Yleistä keskustelua musiikista ›

Lukiessani erästä toista viestiketjua tuli päähäni tällainen aihe. Tarkoitan musiikin herättämiä tuntemuksia ja reaktioita, joita yleisesti ottaen voidaan pitää yllättävinä ja siten ehkä outoinakin.
 
Yhteen aikaan tapanani oli usein käydä nukkumaan kuulokkeet korvissa musiikkia kuunnellen, sillä koin sen edesauttavan rentoutumista ja nukahtamista. Huomasin jossain vaiheessa, että rauhallinen, keskitempoinen tai hidas musiikki, jonka pitäisi auttaa rauhoittumaan, saattaakin yllättäen nostaa aktiivisuustasoa ja nukkumisen voi unohtaa. Huomasin myös, että parhaiten pystyn rauhoittumaan kuunnellesani jotakin aggressiivista ja nopeatempoista musiikkia. Monet death metal-levyt olivat tähän tarkoitukseen mitä sopivimpia. Mitä nopeampaa ja aggressiivisempaa, sitä nopeammin rentouduin.
 
Olen monesti miettynyt mistä tämä johtuu. Yksi teoriani oli, että nopeaa musiikkia on helpompi kuunnella tavallaan vähän "ohi korvien" siten, että ei tule kiinnittäneeksi liikaa huomiota yksityiskohtiin tai jämähtäneeksi johonkin tiettyyn tunnetilaan. Tämäkään ei kuitenkaan ole pätevä selitys, sillä monesti kuuntelin melko tarkkaavaisesti ja huolellisesti ennen kuin nukahdin. Mietinkin, että ehkä monimutkainen ja nopeatempoinen musiikki väsyttää aivoja enemmän, ja siten helpottaa nukahtamista. Toisaalta sama levy seuraavana päivänä kuunneltuna ei aiheuta väsymystä tai uneliaisuutta, vaan nostaa vireystasoa.
 
Kertokaa vastaavista havainnoistanne oman musiikin kuuntelunne suhteen.

Jostain luin kerran, että lempimusiikki rauhoittaa kuuntelijaa oli se sitten metallia, klassista taikka räppiä...
 
Ihan tottahan se on. Mulla alkaisi ainakin heti kiehumaan ylitse kun alkaisi pelimies soida kun koitan nukkua...
 
Usein kuuntelen metallia nukkumaan mennessäni.

Useasti on tullu uni ku on sängyssä kuunnellu metallia. Emperor on aika hyvää unilääkettä.

..Huomasin myös, että parhaiten pystyn rauhoittumaan kuunnellesani jotakin aggressiivista ja nopeatempoista musiikkia. Monet death metal-levyt olivat tähän tarkoitukseen mitä sopivimpia. Mitä nopeampaa ja aggressiivisempaa, sitä nopeammin rentouduin.
 
Tätä olen minäkin ihmetellyt. Mitä enemmän rääyntää, kitaranraiskaamista ja nopeempi humppa, sitä varmemmin nukahtaa. Niin, ja tietenkin mitä kovempaa. (Tämänhän voisi patentoida unilääkkeeksi..) Jännä juttu. Olen ajatellut asian niin, että tällanen aggressiivinen musiikki voi toimia kahdella tavalla (pätee varmaan muuhunkin musiikkiin mutta en nyt jaksa ajatella niin pitkälle): joko kaikki patoutumat, turhautumat ja aggressiot ynnä ylimääräinen enertsi pääsee purkautumaan musiikin myötä, mistä seuraa sitten rentoutuminen ja nukkumatti, tai sitten sitä äggressiötä voi niinkö.. Imeä itseensä. Näin käy esimerkiksi keikoilla..
 
E: Ja minä muuten kykenen kuuntelemaan vain suht harvoja hitaita kappaleita (sen täytyy olla ihan pirun hyvä jos se on hirviän hidas), kun en yksinkertaisesti pääse mukaan siihen laahaukseen enkä jaksa oo-doot-taa-seu-raa-vaa-is-kuu-aa.. Siksi hidas musiikki saa minut yleensä äärimmäisen ärtyneeksi. BRR! Puistattaa ajatuskin.

Minulla on myos vahan samanlainen reaktio. Ei minua kylla yleensa ainakaan vasyttamaan ala lempimusiikkiani metallia kuunnellessa, mina alan vain kuuntelemaan tarkasti sita musiikkia ja sitten ei nukuta yhtaan :D
 
Mutta yleensa, metallimusiikin kuuntelu auttaa lannistamaan aggressioita (v*tutuksen hetkella vaikka Rotten Soundin Exit soimaan kuulokkeista kovalla aanenvoimakkuudella, levyn loputtua sellainen lannistunut olo :D) ja paasemaan fiiliksiin ja muutenkin tuottaa hyvanolontunnetta.
 
