Etno, proge, latin ›

velioj: Mielenkiintoista uutisia:
"
.....We expect to have Camel's next DVD "Opening Farewell" available in the near future. We still can't say when, but Andrew and Denis are working on it daily now, and progress is steady...
 
With our fondest and best wishes,
Susan Hoover."
 
Lainataanpa hieman omaa kommenttia. No nyt tuo ko. DVD tupsahti postilaatikosta ja sitä jo jonkinverran on tullut kuunneltua. Pahus - hyvän liven ovat kyllä saaneet purkitettua. Tässä mielestäni välittyy se sama kuin ko. kiertueen Madridin keikan nähneenäkin - eli ekaksi pisti korvaan, että hetkonen - Camelhan soittaa tanakasti ja kylläpä se kuullostaakin tuoreelta. Ei nyt kuitenkaan heavy-otteella, mutta ehkä enemmän sinne suuntaan kuin mitä aikaisemmillta liveiltä kuunnellut, esim. edellinen Coming of age. Lieneeköhän tarkoituksella hieman haettu ns. "nykypäivän soundia"....oma osuutensa on varmasti nuorella rumpalilla (Denis Clement), sen verran isolla kädellä kaveri kannuttaa - kuitenkin alkuperäisiä sovituksia myötkunnioittaen. Biisivalinta parin tunnin sessioon on myös onnistunut.
Kuva ja ääni kerrankin samalla tasolla musiikin kanssa. Ehdottoman suosittelen jos Camel vaan kolisee. ICE = kylmät väreet selkäpiissä.

velioj: Ehdottoman suosittelen jos Camel vaan kolisee. ICE = kylmät väreet selkäpiissä.
 
Kolisee, ja ne väreet meni jo Coming of age dvd:n mukana. Aika pitkälti on samoja kipaleita kuin tossa edellä mainitulla. Olisin halunnut kuulla Rajaz levyltä useammankin piisin, ja muutenkin tota uudempaa tuotantoa enemmän.

Kolahti perjantaina laatikkoon tuo DVD kahden paidan kera, pitää katsella se tässä lähitulevaisuudessa. Biisilista on tosiaan vähän tylsä, vanhat klassikot ja yksi ainoa uusi biisi. Harmi, ettei kannessa listattuja Fox Hilliä, Arubalubaa ja Lawrencea laitettu mukaan. Kaikkiahan ei varmaan noista soitettu, sillä kanteen päässyt setti oli joltain toiselta illalta, mutta Fox Hillin olisi voinut mukaan lätkäistä siitä huolimatta, että se jo Footagella julkaistiin.
 
Edelleen kiroan sen yhden äänimiehen, joka unohti painaa rec, kun Rajaz-kiertueen keikka filmattiin.

Pedroz:Edelleen kiroan sen yhden äänimiehen, joka unohti painaa rec, kun Rajaz-kiertueen keikka filmattiin.
 
Sama täällä %#//!

Dream_eater: Sama täällä %#//!
 
Siis pitääkö tuo paikkansa? Rajaz on kyllä ehdoton helmi tuoreemmassa Camelissa, joten keikkataltiointi tuolt ajalta olisi kyllä vähintääkin suotavaa.

velioj: Siis pitääkö tuo paikkansa? Rajaz on kyllä ehdoton helmi tuoreemmassa Camelissa, joten keikkataltiointi tuolt ajalta olisi kyllä vähintääkin suotavaa.
 
No en tiedä, olisko ollut jonkun luokan sarkasmia Pedroz:in kirjoituksessa? Mutta komppaan sitä, ettei tolta ajalta (levyltä) juurikaan live matskua ole, jollei joitain juutuubi pätkiä lasketa.

Dream_eater: No en tiedä, olisko ollut jonkun luokan sarkasmia Pedroz:in kirjoituksessa? Mutta komppaan sitä, ettei tolta ajalta (levyltä) juurikaan live matskua ole, jollei joitain juutuubi pätkiä lasketa.
 
Kyllä tuo on aivan totta. Muistaakseni Curriculum Vitae -DVD:n taustalla pyörii kuvamateriaalia tuolta keikalta, mutta kun ääntä ei ole, niin paha sitä on täysipainoisemmin julkaista. Paris Collection -liven kansivihkosta:
 
August 29th, Los Angeles: With video cameras rolling, the sound engineer fails to capture the audio. The anticipated DVD of Tour Y2K is shelved to the disappointment of all.
 
Tuo Paris Collection on kyllä hyvä live myöskin, mutta pidempi settilista siinäkin saisi olla. Hopeless Anger erityisesti vedetään niin raskaasti, ettei sen luulisi Camelille sopivan, mutta onpahan vaan paras versio kyseisestä biisistä.

Otin pitkästä aikaa I Can See Your House From Heren kuunteluun. Kylläpä oli taas hieno kuuntelukokemus!
 
Levyn aloittavassa Wait-kappaleessa on kenties Camelin hienoin keyboardsoolo ikinä! Schelhaasin soolot ovat hieman mitäänsanomattomia, mutta Kit Watkins tykittää kyllä sellaiset Chick Coreat että oksat pois!
 
