| Aihe: Pitkään soivat rummut ja niiden viritys | 1 |
|---|
|
Olisi työn alle tulossa projekti, johon halutaan rummuista melko pitkään soivat.
Miten raati on ratkaissut tällaisessa tapauksessa virityksen?
Taustalla kummittelee huoli aiheesta "väärät äänet" tomifilleissä ja bassari/basso epävireisyys. |
|
Mä en ole viritysekspertti, mutta korkeammallehan ne on silloin viritelty ja ohuilla kalvoilla. Yksikerroskalvoja käyttöön sekä dempit pois. Jos haluaa lisää kontrollia rummun soinnin pituuteen, niin laita triggerit äänittymään linjatulojen kautta jokaiselle pannulle. Niistä tulee erinomaista ohjaussignaalia esim. gaten sidechainia varten. Kevyesti asettelemalla ei demppaa edes liikaa rumpuja.
Listen motherfucker you're about to pay your dues! |
|
Suosittelen Googlettamaan "Drum Tuning Bible", ja tsekkaamaan opuksen läpi huolella. Sieltä löytää monta hyvää ohjetta ja vinkkiä.
Aika tärkeään osaan tuollaisessa nousee biisin sovitus ja tuotanto (soinnille pitää olla tilaa), rummut (mitä paremmat sen paremmat), kalvojen kunto (vanhat ei vaan tahdo soida kunnolla) sekä soittajan dynamiikka (dynamiikan muokkaaminen jälkeenpäin muokkaa myös soinnin pituutta). Voisin kuvitella, että joissain tapauksessa rumpujen ripustuksella on merkitystä soinnin pituuteen ja runkoreittiä kulkevien häiriöiden minimoimisessa.
Rumpujen keskinäiset vireet pitää myös saada aika hyvin kohdilleen, ettei yhden tomin lyöminen saa kaikkia muita soimaan mukana. |
 progemm
24.05.2011 17:19:48 (muokattu 24.05.2011 17:21:27) | |
|
Tässäpä yhden rumpalin viritysrutiinia:
Eli oletetaan että sulla on uudet kalvot rummussa.
No, yleinen käsite että uudet kalvot pitää kiristää niin kireelle että raksuu ja poksuu on henk. koht mielestä iso erhe.
Se riittää että pistät kalvot tasapuolisesti kiinni ja nostat virettä niin että kalvot resonoi.
Sen erottaa kyllä kun kalvo alkaa oikeasti soimaan.
Kun se soi niin soitat rumpua 5-10 min. Tällöin ylä- sekä alakalvon kalvon vire laskee.
Nostat hieman ja paukutat taas about 5 min.
Kun kalvot on tasapuolisesti "istutettu" näin rumpuun niin alkaa viritys:
Kalvot resonoi ja rumpu soi? OK
Tästä lähdetään liikkeelle. Itse aloitan alakalvosta:
Käy jokainen virityspesä läpi ja laske virettä, aina niin kauan että olet siinä pisteessä kun kuulet että kalvo lakkaa resonoimasta.
Nosta ja laske kalvon kireyttä tässä pisteessä edestakaisin.
Kun kuulet sen kohdan jolloin kalvo juuri alkaa soimaan niin se on alin mahdollinen vire.
Tämän teet jokaiselle lugille.
Kun koko alakalvo on alimmassa vireessä, on sitä helppo nostaa sävel kerrallaan ylöspäin.
Yläkalvolle täysin sama juttu.
Tämän jälkeen kun molemmat kalvot on samassa vireessä niin kannattaa käydä läpi lugit myös niin että kuuntelet tasaisuuksia. Eli jos yksi lugi on paljon korkeammalla kuin muut niin laske sitä.
(Tähän juttuun pieni vinkki: Jos yksi lugi tosiaan on korkeammalla tai matalammalla kuin muut ja yrität pyörittää sitä edes takaisin eikä mitään tapahdu niin tee seuraava: Viritä kyseisen pesän vastapuolta.
Aivan varmasti rupeaa tapahtumaan. Eli hiljalleen lyöt kapulalla "epävireistä" puolta ja virität vasta puolelta.)
Eli kopioit samat rutiinit molemmille puolille rumpua niin kalvot resonoi rummun kanssa parhaiten.
Tämä lisää tomien sointia todella paljon. Niin paljon että omaan korvaan kuulostavat täydelliset tomisoundit ei kuulosta miksaajan/nauhoittajan mielestä ollenkaan hyvältä.
Huhhuh, tulihan pitkästi. Toivottavasti saat jotain irti.
carpe diem!
Chester you are not singing your drumfills! |
|
progemm: No, yleinen käsite että uudet kalvot pitää kiristää niin kireelle että raksuu ja poksuu on henk. koht mielestä iso erhe.
Munsta tuohon muuten vaikuttaa kalvomerkki; Evansit toimivat "heittämällä", mutta Remot laskevat äkkiä vireensä ilman esikiristystä.
"Sorry mate - if you think a Line 6 anything is going to give you an actual guitar sound you are part of the problem and have very little to do with the solution." -CN Fletcher |
|
Danko: Munsta tuohon muuten vaikuttaa kalvomerkki; Evansit toimivat "heittämällä", mutta Remot laskevat äkkiä vireensä ilman esikiristystä.
