Bassot ›

En tiedä auttaako tämä avautuminen Sinua, mutta kerronpa esimerkin hyvästä tutustani, varsinaisesta loistoveikosta. (eli siis itsestäni) ;)
 
Niskaoireita alkoi ilmaantua noin 12 vuotta sitten. Pahimmillaan se aiheutti helvetillisen säryn lisäksi myös huimausta. Pää ei saa happea kun jumiutuneet lihakset painaa verisuonia...
Työni oli sellaista että jouduin käsittelemään suht raskaita esineitä hartialinjan yläpuolella ja vielä osittain sivusuunnassa. Kaiken tämän lisäksi homma oli tarkkuutta vaativaa ja hidasta, eli jännitys jatkui pitkään.
Työnantajallamme on erittäin hyvin järjestetty kuntoseuranta ja ikäkausi tarkistukset. Kun samaa työtä tekeviä tutkittiin ja tuloksia vertailtiin, todettiin kaikkien lihaskunnon olevan aika reilusti keskiarvon yläpuolella. Varsinaisia lihasvammoja oli hyvin vähän.
 
Sitten alkoi ne ongelmat. Niska jumissa,selkäsärkyjä, sormien puutumista,päänsärkyä...
Tehtiin tutkimuksia lääkäreiden ,fysioterapeuttien ja neurologien toimesta. Totesivat että äijä on romuna. Hoidoksi hierontaa,jumppaa ja särkylääkettä.
Apu oli aina hetkellistä. Mitään ihmeparantumista ei tullut eikä tule.
Osa fysioterapeuteista sai paikat vain huonompaan kuntoon. Tässä vaiheessa alkoi jo usko loppua koko touhuun, kunnes muutama vuosi sitten työterveyslääkäri ehdotti kokeilemaan vielä yhtä uutta (oikeasti kokenutta ja vanhaa) heppua. No, mitäs tuossa menettäisi, eli sinne sitten.
Kerroin hänelle taudin taustat,oireet ja tehdyt hoidot. Ensimmäinen kysymys häneltä oli: Mitäs etupuolen lihaksille on tehty? No ei mitään kun kipu on takana. Tässäpä olikin ongelman todellinen aiheuttaja. Etupuolen lihakset oli työn takia "ylikehittyneet" selkäpuolen lihaksiin nähden. Hartiat oli painuneet eteenpäin ja rintaranka oli taittuneena mutkalle koko ajan. Ihmisen hermot tulevat selkärangan nivelten välistä ja jos nämä nivelet on jumissa voi särky tuntua ihmeellisissäkin paikoissa. Esimerkiksi itseäni vaivannut sormien puutuminen meni pois kaularangan venytyksillä.
Nykyään oireet ovat hallinnassa, mutta käyn edelleen about kerran kuukaudessa kyseisen herran luona vähän tarkistuttamassa niveliä. Jumppa/venyttely on tehtävä JOKA AINUT ilta. Siitäkin on tullut jo tapa. Ilman jumppaa aamuherätys on kuin kunnon krapulassa.
Soitot jatkuu ja väittäisin että huomattavasti paremmin kuin ennen. Enää ei fysiikka sanele niin nopeasti rajoja vaan taidot. Sormet toimii näppärämmin.
 
Tarinan opetus:
-Kaikki edellämainittu on yksilöllistä ja toimi MINUN kohdallani.
-Älä luota ensimmäiseen asiantuntija lausuntoon. (minulla toimi 5. tai 6.)
-Jumppa ohjeta on monenlaisia. Minulla ensimmäisistä oli vain haittaa.
-Ihmeparannusta ei tule. Joudut itse hoitaa venyttelyt ym. Fysioterapeutti opastaa.
-Lue edellinen rivi vielä kerran.
-Omassa tapauksessani avainsana lienee "lihastasapaino".
 
