin tulosta.
Luettu uutinen, opittu kieli tai matemaattinen yhtälö, kuultu kappale tai lainaus standup- koomikolta, kaikki lisäävät tiedon määräämme sikäli kun meillä on juuri oikeaan tilanteeseen juuri oikea tarttumapinta juuri sillä hetkellä.
 
Yksinoikeudellinen mediatuotanto on arvonlisäveron alaista kun taas vapaaseen julkaisuun tarkoitettu ei ole. Tämä on loistava esimerkki siitä että teos ja tieto ovat kaksi samaa asiaa, kyse on virallisesta tulkinnasta verotuksessa tai hinnoittelussa eikä niinkään teoksen itseisarvosta tai tarkoituksesta.
 
Minähän voin, sitoutumattomana artistina jakaa musiikkiani ilmaiseksi. Tällöin se kireimmän kriteerin kautta olisikin tulkittavissa tietona. Mutta jos siinä on virallinen instanssi välissä, se onkin teos. Ja sen virallisen instanssin on saatava provikkansa. Jälleen kerran teoksesta tai tekijästä riippumatta.
 
Mikä on totta ja oikein ja mikä on virallinen versio ei aina kohtaa. Hyvä ja paha ei aina ole sama kuin oikeus ja vääryys.

Muuten on. Kaikki mitä näemme, kuulemme ja tunnemme on informaatiota.
 
Blaa blaa. Musiikki ei ole informaatiota. Piste.

Blaa blaa. Musiikki ei ole informaatiota. Piste.
 
Eli siis. Et saa siitä mitään irti, mitään ajateltavaa, mitään emootiota eikä se vaikuta sinuun hyvässä tai pahassa mihinkään suuntaan, missään tilanteessa, ikinä?

Kuka loppujenlopuksi käärii ne rojaltit? Tuotantotiimi vai pakarinen?
 
Julkaistun äänitteen rojalteista saavat palkkansa niin äänitteellä esiintyvät, tuotantoyhtiö kuin Pakarinen.
 
Muuten, tulipa tässä vain mieleen, että oikeasti bootleg-levy ei eroa "oikeasta" levystä muuten kuin siinä suhteessa, että oikealla levylla on otettu huomioon kaikki levyn tekemiseen osallistuneet henkilöt, ja se että jokainen heistä saa osuutensa. Bootlegin säästö ei synny tingityistä valmistuskustannuksista tai julkaisijan voittomarginaalissa tinkimisestä, vaan siitä että varsinaisille tekijöille jätetään korvaamatta heidän tekemänsä työ.
 
Ja solistiosuus oli?
 
http://www.musicfinland.com/sml/muusikko/gramexil.html

Eli siis. Et saa siitä mitään irti, mitään ajateltavaa, mitään emootiota eikä se vaikuta sinuun hyvässä tai pahassa mihinkään suuntaan, missään tilanteessa, ikinä?
 
En mä niin sanonut. Musiikki ja taide sisältävät mysteerin. Informaatio ei (tai sen ei ainakaan pitäisi.)

Eli siis. Et saa siitä mitään irti, mitään ajateltavaa, mitään emootiota eikä se vaikuta sinuun hyvässä tai pahassa mihinkään suuntaan, missään tilanteessa, ikinä?
 
Ei, kun tää kysymys ei oo filosofinen.
 
MrQ, mä nään mitä sä tarkoitat, ja mä nään mitä Thomy tarkoittaa. Mutta me nyt keskustellaan tästä juridisella tasolla ja kovien arvojen puitteissa, eikä matolla piirissä istuen savun kohotessa
:-D

En mä niin sanonut. Musiikki ja taide sisältävät mysteerin. Informaatio ei (tai sen ei ainakaan pitäisi.)
 
väärässä olet. :D Mysteerin sisältyminen vaatii mahdollisuuden kyseenalaistamiselle.
so. Sinä kyseenalaistat nyt minua. Mitä minä välitän, on informaatiota. Jos ei ole mahdollista kyseenalaistaa, informaatio on siinä hetkessä kategorisesti faktinen.
 
Esim. Solulla on aina tuma. Jos sillä ei ole tumaa, se ei ole solu.
 
Mutta kuten kivi toi asian esiin jne.
 
Minähän en tässä niinkään siis koita puhua ihmisiä hulluksi vaan nimenomaan tuoda esiin sitä pehmeiden arvojen ja kovien arvojen välistä vuoropuhelua.
 
Paras esimerkki tästä lienee ehkä se jossa totesin asian arvottamisen muuttuman juridisesti aivan puhtaasti tarkoituspeien takia. Vaikka sisältö on sama, mitä laki siitä sanoo riippuu aivan siitä mihin tarkoituksiin teosta aiotaan käyttää.

Tätä en ymmärrä! Warettamisessa jaetaan (imoroidaan) tekijänoikeuden alaista materiaalia ilmaiseksi. Linux oli alunperinkin ilmainen ja vapaasti käytettävissä.
 
Ilmaiseksi otetaan, mutta se ei ollutkaan asian ydin.
 
Puhuttiin monopoleista ja siitä miten kaksi eri lähihistorian monopolia ovat reagoineet markkinoille ilmestyneeseen häiriötekijään.
 
Microsoft on tehnyt liikkeensä alentamalla hintoja ja reagoimalla muuten ilmestyneeseen uhkaan. Jälkimmäisistä voisi esimerkkinä mainita näennäisen pyrkimyksen liittoutua kilpailijan kanssa. Pahat kielet väittävät kyllä, että tosiasiallinen tarkoitus olisi pyrkiä vaikuttamaan häiriötekijään sisältäpäin. Herra tietää.
 
Tähän asti, no problem. Menee kaavan mukaan.
 
Viihdeteollisuuden osa on hankalampi.
 
Heidän uhkansa on tullut suurin piirtein puskista ja se ei kunnitoita minkään valtakunnan lakeja. Se on polkenut hinnat niin alas, että seuraava askel olisi alkaa maksamaan siitä että joku käyttää heidän tuotteitaan (joka voidaan vielä nähdä käytännössäkin).
 
Viihdeteollisuuden reaktio suhteutettuna heidän osaamiseensa on ymmärrettävä. He osaavat tehdä viihdettä ja he osaavat käräjöidä - joskin ensi hätään näytetään kylläkin keskittyvän vain jälkimmäiseen.
 
Pointti oli siis että oli kaksi eri monopolia, kaksi eri uhkaa ja kaksi eri tapaa vastata siihen.
 
Katso myös: http://fi.wikipedia.org/wiki/Monopoli