| Aihe: Vinkkejä "epäämääräisten" biisien/ideoiden taltiomiseksi? | |
|---|
 Stone
18.05.2011 10:31:45 (muokattu 18.05.2011 10:32:30) | |
|
Terve,
itselläni on x määrä eritasoisia biisejä/kehitelmiä muistissa tai vähemmän muistissa (ja repertuaari aina vaan kasvaa). Itselläni kun soitto on nykään sellaista passiivisen-aktiivista (johtuen erinäisistä osatekijöistä), niin onko jollakulla jotain simppeliä vinkkiä, miten noita biisejä saisi jotenkin varastoitua muistiin vaikka ns. "pika soitto-ohjeeksi", josta näppärästi pomisi vaikka pidemmänkin ajan jälkeen ne ydinjutut, että voisi ottaa biisin taas suht' helposti haltuun??
Niitä on kuitenkin sen verta paljon, että en jaksaisi joka biisistä mitään täydellisiä tabu/nuotinnoksia rustailla ylös vaan sellaisia "pikaohjeita tai jotain". Mites te laitatte jutut talteen?
"If You Want The Last Laugh.....Join The Rolling Stones." -Keith Richards |  Ianuarius
18.05.2011 10:36:26 (muokattu 18.05.2011 10:37:22) | |
|
Ite teen monesti niin, että pistän vaan reaperin auki ja ku toi webkameran mikki on koko aika toimintavalmiudessa, niin sit vaan lyön rekkiä ja alan soitella/hyräillä/vihellellä/taputella jalkoja tai mitä hyvänsä ja ideat on tallessa.
Aikaisemmin harrastin samaa sanelukoneella. Ihan vaan tollanen 50 euron Olympuksen sanelin, nii hyvin jäi ideat talteen.
Sitä ennen tätä virkaa hoiti kasettinauhuri, jossa oli mikrofoni sisäänrakennettuna. |  Jucciz
18.05.2011 11:10:37 (muokattu 18.05.2011 11:22:14) | |
|
Tämmöseen törmäsin. Vaikuttaa melko näppärältä ja suhteellisen pitkän testaushistorian (nelisen sataa vuotta) perusteella ihan toimivaltakin menetelmältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuottikirjoitus
Komppilappu (eli minimissään kappaleen rakenne ja sointumerkit, mahdollisesti myös harmonian rytmi sekä joitain uloskirjoitettuja melodioita, breikkejä, soundiohjeita yms.) on aika näppärä tapa kirjoittaa biisin peruspalikat ylös. Myös nauhoittaminen on kätevää, jos pystyy onkimaan kuulemastaan jälkikäteen sen, mitä on narulle soittanut.
Erityisen kätevää on yhdistää edellä mainitut. Komppilapuista saa lisätietoa vaikkapa allekirjoitukseni linkistä - tein nimittäin aiheesta opinnäytetyöni. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Tämmöseen törmäsin. Vaikuttaa melko näppärältä ja suhteellisen pitkän testaushistorian (nelisen sataa vuotta) perusteella ihan toimivaltakin menetelmältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuottikirjoitus
Jucciz eeeiiii!!!! :D Plussaa niin maan perkuleesti! +++
Muusikkous on käytännössä palavaa himoa olla saamatta billuam. - Quru | Stone
18.05.2011 11:48:50 (muokattu 18.05.2011 11:56:56) | |
|
Jucciz:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuottikirjoitus
Heh, olen joo joskus kuullutkin tuosta...tuollaisista lapuistako sitä soiteltiin 10 v. ajan kitaratunneilla ;)
Mutta kuten aloitusviestissäkin, niin sellaista pika muistiinpano ohjetta, jolloin saa sit myöhemmin nopeesti siitä" punaisesta langasta kiinni", jos päässyt kuin unohtumaan. Nauhuri voisi olla tietysti 1 tapa.
"If You Want The Last Laugh.....Join The Rolling Stones." -Keith Richards | |
Stone:
Mutta kuten aloitusviestissäkin, niin sellaista pika muistiinpano ohjetta, jolloin saa sit myöhemmin nopeesti siitä" punaisesta langasta kiinni", jos päässyt kuin unohtumaan. Nauhuri voisi olla tietysti 1 tapa.
