| Aihe: Kiilaus | |
|---|
|
Minulla on todella rasittava soitannollinen virhe. Tuppaan kiilaamaan, erityisesti jos pitää laulaa luikahuttaa samanaikaisesti, vaikka bassolinja olisi siinä kohtaa helppo.
Eräs studioheebo sanoi huomanneensa, että pianosta bassoon siirtyneillä on usein tuollainen taipumus, varsinkin jos tausta on jazzahtava. Se lohdutti hieman muttei poistanut itse vaivaa.
Olen koettanut analysoida, miten se kiilaus tai eteenpäin kaatuminen motorisesti tai psykomotorisesti syntyy. Oikean käden sormet ovat tietysti avainasemassa, mutta onko vasemmalla kädellä osuutta asiaan, auttaisiko tahdin polkeminen tai sen laskeminen mielessä jne.
Viime kädessä siihen kai auttaa vain ahkera ja keskittynyt soittaminen (jos sekään), mutta olisiko kellään tähän näkemyksiä ja vinkkejä?
Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa. |
 WT
29.04.2011 10:43:01 | |
|
Auttaisiko, jos teet systemaattista treeniä metronomin/rumpuraidan kanssa niin, että päätät että tällä kertaa kiilaan, tällä kertaa soitan tasan klikin kohdalle, tällä kertaa roikun perässä jne. Treeni kannattaa nauhoittaa ja sitten kuunnella jälkikäteen miten onnistui. Ensin ilman laulua, sitten laulun kanssa.
Tuolla tavalla voisit oppia paremmin hallitsemaan sitä, missä kohtaa soitat rytmiin nähden. |
|
Treeni auttaa siihenkin. Tee itsellesi "pätkittyjä klikkejä" vaikka Garagebandilla tai jollain rumpukoneella tai ihan millä vaan. Eli eri tempoissa klikkiä tai rumpukomppia alkuun vaikka neljä tahtia, sitten kaksi tahtia tyhjää, taas kaksi tahtia komppia kaksitahtiatyhjääjne.... Eli silloin joutuu huolehtimaan parin tahdin ajan itse pulssin pysymisestä paikallaan. Tehokas treeni. Ensin voi tietenkin laittaa vaikka vain yhden tahdin tyhjää ja hiljalleen lisätä tyhjien tahtien määrää.
Toinen juttu vois olla ihan aika-arvopyramidin soittaminen esim. asteikoilla. Se suorasta trioliin ja takaisin siirtyminen on hankalin paikka. |
 DerekDubbels
03.05.2011 11:53:10 (muokattu 03.05.2011 11:54:20) | |
|
Meikällä oli sama tyyppivika joskus, mahdollisesti vieläkin esiintyy, mutta itselläni auttoi se, että opettelin soittamaan vähän kevyemmällä tatsilla (jotenkin koko soiton idea "rentoutui" samalla) vanhan Iron Maiden- perustaisen kyntämisen sijasta ja myös se, että rupesin nauhoittamaan suunnilleen jokaiset treenit ja keikan. En siis väitä että Harris soittaisi maksimitehoilla koko ajan, vaan että Maiden-tyyliseen meininkiin sopii ankaralla kädellä soittaminen. Niitä treeni- / keikkapätkiä kuunnellen hieman oppi tunnistamaan minkälaisissa kohdissa kiilaaminen esiintyi. Tähän tosin tietysti liittyi myös tutun rumpalin soiton jatkuva kuuleminen ja sen kautta taimauksen miettiminen.
Myös levyjen mukana soittelu ja silloin tällöin muutamat metronomiavusteiset treenit varmaankin auttoivat omalla kohdalla. |
|
DerekDubbels: Meikällä oli sama tyyppivika joskus, mahdollisesti vieläkin esiintyy, mutta itselläni auttoi se, että opettelin soittamaan vähän kevyemmällä tatsilla (jotenkin koko soiton idea "rentoutui" samalla)
Olen huomannut kevyemmän tatsin tosiaan auttavan tähän. Nupit täytyy silloin kääntää jonkin verran enemmän kaakkoon kyntämisestä luopumisen kompensoimiseksi.
Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa. |
|
elampen: Olen huomannut kevyemmän tatsin tosiaan auttavan tähän. Nupit täytyy silloin kääntää jonkin verran enemmän kaakkoon kyntämisestä luopumisen kompensoimiseksi.
Eikös sen vahvistimen tarkoitus ole vahvistaa signaalia? :)
Usein soiton rentoutumiseen vaikuttaa kovasti tuo tatsi. Bassonsoitto ei ole niin voimalaji kuin moni usein luulee. Se kieli kuitenkin asettuu alkuatakin jälkeen hyvin nopeasti sille tasolle, jolla body ja kaula pitää sen värähtelyä yllä (ja joskus kieli kuoleentuu myös nauhoihin). Liian kovalla tatsilla soitosta tulee repivää ja usein myös sormenpäät aukeaa jne.
