Bassot ›

kunnasja: Wanha ketju, mutta ajankohtainen aihe.
 
Itsellä on suurestikin ongelmia, kun keikoilla on tuota väriä naamassa jos jonkinlaista...
 
Pääsisikö helpommalla, jos vaihtaisi maskivärin valmistajaa/mallia? Niihin aikoihin kun vielä sottasin naamaani, paras tökötti oli Grimaksen öljyliukoinen väri. Ei valu keikoilla ja on mukavan veemäinen pestä pois.

Kiitos uudesta näkökulmasta.
 
Valitettavasti värien kanssa on vähän silleen, että useamman vuoden aikana bändissä on jo kokeiltu eri tuotteita, ja noi nykyiset ovat siitä hyviä etteivät ainakaan aiheuta iho-ongelmia. Itselleni maalausprosessi on uutta, sillä olen tuuraajana tämän kevään ajan. Pohjavärin käyttö ei käytännössä vaikuta mitään, vaan ongelma on tuo tekoveri, jolla naama sotataan. Sehän on siis... no, kuin ehtaa verta, eli valuu kyllä vähitellen pois vaikka mitä poppakonsteja tekisi.
 
EDIT: Käytyäni Grimaksen sivuilla, luulen että noita värejä juuri käytämme muutenkin. Lisäksi, jos tökötit eivät ole vesiliukoisia, niin päivittäinen maalaaminen kyllä jättää värit naamaan 24/7.
 
Värien lisäksi meikäläisen kädet ovat mallia hikoaa-kuin-sika. Siksipä tosiasia on, että jollain ne kielet täytyy joka tapauksessa putsata, vaikkei maalia olisikaan naamassa.
 
Olisko muita vinkkejä?

Tilanne voi olla ratkaisematon. Tekoveri sun muut tökötit on kielille aika painajaismaista tavaraa, pahimmillaan voivat jopa metallia hapettaa.
 
Kysy joltain kemiantuntijalta! Lyöt sille tekoveren ingrediensenit nenän eteen ja kysyt millä lähtee.

Oiskohan hiotut kielet helpompi pitää puhtaina? Äkkiseltään näin voisi kuvitella.

Happosesta ei varmaan kieliä tehdä, mutta olikos ihan tavalliset roundcore rosterikielet jo testattu? Ei ihan ensimmäisenä olis reagoimassa kaikenmaailman eritteisiin.

keittämistä olen kokeillut
 
hyvä vaihtoehto budjetin ollessa mitä on

rapture: keittämistä olen kokeillut
 
hyvä vaihtoehto budjetin ollessa mitä on
 
Muista säästää se keitinliemi. Siitä saa hyvän kastike- tahi keittopohjan. Herkkulia!

BassoSisko: Mä ensimmäisenä tarkistaisin ne värit. Hankkisin vedenpitäviä ja laadultaan erittäin hyviä. Sitten opettelisin tekemään kunnollisen pohjustuksen, joka osaltaan vähentää tuota värin valumista.
 
Jos tuo kaikki on jo halussa, niin sitten vissiin kunnon kaulus kaulan ympärille, jos vaan sopii imagoon.
 
Se vois olla seuraava iso "in" juttu blackmetal-skenessä, tällänen kaulus joka kerää valuvat kasvomaalit:
http://personal.inet.fi/koti/emma.a … pics/kuulumiskuvat/11102007_ama.jpg
 
Keikan loppupuolella voit sitten vähän kumartua eteenpäin ja keikata muhjut eturiviin kaikista hardcoreimpien yleisönjäsenteen niskaan. "Mä en pese tätä koskaan!!!"

rapture: keittämistä olen kokeillut
 
hyvä vaihtoehto budjetin ollessa mitä on
 
30 minsaa ku keittää(fairya mukaan), niin hyvä tulee. Eivät tosin kestä montaa keittoa. Onkohan ne keitinhöyryt muuten kuinka terveellisiä. Muodostuuko niist jotain myrkkyä ilmaan?

Enpä ole vuosikausiin jaksanut keitellä kieliä, mutta tämän ketjun luettuani tuli mieleen, toimisiko kielten pesu astianpesukoneessa. Siinä pitäisi vaivattomasti mutta erittäin tehokkaasti irrota kaiken rasvan ja moskan. Onko joku kokeillut?