Jos Sinulla on synnynnäinen tai rakenteellinen vika, tältä vuodatukselta putoaa tietysti pohja pois. Ehkä tämä kuitenkin auttaa jotakuta oireista kärsivää. Meitä on kuitenkin aika monia, eikä pelkästään basson soittajia. Itse soitan aktiivisesti myös kitaraa ja syntikoita, ja pidän kyllä kitaraa pahempana omiin oireisiini kuin bassoa. Siksi olenkin siirtynyt sähköisestä klassiseen. Siinähän soittoasento on luonnollisempi.
Ilman muuta kannattaa kokeilla kevyempääkin soitinta, mutta en usko että se on muuta kuin hetkellinen ratkaisu. Se on vain kehdattava välillä ottaa se soitin kaulalta ja hiukan "oikaistava" itseään.
 
Tsemppiä!

Jazz Basso on muotoilultaan varsin ergonominen sähköbassoksi. Oletko hakenut Jazzareista kevyempää yksilöä, jos tykkäät muuten tuosta mallista? Fenderin Jazzareissa ja Precisioneissa painovaihtelua on noin kilon verran. Skitoissa ja bassoissa parinkin sadan gramman painoero tuntuu jo hartioissa, kun soitetaan seisaallaan vähän pidempään. Mun kevein basso, Presari, painaa painaa noin 3,7 kg. Soi hienosti ja on todella mukava soittaa pitkilläkin keikoilla. Toisen ääripään kokemusta on yli 4,5 kg:n jazzarista, joka todella kävi terveemmälläkin selän päälle. Kohtuuhintaisista fenkuista road worn -sarjalaisissa olen huomannut olevan hyvinkin keveitä yksilöitä, ja muutenkin ovat varsin soitettavia pelejä. Kunnon leveä ja tukeva hihna ja sopiva soittokorkeus ovat joka tapauksessa tärkeitä.

Mä olen tuollaista miettinyt:
 
http://www.barkerbass.com/
 
Jos joskus rupean taas sähköbasson kimppuun, niin voisi olla aika jees. Ei tarvi kannatella.

jappo121: Tsemppiä!
 
Varmasti hyviä neuvoja kaikki, kiitokseni. Minä olen nyt käynyt kahdella eri fysioterapeutilla, toinen näistä on hoitanut isääni jo pidemmän aikaa. Minulla on kuulemma liki identtinen ongelma. Nykyiset jumppa- ja venyttelyohjeet tuntuvat toimivan hyvin, mutta tässä katsellaan nyt hommaa eteenpäin vielä fysioterapeutin johdolla. Tällä hetkellä fysioterapeutti on tosiaan sitä mieltä, että kevyempi rasitus hartioihin helpottaisi tilannetta -> kevyempää soitinta. On se varmasti ainakin kokeilemisen arvoinen juttu tosiaan.
 
Alan taipua vähitellen sille linjalle, että revin jostain rahat ja alan kasaamaan pala-Jazzaria Warmothin kammioidulla rungolla. En toki pistä pahaksi, vaikka hyviä ideoita kevyistä bassoista vielä löytyisikin. :)

Itselläni oli aikoinaan tällainen:
http://dl.dropbox.com/u/5162374/Charvel/01.jpg
 
Kapistuksen ostohetkellä ei vielä niskaongelmia ollut, eli se ei ollut oston syy.
Ei painanut mitään, tarpeeksi miehekkään näköinen ja hoiteli kaiken akustisista balladeista mättöheviin. Kopalla taisi olla paksuutta 70mm. Pistin kiertoon kun ei käyttöastetta löytynyt.

Teijo K.: Yksi kompromissi on istua treenit ja seisoa keikat.
 
Istualtaan ja seisaaltaan soittaminen on 100% eri asioita. Ainaki mulla. Kyllähän se istumahimmailu ihan menee kotosalla. Mutta bändin kanssa soittamisesta ei tule oikeasti mitään, jos pitäis istuskella. En osaa edes äänittää istualtaan. Tatsi, groove, taimi ja meininki ylipäätään on 10x paremmassa mallissa, kun seisaallaan naruttelen. Toki kotidemoja voi ihan OK panna purkkiin istumameiningillä, mutta kun "tosissaan" studioäänityksiä tehdään, seisoen on vedettävä ehdottomasti. On siinä ännityksen laadussa vaan jopa ihan huomattava ero istuma- ja seisomasoiton välillä.
 