Your Love Is Stranger Than Mine on erittäin leppoisa pop-biisi. Pidän tästä todella paljon. Väliosan lopussa olevat soinnut nostavat hienosti kappaleen sävellyksellistä tasoa kokeellisempaan suuntaan rikkomatta kuitenkaan kappaleen popahtavaa tunnelmaa.
 
Eye of the Storm on Watkinsin sävellys. Tässä kappaleessa on miellyttävä sateisen kesän tunnelma (liekö kappaleen nimi tuon fiiliksen aiheuttajana, en tiedä). Soittimista etenkin marssirumpu- ja tinapilliosuudet (tinapilli ilmeisesti kiippareilla soitettu) jaksavat innostaa joka kuuntelukerralla. Viimeistään tämän biisin jälkeen on jo ihan myyty koko levylle.
 
Who We Are kappaleessa hyvää on sävellyksen ohella etenkin sovitus ja instrumentaatio. Intron jälkeen rummut jäävät kokonaan pois ja tulevat vasta kertsissä sisään. Kappaleessa on myös hienosti käytetty jousia ja loppupuolella oleva "valeloppu" on mahtava puhumattakaan sitä seuraavasta nostatuksesta. Hieno orkestroitu pop/progebiisi.
 
Survival on mielestäni levyn ainut turha kappale. Jousia on toki aina kiva kuunnella, mutta sävellyksenä biisi ei ole kummoinen, etenkään lyhyen kestonsa vuoksi.
 
Hymn To Her-biisi on itselleni hieman hankala. Kappaleen ensimmäinen puolisko ei kummoisemmin sykähdytä, mutta puolesta välistä alkavasta progeosuudesta eteen päin biisi on aivan timanttia. Etenkin unisonossa soitettu kaksiääninen soolo saa kylmät väreet menemään pitkin selkää. Kappaleen alkupuolen ajan odotan aina vain, että milloin päästään asiaan.
 
Neon Magic on taas puolestaan alusta loppuun hyvän fiiliksen biisi. Sävellys toimii ja säkeistössä mukaan tuleva Hammond on mahtava. Seitsemään menevä väliosa nostaa jälleen hymyn suupieliin. Ei siksi että se menee seitsemään, vaan siksi että se on niin hyvän kuuloinen. Lopun kitarasoolon plokkailin joskus itsekin.
 
Remote Romance on levyn huumoripala, joka ei välttämättä aukene kaikille, mutta itse pidän siitä. Tätä kuunnellessa tulee aina hyvälle tuulelle.
 
Ice on levyn päättävä eeppinen teos, joka vaatii kuuntelijaltaan erityistä keskittymistä hitaan temponsa ja pitkän kehittelynsä vuoksi. Sävellyksenä biisi ei ole mitenkään erikoinen (huom. oma mielipide). Soittajien tunnelataus sitä vastoin on ehkä kovimmillaan juuri tässä biisissä. Soitto on kappaleessa jokaisen soittimen osalta erittäin hienoa, mutta tylsähkön sävellyksen vuoksi en itse jaksa tätä kuunnella kuin tietyssä mielentilassa.
 
Kuuntelen tätä levyä yleensä etenkin kesäisin, ja kenties juuri siitä johtuen levyä kuunnellessa tulee talven kylmimpinäkin päivinä aina mukavan kesäinen ja lämmin fiilis.

Camelilla on kyllä aivan täydellisen upeita biisejä. Niin kevyttä musiikkia jota ei voi oikein muuten kuvailla kuin sanalla täydellinen.

Achtung!
Auttakaas Camel-tietäjät... Onko tämän mahtavan teoksen Nimrodel / The Procession / The White Rider juurikin tuon viimeisen osan (The White Rider) mahtipontinen "pörinäriffi" vedetty koskettimilla vai bassolla?

*Elmo*: Achtung!
Auttakaas Camel-tietäjät... Onko tämän mahtavan teoksen Nimrodel / The Procession / The White Rider juurikin tuon viimeisen osan (The White Rider) mahtipontinen "pörinäriffi" vedetty koskettimilla vai bassolla?
 
Eiköhän siinä syna ja basso soittele uniksessa samaa riffiä. Alussa syna on vahvemmin pinnassa, lopussa taas basso.

Osaakos kukaan sanoa mistä kannattaisi etsiä Camelin paitoja ja muuta sälää. Virallinen kauppa kun on aikoja sitten peittynyt tomuun, enkä ole mistään löytänyt säädyllistä Camelin fanituotteita myyvää puljua. Eritoten t-paita kinnostaisi tällä hetkellä.

pirttari__: Osaakos kukaan sanoa mistä kannattaisi etsiä Camelin paitoja ja muuta sälää. Virallinen kauppa kun on aikoja sitten peittynyt tomuun, enkä ole mistään löytänyt säädyllistä Camelin fanituotteita myyvää puljua. Eritoten t-paita kinnostaisi tällä hetkellä.
 
