Kitarat: soittaminen ›

Vladi: Kiitos, veit viimeiset itsetuntoni rippeet.
 

 
On siinä sen verran ongelmaa, että jos on tottunut soittamaan melkein koko ajan peukalo otelaudan puolella, niin siinä vaiheessa kun pitäis soittaa esim. noita 3-5-7 juttuja paksulta e-kieleltä niin käsi joutuu tekemään tarpeettoman paljon liikettä onnistuakseen. Siksi joku välimalli näistä kahdesta tyylistä lienee paras mulle
 

 
Oletan että vastasit sarkasmiin sarkasmilla. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että kyllähän kaikki sitä harrastaa, että ottaa niiltä idoleiltaan ideoita, lickejä, juoksutuksia ym. joita sitten liittää omaan soittoonsa. Siitähän se oma tyyli muodostuu, toisilta pöllityiltä ideoilta johon sitten lisätään ne omat jutut, oma tatsi, soundi jne.
 
Miksi et tee kuten me muutkin eli etsit toisen tavan soittaa ne liksit semmoisen joka on sinulle ominainen ja luonteva. Ennen vanhaan kun biisit opeteltiin levyltä kuuntelemalla, niin ei ollut mitään ongelmaa kun aina etsittiin se oma tapa soittaa se juttu ja käytiin tiukkaa vääntöä kavereiden kassa siitä, että mitenkähän se supersankari sen soittaa. Silloin tosin jäi ne kaikkein vaikeimmat jutut opettelematta (ei korva yltänyt ihan kaikkeen).

Omille näpeille löytyy kyllä varmasti aina linjasoittoon sopivat sormitukset. Mun mielestä huolehditte ihan turhaan kvartin hypyistä samalla kielellä matalissa asemissa soitettaessa.
 
Sointujen soittamisessa tulee kaikille rajat vastaan jossain kohtaa. Varsinkin nimettömän ja keskisormen väli on tunnetusti melko ahdas; sormet kyllä erkanee hyvin toisistaan mutta niitä koukististaessa sormenpäät lähenevät toisiaan. Tässä seuraa pieni vinkki esimerkin kautta:
 
F Maj7b5
 
x
5
4
7
8
x
 
Mulle tää on mahdoton soitaa hyvällä kvalitettilla, jos peukalo on kaulan takana (klassisen vasemman käden asento). Ja tuntuu ikävältä näpeissä. Mutta kun nostan peukalon ylös otelaudan päälle, niin homma toimii: muut sormet kääntyvät hieman vinoon kielten suuntaisesti jolloin keskaria koukistamalla ja pitämällä nimetöntä hieman ojennetumpana syntyy niiden välille sopivasti kieltensuuntaista etäisyyttä.
 
Tämän tyyppisestä käden ja sormien asennosta on ollut mulle paljon hyötyä. Mm. voi hyödyntää peukaloa bassoäänissä, puristusvoimaa otteisiin tulee luonnostaan enemmän ja muutenkin tuntuu ergonomisemmalta.
 
Toki klassinen vasemman käden asento on joissain muissa otteissa se luontevampi vaihtoehto.
 
Verratkaa otelauta- ja plektrakäden sormia. Kummat on pidemmät? Kumman käden sormien levittäjälihakset toimii tehokkammin? Ahkeralla harjoittelulla saa aikaan ihmeitä.

kimurantti1: Ja siinä vaiheessa kun tuntuu että homma on hajoamassa, niin se palaa jotenkin tyylikkäästi takaisin timeen.
 
EVHn sooloja kun hidastaa jollain, kuulostaa ne ihan hirveälle räpellykselle joka ei mene yhtään missään taimissa ja nuottivalinnatkin on mitä sattuu, mutta kun taas palauttaa normitempon kuulostaa soittaja yhdelle maailman parhaista rokk-kitaristeista. En voi lakata ihmettelemästä tota!

WhipperSnapper: EVHn sooloja kun hidastaa jollain, kuulostaa ne ihan hirveälle räpellykselle joka ei mene yhtään missään taimissa ja nuottivalinnatkin on mitä sattuu, mutta kun taas palauttaa normitempon kuulostaa soittaja yhdelle maailman parhaista rokk-kitaristeista. En voi lakata ihmettelemästä tota!
 
EVH:n soitosta huokuu hyvä ja kokonaisvaltaisen tyylikäs rock-kitarismi ja ylipäätään rockin ja bluesin perinteen tuntemus: täydellinen vastakohta - noin esimerkkinä - viivottimen, harpin, helmitaulun, ja ennen kaikkea funktiolaskimen kanssa soitannollisen ilmaisunsa huippuunsa hioneen Petruccin soitolle.
 
