Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Helppo olla Tolkin kanssa samaa mieltä näiden suoratoistoalustojen täysin naurettavista korvauksista artisteille. Mutta tässäkin tapauksessa on pakko katsoa sen verran menneeseen ja peilata asiaa historiaan, miten tähän on päädytty.
 
Muistan kun 90-luvulla olimme kavereiden kanssa innoissaan MP3-formaatista ja omien CD-levyjen polttamisesta. Siirtyminen "tape trading" touhuista MP3-swappaajaksi kävi sujuvasti, vaikka ensimmäiset polttavat asemat olivatkin hitaita ja kalliita. Kyllä se vanhat C-kasetit voitti. Internetin myötä homma helpottui entisestään, kun enää ei tarvinut lähettää perinteistä postia toiselle puolelle maailmaa vaan digitaalisen tiedoston pystyi siirtämään vaivatta esim. FTP-palvelimelle.
 
Mutta mitä teki musabisnes uuden teknologian edessä? Hehän naureskelivat MP3-formaatille. Levy-yhtiöiden mogulit ja bämät hohottelivat partaansa tai käsiveskaansa, totesivat MP3-tiedostojen olevan kasa paskaa uskoen ettei siitä tule koskaan mitään.
 
Sitten tuli DC++ ja Napster. eDonkey ja Kazaa. Lopulta erilaiset Torrent-sivustot. Jossain vaiheessa yksittäiset artistit ja bändit sotivat tarjontaa vastaan (esim. Metallica vs. Napster), mutta kysyntä jäi. Ja kysynnän tilalle löytyi aina toinen jakelualusta. Samalla tiedonsiirto kehittyi. MP3-tiedostojen laatu parani ja se sai rinnalleen "kilpailevia" tiedostomuotoja. Internet kasvoi. Yhteysnopeudet kasvoivat. Musabisnes oli taustalla tekemättä yhtään mitään.
 
Lopulta syntyi striimauspalvelut kuten YouTube ja Spotify. Nekin molemmat täysin muiden tahojen kuin musabisneksen toteuttamana. Musabisnes, isot lafkat, miljoonissa piehtaroivat pamput, katsoivat itse kuinka kuluttajien kysyntään vastasivat kaikki muut tahot, paitsi musabisnes ja nämä miljardöörit itse. Spotify tuli ja koobrasi käteiskassan itselleen. Musabisneksellä oli pari vuosikymmentä aikaa reagoida, tehdä ja toteuttaa, vastata ihmisten kysyntään.
 
On siis tavallaan kurjaa, että artistit ovat jääneet tämän "paskan" keskiöön ja kärsijäksi. Levy-yhtiöt pettivät heidät ja nyt korvaavat palvelut pettävät heitä. Artistilta on riistetty aina, ja riistetään jatkossakin. Artisti on musabisneksen tuote, jota myydään myyjän, ei tuotteen ehdoilla. Onneksi tarjolla on vaihtoehtojakin, kuten esim. BandCamp, jossa artistille tilitetään hieman enemmän ja sitä kautta voi ostaa artistin / bändin musiikkia. Internet on myös mahdollistanut sen, ettei bändi enää välttämättä tarvitse monikansallista levy-yhtiötä tai jakelijaa vaan bändi voi hoitaa kaiken tämän itse. Esim. striimaamalla ja myymällä musiikkinsa verkkosivuillaan. Tällainen indie-meininki onkin yleistynyt, mutta samalla se on myös pirstaloinut musabisneksen. Enää ei ole 3-4 isoa levy-yhtiötä puskemassa markkinoille ja kuluttajille musiikkia vaan kuluttajien pitää nähdä melko paljon vaivaa löytääkseen ne herkut. Yhä useampi artisti ja bändi taistelee siis näkyvyydestä ja kuuluvuudesta, ja se on ihan oikea haaste jopa nimekkäille tahoille. Saturaatiopiste artistien ja bändien lukumäärässä on ylitetty jo aikaa sitten. Musiikkia tuotetaan ja soitetaan nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tähdenlennot ovat paljon lyhyempiä kuin ennen. Tämän päivän stara on huomenna jo obsolete. Enää ei julkaista albumikokonaisuuksia vaan biisejä. Niistä nautitaan vain se herkullisin kertsi tai hookki TikTokin välityksellä lyhyessä videoklipissä. Musiikin valtavirrasta on tullut entistä enemmän kertakäyttökamaa. Siihen kaikki perinteisen musabisneksen tarjoamat mediat ja toteutustavat ovat aikansa eläneitä ja sopimattomia.
 
Sori ränttäyksestä ja turhasta jossittelusta... mutta asiat olisivat voineet mennä artistien osalta paremmin jos musabisnes olisi heti alusta pitäen ollut aktiivinen uusien tiedostomuotojen, uuden kysynnän ja uuden teknologian kanssa. Ala on herkkä ja jatkuvassa muutoksessa. Siinä on pakko pysyä mukana. Itseasiassa siinä olisi pakko olla ihan etulinjassa, vieläpä jonkin sortin etukenossa. Jopa vähän riskilläkin.
 
Summa summarum. Timo Tolkki on oikeassa. Spotifysta ja muutamista muista alustoista on kasvanut hirviöitä. Mutta niiden on annettu kasvaa hirviöiksi ja nyt niitä on käytännössä mahdoton kaataa. Spotify ei kaadu sillä, että Tolkki poistaa sieltä musiikkinsa. Mutta Tolkin esimerkki voisi toimia, jos se synnyttäisi valtavan poistumisaallon. Mitäpä jos Taylor Swift poistaisi musiikkinsa? Ja muutama muu top 100 artisti? Olisiko sillä vaikutusta? Joko pitää elää lohikäärmeen kanssa tai sitten tuhota se oikeasti. Mutta pelkkä kepeillä ja pikkukivillä heittely ei riitä. Se ei muuta mitään.