Tosiaan, rauhallisempi musiikki yleensa arsyttaa jos se ei ole minun mielestani missaan mielessa kiinnostavaa, esim. pop- ja kantriballadit, nuo molemmat yleensakin jne.
 
Mutta esim Opethin akustiset pimputtelut ovat hunajaa korville. Ai etta niita kylmien vareiden ja nautinnon maaraa kun kuuntelee vaikka Blackwater Parkin omassa huoneessa rauhassa vaikka nojatuolissa istuen silmat kiinni. Brr.

Kaverini nukahti kerran pystyyn peer güntin keikalle, eli näillä asioilla on yhteys!
 
nojoo asiaan, minä en kyllä pysty kuuntelemaan musiikkia nukahtaakseni. poikkeuksena tietenkin välillä on mukava mennä sängystä kuuntelemaan joku levy, ja nukahtaa sen jälkeen, mutta en mä sen levyn aikana ole kertaakaan nukahtanut.
 
paras unilääke on tv:stä tutut formulat, jalkapallo etc. urheilua kohtaan minulla ei ole minkäänlaisia tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisia, niiden katsominen on oikeastaan sama kuin tuijottaisi seinää. 5-10 minuuttia urheilua, ja meikäpoika on untenmailla.

tekopirteä musiikki saa minussa aikaan vitutuksen, sen sijaan vaikkapa Meshuggahin mättö saa minut hyvälle tuulelle. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Tulen aina hyvästä musiikista hyvälle tuulelle. Huonoa en kuuntele.

Huomasin jossain vaiheessa, että rauhallinen, keskitempoinen tai hidas musiikki, jonka pitäisi auttaa rauhoittumaan, saattaakin yllättäen nostaa aktiivisuustasoa ja nukkumisen voi unohtaa.
 
Juu, näinhän se kaikessa epäloogisuudessaan tuppaa olemaan. Oon joskus Yesin Close to the Edgeä nukkumaanmennessä kuunnellut, ja reatkio on kyllä aika jännä. Kyllä siinä tavallaan rauhoittuu, mutta nukahtanut en vahingossakaan. Oli pakko maata ihan hiljaa ja paikoillaan, ja kuunnella, ettei olis menny ohi.
 
Hei, nyt kun aloin miettimään niin pitäähän toi aika paikkansa, että metalliin olis helpompi nukahtaa. Kerran tai useammin oon maidenin Dance of Deathiin nukahtanu. Tää on aika jännä topikki.

Musta se on kyl aika loogista, että omasta mielestä hyvä musiikki saa rentoutumaan, ja omasta mielestä huono musiikki ei siinä onnistu. Jos tykkää rauhallisesta musiikista, niin se varmasti auttaa nukahtamaankin, mutta jos lempparimusaa on jonkinlainen mättö tai jumputus (ei saa pahastua, tykkään myös mätöstä ja jumputuksesta), niin ne on parasta rentoutuslääkettä. Rentoutuessahan olisi varmaan suotavaa että olotila olisi miellyttävä, enkä oikein omalla kohdallani voi kuvitella miellyttävää olotilaa delfiinien tuutulaulujen tai radionovan iltasoittolistan biisien panhuiluversioiden kuuntelemisesta...

Mie kuuntelin joskus nuorempana ( enää en tätä harrasta tosin.. ) korvalapuilla musaa nukkumaan käydessä. In Flamesin vanhempi tuotanto tuntui toimivan mainiosti silloin vrt. Jester Race & Whoracle. Kerran jos useamminkin tuli nukahdettua Episode 666:een Hoho!! =)

Tulen aina hyvästä musiikista hyvälle tuulelle. Huonoa en kuuntele.
 
haha, just näin.

Musta se on kyl aika loogista, että omasta mielestä hyvä musiikki saa rentoutumaan, ja omasta mielestä huono musiikki ei siinä onnistu. Jos tykkää rauhallisesta musiikista, niin se varmasti auttaa nukahtamaankin, mutta jos lempparimusaa on jonkinlainen mättö tai jumputus (ei saa pahastua, tykkään myös mätöstä ja jumputuksesta), niin ne on parasta rentoutuslääkettä. Rentoutuessahan olisi varmaan suotavaa että olotila olisi miellyttävä, enkä oikein omalla kohdallani voi kuvitella miellyttävää olotilaa delfiinien tuutulaulujen tai radionovan iltasoittolistan biisien panhuiluversioiden kuuntelemisesta...
 
Tohon pitää vaan sanoa se, että kyllä se mulla on edelleen niin päin että kuuntelen enemmän ns. rauhallista musiikkia. Korjataan: En kuuntele paljoakaan "mättöä ja jumputusta", paljon muuta kylläkin. Siinä se "epäloogisuus" piili...