Emmää sitä sano, etteikö kumpikin ole uskomattoman hyviä siinä, mitä he tekevät. Toisen soitossa on vaan jotain miljoona kertaa enemmän meininkiä.

Jucciz: EVH:n soitosta huokuu hyvä ja kokonaisvaltaisen tyylikäs rock-kitarismi ja ylipäätään rockin ja bluesin perinteen tuntemus
 
Tää on hauska video. Dweezil Zappa tarinoi Van Halenista ja vetäsee Eruptionin lopuksi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=jiVV3sb36aY

WhipperSnapper: Tää on hauska video. Dweezil Zappa tarinoi Van Halenista ja vetäsee Eruptionin lopuksi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=jiVV3sb36aY
 
Yks parhaimpia versioita aiheesta - ja oon kuullu aika monta. Kova veto.

Jucciz: EVH:n soitosta huokuu hyvä ja kokonaisvaltaisen tyylikäs rock-kitarismi ja ylipäätään rockin ja bluesin perinteen tuntemus: täydellinen vastakohta - noin esimerkkinä - viivottimen, harpin, helmitaulun, ja ennen kaikkea funktiolaskimen kanssa soitannollisen ilmaisunsa huippuunsa hioneen Petruccin soitolle.
 
Emmää sitä sano, etteikö kumpikin ole uskomattoman hyviä siinä, mitä he tekevät. Toisen soitossa on vaan jotain miljoona kertaa enemmän meininkiä.
 
Miksi aina Petrucci on se, ketä käytät malliesimerkkinä sinulle epämiellyttävästi soittajasta? Mun mielestä Petruccin kategorisoiminen pelkäksi tekniikkaprogehirmuksi on aika voimakasta yksinkertaistamista. Miehellä on paljon tyylikkäitä sooloja DT:n historian aikana, samoin monet Petrucci-riffit on saaneet nuoren Vladin innostumaan kitaransoitosta koko ajan lisää.
 
Van Halen ja Petrucci on kyllä muutenkin aika vaikeita verrattavia, toinen on rock-historian yksi suurista pioneereistä ja toinen maailman suurimpiin kuuluvan progebändin kitaristi.

Jucciz: Yks parhaimpia versioita aiheesta - ja oon kuullu aika monta. Kova veto.
 
No helppoohan se on jos Eddie on henkilökohtaisesti opettanut. :)

Vladi: Miksi aina Petrucci on se, ketä käytät malliesimerkkinä sinulle epämiellyttävästi soittajasta? Mun mielestä Petruccin kategorisoiminen pelkäksi tekniikkaprogehirmuksi on aika voimakasta yksinkertaistamista. Miehellä on paljon tyylikkäitä sooloja DT:n historian aikana, samoin monet Petrucci-riffit on saaneet nuoren Vladin innostumaan kitaransoitosta koko ajan lisää.
 
Van Halen ja Petrucci on kyllä muutenkin aika vaikeita verrattavia, toinen on rock-historian yksi suurista pioneereistä ja toinen maailman suurimpiin kuuluvan progebändin kitaristi.
 
Nehän on molemmat tosi hyviä siinä mitä ne tekee. Ei Petrucci mun korvissa suoranainen katastrofi oo, epämusikaalisempiakin soittajia löytyy.
 
Verratahan aina voi, etenkin kun molemmat laskettaneen kitaransoittajiksi. Lines in The Sand:in soolo on tyylikäs, muuten.

Vladi: Mun mielestä Petruccin kategorisoiminen pelkäksi tekniikkaprogehirmuksi on aika voimakasta yksinkertaistamista.
 
Ei vaan se on voimakasta monimutkaistamista ja liioittelua. Ota se proge pois sieltä.
 
toinen maailman suurimpiin kuuluvan progebändin kitaristi.
 
Ei oo.

Joo, DT ei kyllä edelleenkään oo progea, mut tää keskustelu on käyty vähän turhan monta kertaa aiemminkin.

Jucciz: Nehän on molemmat tosi hyviä siinä mitä ne tekee. Ei Petrucci mun korvissa suoranainen katastrofi oo, epämusikaalisempiakin soittajia löytyy.
 