Ja yksilöjuttujahan nämä. Jollakin istuen voi groovata jopa paremmin, ei siinä mitään. Mutta kunpahan vain toin ilmi, että tämmöinen kompromissi ei ainakaan omassa tapauksessa voisi tulla millään kysymykseen. Ja lienee joku muukin, joka kokee että kyllä bändin kanssa on saatava vetää seisten.

Pitäsköhän kokeilla muokata raivaussahan mukavuusvaljaista joku konseptimalli. Raivaussahat painaa ~ 8kg hujakoilla, ja se roikkuu oikealla lantiolla. Silti paino jakautuu tasaisesti hartioille, ja lantiolle.

Tappokirves: Pitäsköhän kokeilla muokata raivaussahan mukavuusvaljaista joku konseptimalli. Raivaussahat painaa ~ 8kg hujakoilla, ja se roikkuu oikealla lantiolla. Silti paino jakautuu tasaisesti hartioille, ja lantiolle.
 
Testaa, olis kiva kuulla miten se käytännössä toimii. Voin ruveta koekaniiniksi jos on tarvetta.

Maisteri: Istualtaan ja seisaaltaan soittaminen on 100% eri asioita. Ainaki mulla. Kyllähän se istumahimmailu ihan menee kotosalla. Mutta bändin kanssa soittamisesta ei tule oikeasti mitään, jos pitäis istuskella. En osaa edes äänittää istualtaan. Tatsi, groove, taimi ja meininki ylipäätään on 10x paremmassa mallissa, kun seisaallaan naruttelen. Toki kotidemoja voi ihan OK panna purkkiin istumameiningillä, mutta kun "tosissaan" studioäänityksiä tehdään, seisoen on vedettävä ehdottomasti. On siinä ännityksen laadussa vaan jopa ihan huomattava ero istuma- ja seisomasoiton välillä.
 
Ihan opeteltavia asioitahan nää on, mutta jos nyt ei puhuta fiiliksistä vaan kropan kestämisestä vammojen jälkeen niin tuo on vähän sellaista puhetta että ei olla ymmärretty asian ydintä. Mun mielestä.
 
Ja yksilöjuttujahan nämä. Jollakin istuen voi groovata jopa paremmin, ei siinä mitään. Mutta kunpahan vain toin ilmi, että tämmöinen kompromissi ei ainakaan omassa tapauksessa voisi tulla millään kysymykseen. Ja lienee joku muukin, joka kokee että kyllä bändin kanssa on saatava vetää seisten.
 
Jos vaihtoehto on että vedetään istualtaan tai ei vedetä ollenkaan, niin kumpi lähtee mukaan?

jappo121:
Ennen minulla oli basso niin alhaalla kuin mahdollista. Piti olla katu-uskottavan näköinen. (soitosta vaan ei tullut mitään, mutta väliäkös tuolla). Nykyään pidän bassoa paljon ylempänä ja käytän leveämpää hihnaa painon tasaamiseksi. 4-kielisen seuraksi on tullut 6-kielinen (painava) basso joka pakotti tuohon soittotavan muutokseen, ja aika hyvin olen siltikin nykyään niska/hartia ongelmien kanssa pärjäillyt.
 
Tämä on toki täysin yksilöllistä, mutta eihän kokeileminen maksa mitään.
Eli basso ylös jolloin saat kädet luonnollisempaan asentoon ja yritä pitää hartiat rentoina. Tuo rentous on ehkä se kaikkein vaikein asia ja tuottaa itsellenikin vielä vaikeuksia. Tähän auttaa tasapainoinen soitin (kaulapainoiset on paholaisen keksintöjä) ja leveä (lue:mukava) ,pehmeä hihna.
Kun paino jakautuu tasaisesti, soitin tavallaan unohtuu ja soittaja on rennompi.
 
No joo voi toimia osalla, mutta itsellä alko oikean käden ranne kärsimään kun bassoa piti liian korkealla. Rannetta pitää sormilla soitettaessa pitää koukussa, mikä ainakin itsellä puristi hermoja ja usein reenien jälkeen oli ranne ihan turta ja pahimmillaan monta päivää kipee. Laskin bassoa sitten jonkin verran alemmas ja helpotti reippaasti. Edelleen kyllä ranne jonkin verran rasittuu soitettaessa, mutta vika on nyttemmin enemmän huonohkossa tekniikassa kuin basson asennossa.

