Yleistä keskustelua musiikista ›

Minun ensimmäiseni taisi olla Level 42:n ja Toton vinyylit isoveljeni huoneessa. Kuulostaa edelleen kivalta.

About 6-vuotiaana Metallican Blackin biisejä kuulin jätkän, josta myöhemmin tuli skeittikaverini, luona. Sitten isompana kun aloin Metallicaa kuuntelemaan, koin hirveitä flashback elämyksiä "tätä me silloin kuuneltiin, sniff"

About 6-vuotiaana Metallican Blackin biisejä kuulin jätkän, josta myöhemmin tuli skeittikaverini, luona. Sitten isompana kun aloin Metallicaa kuuntelemaan, koin hirveitä flashback elämyksiä "tätä me silloin kuuneltiin, sniff"
 
Heh, tuttu tunne. Metallicaa kuunneltiin vieläpä erittäin vanhoilta ja rohisevilta kaseteilta, joissa oli aivan oma tuoksunsa, sellainen "metallinen". Vieläkin Kill `Em Allia ja Ride The Lightningia kuunnellessa voin selvästi aistia tuon tuoksun. Tulee hyvä fiilis.
 
Sama homma pätee Amorphiksen ensimmäisiin julkaisuihin, tuollahan se "Land of the thousand lakes" tms. taitaa laatikon pohjalla olla vieläkin.

Ekat bändit tuli 70-luvun alkupuolella nähtyä Irwin, Hurriganes, Hullujussi jne.

Scorpionsin kasetin laitoin soimaan ja kattelin niiden ukkojen kuvia. Mietin että onpa todella tyhmän näköisiä tyyppejä ja kamalat nahkaiset vaatteet. Mutta sitten lohdutin itseäni että tuommoisia ovat saksalaiset, rumia ja pukeutuvat nahkaan.

Ensimmäisen kerran kuulin Absoluuttista Nollapistettä Pekka Saurin Yölinjassa. Kappaletta en voi kuollaksenikaan muistaa. Kuitenkin hankin sitten itselleni Napsteria(oi noita aikoja) käyttäen pari-kolme Absokappaletta (ainakin Ajoratamaalaus ja Harhailua maastossa). Eivät välittömästi iskeneet, mutta jäivät tajuntaan kummittelemaan. Ostettuani Sipen soololevyn, jossa oli Tommin biisi, oli seuraavaksi pakko hankkia Nimi muutettu. Ja sillä tiellä ollaan yhä.
 
YUP:sta ensimmäinen muistikuva on Lista TOP40 -ohjelmassa nähty Meitä odotellaan mullan alla -video, joka teki tähän nassikkaan melkoisen vaikutuksen.

Ekaks tais olla fröbelin palikat, sit tuli spice girls ja dingo :)

J.Karjalaisen "Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään". Kuulemma hoilasin biisin kertsiä ennen kuin osasin ees kunnolla puhua :-)

Ihan ensimmäinen muistikuva bändistä lienee joku Dingon kasetti, olisikohan ollut Kerjäläisten Valtakunta. Vuotta en tarkalleen muista, suurinpiirtein 80-luvun puolessavälissä.

Taitaa olla se kun isä kuunteli Led Zeppelin II:sta. Sieltä jäi sitten alitajuntaan kummittelemaan niitä biisejä, ja nyt kun olen myöhemmin niitä kuunnellut niin on tullu nostalgiapuuskia.

Europe oli eka bändi jonka tiesin nimeltä. Juoksin ympäri taloa sukkahousut jalassa ja huusin "fainol tsautsaa", kun ne oli esiintymässä Peter's Pop Show:ssa.

isipappa oli kova AC/DC fani niin siitä bändistä on kyllä niitä ihan ensimmäisiä muistikuvia.Muistan että tykkäsin kovasti jailbreakista,ja sitä kuunneltiin aina isin kanssa matkalla kauppaan :D
En kyllä ikinä silloin ymmärtänyt bändin nimeä,varsinkaan kun isi siinä sitten yritti selittää mistä se on tai mitä se tarkoittaa.