Toisaalta Evansin soundi on hyvin muovinen ja prosessoidun kuuloinen verrattuna Remoon. Itse suosin äänityshommissa aina Remoa. Livenä kumpikin menee, mutta silloinkin mieluummin Remo. |
|
Kiitos viritysohjeista, sitten seuraava ongelma.
Hyvin viritetty rumpu soi jollain taajuudella eli sillä on joku sävelkorkeus, eikö?
Mitenkäs nuo rumupjen soivat "äänet" istuvat kappaleessa olevaan sointukokonaisuuteen, vai onko tuolla merkitystä ja jos on, niin minkä verran.
Geitatuissa rokkirummuissa ei ongelmaa liene, mutta kun rumpu soi selvästi esim. puoli tahtia niin mitenkäs sitten vireen kanssa, rumpu viritetään biisissä olevan soinnun mukaan???
Tällaista filosofista pohdintaa tälläkertaa. |
|
Äärimmilleen viety esimerkki tosta vireen käyttämisestä voisi olla vaikkapa Terry Bozzio. En tiedä mitä touhuilee nykyään, tai touhuileeko yhtään mitään, mutta jossain vaiheessa tomeja oli vähän joka sävelelle omansa. Biisistä riippui sitten mitä herra käytti, eli kai sillä sävelkorkeudella on ainakin joillekin merkitystä. Riippunee paljolti rumpujen roolista biisissä ja miksauksessa.
Listen motherfucker you're about to pay your dues! |
|
Kannattaa ensin perustella itselle, että miksi.
Sitten kannattaa etsiä hyviä esimerkkejä (mikäli ei ole keksimässä jotain ihan mullistavaa... yleensä se ruuti on jo keksitty) ja analysoida miten ja miksi niissä asiat on tehty, niinkuin on. Sitten sen pohjalta soveltamaan omiin juttuihin.
Dont Clone The Beat. Own The Beat. |
 Triskal
25.05.2011 09:09:13 (muokattu 25.05.2011 09:13:27) | |
|
Minulle ei ole ikinä ollut ongelma se, että tomit olisivat jotekin eri vireessä musiikin kanssa. Ehkä se on vain ajatusmalli, mutta äänitän silti aina soivia tomeja, enkä ole koskaan ajatellut tai nähnyt tarvetta ajatella tomien virettä musiikkiin nähden. Ehkä jazzissa on eri pelisäännöt.
Mutta virityksestä vielä: sustain on pisimmillään silloin kun a) ylä- ja alakalvot ovat keskenään täsmälleen samassa vireessä JA b) kalvot ovat rummun rungon sointiin vaikuttavien muuttujien kannalta optimaalisessa vireessä. Itse viritän nykyään ehkä rock-vireeksi korkeahkoon vireeseen (jytisee enemmän, vaikkei ihan heti uskoisi) ja alakalvon aika reippaastikin kireämmälle kuin yläkalvon. Molemmat seikat ehkäisevät baoum-efektiä, eli "sävelen" laskua loppua kohden.
Your love came down / and it turned me around / Your love came down / and it saved me - kalamies#33 >-)))> |
 Niq
25.05.2011 09:46:46 (muokattu 25.05.2011 09:47:26) | |
|
Pitkään soivien rumpujen kanssa ei pidä unohtaa tilaa, missä rumpuja soitetaan. Tila (ja sen mikitys) on melko tärkeää kun yritetään saada bonzomaisia pitkään soivia rumpuja narulle. Jos nyt siis haetaan tällaista vanhan koulun pitkään soivaa rumpusoundia. Mieluiten vielä ambienssia jostain rappukäytävästä tms. niin tulee kunnon pöhinää. Ja ei mitään liian hifirumpuja (ne soi taas liian pitkään ja sotkee), pitää olla semmoset missä on vintage-tyylin pyöreähköt tai edes loivat reunaviisteet, eikä modernit terävät, se on oikeastaan aika ratkaiseva tekijä rumpusetin osalta. |
|
Velli: Toisaalta Evansin soundi on hyvin muovinen ja prosessoidun kuuloinen verrattuna Remoon. Itse suosin äänityshommissa aina Remoa. Livenä kumpikin menee, mutta silloinkin mieluummin Remo.
Jepp. Evans toimii ookoosti tomeissa ja basarissa, mutta virveliin en oo löytänyt vielä hyvää kalvoa Evansilta, vaikka montaa olen kokeillut. Pitääkin käydä taas Remoa hakemassa uusimpaan hankintaan ;) |
|
Erittäin hyviä pointteja kaikilta. Molemmat puolet samaan vireeseen on hyvä lähtökohta. Tällöin pitää vain muistaa dempata aina se kalvo, jota ei viritetä.
Rummun kunto ja materiaali vaikuttavat paljon sointiin. Valurautavanteet pidentävät sointia ja puuvanteet demppaavat sointia eniten. Ripustuksella on hyvin paljon merkitystä. Lattiatomin kohdalla matto vaikuttaa yllättävän paljon sointtiin. Parhaan soinnin saat lattiatomista, kun a) valitset jaloiksi jalat, joissa on kaksi kulmaa, ei siis suoria, ja b) laitat kumitassujen alle mahdollisimman pehmeää ainetta. Jonkin rajan jälkeen soitettavuus tietenkin kärsii. Pikkutomi pitäisi myös ripustaa mahdollisimman kelluvaksi. Jos virveliteline on ainoa vaihtooehto, kannattaa laittaa ripustuksen ja vanten väliin jotain pehmeää. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