Jos pätkä ei pysy muistissa, on sillä tarkoituskin. Se oli paska. Hyvät pysyy muistissa vaikka kuinka pitkään.
Mutta joo, kirjoittamaan nuotteja vain ylös ihan periaatteessa. Muisti paranee näin. Ainakin mulla.
Käytännön esimerkkinä, jos joku asia pitää muistaa, kirjoitan ylös. Lappua ei tarvitse edes lukea, vaan sen muistaa koska sen on kirjoittanut ylös. Mikäli ei kirjoita ylös, ei sitä muistakaan. Oli sitten kyse nuoteista, kauppalapuista tai jostain muusta tärkeästä muistettavasta. | |
tender.insanity: Jos pätkä ei pysy muistissa, on sillä tarkoituskin. Se oli paska. Hyvät pysyy muistissa vaikka kuinka pitkään.
Ei pidä paikkaansa yhtään. | |
Ianuarius: Ei pidä paikkaansa yhtään.
Kyllä muuten pitää. | Jucciz
18.05.2011 13:47:55 (muokattu 18.05.2011 13:48:29) | |
|
tender.insanity: Jos pätkä ei pysy muistissa, on sillä tarkoituskin. Se oli paska. Hyvät pysyy muistissa vaikka kuinka pitkään.
Tahtoisin uskoa tähän, koska "joku bitun kova muusikko" aikanaan sanoi näin (olikohan joku tunnettu jatsari tai joku Beatlesista?) Käytännössä en kyllä siltikään voi uskoa. Perustelen sen sillä, että olen kuullut muiden soittamia todella hienoja melodioita tuhatmäärin, ja siltikään en muista läheskään niitä kaikkia - ja ne eivät siis olleet paskoja. Sama pätee myös muutamiin omiin melodioihin, joita olen pyöritellyt yöllä mielessäni - yleensä ei vaan ole ollut mitään mahdollisuutta merkata niitä ylös ja jälkikäteen on harmittanut kun ei vaan enää muista. Moni niistä oli oikeasti hyviä.
Nuotinkirjoituksen opettelua suosittelen kaikille EDES sen verran, että omat, päässä pyörivät jutut pystyisi kirjoittamaan ylös. Transkriptiota (eli toisten soitannan/laulannan ylöskirjoittamista) kannattaa myös harrastaa niin paljon kuin ikinä ehtii. Siitä on mittaamattomasti hyötyä omaan musisointiin. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |  Schnowotski
18.05.2011 14:33:39 (muokattu 18.05.2011 14:35:06) | |
|
Jucciz: Komppilappu (eli minimissään kappaleen rakenne ja sointumerkit, mahdollisesti myös harmonian rytmi sekä joitain uloskirjoitettuja melodioita, breikkejä, soundiohjeita yms.) on aika näppärä tapa kirjoittaa biisin peruspalikat ylös.
Tämä. Sointukierto, mahdolliset melodiat, tärkeät rytmiset idea ja jotain sanallisia ohjeita kuten "Himmaillen", "Silain vammasesti nykien" tai "Kuten se yks biisi". Tuollaisia lapukkeita on itselläni nuottivihkot täynnä.
Ja tuo juttu, että hyvät ideat kyllä muistaa on tietenkin itsestäänselvästi roskaa. Eihän asian muistaminen ole kiinni siitä miten kiva se itselle on, vaan siitä, kuinka yksinkertainen se on - tai kuinka yksinkertaiseksi ideaksi abstrahoitavissa -, kuinka usein sitä representaatiota vahvistaa ja toisaalta kaikesta muusta, joka voi vaikuttaa siihen muistijälkeen (stressi, muut muistettavat asiat jne.).
Se ajatus, että "hyvät ideat kyllä muistaa" tulee varmaan juuri tuosta, että niitä kivoja ideoita muistelee useammin - mutta ei se mikään siihen kivuuteen per se liittyvä ominaisuus ole ja kaikkea on lähestulkoon mahdotonta pitää mielessä. Ainakin tällaiselle nuoruusiän dementikolle (vitsillinen kielikuva).
