Media ja viihde ›

Pitkä lista tulossa, ei pysty mahduttamaan viiteen parhaaseen kirveelläkään. Tietyn firman pelit näyttävät nousevan korkealle listalla, ja myönnänkin että mulla on aika vahvat Bioware-fanilasit päällä jatkuvasti.
 
Mass Effect 2
Kuvittelin että ykkösosaa paremmaksi ei voi laittaa, mutta olin väärässä. Vaikka ensin itkin muiden joukossa pelin tyhmentämistä, on tunnelma, tarina ja pelattavuus edelleen tallella ja virtaviivaistukset toimivat hyvin. Yhdessä ykkösen kanssa ehkä parasta Juuri Nyt.
 
Mass Effect 1
Tämä peli tuli mulle aikanaan aivan puskista. Kaveri suositteli, ja bongasin alelaarista kympillä. Paras 10 euron sijoitus ikinä. Keskustelujärjestelmä on ehkä paras mitä on vastaan tullut, toiminta ja hahmonkehitys ovat timangia, juoni ja tunnelma ovat käsittämättömän mahtavia, ja pelin maailma on hyvin rakennettu. Pelin loppu sai aikaan lähinnä kylmiä väreitä ja leuan loksahtelua, ja se on peliltä aika hyvin se.
 
Baldur's Gate- saaga
Kokonaisuutena ehkä paras pelisarja ikinä. Ykkönen oli tullessaan aikamoinen paukku, lisäosan ollessa vähän huonompi. Kakkonen on mestariteos, josta ei pahemmin ole pahaa sanottavaa millään osa-alueella. Loistava juoni, pelattavuus, hahmot, maailma, dialogi, tunnelma. Throne of Bhaal meni ehkä eeppisyydessään vähän överiksi, mutta oli arvoinen päätös koko sarjalle.
 
Dragon Age: Origins
Kun Baldurit kuuluvat oman listan kärkeen, niin tätä tuli odotettua kuin kuuta nousevaa. Ja mikäs siinä, DA:O on aivan törkeän hyvä peli. Toimii jokaisella osa-alueella, ja pelitunteja tähän on tullut upotettua jo kolmatta sataa, ja vieläkin jaksaa vääntää.
 
UFO: Enemy Unknown
Jo pelkkä taktinen taistelu olisi ollut kuningaspeli yksinään, mutta kun siihen lisäsi tukikohtien rakentelun, teknologian kehittämisen ja muut kilkkeet, oli kokonaisuus täydellisyyttä hipova. Pelaan tätä edelleen säännöllisesti muutaman vuoden sykleissä, brutaalilla "ei ylimääräisiä tallennuksia, ei armoa"- menetelmällä ja hauskaa piisaa. Jatko-osa oli ihan hyvä, mutta ei pärjää ykköselle millään osa-alueella.
 
Dungeon Master
Olin lukenut muinaisista Pelit-vuosikirjoista jostain legendaarisesta roolipelistä nimeltä Dungeon Master, joka oli tehty vaan Amigalle ja ST:lle. Esimerkiksi NNirvi hekutti sitä parhaana roolipelinä ikinä koskaan. Kun kotona oli PC, ei auttanut kuin unelmoida, kunnes jouluna 92 kolahti sitten lahjapaketista PC-versio. Kuukauden taisin pelata tuota putkeen, ja olin täysin myyty. Peli oli (ja on edelleen) haastava mutta reilu, hyvin tehty, tunnelmaa on kahmalokaupalla ja kenttäsuunnittelu oli timangia. Eye of the Beholderit (1&2) pääsi lähelle, mutta ei lopulta edes rinnalle. Upea peli, joka tuli taas pelattua läpi vähän aikaa sitten, kun piti Chaos Strikes Back ottaa projektiksi ensimmäistä kertaa, ja tottakai ykkösosasta importatuilla hahmoilla.
 