Kontrabasso! Seisotte siinä vieressä ryhdikkäästi ja läpsyttelette rock-a-billyä.

Miikss: No joo voi toimia osalla, mutta itsellä alko oikean käden ranne kärsimään kun bassoa piti LIIAN korkealla.
 
Eikös tuo yksi sana kerro missä vika oli?
Jokainen pitäköön luuttunsa haluamallaan korkeudella, mutta väkisten ei kannata yrittää jos ei paikat kestä.

Kala u bass

jappo121: Eikös tuo yksi sana kerro missä vika oli?
Jokainen pitäköön luuttunsa haluamallaan korkeudella, mutta väkisten ei kannata yrittää jos ei paikat kestä.
 
No se oli monen basistin mielestä liian matalalla jo silloin ;) Huono sanavalinta. Nyt pidän tuossa vähän lantion alapuolella bassoa. Kaulan pidänkin sitten suht pystyssä taas, että otelautakäden asento pysyy luonnollisena.
 
Ja joo oon samaa mieltä, että voi pitää millä korkeudella itsestä tuntuu, kerroin vaan oman kokemukseni asiasta. En alkanut neuvomaan ketään.

Nou hätä. Totesin vain saman minkä olit itsekin todennut.
 
Tuon pystyn otelaudan allekirjoitan itsekin hyväksi. Ja kelpaahan tuo asento "oikeillekin" basisteille:
http://t0.gstatic.com/images?q=tbn: … bU-8AV9Y2xQoZwLNdzrlY-Ckcrp&t=1

pahaeno: Tuli muuten mieleen että Yamahallahan on se AIR basso. Eikös se ollut aikas kevyt ja sopis budjettiin, vai kuis se nyt oli?
 
edit: Yamaha RBX4 A2 (3,3kg)
 
tämä on jännä, kun punnistelin kyseistä keppiä liikkeessä, niin ei se minusta sen kevyempi ollut kun mun standardi leppä RBX:äkään....
 
mut ehkä se vähän kait on keveämpi. en tiedä.
 
ite haluaisin tuommosen onton jazzarin, mitä joku tuolla ylempänä linkitteli.

jappo121: En tiedä auttaako tämä avautuminen Sinua, mutta kerronpa esimerkin hyvästä tutustani, varsinaisesta loistoveikosta. (eli siis itsestäni) ;)
 
Niskaoireita alkoi ilmaantua noin 12 vuotta sitten. Pahimmillaan se aiheutti helvetillisen säryn lisäksi myös huimausta. Pää ei saa happea kun jumiutuneet lihakset painaa verisuonia...
Työni oli sellaista että jouduin käsittelemään suht raskaita esineitä hartialinjan yläpuolella ja vielä osittain sivusuunnassa. Kaiken tämän lisäksi homma oli tarkkuutta vaativaa ja hidasta, eli jännitys jatkui pitkään.
Työnantajallamme on erittäin hyvin järjestetty kuntoseuranta ja ikäkausi tarkistukset. Kun samaa työtä tekeviä tutkittiin ja tuloksia vertailtiin, todettiin kaikkien lihaskunnon olevan aika reilusti keskiarvon yläpuolella. Varsinaisia lihasvammoja oli hyvin vähän.
 