Ja vielä tuohon Juccizen kehotukseen...
Nuotinkirjoituksen opettelua suosittelen kaikille EDES sen verran, että omat, päässä pyörivät jutut pystyisi kirjoittamaan ylös.
...on pakko sanoa, että juuri näin. Nuottikirjoitus on typerryttävän simppeliä yksinkertaisimmalla tasollaan. Ei taatusti kenellekään ylivoimaista oppia suht nopeasti sen verran että saa sen hittimelodiansa jonkinmoiseksi luonnokseksi vihkon reunaan. Helpottaa myös yleisesti kommunikointia toisten muusikoiden kanssa: kuinka vapauttavaa onkaan kun uutta ideaa treeneihin tuodessa ei mene aikaa siihen, että näyttää kitaran kaulalta että "soita näin", vaan nakkaa nuotin pöytään ja sitten soitetaan.
Lainausmerkit, nuo kirjotetun kielen "kondomit" - väärinymmärrysten "ehkäisyvälineet". | |
tender.insanity: Kyllä muuten pitää.
Ei se kyllä pidä. Ihan paskapuhetta. | |
tender.insanity: Kyllä muuten pitää.
Ei valitettavasti oikein kestä vettä tuo. Taitaapa sitä hyvätkin melodiat ja ideat välillä unohtua lähinnä jatkuvan informaatiotulvan syövereihin kun niitä hyviä ideoita tulee aika useinkin mieleen jossain automatkalla tai muussa tilanteessa, missä niitä ei niin vain saa ylös. Sitten kun vielä lisää tähän että kaupassa kaijuttimista kuuluu joku radiobiisi tai mainoslaulu ja autossakin se radio/soitin on päällä niin ei siinä hyvätkään ideat niin vain mielessä pysy.
Itse suosittelisin juuri tällaisia tilanteita varten semmoisen pienen sanelimen hankintaa, mihin voi, jos ei muuta, niin ainakin hyräillä sen jutun muistiin. :)
"My name is Beethoven motherf***er, maybe you've heard of me!!" | |
Karipiirto: Ei valitettavasti oikein kestä vettä tuo. Taitaapa sitä hyvätkin melodiat ja ideat välillä unohtua lähinnä jatkuvan informaatiotulvan syövereihin kun niitä hyviä ideoita tulee aika useinkin mieleen jossain automatkalla tai muussa tilanteessa, missä niitä ei niin vain saa ylös. Sitten kun vielä lisää tähän että kaupassa kaijuttimista kuuluu joku radiobiisi tai mainoslaulu ja autossakin se radio/soitin on päällä niin ei siinä hyvätkään ideat niin vain mielessä pysy.
Itse suosittelisin juuri tällaisia tilanteita varten semmoisen pienen sanelimen hankintaa, mihin voi, jos ei muuta, niin ainakin hyräillä sen jutun muistiin. :)
http://4.bp.blogspot.com/-R02YMo1cJ … meone_is_wrong_on_the_internet1.jpg
Pahoittelen, etten ole samaa mieltä. Kenties oma paskafiltteri on tiukempi kuin joidenkin muiden =)
Ja kyllä noita juttuja muistaa. Riippuu vain siitä miten asiat ajattelee. Mulla jos alkaa päässä soimaan joku juttu, visualisoin sen mielessäni kuin soittaisin kitaraa.
Tietenkään ei voi olettaa, että homma muilla toimisi niin. Varsinkin, kun on ihmisiä jotka eivät 15 avioliittovuoden jälkeenkään muista vaimonsa syntymäpäivää. Tai lastensa. Silloin on kyllä parempi kantaa sitä nauhoituslaitetta mukanaan ja vaikka kesken hautajaisten siunauksen luritella biisi nauhalle. | |
Schnowotski: Eihän asian muistaminen ole kiinni siitä miten kiva se itselle on, vaan siitä, kuinka yksinkertainen se on - tai kuinka yksinkertaiseksi ideaksi abstrahoitavissa
Niinpä. Jos musiikillisen materiaalin hyvyys ja sen muistettavuus korreloivat niin vahvasti, kertokaa mulle, minkä hemmetin takia muistan varmaan 500 tanssimusa- ja iskelmäkappaletta kokonaan ulkoa?
