Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Vasara:
e. toisaalta siinä mielessä se ei juuri poikkea Deathin omasta tuotannosta. Kaikki nyt varmasti ymmärsivät että en pidä Deathista.
 
Mene ihmeessä sitten muualle siitä trollaamasta :)

Vasara: Tämä nyt menee ihan jauhamiseksi, mutta loistava se on mikäli sen tarkoitus on pilata kaikki mikä biisissä on hyvää. Chuckin inhottava rääkyminen ja paskalta kuulostava soitto ei tee siitä kovin hyvää versiota.
 
e. toisaalta siinä mielessä se ei juuri poikkea Deathin omasta tuotannosta. Kaikki nyt varmasti ymmärsivät että en pidä Deathista.
 
Täh?!?! Miten joku ei voi pitää Deathista?! Kiitti vaan vitusti, on taas pakko juoda joku neljätoista viikkoo putkeen että selviän tästäkin järkytyksestä.

Niin noista Perseverancen rumpuraidoista, minusta ne on mukavan "kokeelliset". Kitarasoundit taas ovat bruutalit ja tarkat.

Guitaristi:
edit: Niin ja Deathin Painkillerissä on ehkä kovimmat vokaalit ikinä!
 
Vielä tuohon painkilleriin kun mennään, niin onko kenelläkään tietoa, voiskoa siellä olla itse Rob vokaaleissa siellä yhdessä kohtaan? On nimittäin aika samankuuloinen sävy laulussa siinä clean pätkässä kuin mitä itse Halfordilla on?
 
Ja se taimi heitto siinä rumpufillin alussa voinee johtua siitä ettei christy soita sitä yks yhteen tuon alkuperäisen painkillerin mukaan. En ole kyllä tsekannut sitä että meneekö se ulos tahdista.

Ja se taimi heitto siinä rumpufillin alussa voinee johtua siitä ettei christy soita sitä yks yhteen tuon alkuperäisen painkillerin mukaan.
 
No tässä ajatuksessa nyt ei ole minkäänlaista logiikkaa.
 
Mut anyway, tossa Deathin Painkillerissä ei ole muuta hyvää ku ne laulut. Ne on ihan vitun timanttiset. Ja Chuckin laulut muutenkin on ihan vitun asialliset. Parhaat Death Metal-vocaalit ever! Erittäin brutaalit kaikinpuolin. Ei mulla taas toistaseks muuta....

Vasara: Miten nuo priistin riffit nyt liittyy tuohon hirveään koveriin?
 
Eihän mun viesteissä ollu mitään Priestin riffeistä, vaany lyeisesti death metal-riffeistä.
 
Death metallissa riffit ratkaisee ihan vitusti enemmän kuin laulu. Se on fakta eikä mielipide. Jos on jotain toista mieltä niin on kyllä korvissa vikaa. :)
 
Ja Deathin riffit on siitä parhaimmasta päästä imo.

kunhan tästä saan bändin kasaan niin alan heti työstämään omaa Death-kappaleiden kaltasta masterpieceä!!! pitää löytää joku hyvä tuplabasarin r-nk-ttaja rumpaliks...
(tämä viesti ei liity ilmoituksiin)

Vasara: Kaikki nyt varmasti ymmärsivät että en pidä Deathista.
 
kaikenlaisia pellejä sun muita spedejä tännekin mahtuu
 
joisit kaljaa etkä mitään siideriä niin alkaa tämä oikea miesten musiikkikin toimimaan

bedlam: Chuckilla oli myös jännä tyyli koostaa biisejä. Tuntuu, ettei mies miettinyt lainkaan yhdistellessään riffejä peräkkäin, että missä sävellaijissa ja tahtilajissa ne menevät.
Meneekö yleensä tuollaisessa vanhan koulun death metallissa sitten biisit jonkun sävellajin mukaan??
Mitä itse olen yrittänyt noita pähkäillä niin tuntuu, että sävellaji muuttuu vähintään joka toisen riffin jälkeen jos edes ylipäätään minkään sävellajin mukaan menee...

bedlam: Chuckilla oli myös jännä tyyli koostaa biisejä. Tuntuu, ettei mies miettinyt lainkaan yhdistellessään riffejä peräkkäin, että missä sävellaijissa ja tahtilajissa ne menevät.
 