Images & Words on mun mielestä erittäin hieno levy. Jostain syystä en ole juuri muihin DTn levyihin päässyt sisälle ja nykyiset liveklipsut Trutsin soitosta on aika kaukana siitä mitä sanoisin hyväksi soitoksi. Kannattaisi kuitenkin ajan kanssa tutustua mainitsemaani levyyn Jucciz, jos et ole jo näin tehnyt. Siinä on kyllä hianoa ja monipuolista kitaransoittoa. Soinnutukset on paikoittain aika dzääsh ja kitaran voicingit ihan hienonkuuloisia ja osittain omaperäisiäkin. Mukana on funk-henkistä komppausta, rokkiin nojautuvaa sooloa ja ihan oikeata äänenkuljetustakin :) Puritaanit on oikeassa - mikään noista ei ole autenttista eikä varmasti paljoakaan jos ollenkaan improvisoitua, mutta entäs sitten? Musatyylejä on monia enkä kyllä keksi miten sille levylle vois noita hommia paremmin vetää ja jos oikeasti tietäisin niin tuskin täältä Suomesta huutelisin miten hirvee jätkä se Petrucci on nykyään soittaa :D

Kyllä I&W on tuttu, kaikki levyt FII:hin asti on. I&W:tä vaan ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan rumpusoundien takia. Toisaalta: DT:n tapauksessa ainakin neljällä ekalla levyllä kaikilla on aivan hirveät rumpusoundit, mutta joka levyllä ERI tavalla hirveät. Melkoista lottoamista on ollut paitsi tahtilajien, myös rumpusoundien ruuvaus näemmä. Virallinen valvoja taisi nukahtaa kesken arvonnan.
 
Äskeiseen: kuten sisälukutaitoisimmat huomasivatkin ehkä, oli vaan tarkoitus nostaa esiin kaksi hyvin erityylistä soittajaa ottamatta huomiota heidän (muutenkin hankalasti mitattavissa olevaan) keskinäiseen paremmuuteen. EVH on selvästikin enemmän "vedellyt vaan rokkimeiningillä" kun taas Petrucci on varmasti funtsinut enemmän. Kumpikaan lähestymistapa ei sinänsä ole enemmän oikea kuin toinen.

Jucciz: Kyllä I&W on tuttu, kaikki levyt FII:hin asti on. I&W:tä vaan ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan rumpusoundien takia. Toisaalta: DT:n tapauksessa ainakin neljällä ekalla levyllä kaikilla on aivan hirveät rumpusoundit, mutta joka levyllä ERI tavalla hirveät. Melkoista lottoamista on ollut paitsi tahtilajien, myös rumpusoundien ruuvaus näemmä. Virallinen valvoja taisi nukahtaa kesken arvonnan.
 
Kieltämättä se snare-saundi ei tee levyä yhtään helpommin lähestyttäväksi, mutta itse siihen on jotenkin puutunut eikä se haittaa paljoakaan :) Oikeastaan tuntuu jopa hellyyttävältä. I&W:n parista biisistä on tehty muuten uudestaanmiksaus joka on Spotifyssäkin. En tiedä onko se mitenkään parempi tosin.

WhipperSnapper: ...ja nykyiset liveklipsut Trutsin soitosta on aika kaukana siitä mitä sanoisin hyväksi soitoksi.
 
Ja sun mielestä nykyään VH:n soitto on sitä mitä se oli 20 vuotta sitten?

Ambitus: Ja sun mielestä nykyään VH:n soitto on sitä mitä se oli 20 vuotta sitten?
 
Van Halenhan on kuitenkin rehellisesti dokannut elämänsä kuralle. Mitäs Petrucci on tehnyt? Bodannut soittotaitonsa pois... ;D
 
Hyvinhän Strutsi vetelee ja mukavan oloinen tyyppi. Jokseenkin jäykähköltä vaikuttaa.

WhipperSnapper: Emmä nyt sitä oikein tässä takaa ajanut. Vaan tarkoitin, että Strucciz I&W-levyllä oli mun mielestä maukkaimmillaan ja muut levyt tai livevedot ei ole olleet niin mieleen. Halusin vaan kysäistä että onhan Jucciz tsekannu myös nuo suuruuden päivien jutut ennen makutuomiotaan. Oli tsekannu. Saa siis rauhassa haukkua.
 
En ota kantaa asioihin, joihin en ole tutustunut - en netissä enkä sen ulkopuolella. Dream Theaterilla, kuten varmasti jokaisella isolla bändillä, on musiikilliset hetkensä. Yritän avoimin korvin löytää jokaisesta kuulemastani artistista jotain hyvää, mutta joissain tapauksissa kiisseli jää niin laihaksi, että se on yksinkertaisesti pakko jättää syömättä. En silti missään nimessä kiellä ateriointia muilta.

OT: http://www.youtube.com/watch?v=-5VwPfyEq3w
ysäri DT:tä parhaimmillaan =)