Helpottaa myös yleisesti kommunikointia toisten muusikoiden kanssa: kuinka vapauttavaa onkaan kun uutta ideaa treeneihin tuodessa ei mene aikaa siihen, että näyttää kitaran kaulalta että "soita näin", vaan nakkaa nuotin pöytään ja sitten soitetaan.
Niinpä. Nykyharrastelijakitaristeista valitettavan suuri osa kommunikoi tosin lähinnä tai pelkästään tabulatuurien - kielen, jota oikeat muusikot (varsinkaan ei-kitaristit) harvoin ymmärtävät - avulla. Toisaalta, nämä tyypit harvoin päätyvätkään yhteistyöhön ammattimuusikoiden kanssa, eli tavallaan ongelmaa ei ole ja pääasia lieneekin, että tulee "omien joukossa" ymmärretyksi.
Jännä vaan, miten nuotinluku- ja kirjoitustaito nähdään varsinkin vähän nuorempien kitaristien keskuudessa jotenkin elitistisenä ja/tai hyödyttömänä asiana: se on kuitenkin ikivanha ja likipitäen kaikkien länsimaisten instrumenttien kanssa yhteensopiva kieli, jolla on kirjoitettu luultavasti noin miljoona kertaa enemmän musiikkia kuin vaikkapa tabulatuureiksi: ei pitäisi loppua materiaali kesken. Lisäksi nuotteja lukevat klasaripuolella kaikki, kevyen puolen sessiomuusikoista lähes kaikki, jazzmuusikoista lähes kaikki, tanssi- ja iskelmämuusikoista lähes kaikki (ainakin auttavasti), pop-/rockmuusikoista luultavasti alle puolet ja sitten hevi- ja metalliosastolla ehkä 0,5% porukasta - johtopäätökset jätän teille.
Nuotinluku kun ei todellakaan ole mitään salatiedettä, vaan ihan kaikkien opeteltavissa, jos hiukan viitsii nähdä vaivaa ja ylläpitää hommaa edes jollain tapaa säännöllisesti. Hyötyjä ei vaan monesti osata nähdä, haitat (vaivannäkö) tuntuvat monien mielestä niihin nähden liian suurilta. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | arc
18.05.2011 22:03:46 (muokattu 18.05.2011 22:04:59) | |
|
Nuotinluku kun ei todellakaan ole mitään salatiedettä, vaan ihan kaikkien opeteltavissa, jos hiukan viitsii nähdä vaivaa ja ylläpitää hommaa edes jollain tapaa säännöllisesti. Hyötyjä ei vaan monesti osata nähdä, haitat (vaivannäkö) tuntuvat monien mielestä niihin nähden liian suurilta.
Voin tuoda uuden perspektiivin tähän soppaan:
Soitin viulua vajaa viitisentoista vuotta, joten nuottien ymmärtäminen ja lukeminen sujuvat helposti. Olen sittemmin ottanut kitaran pääsoittimekseni lähinnä puhtaasti jammaillen ja musikaalisuuteeni luottaen. Täten kitaran otelauta on oikeasti mulle hyvin tuntematon, enkä laskematta osaa sanoa siitä kuin tietyt helpot tukiasemat (kahden ekan kielen 9 ekaa nauhaa esimerkiksi). Tästä syystä mun on hyvin epäkätevää nuotittaa mitään kitaralla kasaamia ideoitani. Rakennan siis lähes kaiken soittamani melko teoriattomasta näkökulmasta.
