Yleistä keskustelua musiikista ›

En muista onko tästä ollut ketjua, mutta kaikessa lyhykäisyydessään otsikko tarkoittaa siis säveltä, joka toisaalla tunnetaan B:nä ja toisaalla H:na. Suomessa (ja esim. Saksassa) on perinteisesti puhuttu H:sta, mutta viime aikoina on B:kin tainnut tulla jo aika yleiseksi, jopa klassisella puolella, sekaannuksiin asti. Sekaannuksiin siksi, että alennettu H on perinteisesti nimeltään B.
 
Kumpaa itse käytätte? Pitäisikö H:sta (ja sen alennetusta versiosta) luopua kokonaan ja siirtyä käyttämään selvyyden vuoksi sävelnimiä B ja Bb? Klasarimuusikkona olen tottuneempi tuohon H:hon, mutta en kokisi suurta tuskaa vaikka tästä perinteestä jossain vaiheessa luovuttaisiin. Käytetäänkö H:ta ylipäätään missään muussa yhteydessä kuin klassisessa?

H on epälooginen, eikä sitä käytetä kuin täällä ja Saksassa. Ilmeisesti jonkin sekaannuksen myötä ylipäänsä otettukin käyttöön. B:tä kannatan nyt ja aina.

Varsin epäloogisesti, mutta vailla erehdyksen vaaraa:
 
H ja Bb
 
:-)

Varsin epäloogisesti, mutta vailla erehdyksen vaaraa:
 
H ja Bb
 
:-)
 
Toi on mullakin käynyt mielessä, ja oon törmännytkin nuotteihin joissa näin on menetelty sointumerkkien osalta. Taisipa joku musiikinope jopa suositella aikanaan tätä menetelmää.

Tuntuu vaikealta kuvitellla ajattelevansa eäveltä B ilman että soittimesta putkahtaakin Bb. Kyllä siihen varmaan tottuu. Tämä pitäisi kyllä yhtenäistää. Sähköpostia ja painostusta jonnekin missä päätetään nuorten musiikinopetuksen linjoista tms. Swn jälkeen kun on 10 vuotta kuullut ko. sävelen kutsuttavan H, voi B olla vaikea. Periaatteessa kannatan B ja Bb.

B on paljon loogisempi vaihtoehto kaiken järjen mukaan.

Varsin epäloogisesti, mutta vailla erehdyksen vaaraa:
 
H ja Bb
 
:-)
 
Näin.

B ja Bb.

molempia sekaisin riippuen kontekstista.

Onhan tuolla teoriapalstalla ollut aiheesta keskustelua ja lopputuloksena ollut se, että pitkän väännön jälkeen jokainen pitää mielipiteensä ja konsensusta ei synny.
 
Käytännön ongelmat kuitenkin harvinaisia.

Itse käytän molempia tilanteen mukaan. Jos suurin osa paikallaolijoista puhuu H-kieltä, puhun minäkin, ja vastaavasti B-heppujen kanssa tulee jauhettua B:tä. Opetin taannoin eräälle henkilölle basson alkeita, ja siinä tilanteessa käytin nimenomaan B:tä sen johdonmukaisuuden ja aakkostoon verrattavuuden vuoksi.
 
Sivumainintana, jostain syystä ylennetty B eli Bis ei sovi suuhuni/korvaani sitten millään... :)

Aina se on ollut B.

H ja Bb, ei perusteluja tälle.

B. Koska: a B c d e.. säännöistähän en muuten piittaa. Noin se on vain helpommin ymmärrettävissä.

Varsin epäloogisesti, mutta vailla erehdyksen vaaraa:
 
H ja Bb
 
Jeps, Poppismusiikissa selkeintä näin. Jos klasarinuoteista puhutaan niin H ja B.

Jeps, Poppismusiikissa selkeintä näin. Jos klasarinuoteista puhutaan niin H ja B.
 
Aivan, koska klasarissa on käytössä Bb kun tarkoitetaan kahdesti alennettua H:ta.

Jeps, Poppismusiikissa selkeintä näin. Jos klasarinuoteista puhutaan niin H ja B.
 
Tätä mieltä olen myös. Poppinuoteissa tosin ei erehtymisen vaaraa juuri ole. Jos E:stä menevässä kappaleessa esim. on B7-sointu, voi sen 95 % varmuudella olettaa tarkoittavan tuota meidän H:ta. Ja toisessa säkeistössä tietääkin sitten jo varmuudella. Ei tuo eri merkintöjen ristiin käyttäminen ole mikään suuri ongelma. Se, mitä merkinnällä tarkoitetaan, ratkeaa yleensä jo asiayhteydestä.

Kaikissa muissa musiikeissa, paitsi saksalaisessa klassisessa perinteessä, käytetään sävelistä nimityksiä B ja Bb. Siis vaikkapa ranskalaisessa "klassisessa" musiikissa. Koska en tee saksalaista klasarikeikkaa, siis B ja Bb.

Kumpaa itse käytätte?
 
Käytän B:tä ja Bb:tä :)
 
CDEFGAB -> ABCDEFG
 
Ei sinne tartte keskenkaiken mitään Hoota ruveta änkeemään! Hoo on aika omo juttu loppupeleissä :)

H:n olen oppinut. Alkeisteoriatunneista pitäen.
 
Minun aakkoseni ovat CDEFGAHC.