| Aihe: Angstia, feelingoodia ja muita avautumisia | 1 |
|---|
|
En soittamiseltani jouda psykiatrin vastaanotolle, joten purkaudun täällä netissä.
Kitaransoittoa on tullu harrastettua muutama vuosi. Edistystä on tapahtunut monenlaisissa jutuissa, bändikin on, mutta hiukkasen telakalla nyt. Soittaminen ei unohdu päiväksikään ja into oppia uutta on todella kova. Mikä lie sitten tavoite, ehkä se on kuitenkin vaan nauttia musiikista. Joskus saatan haluta keikoille ja saada aikaiseksi omaakin musiikkia.
Monenlaista korviketta telakalla makaavan bändin tilalle on. On kaverin nauhoitteluhommaa, on toinen bändi (jonka musiikki ei kyllä miellytä), on tarjottu vierailevan kitaristi paikkaa satunnaisiin humppajuttuihin.
Muutamat henkilöt ovat saaneet todella vääristyneen kuvan taidoistani kun eivät tiedä minkä tasoisesta soittajasta on kyse. Kun kerron että soitan päivittäin, se saatetaan ymmärtää niin että soitan kuin Laiho. Kun kerron että opettelen yhtä cover-biisiä, se ymmärretään että soitan se melkein paremmin kuin alkuperäinen esittäjä. Kun kerron että nauhoittelen omia biisejä, niiden oletetaan olevan elämää suurempia hittejä.
Kun kerron, että ei taitoni riitä vielä kovinkaan monimutkaiseen soitteluun, saan myötähäpeällisen katseen ja kommentin että "aijaa..". Kun kerron että minua ei joku tietyntyylinen musiikki kiinnosta, niin saan vastaukseksi että ei ne ammattilaisetkaan saa aina valita kappaleitaan, mitä oikein nirsoilet. Kun kerron että taitoni ja esiintymisvarmuuteni ei riitä vielä esiintymiseen, saan vastaukseksi että sinähän ihme tyyppi olet, et halua keikalle.
Toki ymmärrän että soiton nauhoittaminen, cover-biisien opettelu ja pienimuotoinenkin esiintyminen kehittää, mutta pieleen mennessään voi viedä innostuksen soittamiseen. En minä itseäni munata halua.
Näitä edellämainittuja kommentteja olen kuullut kolmelta eri henkilöltä, kaikissa kitetytyy se sama sanoma: "miksi soitat jos et kerran osaa.." Mitä v..ua se kenellekkään kuuluu miksi soitan.
Saan kyllä myös vastapainoksi rohkaiseviakin kommentteja, mutta enimmäkseen tuttavapiiri pitää soittamistani lähinnä vitsinä.
No joo, tämmöinen anonyymin nettipersoonan avautuminen, veikkaisin että en ole kuitenkaan ainoa joka tämmöisten tuntemusten kanssa painiskelee. |  Entropia666
04.05.2011 12:14:37 (muokattu 04.05.2011 12:15:27) | |
|
Tuohon keikoilla käyntiin kyllä ei auta kuin se keikoilla käynti. Eikun kylmänviilesti vaan lavalle vetämään. Ei sitä banomaisteriksikaan kehity runkkaamalla.
Tuosta tuttavapiirinvitsihommasta, samaa on havaittavissa omassa piirissä. Toisaalta yleensä niille ketkä tuota harrastaa, ei ole mitään käsitystä musasta tai yleensäkkään mistään harrastuksista. Turhanpäiväistä paskanlänkyttämistä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. | |
Entropia666: Tuohon keikoilla käyntiin kyllä ei auta kuin se keikoilla käynti. Eikun kylmänviilesti vaan lavalle vetämään. Ei sitä banomaisteriksikaan kehity runkkaamalla.
Asia on kyllä tiedossa, lavalle mennään kunhan aika on kypsä. Esiintyminen sinällään ei ole mulle vierasta.
Tuosta tuttavapiirinvitsihommasta, samaa on havaittavissa omassa piirissä. Toisaalta yleensä niille ketkä tuota harrastaa, ei ole mitään käsitystä musasta tai yleensäkkään mistään harrastuksista. Turhanpäiväistä paskanlänkyttämistä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tämänkin olen todennut kyllä ja antamasi ohje on mitä parhain. | |
Soitat vaan ja haistatat vitut. Eipä monikaan kuuluisa muusikko mitään mootsarttitasoa ole, itsensä ilmaisemisessa fiilis on tärkein ja se että saa itteänsä esille. Jos muut tykkää niin se on vaan plussaa. Tietty jos pillua haluaa kitaralla saaha niin täytyy vaan osata herkistellä oikein (esimerkkinä Steve Vain "Nuolaisen etusormea ja näpäytän kieltä"-meininki)
"Siis Se ei ole pakollista mutta nopeutta ennen tulee puhtaus... muuten soitosta tulee täysin huonoa... Etkä ikinä pysty soittaa niinku minä laiho ja ynkkä." -Ushimir | |
Entropia666: Tuohon keikoilla käyntiin kyllä ei auta kuin se keikoilla käynti. Eikun kylmänviilesti vaan lavalle vetämään. Ei sitä banomaisteriksikaan kehity runkkaamalla.