Joskin tiedän, että kaikki tämä on vain jarruna itselleni ja otelaudan tunteminen intervalleja käyttäen avaisi paljon uusia ovia, mutta kunhan ilmoitin että tämmöisiäkin tapauksia löytyy. | |
Niin siis, jos nuotinluku ja sen myötä vaikkapa säveltapailu ovat hanskassa, opeteltavana on "vain" enää kunkin soittimen anatomia... pikkujuttu. :D
Sit tietty se, että noita nuottiavaimia kun on muitakin kuin kitaristien ehkäpä vähiten huonosti tuntema G. Toisaalta, jos viivaston eka sävel menee oikein ja on hyvä lukemaan intervalleja, ei sillä avaimella taida kauheasti väliä olla... Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
joskus nauhotin kännykällä, mutta yleensä käytän digikameraa, monesti unohtaa helposti jonkun idean, mutta ottaa digikameralla videonpätkän, niin se toimii paremmin, laatu parempi ja jopa vähän näkee miten sen soitti jos ei muista. | Aalimupina
18.05.2011 23:41:35 (muokattu 18.05.2011 23:47:31) | |
|
Jucciz: Niinpä. Jos musiikillisen materiaalin hyvyys ja sen muistettavuus korreloivat niin vahvasti, kertokaa mulle, minkä hemmetin takia muistan varmaan 500 tanssimusa- ja iskelmäkappaletta kokonaan ulkoa?
Sanoppa muuta...
Niinpä. Nykyharrastelijakitaristeista valitettavan suuri osa kommunikoi tosin lähinnä tai pelkästään tabulatuurien - kielen, jota oikeat muusikot (varsinkaan ei-kitaristit) harvoin ymmärtävät - avulla. Toisaalta, nämä tyypit harvoin päätyvätkään yhteistyöhön ammattimuusikoiden kanssa, eli tavallaan ongelmaa ei ole ja pääasia lieneekin, että tulee "omien joukossa" ymmärretyksi.
Jännä vaan, miten nuotinluku- ja kirjoitustaito nähdään varsinkin vähän nuorempien kitaristien keskuudessa jotenkin elitistisenä ja/tai hyödyttömänä asiana: se on kuitenkin ikivanha ja likipitäen kaikkien länsimaisten instrumenttien kanssa yhteensopiva kieli, jolla on kirjoitettu luultavasti noin miljoona kertaa enemmän musiikkia kuin vaikkapa tabulatuureiksi: ei pitäisi loppua materiaali kesken. Lisäksi nuotteja lukevat klasaripuolella kaikki, kevyen puolen sessiomuusikoista lähes kaikki, jazzmuusikoista lähes kaikki, tanssi- ja iskelmämuusikoista lähes kaikki (ainakin auttavasti), pop-/rockmuusikoista luultavasti alle puolet ja sitten hevi- ja metalliosastolla ehkä 0,5% porukasta - johtopäätökset jätän teille.
Nuotinluku kun ei todellakaan ole mitään salatiedettä, vaan ihan kaikkien opeteltavissa, jos hiukan viitsii nähdä vaivaa ja ylläpitää hommaa edes jollain tapaa säännöllisesti. Hyötyjä ei vaan monesti osata nähdä, haitat (vaivannäkö) tuntuvat monien mielestä niihin nähden liian suurilta.
Toisaalta taas klasaripuolella mennään mielestäni perse edellä puuhun siinä suhteessa, että heti alusta asti lähdetään taaplaamaan nuoteista. Mulle tuli kitararyhmän yksi 7-vuotias oppilas, joka oli käynyt 2 vuotta klassisen kitaran tunneilla. Hän ei osannut suoraan sanoen soittaa yhtään mitään. Hän ei ollut oppinut nuotteja nähtävästi yhtään sen kahden vuoden aikana, kun hän oli käynyt tunneilla. Kyse ei ole siitä, ettei oppilas olisi musikaalinen, päinvastoin hän laulaa puhtaalla kirkkaalla äänellä Lady gagaa ja kaikenlaisia lastenlauluja hyvässä vireessä ja nuotilleen.
Soitatin ryhmäläisillä yhdellä kielellä melodioita, joista annoin kotiin nuotti+tabulatuurilaput. Kyllä hän puolen vuoden aikana oppi soittamaan monta lastenlaulua. Ei ne tabulatuurit mitenkään saatanasta ole. Lapsille on paljon motivoivampaa opetella soittamaan yksinkertaisista suuntamerkeistä l. tabulatuureista kuin nuoteista suoraan. Etenkin kitararyhmätunneilla olen huomannut, että nuottien opettaminen on todella tuskallista. Olen lähestulkoon luopunut koko asiasta. Toki, jos joku on kiinnostunut, niin sitten voin opastaa.