Eri asia jos hakee esim. fleatyyppistä soundia. Mutta siihenkin pääsee vähemmällä voimalla kun laittaa laihemmat kielet ja laskee ne alemmas pärisemään.
"Ei kyllä paskominen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa." -bassodada |
|
pekezu: Eikös sen vahvistimen tarkoitus ole vahvistaa signaalia? :)
Usein soiton rentoutumiseen vaikuttaa kovasti tuo tatsi. Bassonsoitto ei ole niin voimalaji kuin moni usein luulee. Se kieli kuitenkin asettuu alkuatakin jälkeen hyvin nopeasti sille tasolle, jolla body ja kaula pitää sen värähtelyä yllä (ja joskus kieli kuoleentuu myös nauhoihin). Liian kovalla tatsilla soitosta tulee repivää ja usein myös sormenpäät aukeaa jne.
Eri asia jos hakee esim. fleatyyppistä soundia. Mutta siihenkin pääsee vähemmällä voimalla kun laittaa laihemmat kielet ja laskee ne alemmas pärisemään.
Mulla meni about 15 vuotta tämän tajuamiseen. Fiksuja päästelet, plussa pamahti. |
|
Johannes_t: Mulla meni about 15 vuotta tämän tajuamiseen. Fiksuja päästelet, plussa pamahti.
Jeff Berlin muuten julisti tätä sanomaa jo parikkolkytvuotta sitten Bass Playerin sivuilla. Viiksivallu oli jäljillä.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
Johannes_t: Mulla meni about 15 vuotta tämän tajuamiseen. Fiksuja päästelet, plussa pamahti.
Kiitos vierailleen bassomaikan meikäläinen koki ahaa-elämyksen loppusyksystä ja sen jälkeen tekniikka on harpponut hurjasti eteenpäin. Ja soittonopeus, joskaan sitä en arvota järjettömän korkealle.
"Ei kyllä paskominen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa." -bassodada |
|
pekezu: Kiitos vierailleen bassomaikan meikäläinen koki ahaa-elämyksen loppusyksystä ja sen jälkeen tekniikka on harpponut hurjasti eteenpäin. Ja soittonopeus, joskaan sitä en arvota järjettömän korkealle.
Kukas teillä kävi jos saa kysyä?
"It's the ear, not the gear. " |
|
Mä laitan yleensä vilkun päälle ajoissa, ja katson taakse etten kiilaa rumpalin eteen.
Minä olen John, teidän Entwistlenne, älkää pitäkö muita basisteja! |
|
pekezu: Kiitos vierailleen bassomaikan meikäläinen koki ahaa-elämyksen loppusyksystä ja sen jälkeen tekniikka on harpponut hurjasti eteenpäin. Ja soittonopeus, joskaan sitä en arvota järjettömän korkealle.
Kerro jotain ahaasta!
Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa. |
|
elampen: Kerro jotain ahaasta!
Mulla tuli ahaa-elämys ihan kantapäänkautta opettelemalla. Olin jo tosiaan soittanut vuosia, omin päin ja opistossa, hevistä poppiin useammassa bändissä kun jossain kohtaa rupesin testaamaan, nauhoitusta apuna käyttäen, miten soittovoimakkuus vaikuttaa soundiin. Huomasin saavani parhaan soundin ja soittotuntuman sellaisella n. puolet maksimista voimakkuudella. Semmonen tatsi, mistää pystyy selkeästi hiljentämään ja koventamaan.
Alkuun oli tietysti varsin hankalaa soveltaa hommaa käytännössä keikoilla, viimeistään loppusetti meni jo vanhalla "täysillä menemään"--meiningillä. Ratkaisevaksi osoittautui viime syksyinen eurorundi, missä pääsin soittamaan parikymmentä keikkaa korvamonitoreilla: kuulin itseni koko ajan selkeästi, vaikka soitin huomattavasti maltillisemmalla tatsilla. Siitä se jäi sitten päälle. Vahvistimesta kun avaa volumea pikkasen reippaammin, niin se on ensimmäinen helpottava tekijä ;) |
|
tauranen: Mä laitan yleensä vilkun päälle ajoissa, ja katson taakse etten kiilaa rumpalin eteen.
toisinaan yhteen törmäyksiä ei tosiaan voi välttää ja tästä seuraa rumaa jälkeä
i'm back again olin intissä |
|
Johannes_t: Mulla meni about 15 vuotta tämän tajuamiseen. Fiksuja päästelet, plussa pamahti.
Kontran soiton myötä mulle on tullu ehkä lisää dynamiikkaa molempiin päihin. Suosittelen.
"It's the ear, not the gear. " |
|
chief: Kukas teillä kävi jos saa kysyä?