Kyllähän se hjunkkaaminen on hyvää treeniä. Siinä oppii instrumentin hallintaa. Sitten kun flaksi käy, ei mee laagista ihan reisille.
hola gibson: Muutamat henkilöt ovat saaneet todella vääristyneen kuvan taidoistani kun eivät tiedä minkä tasoisesta soittajasta on kyse. Kun kerron että soitan päivittäin, se saatetaan ymmärtää niin että soitan kuin Laiho. Kun kerron että opettelen yhtä cover-biisiä, se ymmärretään että soitan se melkein paremmin kuin alkuperäinen esittäjä. Kun kerron että nauhoittelen omia biisejä, niiden oletetaan olevan elämää suurempia hittejä.
Tää on just vaikea asia meille suomalaisille. Paljon on sellaisia jotka harrastavat/tekevät jotain juttua eivätkä asiasta juuri hiisku, ja jos hiiskuvatkin vähettelevät aina kykynsä ja taitonsa maanrakoon, vaikka ovat itseasiassa todella hyviä siinä mitä tekevät. Tää on ollut meille se oletusmoodi aina, ja ihmiset ikäänkuin odottavat tällaista käytöstä. Käytännössä se menee näin: Jos sanot: "Soitan kitaraa ja äänitän biisejä, mutta olen tosi paska soittaja ja biisini ovat syvältä", ihmiset ajattelevat että vau, sen täytyy olla tosi hyvä, kun se kerran uskalsi kertoa. Jos taas sanot: "Soitan kitaraa ja teen biisejä", niin ihmiset automaagisesti ajattelevat että nyt on tosi pro-jäbä kyseessä.
Suomalaiset ovat vain aika vaatimattomia, ja vaatimatonta käytöstä odotetaan. Niin se vain menee. Siksi ehkä se pienimmän riesan tie on olla huutelematta tekemisistään liikoja. Eikä se tuolla maailmallakaan loppujen lopuksi kovin huono käytösmalli ole; parempi on aina yllättää ihmiset positiivisesti kyvyillään, kuin pettää odotukset.
You talk the talk, but can you walk the walk? Ei ne jenkitkään meistä kovin paljon poikkea.
. |  Quru
04.05.2011 20:36:59 | |
|
Ei niin kauheasti sinua kosketa, mutta bändissä soittamisessa saa omaankin soittoon ihan uutta perspektiiviä. Kymmenisen vuotta olen soittanut koskettimia ja vain viimeiset puoli vuotta bändissä, aiemmin suhtauduin omaan soittotaitooni melko vähätellen, asenteella "noh, kunhan nyt soittelen", kun itse tiesi kuinka paljon on opittavaa. Wantedissa yksi bändi etsi kiipparistia ja päädyin kokeilemaan treeneihinsä, pyysivät soittelemaan jotakin ja sanoin että noh, kokeillaanpa nyt sitten. Olivat huuli pyöreinä, että tässä löytyi nyt taidokas kaveri vetämään. Kun itsekseen soittaa, ei tule kovin hyvää kuvaa omista kyvyistä ja taidoista, minulla ainakin homma meni niin. Kehuja ei pidä aliarvioida ollenkaan. Omakin arvostus soittamistani kohtaan on kohonnut aika paljon, kun melkein mitä vain voi heittää bänditreenien sovitusvaiheessa ja se kelpaa, monesti jopa "helvetin hyvin".
-rokkijumala-: Taitaa olla vaan muodissa tuo rokkijuttu poppareiden keskuudessa kun rihannat sun muutkin pitää nahkatakkia ja yrittää olla rock-uskottavaa. |  Funkånaut
04.05.2011 23:51:36 (muokattu 04.05.2011 23:51:57) | |
|
Quru: Ei niin kauheasti sinua kosketa, mutta bändissä soittamisessa saa omaankin soittoon ihan uutta perspektiiviä. Kymmenisen vuotta olen soittanut koskettimia ja vain viimeiset puoli vuotta bändissä, aiemmin suhtauduin omaan soittotaitooni melko vähätellen, asenteella "noh, kunhan nyt soittelen", kun itse tiesi kuinka paljon on opittavaa. Wantedissa yksi bändi etsi kiipparistia ja päädyin kokeilemaan treeneihinsä, pyysivät soittelemaan jotakin ja sanoin että noh, kokeillaanpa nyt sitten. Olivat huuli pyöreinä, että tässä löytyi nyt taidokas kaveri vetämään. Kun itsekseen soittaa, ei tule kovin hyvää kuvaa omista kyvyistä ja taidoista, minulla ainakin homma meni niin. Kehuja ei pidä aliarvioida ollenkaan. Omakin arvostus soittamistani kohtaan on kohonnut aika paljon, kun melkein mitä vain voi heittää bänditreenien sovitusvaiheessa ja se kelpaa, monesti jopa "helvetin hyvin".