Jos on kyse harrastelijoista, niin tabulatuurit ovat erittäin näppärä muistiinpanoväline. Kitararyhmien aikuisetkin ihmiset ovat hirveän tyytyväisi, kun oppiminen onkin niin helppoa, ei tarvitse osata nuotteja. On parempi, ettei nuottienlukutaito ole kynnys soittoharrastuksen aloittamiselle. Tiedän, että suurimmalla osalla aikuisista, jotka käyvät kitararyhmissä ei ole hirveästi motivaatiota tai aikaa alkaa opettelemaan nuotteja. Pääasia on se, että voi soittaa kivoja biisejä. Nämä aikuiset, joita opetan ovat pääosin aloittaneet soittamisen kypsällä iällä.
Olen Juccizen kanssa samaa mieltä siinä, että jos harrastaa tavoitteellisesti, niin nuotinluvun ja -kirjoituksen opetteleminen ei todellakaan ole mikään ylitsepääsemätön jutta. Näiden asioiden opettelemisesta on todella paljon hyötyä. En kyllä keksi, että mitä haittaa näiden osaamisesta voisi olla. Ehkäpä ainut haittapuoli voi olla se, että sitten vain soittaa nuoteista, eikä harjoita lainkaan korvakuulolta soittamista. Tämä vaara on etenkin klasaripuolella.
Tää sepustus ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen.
Jos itse aiheesta kirjoitetaan, niin nuottikirjoitus ei aina ole kovinkaan kiva muistiinpanoväline, kun halutaan pistää muistiin kitarajuttuja. Itse en ainakaan koe sitä kovinkaan käteväksi. Luen ja kirjoitan nuotteja erittäin sujuvasti, siitä ei ole kyse. Kyllä mä ennemmin tallennan kitarariffit ja ideat ennemmin "nauhalle" kuin kirjoitan ne nuoteiksi, jos siis kyse on ideoiden tallentamisesta. | |
Tallennin on varmaan ihan hyvä, niitähän on jos jonkinlaisia. Tai sitten Audacityllä ideat talteen. Itse kun olen alkanut vähän tutkimaan musiikin tekemisen puolta niin eipä ole tullut mieleen, että olisi tarvetta nuotinlukutaidolle. Tai musiikin teorialle yleensä, vaikka molemmat on varmasti hyödyllisiä taitoja jos niiden opettelu vain sujuu. | Jucciz
19.05.2011 00:45:09 (muokattu 19.05.2011 00:51:49) | |
|
Aalimupina: Soitatin ryhmäläisillä yhdellä kielellä melodioita, joista annoin kotiin nuotti+tabulatuurilaput. Kyllä hän puolen vuoden aikana oppi soittamaan monta lastenlaulua. Ei ne tabulatuurit mitenkään saatanasta ole. Lapsille on paljon motivoivampaa opetella soittamaan yksinkertaisista suuntamerkeistä l. tabulatuureista kuin nuoteista suoraan. Etenkin kitararyhmätunneilla olen huomannut, että nuottien opettaminen on todella tuskallista. Olen lähestulkoon luopunut koko asiasta. Toki, jos joku on kiinnostunut, niin sitten voin opastaa.
Jos on kyse harrastelijoista, niin tabulatuurit ovat erittäin näppärä muistiinpanoväline. Kitararyhmien aikuisetkin ihmiset ovat hirveän tyytyväisi, kun oppiminen onkin niin helppoa, ei tarvitse osata nuotteja. On parempi, ettei nuottienlukutaito ole kynnys soittoharrastuksen aloittamiselle. Tiedän, että suurimmalla osalla aikuisista, jotka käyvät kitararyhmissä ei ole hirveästi motivaatiota tai aikaa alkaa opettelemaan nuotteja. Pääasia on se, että voi soittaa kivoja biisejä. Nämä aikuiset, joita opetan ovat pääosin aloittaneet soittamisen kypsällä iällä.