Hauska topic. Itse aina herään kun levy loppuu. Tuntuu ihan sairaalta herätä hiljaisuuteen. Onneksi on repeat-nappula.

Jostain luin kerran, että lempimusiikki rauhoittaa kuuntelijaa oli se sitten metallia, klassista taikka räppiä...
 
Niinpä. Itse luin kerran muistaakseni teksti-tv:stä jostakin tutkimuksesta, jossa käsiteltiin sitä, miten autossa soiva musiikki vaikuttaa ihmisten ajamiseen. Tulos oli se, että nopea musiikki aiheuttaa huolimattomampaa ajamista ja ylinopeutta eli yleistä kiihtymistä joka heijastuu sitten ajosuoritukseen.
 
En tosin tiedä miten luotettava tuokin tutkimus oli tai edes mistä se oikeastaan on peräisin, mutta tulipa vain mieleen. Toisaalta voidaan sitten miettiä, että oliko tuo tutkimuksessa käytetty musiikki sitten jotenkin epämieluisaa koehenkilöille. Pitäisi tehdä testi ja pistää jotain iskelmää soimaan pariksi tunniksi ja katsoa onnistunko saamaan hirveän raivon päälle. :-) Hyvinkin mahdollista.

Tulos oli se, että nopea musiikki aiheuttaa huolimattomampaa ajamista ja ylinopeutta eli yleistä kiihtymistä joka heijastuu sitten ajosuoritukseen.
 
Hehe, voin kuvitella tilanteen, kun hankin auton ja lahden vahan ajelulle. Nilen Annihilation of the Wicked vaan soittimeen. Intron aikana sellaista rauhallista ja tarkkaavaista korottelya kaikkien taiteen saantojen mukaan, mutta kun Cast down the Heretic lajahtaa naamalle niin samalla sekunnilla kaasu iskeytyy pohjaan ja kahden sekunnin paasta ollaan joko metsassa, joessa tai rekan alla.

Hehe, voin kuvitella tilanteen, kun hankin auton ja lahden vahan ajelulle. Nilen Annihilation of the Wicked vaan soittimeen. Intron aikana sellaista rauhallista ja tarkkaavaista korottelya kaikkien taiteen saantojen mukaan, mutta kun Cast down the Heretic lajahtaa naamalle niin samalla sekunnilla kaasu iskeytyy pohjaan ja kahden sekunnin paasta ollaan joko metsassa, joessa tai rekan alla.
 
Aivan.. Etenkin ne Cast Down The Hereticin nopeat tilusweeppisoolot aiheuttavat totaalisen kaaoksen. Annihilation Of The Wicked on hyvä levy, mutta ei yllä mielestäni In Their Darkened Shrinesin tai Black Seeds of Vengeancen tasolle. Nyt aloin selittämään tosin aiheen vierestä jo.

Niinpä. Itse luin kerran muistaakseni teksti-tv:stä jostakin tutkimuksesta, jossa käsiteltiin sitä, miten autossa soiva musiikki vaikuttaa ihmisten ajamiseen. Tulos oli se, että nopea musiikki aiheuttaa huolimattomampaa ajamista ja ylinopeutta eli yleistä kiihtymistä joka heijastuu sitten ajosuoritukseen.
 
Kyllähän tuon huomaa itsestäkin.
 
Radiossa jostain syystä soitetaan kaikilta kanavilta pelkkää tuutulaulumusiikkia öisin, kun pitäisi pysytellä hereillä (siis hei, jos tarkotus on nukkua niin radion sammuttaa, eikö?), minkä huomaa helposti läpi yön ajaessaan - musiikki hidastaa niin että taakse syntyy jonoa. Kun sitten onnistuu löytämään yhden ripeämmän kappaleen, niin taas mennään maagisessa 10% haarukassa nopeusrajoituksen ympärillä, ja jono jää kauas taakse.
:-)
 
Vihoviimeisin kappale mulle liikenneruuhkassa on Lou Reedin ...olikohan sen nimi Follow the Leader... sellainen uptempo-staccato-biisi albumilta Rock'n'Roll Heart. "New York, New York, 42nd Street, hassle at Russell's..." no, se saa mut haluamaan ohittaa vaikka jalkakäytävän kautta, että pääsee niistä jarruvaloista.
:-)

Nuorempana mulla oli tapana ryyppyreissulta palattaessa pistää soimaan Anal Cuntin Unplugged 7" ja nukahtaa sen sulosäveliin.

Koitin kerran nukkua Zappan tuutulaulujen soidessa. **tuiks meni sekin sitten, niin!