Roots ›

Limes: Postin setä oli tuonut Mulleniumin postilaatikkoon.
 
En oikein ymmärrä tämän julkaisun yhtälöä; sen lisäksi että Mule on julkaissut noin miljoona bootlegiä ja kasan virallisia livetallenteita mitä tämä tuo kenellekään? Eikös se live... with a little help from our friends ole samalta vuodelta ja saatavina kait myös neljän levyn versiona..
 
Nyt innostuin kirjoittamaan, bare with me..
 
Woodyn aikoihin Gov't Mule oli planeetan kovin ryhmä ja niitä tapauksia joita voitiin sanoa enemmäksi kuin osiensa summa; Abtsin uskomaton groove, Woodyn voimalla runnotut basokulut ja Haynesin mielikuvituksellinen soitanta iskivät kuin tonni tiiliä. Siihen kun lisätään Dosen ja Life Before Insanityn törkeän kova biisimateriaali ja bändin varsinaisen triorevityttelyn kulmakivi Roseland Ballroomin liveveto ei Gov't Mulea kovampaa ollut tällä pallolla.
Kauas ollaan menty noista ajoista; Woodyn muistoksi väsätty Deep End oli erilaista, tosin kovin mainiota settiä mutta ensimmäinen varsinainen studiolevy Woodyn jälkeen oli löysä Deja Voodoo. Tätä seurasi vielä sieluton High and Mighty ja tämän supernolo reggaeviritelmä.
Ruotsalaisbasistin myötä homma sai hieman näennäistä ryhtiä ja kun Broke Down on the Brazos -sinkku julkaistiin oli hymy korvissa! Mutta ikäväkseen By a Threadilla kappalemateriaali on yhä auttamattoman heikkoa muutamaa pilkahdusta lukuunottamatta.
Mule on tänä päivänä armottomalla ammattitaidolla puskeva bluesrock-höyryveturi josta kuitenkin puuttuu cojonesit. Puistobluesissa kun Mother Earthin hirviöriffi päästettiin irti oltiin pienen hetken vanhan Gov't Mulen kyydissä - mutta vain pienen hetken.
Nyky-Mule ei ole silti missään nimessä huonoa, tämänlaista geneeristä aikuisrokkia kun tekee satakunta muutakin porukkaa.

Mule: En oikein ymmärrä tämän julkaisun yhtälöä; sen lisäksi että Mule on julkaissut noin miljoona bootlegiä ja kasan virallisia livetallenteita mitä tämä tuo kenellekään? Eikös se live... with a little help from our friends ole samalta vuodelta ja saatavina kait myös neljän levyn versiona..
 
Mitään silti Mulelta pois viemättä, livet Woodyn kanssa on ehkä kovin juttu ikin.
 
Ensimmäinen Live....With A Little Help From Our Friends on uudenvuoden keikka 1999, kun taas Mulennium on seuraavan uudenvuoden keikka. Näin kerta kuunteluna tämä Mulennium kalpenee kyllä monille tuon aikaisille äänitteille. Äänenlaadullisesti tämä tosin kuuluu Woody ajan parhaimmistoon.
 
Itse haalinut kasaan jo toistasataa Muletracks julkaisua, ja vaikka yleisesti ottaen kaikki julkaistut uudenvuodenaaton keikat ovat käytännössä kaikki täyttä rautaa, jää tuo Mulennium selkeästi heikoimmaksi.

Mule: En oikein ymmärrä tämän julkaisun yhtälöä; sen lisäksi että Mule on julkaissut noin miljoona bootlegiä ja kasan virallisia livetallenteita mitä tämä tuo kenellekään? Eikös se live... with a little help from our friends ole samalta vuodelta ja saatavina kait myös neljän levyn versiona..
 
Nyt innostuin kirjoittamaan, bare with me..
 