Kyllä määkin oppilaitteni kanssa melko usein tabulatuureja kahlaan - osittain siksi, että nämä tyypit ovat soittaneet kokonaisia kappaleita jo useamman vuoden ajan, mutta nuottiviivaston edessä tulee kumman hiljaista... ja hiljaisuus on perin kiusallista kun kyseessä on soittotunti. ;)
Niin ja, kaipa soittamisen on pohjimmillaan oltava kivaa ja yleensä kivaa on, jos saa jonkun biisin soitetttua - vaikka sitten tabulatuureista. Onhan se totta, että musikaalinen kaveri oppii vuodessa tabulatuurien avulla soittamaan tarvittaessa kymmeniä biisejä - eikä välttämättä koko aikana tiedä edes, minkä nimisiä säveliä tai sointuja hän on soittanut. Samassa ajassa toinen kaveri oppii korkeintaan ihan perusteet nuotinluvusta, mutta oivaltaa väistämättä samalla myös jotain a)musiikin teoriasta ja b)omasta instrumentistaan - jotain mitä ei tabulatuurien kanssa tapahdu, ellei ihan oikeasti funtsi vähän samalla kun siirtelee sormiaan otelaudalla paperilla näkyvän lottorivin viitoittamana, ja kokemuksieni mukaan harvaa edes kiinnostaa funtsia.
Painotan edellen sitä, että mielestäni tabulatuureihin kannattaa suhtautua kuin apupyöriin: niiden avulla voi vähän kokeilla, miltä kitarakappaleiden soittaminen tuntuu. Varsinaiseen kitaransoittoon - musiikin teoriasta puhumattakaan - ei yksin niiden avulla oikeasti pureuduta syvemmällä tasolla, mutta ilmoille saattaa silti kajahtaa jotain, mitä voi ihan hyvällä syyllä kutsua musiikiksi. Monesti ja monille tämä riittää, koska musiikista ei edes aiota ammattia. Musiikin hahmottamisen ja jakelun välineenä tabulatuurit - ja pahimpana esimerkkinä netistä ladattavat ASCII-tabulatuurit - ovat mielestäni parhaimmillaankin kömpelöitä: ei sävellajimerkintöjä, ei kunnollisia aika-arvoja yms. puutteet, jotka olen varmasti listannut monta kertaa aiemmin. Vasta nuottikirjoituksen kaverina tabulatuureissa on edes jotain mieltä.
Jos itse aiheesta kirjoitetaan, niin nuottikirjoitus ei aina ole kovinkaan kiva muistiinpanoväline, kun halutaan pistää muistiin kitarajuttuja. Itse en ainakaan koe sitä kovinkaan käteväksi. Luen ja kirjoitan nuotteja erittäin sujuvasti, siitä ei ole kyse. Kyllä mä ennemmin tallennan kitarariffit ja ideat ennemmin "nauhalle" kuin kirjoitan ne nuoteiksi, jos siis kyse on ideoiden tallentamisesta.
Tää on kyllä taivahan tosi. Nykyään tehdään (tai no, viimeisen 50 vuoden sisään on tehty) paljon sähkökitaravetoista musiikkia, jossa suurin osa keskeisistä elementeistä on sellaisia, joita ei voida mitenkään ilmaista länsimaisen nuottikirjoituksen keinoin - siinä kun on käytössä kitaralle lähinnä sävelkorkeudet, nuottien kestot ja muutamia vakiintuneita, alkeellisia fraseeraukseen liittyviä merkintöjä. Voittopuolisesti efektien käyttöön, soundimaailmoihin ja/tai "kitaramaiseen" fraseeraukseen nojaava musiikki joudutaan nuottikirjoituksessa esittämään erittäin riisutussa muodossa tai sitten nuotin oheen on kirjoitettava paljon sanallista informaatiota - eikä siltikään paraskaan primavistailija yleensä tuota levyversion kuuloista lopputulosta, vaikka ihan hyvin ja "oikein" soittaisikin sen, mitä lapussa lukee. Etenkin omat biisit kyllä yleensä pystyy "plokkaamaan takaisin" jos ne on äänittänyt talteen - monesti tämä on paljon nopeampaa kuin nuottien tai tabulatuurien rustaaminen. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