Keittäminen ei kuitenkaan auta oikeastaan mitään. Kun kieli on kuollut, se on kuollut. Toki sointi on kirkas muutaman soittotunnin keittämisen jälkeen, mutta sitten tapahtuu totaalinen tumppuuntuminen.
 
Näin ainakin täällä.

Johannes_t: Kun kieli on kuollut, se on kuollut.
 
Mikä siinä kielessä muuten ihan teknisesti kuolee? Se pintapunoksen tiukkuus tai jotain? Luulis että esim. noi ohuemmat kitarankielet (G, H, E) joissa ei ole punosta vaan pelkkä core kuulostais siinä tapauksessa samalta maailman tappiin asti.

Leo Lindgren: Mikä siinä kielessä muuten ihan teknisesti kuolee? Se pintapunoksen tiukkuus tai jotain? Luulis että esim. noi ohuemmat kitarankielet (G, H, E) joissa ei ole punosta vaan pelkkä core kuulostais siinä tapauksessa samalta maailman tappiin asti.
 
Ehkä se metalli väsyy.

joo, metalli väsyy.
 
Rakenteellisesti nuo ohuet ja paksut kielet eroavat siten, että paksuissa kielissä sen ohuen kielen, sydänlangan, ympärille on kierretty metallilankaa lisäämään kielen massaa. Kun kielen massaa per pituusyksikkö kasvatetaan, kieli värähtelee hitaammin.
 
Kun nuo punoksen välit täytyvät rasvasta ja muusta liasta, kielen sointi muuttuu. Sen voinee palauttaa noilla puhdistuskikoilla. Mutta kun sisällä oleva sydänlanka, joka ottaa kaiken kielen jännityksen myös paksuissa kielissä, väsyy niin siitä ei puhdistusoperaatioilla enää entiseksi muuta.

Kämis: Kun nuo punoksen välit täytyvät rasvasta ja muusta liasta, kielen sointi muuttuu. Sen voinee palauttaa noilla puhdistuskikoilla. Mutta kun sisällä oleva sydänlanka, joka ottaa kaiken kielen jännityksen myös paksuissa kielissä, väsyy niin siitä ei puhdistusoperaatioilla enää entiseksi muuta.
 
Noniin, pistettä ja lukkoa tälle threadille, kaikki kauppaan ostamaan uudet kielet ja sinulle työpaikka joltain kielivalmistajan markkinointiosastolta. Olen vakuuttunut että vanhoista kielistä ei saa hyvää enää koskaan. :P
 
Ei mutta honestly, hyvin selitetty. Täällä pitäis olla joku skripta joka automaattisesti postaa tuon ylläolevan selityksen aina kun joku aloittaa threadin jossa lukee "vanhat kielet" tai "kielten keittäminen" :)

Hei! Löysin YouTubesta mielenkiintoisen videon.
 
SLAP THE SHIT!
http://www.youtube.com/watch?v=s8OYeN9mAL4
 
Voin sanoo että toimii! Kirkastuu tosi paljon, mutta lyhentääkö tämä kuin paljon kielten elinikää vai onko tämä ollenkaa tervettä?

Ihan kiva kikka muttei tuollakaa kuuhun mennä, vanahat kielet on vanahat kielet :-Å

vanahat kielet on vanahat kielet
 
Totta, mitään kikkaa metallin väsymisestä johtuvaan kielen soundin muuttumiseen, tai lähinnä siis sen korjaamiseen vanhoissa kielissä, en ole koskaan kuullut. Tää on tietysti mun mielipide: sähköbassokitaran tavanomaiset kielet kestävät harrastajasoittajalla (2 h päivässä) noin 5 vuotta. Mutta kukin mallaa tavallaan, eli se sellainen "uuden kielen klangi" jos halutaan pitää soundissa mukana, menee kielet vaihtoon varmaan tollai kerran vuodessa vähintään. Vaikka miten keittelisi kerran kuussa etikkaliemessä kieliä.
 
Oma genreni on lähinnä jazz/iskelmä/soul/gospel, joten jopa flat woundit voisivat tulla kyseeseen. Kysäisenkin tässä, onko joku kokeillut Warwick Corvetteen half roundeja? Nyt olen käyttänyt ihan noita perus Red Labeleita, ja nekin ovat saaneet kiitosta (siis keikoilla äänimiehet ovat pitäneet bassosoundista ihan suoraan DI:n kautta PA:han).