Wing Commander II
Faija kiikutti tämän mulle briteistä vuonna 92, oli ostanut summassa vaan jonkun pelin tuliaisiksi. No, nappiinhan se meni, kun oli 14(!) korpun (720Kb) asennusrumba saatu kunnialla läpi, olin kiinni ruudussa kuin liimattu seuraavat 3-4 vuotta. Ehkä yksi parhaita pelejä ikinä, audiovisuaalisesti aikanaan käsittämättömän upea, pelattavuus täysi kymppi, juoni tempasi mukaansa ja ylisanat loppuvat kesken. Pakkohan tuohon oli lisälevyt ja speech pack saada, vaikka silloinen 40 _mega_tavun kiintolevyllä varustettu 386SX huusikin hoosiannaa. Sinne mahtui DOS ja Wing Commander 2 lisäreineen, ei muuta. :)
 
Star Control 2
Jo pelkkä SuperMelee kavereiden kanssa oli älyttömän siistiä, mutta itse peli vasta veikin mukanaan. Todella laaja universumi tutkittavana, paljon eri rotuja, mahtavaa huumoria ja loistava juoni. Erityismaininta musiikeista, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja iskevät tänäkin päivänä.
 
System Shock
Käsittämättömän tunnelmallinen rooli/räiskintäpeli, joka oli vissiin vähän aikaansa edellä. Avaruusasema Citadel oli hienosti suunniteltu, pelattavuus oli mahtava, kaikki oli kohdallaan. Haastetta löytyi tarpeeksi, kun vain viitsi laittaa vaikeustason normaalille tai vähän vaikeammalle. Yksi 90-luvun parhaita pelikokemuksia.
 
DOOM
Tätä ei tehnyt mieli pelata pimeässä huoneessa yksin. Tunnelma oli suorastaan murhaava, ja parani vaan edetessään. Sekä ykkönen että kakkonen on aikanaan kahlattu läpi useita kertoja ultraviolencella, nightmarella ei sitten enää onnistunut. Nollakaapelin kanssa otettiin sitten kavereiden kesken kunnon turnauksia, edelleen lämmittää mieltä. Räiskintäpelien ehdotonta aatelia.
 
Freespace 2
Tämä syrjäytti Wing Commander II:n avaruuslentelyjen kuningaspelin pallilta. Ehkä edelleen paras genrensä edustaja. Hyvä juoni, intensiiviset taistelut, oikeasti isot tukialukset, joiden ottaessa toisistaan mittaa väliin ei parannut mennä ellei halunnut päästä hengestään alta aikayksikön. Aivan törkeän hyvä peli.
 
Dragon Age 2
Vaikka tällä onkin omat heikkoutensa, kokonaisuus nousee silti fiiliksensä puolesta kärkikahinoihin. Aivan törkeän hyvä peli tämäkin, vaikka ei pääse Originsin tasolle.
 
Kunniamaininnat
Dune 2 - tämän pelin jälkeen en ole jaksanut innostua RTS-peleistä niin paljon kuin tästä.
Rainbow Six 3: Raven Shield - taktisen räiskinnän saralla minulle suvereeni ykkönen.
Master of Orion 1 & 2 - ykkönen piirun verran parempi kuin kakkonen, molemmat mahtavia pelejä.
Space Quest 1-4 - lapsuuden klassikot, joita ei voi ohittaa kun puhutaan hyvistä peleistä. Olin muutenkin aina enemmän Sierran kuin Lucasin pelien perään.
TIE Fighter - mahtava avaruusräiskintä, joka kuitenkaan ei mennyt minulla Wing Commandereiden ohi, vaikka olikin teknisesti jo aivan eri luokassa.
Lands of Lore - todella hyvä ja mukaansatempaava roolipeli, jossa oli mukavan tuore ote luolastoissa rymyämiseen. Hyvä juoni.
 
Vaikeista peleistä pitää nostaa esiin sellainen kulttiklassikko kuin Space Hulk. Warhammer 40K- universumiin sijoittuva taktinen ammuskelu oli välillä niin poskettoman vaikea, että peli jäi kesken kun kaveri kerran vahingossa tuhosi kamppaniatallennukseni enkä jaksanut uusiksi aloittaa. Myös Doomit nightmarella olivat liian kovia paloja purtavaksi.