Uutiset

Haluatko oman uutisesi etusivulle? Lue lisää asiasta!

10.05.2014 - Keikka-arvio: Nine Inch Nails (USA), Hartwall Areena 8.5.2014

Viimeisintä Nine Inch Nails -levyä Hesitation Marks (2013) kirjoittaessa Trent Reznor on kertonut pohtineensa kysymystä, millainen hän oli kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 1994, kun The Downward Spiral julkaistiin, ja millainen hän on nykyään. Levyjen välille muotoutuu suora yhteys myös kansitaiteen kautta: uusimman Hesitation Marks -levyn kansikuvan on niin ikään tehnyt brittiläinen Russell Mills, joka vastasi The Downward Spiralin kansitaiteesta. Myös nimiöiden fontit ovat samat ja ne on tietoisesti aseteltu samaan kohtaan kansissa.

Helsingin Hartwall Areenalla nähty keikka tuntui liittyvän tuohon bändille maagiseen vuoteen 1994, jolloin The Downward Spiral julkaistiin. Hartwall Areenalla kuulluista kappaleista leijonanosa oli nimittäin kyseiseltä levyltä: March of the Pigs, Piggy, Reptile, The Becoming, Closer ja Hurt. The Downward Spiralin julkaisuvuonna Nine Inch Nails esiintyi myös Woodstockissa, jossa bändi valoi itsensä mutaan ennen lavalle nousua. Kyseisellä Woodstockin keikalla soitti tuolloin myös kitaristi Robin Finck, joka on nyt liittynyt uudelleen bändin livekokoonpanoon. Kuinka paljon Nine Inch Nails sitten on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa?

Tuntuu kuin Trent Reznor olisi löytänyt nuoruuden lähteen pitämällä kunnostaan huolta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Uudelta Hesitation Marks -levyltä löytyy ehkä Nine Inch Nailsin tuotannon soundiltaan iloisin kappale, Everything. Siinä Reznor laulaa luultavasti henkilökohtaisemmin ja suoremmin kuin koskaan aiemmin käytyään läpi alkoholismin sekä huumeiden kirot, jotka niin monen muun lahjakkaan artistin kohdalla eivät ole päättyneet yhtä onnelliseen lopputulokseen.

"I survived everything. I have tried everything, everything, everything and anything... Finally, I am home. I believe, I am home, I am free..."

Viidenkymmenen ikävuoden rajapyykkiä lähestyvän Reznorin laulu kuulostaa livenä edelleen yhtä vahvalta kuin vuoden 1989 Pretty Hate Machine -debyyttialbumilla ja soitto on tiukkaa. Nykyisin visuaaliseen puoleen on tosin panostettu entistä enemmän. Reptilen alussa laservalot ampuivat musiikin tahdissa yleisön yli kuin ilmassa vilisevät luodit. Bändillä on takanaan paljon osaavaa henkilökuntaa.

Vaikka The Downward Spiral oli hyvin edustettuna, oli setti kuitenkin kokonaisuutena kattava läpileikkaus yhtyeen uran kappaleista ja ne esitettiin uskollisina alkuperäisille versioilleen lauluefektejä myöden. Bändin teho on edelleen primitiivisessä, vahvassa ja pelkistetyssä soundissa. Nine Inch Nails on siinäkin mielessä ainutlaatuinen bändi ettei sillä ole selvästi tunnistettavaa suurta hittiä - niitä on lukuisia. Niille, joille bändin tuotanto ei ole tuttu, tunnetuin kappale on luultavasti Johnny Cashin coveroima Hurt, jonka bändi esittikin viimeisenä numerona päättäen keikan valtavaan räjähdykseen.

Edellä mainitun Everything-kappaleen tekstissä Reznor toteaa myös:

"Wave goodbye, wish me well."

Tehkäämme näin, mutta toivottavasti näemme kuitenkin pian uudestaan!

Teksti: Juhani Paaso

www.nin.com
www.livenation.fi

Uusimmat uutisotsikot

» Uutisarkisto (yhteensä 2160 uutista)

Jaa uutinen » Jaa uutinen Facebookissa » Lisää Googlen kirjanmerkkeihin » Jaa uutinen MySpacessa » Lähetä Twitteriin