Omistin joskus kuusivuotiaana Led Zeppelinin kakkosen kasettina. Muistan istuneeni säkkituolissa kasettimankka sylissäni ja rummuttelin nauhuria moby dickin rumpusoolon tahtiin.. Siitä se sitten lähti, ei paljon parempi voisi olla ensikosketus.

isipappa oli kova AC/DC fani niin siitä bändistä on kyllä niitä ihan ensimmäisiä muistikuvia.Muistan että tykkäsin kovasti jailbreakista,ja sitä kuunneltiin aina isin kanssa matkalla kauppaan :D
En kyllä ikinä silloin ymmärtänyt bändin nimeä,varsinkaan kun isi siinä sitten yritti selittää mistä se on tai mitä se tarkoittaa.
 
Hehee, AC/DC:stä se minullakin lähti. Radioa kuunnellessani pistin aina merkille kun ilmoille pärähti astetta parempi biisi jonka toivoisi kuulevansa monta kertaa päivässä. Sitten eräällä kirjastoreissulla sarjakuvakirjojen lisäksi mukaan tarttui musiikkihyllystä levy jonka kannessa irvisti hassu koululainen. Tämä levy oli tietenkin AC/DC:n High Voltage. Kyllä siinä ~10-vuotiaan naama venähti kun ne kaikki hyvät kappaleet löytyivätkin siltä samalta levyltä. :o

Minulla on epämääräinen, mutta sitkeä muistikuva itsestäni seisoskelemassa meidän taloyhtiömme parkkipaikalla miettimässä Baddingin "Bensaa suonissa" -kappaleen tekstiä. Oli 60-luvun jälkipuolisko ja minä olin vasta menossa kouluun, joten ymmärsin "kielikuva"-käsitteen merkityksen vasta vähän myöhemmin.
 
Ensimmäisiä livekeikkamielikuvia ovat Finlandia-talolla 70-luvun alkupuolella järjestetyt hyväntekeväisyyskonsertit, joissa käytiin vanhempien kanssa. Dannylla oli strobovalot "Maantieltä taloon" -kappaleen kertsin tsäkätsäkä-kohdassa. Ja viimeisessä konsertissa esiintyi Tasavallan Presidentti, laulusolistinaan Eero Raittinen. Heillä oli lavalla oikein PA-kamat: hämärä mielikuva punaisiksi maalatuista bassokanooteista. Lavalle astuessaan ER kuulutti "viritettyämme voimmekin aloittaa, ensimmäinen kappale on ". Ja myöhemmin setissä soittivat vastikään kuolleen Pekka Strengin laulun "Sisältäni portin löysin", ja se biisi jäi kerrasta mieleen.
 
Muutamaa vuotta myöhemmin tuli sitten nähtyä Messuhallissa (nyk. Töölön Kisahalli) Gary Glitter. Ja Kultsalla Mud ja Alvin Stardust.

Joskus 6 tai 7 vuotiaana, eli n. 10v sitten, olin jossain kesätapahtumassa. Siellä oli taustamusiikkia. No sitten siellä oli joku arvonta ja arvonnan väliin tuli kappale, ja se oli purplen smoke on the water. Silloin en tiennyt yhtään mikä tai kenen se kappale oli, mutta se toimi minuun. Siitä se sitten lähti.

Tarkkaa ikää on vaikea sanoa, mutta kuvittelisin, että 3-4-vuotiaana kävin jo itse vaihtelemassa vinyylejä soittimiin. Beatles oli lempibändi ja todennäköisesti myös ensimmäinen bändi jota oma-alotteisesti kuuntelin. Vieläkin löytyy punainen ja sininen kokoelma vinyylihyllystä.

Nyt yhtäkkiä ensimmäinen, joka tulee mieleen on se, kun olin kuuden tai seitsemän vuoden ikäinen ja kaverin luona soi aina Nirvana. Aluksi en pitänyt yhtään, mutta pian siitä tuli ensimmäinen bändi, jota muistan aktiivisesti kuunnelleeni. Rakastan yhä.