Tuovisen Tero tuurasi meidän vakio-opettajaa suurimman osan tästä lukuvuodesta.
Ahaa-elämys perustui lähinnä rentouden, voimankäytön ja taloudellisuuden yhdistelmään jota rupesin aika hanakasti treenaamaan. Se vaikutti positiivisesti tekniikkaan ja luulen, että tämän kevään soittorumbat olisi osittain kärsineet huomattavasti ilman tuota tekniikkaparannusta.
Hienointa on havaita se rentous omassa soitossa. Tottakai se voisi olla vielä parempaa ja etenkin vasemman käden toiminta voisi olla sekä rennompaa että taloudellisempaa (myös oikean, vasemman enemmän). Mutta uusien juttujen harjoittelemisesta lähtien on soitto mennyt rutkasti eteenpäin kuluneen vuoden aikana, ehkä siksi että on tullut soitettua niin paljon, ehkä siksi että kerrankin on saanut asiantuntevaa opetusta tai sitten kaikki yhdistettynä.
Kontra on myös tuonut kummasti perspektiiviä soittoon, vaikken sitä paljoa ole ehtinytkään raapimaan.
"Ei kyllä paskominen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa." -bassodada |
|
chief: Kontran soiton myötä mulle on tullu ehkä lisää dynamiikkaa molempiin päihin. Suosittelen.
Tämä kyllä, itse toki olen siinä onnellisessa asemassa (?) että aloitin bassonsoiton pari vuotta sitten ja viime syksystä saakka olen saanut konsalla opetusta soittimeen - mitään tekniikkavirheitä ei ollut ehtinyt muodostua ja homman on saanut opeteltua aika puhtaalta pöydältä. Kitaraa on takana parikymmentä vuotta, mutta se on vaikuttanut lähinnä sormituksiin, joita on pitänyt miettiä nyt uusiksi.
Mutta kontra on ehdottoman hyvä tatsin harjoitteluun, se ei anna anteeksi ja vaikka sähköbasson dynaaminen skaala on suppeampi, oikean käden tekniikkaan tulee sopivaa herkkyyttä kontransoitossa. Ei tule sitten rouhittua liikaa sähköbassollakaan, kun päähän on iskostunut ajatus ja tekotapa sillä tavalla, että myös bassossa voi ja pitää olla dynamiikkaa.
"Look behind you, a three-string bass!" |
|
chief: Kontran soiton myötä mulle on tullu ehkä lisää dynamiikkaa molempiin päihin. Suosittelen.
Juu, pitää paikkansa, tuossa nurkassa kontra jöpöttää... Joskus jopa soitan sitä. Sama pätee muihinkin akustisiin soittimiin, vetelee vaikka akustista kitaraa kuin bassoa. Samat fysiikan lait noihin kaikkiin kuitenkin pätee.
Omalla kohdalla dynamiikkaongelmaa on esiintynyt lähinnä vain metallitouhuissa. |
 hollmi-5
09.05.2011 08:55:46 (muokattu 09.05.2011 09:03:33) | |
|
Rumpalin vinkkelistä kitaristit ja laulajat ovat pahimpia kiilaajia. Basistin kanssa sitä rytmihommaa ylläpidetään yleensä hyvin.
Rytmin tunteminen ja bändin kuuleminen on ensisijaisena apuna rytmissä pysymiseen.
EDIT: Ja jos on käytössä jokin klikki, niin sitä voi käyttää niin, että samassa tempossa soittaen harventaa klikkiä. Ensin vaikkapa neljäsosittain ja lopulta niin, että klikki osuu vain joka toisen tahdin ykköselle...
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
hollmi-5: Rumpalin vinkkelistä kitaristit ja laulajat ovat pahimpia kiilaajia. Basistin kanssa sitä rytmihommaa ylläpidetään yleensä hyvin.
Rytmin tunteminen ja bändin kuuleminen on ensisijaisena apuna rytmissä pysymiseen.
EDIT: Ja jos on käytössä jokin klikki, niin sitä voi käyttää niin, että samassa tempossa soittaen harventaa klikkiä. Ensin vaikkapa neljäsosittain ja lopulta niin, että klikki osuu vain joka toisen tahdin ykköselle...
Klikkitreenissä olen huomannut hyväksi taimitreeniksi laittaa sen iskun 4/4-tahtilajissa tahdin kakkoselle ja neloselle, sillä tavalla saa soiton luonnollisemmaksi ja time tulee pidettyä ennen pitkää itse paremmin kuin sitä metronomin ykköstä metsästämällä.
Plus että tuollainen ajattelu edistää jotenkin groovenkin kehittymistä, kun ei ole niin marssi/tango-henkistä jytkytystä, joka on suomalaisille jotenkin niin ylitsepääsemätöntä.
"Look behind you, a three-string bass!" |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