Woodyn aikoihin Gov't Mule oli planeetan kovin ryhmä ja niitä tapauksia joita voitiin sanoa enemmäksi kuin osiensa summa; Abtsin uskomaton groove, Woodyn voimalla runnotut basokulut ja Haynesin mielikuvituksellinen soitanta iskivät kuin tonni tiiliä. Siihen kun lisätään Dosen ja Life Before Insanityn törkeän kova biisimateriaali ja bändin varsinaisen triorevityttelyn kulmakivi Roseland Ballroomin liveveto ei Gov't Mulea kovampaa ollut tällä pallolla.
Kauas ollaan menty noista ajoista; Woodyn muistoksi väsätty Deep End oli erilaista, tosin kovin mainiota settiä mutta ensimmäinen varsinainen studiolevy Woodyn jälkeen oli löysä Deja Voodoo. Tätä seurasi vielä sieluton High and Mighty ja tämän supernolo reggaeviritelmä.
Ruotsalaisbasistin myötä homma sai hieman näennäistä ryhtiä ja kun Broke Down on the Brazos -sinkku julkaistiin oli hymy korvissa! Mutta ikäväkseen By a Threadilla kappalemateriaali on yhä auttamattoman heikkoa muutamaa pilkahdusta lukuunottamatta.
Mule on tänä päivänä armottomalla ammattitaidolla puskeva bluesrock-höyryveturi josta kuitenkin puuttuu cojonesit. Puistobluesissa kun Mother Earthin hirviöriffi päästettiin irti oltiin pienen hetken vanhan Gov't Mulen kyydissä - mutta vain pienen hetken.
Nyky-Mule ei ole silti missään nimessä huonoa, tämänlaista geneeristä aikuisrokkia kun tekee satakunta muutakin porukkaa.
 
Plussaa paukasin vaikka ite oon aika eri linjoilla.Mutta makuasioitahan nämä.Trio-Mule oli kova,mutta meitsi puutuu siihen äkkiä,annostelenkin sitä sellaisina sopivina annoksina :-)
 
Warrenin biisintekokynä on kyllä tylsyny pahasti viime vuosina.Uusimmasta levystä en saa juuri mitään irti.Se sanoi jossain haastattelussa että Mule on hänelle "laboratorio", jossa kokeillaan eri juttuja.Toivos vaan että materiaali minkä kanssa leikitään,ois vähän kovempaa.
 
Munsta Warren teki parhaat biisit välillä Life Before...-Deja Voodoo.
 
Se siinä äijässä on huikeaa että kitaransoitossa sellaista leipääntymistä ja taantumista ei oo ollu havaittavissa.Ja laulu tuntuu vaan paranevan,sehän haastaa melkein kenet vaan sillä(kin) saralla.

Toi 2 levy aika turhaa (kilometrit varsin täynnä tota old school rootsia mulla)... mukavaa kuuneltavaa muut levyt, ei mitään musahistorian merkkipaaluja, mutta todella mukavaa musaa... eikä ole tripla hinnalla pilattu!

Olin lukevinani jostain,että Warren vääntää studiossa yhtäaikaa tämän Mulen By A Threadin kanssa omaa soololevyä jonka teemana on vanhat Soul-klassikot eli Warrenin ensirakkaudet.Ei oo tällaisesta kuulunu mitään,eli lienenkö unta nähnyt.

Woodyn aikainen Mule on edelleen loistavaa. Se oli sitä aikaa, kun jaksoi jopa perustaa cover bändin ja soittaa noita biisejä. Deep Endit oli kanssa hyvää, mutta kun Barbiero sai kenkää tuottajan paikalta niin bändi lähti alamäkeen. Svedu basisti ei pelasta mitään, sillä siitä ei Woodyä saa vaikka kuinka paljon olis säröä bassossa. Hess oli parempi.
Tosin Mule on perustunut aina Mountainin ja Zeppelinin kopioimiseen, joten jatkaisivat sillä pwer trio linjalla ja lopettaisivat sen liian pilven polton. Livenä ne oli 10 vuotta sitten vielä paljon kovempia. Amsterdamissa viime vuonna ne oli jo melkeen yhtä paskoja soittajana kun minä.

Kertokaas viisaat miks Matt Abtsilla on Tail of 2 cities dvd:llä kaksi basaria jonossa, elikäs perätysten? Soundipoliittinen juttu varmaan joo kyllä, mutta minkälainen idea? Basarimikkiä ei etummaisen basarin edessä näy, joten mikitys hoidettu varmaankin näiden kahden basarin välistä.