Kyllä tämä näyttäisi hengissä olevan:
http://www.camelproductions-store.c … reen=CTGY&Category_Code=apparel
 
Olen tilannut sieltä sälää useamman kerran ja homma on toiminut.
Tuo Raindances-paita on varsin asiallinen, suosittelen.

velioj: Kyllä tämä näyttäisi hengissä olevan:
http://www.camelproductions-store.c … reen=CTGY&Category_Code=apparel
 
Olen tilannut sieltä sälää useamman kerran ja homma on toiminut.
Tuo Raindances-paita on varsin asiallinen, suosittelen.
 
E. Ei ollutkaan vaan omaa kokoa juum. Kiitoksia vaan, katselin alkuun, että kaikki paidat olivat lopussa, kun olikin vain M koko. Perskeles tilaus lähteem lähiaikoina.
 
E.PS. : Kysytään nyt vielä, kun levyhinnat näyttävät olevan mukavat kyseisessä kaupassa, että kun samalla postimaksulla tulisi, niin mikäs olisi hyvä levy napata kokoelmaan? Moonmadness, Mirage, ja Snow Goose on. Nämä onkin sitten tullut kulutettua pahki.

pirttari__: E. Ei ollutkaan vaan omaa kokoa juum. Kiitoksia vaan, katselin alkuun, että kaikki paidat olivat lopussa, kun olikin vain M koko. Perskeles tilaus lähteem lähiaikoina.
 
E.PS. : Kysytään nyt vielä, kun levyhinnat näyttävät olevan mukavat kyseisessä kaupassa, että kun samalla postimaksulla tulisi, niin mikäs olisi hyvä levy napata kokoelmaan? Moonmadness, Mirage, ja Snow Goose on. Nämä onkin sitten tullut kulutettua pahki.
 
Itse suosittelisin heidän ekaa levyä. Aivan aliarvostettu teos, joka sisältää todella laadukkaita kappaleita. JA sillä on Never Let Go

Scrobble: Itse suosittelisin heidän ekaa levyä. Aivan aliarvostettu teos, joka sisältää todella laadukkaita kappaleita. JA sillä on Never Let Go
 
Juu no tuon puoleen kyseisen kaupan valikoimasta olin itsekin eniten kääntymässä. Millaista tavaraa myöhäisempi Camel-tuotanto on? Vaikka kyseinen yhtye onkin nousemassa kovaa vauhtia yhdeksi suosikikseni, en ole ehtinyt tutustumaan puoliinkaan varsinkaan myöhemmistä kappaleista ja albumeista.

pirttari__: Juu no tuon puoleen kyseisen kaupan valikoimasta olin itsekin eniten kääntymässä. Millaista tavaraa myöhäisempi Camel-tuotanto on? Vaikka kyseinen yhtye onkin nousemassa kovaa vauhtia yhdeksi suosikikseni, en ole ehtinyt tutustumaan puoliinkaan varsinkaan myöhemmistä kappaleista ja albumeista.
 
80-luvulla bändi meni aika pop-tunnelmissa. Vuonna 1990 (muistaakseni) ilmestyneestä Dust And Dreams -levystä puolet on poppia ja puolet progea. Soundit ovat hieman vastenmieliset, mutta itse sisältö on loistavaa. Seuraava levy Harbour Of Tears on loistava irkkuteemalla toteutettu kokonaisuus. Ainoastaan trigatut rumpusoundit häiritsevät tällä levyllä. Rajaz oli jo huomattavasti orgaanisempi kokonaisuus samaten kuin A Nod and A wink. Noilta kahdelta jälkimmäiseltä löytyy joitain hyviä biisejä, mutta kokonaisuutena eivät ole mun mielestä yhtä vahvoja kuin monet bändin 70-luvun tuotoksista.
 
Oikeastaan Camelin koko tuotanto on ihan hyvää. Ainoastaan nuo kasarilevyt ovat hieman niin ja näin (Single Factor ja Stationary Traveller). Niitä kannattaa hieman kuunnella ennen ostamista, jotta ei vahingossa tule hommattua turhia levyjä hyllyyn.

Rajaz ja A Nod and a Wink ovat minun listoillani ihan samalla viivalla, kuin ne suurimmat 70-luvun klassikot. Latimerin melodiakynä ei ole tylsynyt sitten tippaakaan, ja ääneen on tullut paljon uutta persoonallisuutta ja syvyyttä vuosien mittaan.

Pedroz: Rajaz ja A Nod and a Wink ovat minun listoillani ihan samalla viivalla, kuin ne suurimmat 70-luvun klassikot. Latimerin melodiakynä ei ole tylsynyt sitten tippaakaan, ja ääneen on tullut paljon uutta persoonallisuutta ja syvyyttä vuosien mittaan.
 
Samaa mieltä. Itse pidän enemmän A Nod and a Winkistä kuin Rajazista - molemmat ovat kuitenkin hyviä teoksia ja paljon lähempänä -70-luvun henkeä, kuin 80-luvun poppilevyt.