Kai ny ku näytätki ihan urkurilta. Tosin viikset pitäs viel olla. *tuhin tuhin*
E: Ja Hammondin B3:set ja Leslien kajarit.
"Ei ole huonoa musiikkia. On vain vääriä kuuntelijoita." - Funkonaut | |
Suomalaiset ovat vain aika vaatimattomia, ja vaatimatonta käytöstä odotetaan. Niin se vain menee. Siksi ehkä se pienimmän riesan tie on olla huutelematta tekemisistään liikoja. Eikä se tuolla maailmallakaan loppujen lopuksi kovin huono käytösmalli ole; parempi on aina yllättää ihmiset positiivisesti kyvyillään, kuin pettää odotukset.
Tämäkin on niitä juttuja mitä olen kyllä huomannu. On vaan muutaman vuoden saatossa käynyt niin, että soittelustani ja sen tasosta on tietoinen yksi jos toinenkin. Valitettavasti joistakin tuttavista on tullut sellaisia, joiden kanssa en halua jutella enää mistään musiikkiin, varsinkaan soittamiseen, liittyvästä.
Mutta minkäs teet, aina on joku joka urputtaa, teet mitä teet. |  Milkop
05.05.2011 13:49:54 (muokattu 05.05.2011 13:50:55) | |
|
Pop Corn: Suomalaiset ovat vain aika vaatimattomia, ja vaatimatonta käytöstä odotetaan. Niin se vain menee.
Tämä on kyllä valitettavan totta. Jos pitää itseään jossain hyvänä ja uskoo omiin kykyihinsä, niin eikös joku heti leimaa kusipääksi. Tämä sitten vaikuttaa soittoon, kun alkaa itsekin epäillä taitojaan. "Enhän mä mitään osaa, mitäs mä nyt, kunhan rämpytän..." Itselläkin oli tällaista ajattelua joskus, varsinkin keikoilla. Sittemmin olen tullut "järkiini" enkä enää mene lavalle anteeksipyytelevällä asenteella, vaan pitämään hauskaa ja tarjoamaan yleisölle mahdollisimman hyvää menoa.
Muiden mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa. Jos soittaminen tuntuu itsestä mukavalta, niin muulla ei ole merkitystä.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." | |
Aloittajalle:
Muiden väheksyntää sun harrastuksesta ei kannata kuunnella kovin tarkkaan. Sattuuhan se ja vituttaa, varmasti.
Voi pohtia sitä, mikä on heidän motiivinsa dissata sun musiikkiharrastusta.. Hyvin monilla ihmisillä on haave osata soittaa jotain instrumenttia tai laulaa, useimmat eivät koskaan rohkene edes yrittää. Omaa turhautumista sitten puretaan toisiin.
Paljon on edelleen myös asennetta, että muusikot/musiikin harrastajat on haihattelevia hippejä, joiden pitäsi hankkia oikeita töitä. Onhan tässä totta se puoli, että harva elantoaan musiikilla ansaitsee. Mutta sellaisena voimaannuttavana harrastuksena se on mitä mainioin monille.
Keikoille kannattaa lähtä heti, kun vähänkään siltä tuntuu. Jos vedät omia biisejä/covereita nuokkarilla pienelle yleisömäärälle, ei haittaa vaikka se soitto ei menisikään 100% oikein. Ellei sitten itseltään vaadi täydellisyyttä, mistä kyllä kannattaa opetella pois. Eri asia on sitten soittaa oikeasta palkasta vaikkapa sen iskelmäbändin kitaristina. Siellä pitänee olla erimalliin soittovarmuutta.
Pidä hauskuus hommassa! | |
JMP71:
Voi pohtia sitä, mikä on heidän motiivinsa dissata sun musiikkiharrastusta..
tarkoituksena on karsia epävarmat soittajat musiikki skenen keskuudesta jo aloitus vaiheessa ja näin taata sen elinvoima
i'm back again olin intissä | |
rapture: tarkoituksena on karsia epävarmat soittajat musiikki skenen keskuudesta jo aloitus vaiheessa ja näin taata sen elinvoima
Ei sitä pesää kaikille riitä, juu.
"Look behind you, a three-string bass!" | |
Fortune: Ei sitä pesää kaikille riitä, juu.
Emmä kyl silti tajua et miten sitä on joskus mullekin riittänyt.
"Ei ole huonoa musiikkia. On vain vääriä kuuntelijoita." - Funkonaut | |
Angstaaminen on ihan suotavaa. Sillä oppii hyvin jäsentämään, mitä itse voi tehdä asioiden parantamiseksi ja mihin ei pysty vaikuttamaan. Itsehän angstailen alituiseen.
Internet-Tosikko. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