Tää on just se asia mitä nykyhevissä ja oikeastaan kaikessa nykypäivän rock-musiikissa inhoan yli kaiken! Kaikki on niin hiton teknistä, teoreettista ja laskelmoitua. Mietiskellään että saako / voiko näin musiikillisesti tehdä? Ja pyritään soittaa mahdollisimman teknisiä juttuja ja vaikeasti, jotta kaikki kehuis just sua, ei koko bändiä tai sen musaa.
 
Rokki oli joskus keskisormennäyttö kaikille säännöille ja musiikinteorioille. Ja varsinkin ääripäissä tarkoitus oli vaan runtata brutaalisti ihan vitun täysillä, niin kuin esim. Death Metallissa. Ei edes tyyliin tiedetty mikä on sävellaji. Nykyään puhutaan kaikenmaailman hienoilla termeillä ja nimillä..... No kai sekin asian on muututtava musiikin maailmassa.

markku jokela: No tässä ajatuksessa nyt ei ole minkäänlaista logiikkaa.
 
ainakin mulle itselle se painkillerin alku oli outo, koska sen verran puhkikulutettu oli priestin oma versio, niin korva oli tottunut siihen Travisin soittamaan versioon. Sitten kun tuot Christyn vetämä alku on sellainen "pätkivä" niin sillä tarkoitin sitä että se saattaa kuulostaan olevan ulos taimista.

mitä vi--ua toi on?! kirjotin chuckin nimen googleen ja ehdotuksena tuli tommonen:
http://www.google.com/url?sa=t& … cQA&sig2=DKYnBiRm84XklIrd1INM7Q
 
SIS MITÄ !!?!?!

W-Solo: mitä vi--ua toi on?! kirjotin chuckin nimen googleen ja ehdotuksena tuli tommonen:
http://www.google.com/url?sa=t& … cQA&sig2=DKYnBiRm84XklIrd1INM7Q
 
SIS MITÄ !!?!?!
 
No, ilmeisesti pähkäilevät sitä oliko Chuck homo. Mikäli on Empty Word's sivuston kysymysosioon uskominen niin Chuck oli hetero (tai bi. Väliäkö tuolla...). Kuitenkin sentään Chuckin äiti on vastaillut nuihin ja yhteen kysymykseen oli kertonut Chuckilla olevan tyttöystävä.

Ja mitä vaikka oliskin ollu homo. Oli se silti hiton kova :D

RainingRedPaint: Ja mitä vaikka oliskin ollu homo. Oli se silti hiton kova :D
 
.... niin mikä

RainingRedPaint: Ja mitä vaikka oliskin ollu homo. Oli se silti hiton kova :D
 
"That's hardly gay!"
 
http://www.youtube.com/watch?v=in9S … amp;feature=player_detailpage#t=65s

Kuuntelin tuossa työmatkalla Atheistin viimeisintä ja tuli vain nyt vielä mieleeni, että melko monta genren suurinta klassikkolevyä menee kyllä sivu suun (korvan) jos joku Christyn rumpaloinnin "epätarkkuus" pilaa Perseverancen.

Välttäkää muuten näitä 2008 remastereita (Symbolicia lukuunottamatta). Kaikki taika ja brutaalius on näistä kadotettu. Korotettu vain keskiääniä ja limitoitu korvia raapivaksi. 2011 remaster Perseverancesta on ihan OK, mutta ei millään tavoin tarpeellinen. Symbolic on ainoa mitä on oikeasti paranneltu.