Warren Haynesiltä tulossa uusi sololevy, Man in Motion, toukokuussa.
 
http://www.warrenhaynes.net/
 
Ennakkotilaajalle luvassa Warren Haynes Bandin dvd. Tuli ennakoitua. :o)

JC: Warren Haynesiltä tulossa uusi sololevy, Man in Motion, toukokuussa.
 
http://www.warrenhaynes.net/
 
Ennakkotilaajalle luvassa Warren Haynes Bandin dvd. Tuli ennakoitua. :o)
 
Jos menee niin kuin mulla ja muutamalla muulla aiemmissa ennakkotilauksissa niin saat levyn ja muut roinat kuuukausi sen jälkeen kun sen on saanut kaupasta suomessa. No parempi sekin kun ei mitään. Toivottavasti ovat parantaneet tapansa.

Vaikuttaa hiukka löysältä tuo Warren Haynes Bandin Soul-meininki. Huippusoittajia, kyllä, mutta sellaista kiimaisempaa otetta kaipailisin. Jospa sieltä levyltä löytyy sellaistakin menoa, youtube-pätkät ja biisi Man In Motion vaikuttaa tylsältä.

oulukyllosa: Vaikuttaa hiukka löysältä tuo Warren Haynes Bandin Soul-meininki. Huippusoittajia, kyllä, mutta sellaista kiimaisempaa otetta kaipailisin. Jospa sieltä levyltä löytyy sellaistakin menoa, youtube-pätkät ja biisi Man In Motion vaikuttaa tylsältä.
 
Tuota olen muuten ihmetellyt jo pitkään, että kun soittajille alkaa tulla ikää, niin semmoinen puolivillainen soul/funk-lätsyttely alkaa vallata alaa. Sietämättömän ärsyttävää.

Kovasti on saanut hyviä arvosteluja Warrenin uusin. Kait toi on jotenkin helpompaa kamaa, musta tylsää.
 
Hauska huomio. Oon aina palannut muulin vanhoihin levytyksiin ja uudestaan ja uudestaan ja aina tykännyt. Tää viimeisin muulilevy jota kehuin täällä onkin kertakäyttökamaa. yritin tossa kuunnella sitä uudestaan, en löytänyt enään oikein uutta enkä ees sitä vanhaa tartuntapintaa.
 
Vähän on Warren mun suuntaan nyt pettymyksiä lykännyt. Toinen juttu on, oon vissiin kuunnellut liikaa aijän tuotoksia kun löydän mielestäni uusista biiseistä vanhojen kappaleiden juttuja liikaa. Tai jotain.

Pariin kertaan on Man in Motion pyörähtänyt, ja kyllä minä kallistun vahvasti positiivisen suuntaan. Mielestäni todella sielukas levy, ja odotan sen parantuvan lisää kuuntelukertojen (kolmas on juuri käynnissä) lisääntyessä.

En henk. koht ole ennen kuullut bändistä ja mahtavaa settiä, varsinkin Broke Down On The Brazos.
 
Ei hjelvattan, mahtavaapi. Täytyy ostaa levy...

Älä tyydy pintaan,kaiva syvemmältä, löytyy paljon kovempaa kuin tuo ZZtoppipläjäys

Bump!
 
Ovat tulossa kesällä euroopan turneelle..
http://www.mule.net/tour/mule.php

Mulla saattaa olla yks ylimääräinen combolippu tuonne Hannoverin keikalle. Eli Mule Torstaina ja Dickey Betts perjantaina. Jos ketään kiinnostaa ostaa pois, niin laittakaa pikaviestiä.

Uusi levy muuten tulossa.

No oli miten oli, mutta By a thread ON kova levy! Edelliset kirjoittajat eivät ilmeisesti ole käsittäneet, että Warrenin & co. soitanta ja piisinteko voivat myös kehittyä pois tuosta raskaasta roots/southern meiningistä. Itse olin aika lailla samoilla linjoilla By a threadin suhteen - aluksi, mutta vuoden päästä laiton levyn soittoon ja tajusin, että sama bändi ja sama menonahan se siellä on ja piisit eivät ole missään tapauksessa huonoja tai eivät sovi Mulen katalookiin. Hommasin muuten Life before insanityn, Deja voodoon ja By a threadin myös hienoina tupla LP:nä!
 
Uusi levy kuullostaa muuten hyvältä ( 4lp:n boxi tilauksessa)!
 
Soundcloudissa kuunneltavana useampia kappaleita.
 
Aloitin muuten Dosen ilmestymisen aikaan Mulen kuuntelun, joten on tässä jotain perspektiiviä kirjoitella Mulen nykylevyistä.