Sitten alkoi ne ongelmat. Niska jumissa,selkäsärkyjä, sormien puutumista,päänsärkyä...
Tehtiin tutkimuksia lääkäreiden ,fysioterapeuttien ja neurologien toimesta. Totesivat että äijä on romuna. Hoidoksi hierontaa,jumppaa ja särkylääkettä.
Apu oli aina hetkellistä. Mitään ihmeparantumista ei tullut eikä tule.
Osa fysioterapeuteista sai paikat vain huonompaan kuntoon. Tässä vaiheessa alkoi jo usko loppua koko touhuun, kunnes muutama vuosi sitten työterveyslääkäri ehdotti kokeilemaan vielä yhtä uutta (oikeasti kokenutta ja vanhaa) heppua. No, mitäs tuossa menettäisi, eli sinne sitten.
Kerroin hänelle taudin taustat,oireet ja tehdyt hoidot. Ensimmäinen kysymys häneltä oli: Mitäs etupuolen lihaksille on tehty? No ei mitään kun kipu on takana. Tässäpä olikin ongelman todellinen aiheuttaja. Etupuolen lihakset oli työn takia "ylikehittyneet" selkäpuolen lihaksiin nähden. Hartiat oli painuneet eteenpäin ja rintaranka oli taittuneena mutkalle koko ajan. Ihmisen hermot tulevat selkärangan nivelten välistä ja jos nämä nivelet on jumissa voi särky tuntua ihmeellisissäkin paikoissa. Esimerkiksi itseäni vaivannut sormien puutuminen meni pois kaularangan venytyksillä.
Nykyään oireet ovat hallinnassa, mutta käyn edelleen about kerran kuukaudessa kyseisen herran luona vähän tarkistuttamassa niveliä. Jumppa/venyttely on tehtävä JOKA AINUT ilta. Siitäkin on tullut jo tapa. Ilman jumppaa aamuherätys on kuin kunnon krapulassa.
Soitot jatkuu ja väittäisin että huomattavasti paremmin kuin ennen. Enää ei fysiikka sanele niin nopeasti rajoja vaan taidot. Sormet toimii näppärämmin.
 
Tarinan opetus:
-Kaikki edellämainittu on yksilöllistä ja toimi MINUN kohdallani.
-Älä luota ensimmäiseen asiantuntija lausuntoon. (minulla toimi 5. tai 6.)
-Jumppa ohjeta on monenlaisia. Minulla ensimmäisistä oli vain haittaa.
-Ihmeparannusta ei tule. Joudut itse hoitaa venyttelyt ym. Fysioterapeutti opastaa.
-Lue edellinen rivi vielä kerran.
-Omassa tapauksessani avainsana lienee "lihastasapaino".
 
Jos Sinulla on synnynnäinen tai rakenteellinen vika, tältä vuodatukselta putoaa tietysti pohja pois. Ehkä tämä kuitenkin auttaa jotakuta oireista kärsivää. Meitä on kuitenkin aika monia, eikä pelkästään basson soittajia. Itse soitan aktiivisesti myös kitaraa ja syntikoita, ja pidän kyllä kitaraa pahempana omiin oireisiini kuin bassoa. Siksi olenkin siirtynyt sähköisestä klassiseen. Siinähän soittoasento on luonnollisempi.
Ilman muuta kannattaa kokeilla kevyempääkin soitinta, mutta en usko että se on muuta kuin hetkellinen ratkaisu. Se on vain kehdattava välillä ottaa se soitin kaulalta ja hiukan "oikaistava" itseään.
 
Tsemppiä!
 
Tänks loistavasta kirjoituksesta!!
 
Peaweyltä löytyy G-bass, itse käytän sitä ajoittain samojen syiden takia, ei ole mikään ihmeellinen basso, semmonen halppis meininki, mutta vetelee keikat kuitenkin...
 
Jussi

Tappokirves: Pitäsköhän kokeilla muokata raivaussahan mukavuusvaljaista joku konseptimalli. Raivaussahat painaa ~ 8kg hujakoilla, ja se roikkuu oikealla lantiolla. Silti paino jakautuu tasaisesti hartioille, ja lantiolle.
 
ZZ Topilla taisi olla soittimet kiinni vyönsoljen kohdalla, josta niitä oli hyvä pyöräyttää ympäri.
http://i241.photobucket.com/albums/ff143/EditorGuante/zztop.jpg

Enpä tiedä onko ratkaisua löytynyt vielä(kään) tähän bassoasiaan, mutta eilen soittelin pitkästä aikaa taas lavallisella bassolla, ja hyvinkin äkkiä vaihdoin sen MPU femmaan joka on ihan päätön basso! ;-P Painojakauma on tuolla lavattomalla vaan mahdottoman mukava, ja hartiaseutu pysyy rennompana kun ei tartte kaulaa kannatella. Koko lavaton hössötys alkoi mulla kun testiksi ostin Iban AX mallin, silloin jotain naksahti päässä lopullisesti. Seuraavakin bassoni on joko pienilapainen tai samalainen kuin tää mun uusin tulokas, elikkäs lavaton.