Uutiset

Tällä sivulla olevia vanhoja uutisia lukemalla voit katsoa Muusikoiden.netin historiaan. Uutiset ovat listattuna uusimmassa vanhimpaan. Viimeisimmät uutiset ovat nähtävissä myös etusivulle.

03.03.2013 - Keikka-arvio: Slash feat. Myles Kennedy and the Conspirators (USA), Michael Monroe - 19.2.2013 Hartwall Areena, Helsinki

  

Kuva: ©Juhani Paaso

Hartwall Areenan lavalla nähtiin kaksi elämänsä rockmusiikille omistanutta artistia – Slash lämmittäjänään pitkäaikainen ystävänsä Michael Monroe. Kun molemmat tähdet ovat urallaan siinä vaiheessa, että heiltä on julkaistu kattavat elämäkertakirjat ja molempien ikä lähenee yhteenlaskettuna sataa, voisi menon luulla jo hidastuneen. Hidastumisesta ei kuitenkaan näkynyt minkäänlaisia merkkejä. Molemmat keikat olivat tiukkaa ja ammattimaista soittoa alusta loppuun. Ilmassa oli ehkä aistittavissa myös eräänlaista elämänviisauden mukanaan tuomaa rentoutta.

Monroe aloitti tunnin pituisella setillään. Hän lienee tapetilla Suomessa tällä hetkellä enemmänkin Voice of Finland -tuomaroinnista ja hän spiikkasikin vitsaillen yleisölle heidän kuuluvan hänen tiimiinsä. Setin aloitti uusimman Sensory Overdrive -levynkin aloittava Trick Of The Wrist. Tuntiin mahtui myös tuotantoa Monroen Hanoi Rocks- ja Demolition 23 -kokoonpanoilta sekä covereita. Työn alla olevan uuden levyn biisejä bändi ei kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan yleisön edessä. Monroe oli hyvässä kunnossa ja tuttuun tyyliinsä liikkui energisesti pitkin lavaa käyden tervehtimässä myös eturivissä olleita fanejaan.

Puolen tunnin tauon jälkeen lavalle astui ajallaan Slash yhdessä Myles Kennedy and the Conspirators -bändin kanssa. Bändi tuntui heti kättelyssä toimivan eheämpänä livenä kuin Slashin hieman erityylisillä studiolevyillä. Materiaalista ei ollut pulaa. Kyse ei toki kuitenkaan ole kenestä tahansa vaan todellisesta rock-legendasta, jos sellaisiin haluaa uskoa. Tämä kitaristi veti yleisönsä mukaan silinterihattujen, naisten ja käärmeiden maailmaan ja esitti ikään kuin eräänlaisena nostalgisena aikamatkana kappaleita eri aikakausien kokoonpanoiltaan kuten Velvet Revolverilta sekä Slash's Snakepitiltä. Keikan kruunasi Michael Monroen kanssa esitetty Steppenwolf-laina Magic Carpet Ride, jonka he äänittivät vuonna 1993 The Coneheads-elokuvan soundtrackille.

Slashin soitto on tyylillään aina pitänyt kappaleet mielenkiintoisina tuoden niihin oman tunnistettavan soundin ja kädenjäljen. Myös Slashin soolot tuovat persoonallisuutta kappaleisiin, eivätkä tunnu itsetarkoituksellisilta. Keikalla tosin nähtiin pari pidempää soololle omistettua jamittelua, jotka katsojasta riippuen joko veivät hypnottisuudessaan mukanaan omiin maailmoihinsa tai saivat kärsimättömän odottamaan varsinaisen taustalla pyörivän kappaleen jatkumista. Tasapaino soolojen ja kappaleiden välillä oli kuitenkin hyvä. Kuten aina, Slashillä on tyylitajua.

Bändin keulakuva Myles Kennedy osoittautui toimivaksi laulajaksi. Kanadalainen basisti Todd Kerns lauloi myös parissa kappaleessa ehkä hieman punkimmalla soundilla. Tämä toi parituntiseen settiin vaihtelua. Laulajaa bändiinsä etsiessä ei liene sattumaa, että Slash on pyytänyt juuri Myles Kennedyä mukaan, sillä hän saa äänensä muistuttamaan varsin paljon Axl Rosea. Ainakin livenä puurokorvaiselle kuulijalle – kuten allekirjoittaneelle – homma toimi. Vaikute voisi ehkä kuulua Slashin levyilläkin, mikäli lauluraitoja olisi tietoisesti tuplattu reilusti enemmän kuten Rosella oli tapana tehdä monissa kappaleissa. Vaikka bändi ei tietenkään ole Guns N' Roses, kävi keikan aikana mielessä, millainen sisäisiin ristiriitoihin hajonnut bändi voisi nykyään olla: tiukka ja toimiva kokoonpano, joka onnistuu luomaan yleisöä viihdyttävän rockshow´n. Koska Slashin yleisölle loppupeleissä sydäntä lähinnä on juuri Guns N' Roses, osasi Slash halutessaan nostattaa tunnelman kattoon vetämällä yhden kaikkien aikojen suurimman rockbändin biisejä. Niitä saatiinkin kuulla yllättävän monta, viisi kappaletta.

On kunnioitettavaa millaisella elämänilolla nämä miehet vielä tekevät musiikkiaan. Heitä molempia tuntuu yhdistävän ja vahvistavan rakkaus musiikkiin sekä sen esittämiseen.

Jotkin asiat tuntuvat suorastaan ikuisilta. Slash on yksi niistä.

Teksti: Juhani Paaso