| Aihe: Uusi progetulokas ja progelevy: Polyblock - Strive of Warp | 1 |
|---|
 TVä
26.12.2010 12:23:36 | |
|
Moi!
Postasin tämän aluksi vähän väärälle osastolle, sillä vasta nyt sattui proge-osio silmiin.. Sorry!
Joka tapauksessa halusin ilmaista, että olemme olemassa, ja kiinnostaisi kuulla, mitä Muusikoiden.netin progea harrastavat tykkäävät tai eivät tykkää uuden levymme maistiaisbiiseistä. Minä ja toinen laulaja olimme aikoinamme Discordian laulusolisteja, ja jatkoimme ikään kuin siitä pisteestä yhdessä eteenpäin. Subjektiivisesti voin todeta, että pistin progesäveltäjänä tämän projektin kanssa peliin parastani.
Tuolta voipi kuunnella! Ikävä kyllä MySpaceen on musiikki pakattava ja järjestelmä pakkaa vielä itse entisestään - failit ovat näissä proge-eepoksissa vähän liian suuria tuohon formaattiin. Mutta parempi näin kuin ei mitään.
http://www.myspace.com/polyblock
http://www.polyblock.fi/
-TVä | TVä
30.12.2010 17:20:53 | |
|
Proge-eepokset eivät oikein istu plug-in -formaattiin, joten vaihdoin maistiaisbiiseiksi vähän suoraviivaisempaa. :) | TVä
12.01.2011 19:59:28 | |
|
http://www.mikseri.net/artists/?id=134323
Tuolla kuulostaa paljon paremmalta, eikö? :) | |
TVä: http://www.mikseri.net/artists/?id=134323
Tuolla kuulostaa paljon paremmalta, eikö? :)
En ole tällaisen barokkiprogen suurin ystävä, mutta täytyy myöntää että biisin alun stemmalaulut kyllä toimivat viimeisen päälle! Tuli mukavasti semmoinen 70-luku flashback tyyliin Simon & Garfunkel. Tästä biisistä tuli aika paljon mieleen tuon ajan YES.
viina. hanuri. ja naiset. | TVä
15.01.2011 15:49:57 | |
|
ganesha: En ole tällaisen barokkiprogen suurin ystävä, mutta täytyy myöntää että biisin alun stemmalaulut kyllä toimivat viimeisen päälle! Tuli mukavasti semmoinen 70-luku flashback tyyliin Simon & Garfunkel. Tästä biisistä tuli aika paljon mieleen tuon ajan YES.
Kiitos kommentista! Ja kuvaava termi tuo barokkiproge. On tosiaan renessanssi- ja barokkivaikutteinen kappale. Ja osuit oikeaan siinäkin, että Yes on meikäläiselle ehkäpä se tärkein progebändi...
Tällä levyllä on kuitenkin todella monenlaista progetyyliä, ja MySpacessa onkin sitten melkoinen Precious Circlen vastakohta, eli Android Government, progemetallia. Mitäs siitä tykkäät, ja vastaako enemmän sun makua? ;) http://www.myspace.com/polyblock | |
Noh, ei kikkametallikaan ihan meikäläisen teekuppi ole, mutta kyllä tuo omassa genressään hieno veisu on. Ja kyllä tuostakin olin kuulevinani noita Yes-vaikutteita läpi vaikka ehkä hieman metallisempi ote biisissä olikin (vaikka eikös viimeisimmillä Yes-levyille niilläkin ole hieman metallisempi meno kuin niillä vanhoilla 70-luvun rieskoilla, muistelisin näin...joskus nuorempana omistin useammankin Yes-vinyylin, nyt enää Relayer-levyn CD:nä) Itse olen enemmän kallellaan eeppisemmän fiilistelyn suuntaan, tyyliin Pink Floyd etc.
Mutta helvetin hienosti toteutettua progejunttausta hieman vanhan liiton hengessä, eiköhän tällainen musa helposti löydä kuulijakuntaa noiden 70-luvun progejärkäleiden faneista! Onnea!
viina. hanuri. ja naiset. | TVä
16.01.2011 11:29:52 | |
|
ganesha: Noh, ei kikkametallikaan ihan meikäläisen teekuppi ole, mutta kyllä tuo omassa genressään hieno veisu on. Ja kyllä tuostakin olin kuulevinani noita Yes-vaikutteita läpi vaikka ehkä hieman metallisempi ote biisissä olikin (vaikka eikös viimeisimmillä Yes-levyille niilläkin ole hieman metallisempi meno kuin niillä vanhoilla 70-luvun rieskoilla, muistelisin näin...joskus nuorempana omistin useammankin Yes-vinyylin, nyt enää Relayer-levyn CD:nä) Itse olen enemmän kallellaan eeppisemmän fiilistelyn suuntaan, tyyliin Pink Floyd etc.
Mutta helvetin hienosti toteutettua progejunttausta hieman vanhan liiton hengessä, eiköhän tällainen musa helposti löydä kuulijakuntaa noiden 70-luvun progejärkäleiden faneista! Onnea!
Kiitos palautteesta! Ehkäpä on tosiaan niin, että tekijälleen tyypillinen musiikillinen ajattelu tulee läpi, oli genre "pintatasolla" sitten mikä hyvänsä - barokki tai metalli. :) | |
TVä: Kiitos palautteesta! Ehkäpä on tosiaan niin, että tekijälleen tyypillinen musiikillinen ajattelu tulee läpi, oli genre "pintatasolla" sitten mikä hyvänsä - barokki tai metalli. :)
Joo, kyllä se aika pitkälti näin menee. Itse oon vääntänyt niinkin erilaisia genrejä kuin progressiivista metallia, nujazzia ja elektronista musaa - ja kyllä ne suurimmat vaikuttajat tuppaavat kappalerakenteisiin ujuttautumaan vaikka päällisin puolin genreissä ei ole juuri mitään yhteistä nimittäjää :) Itsehän noille vaikutteille on aika sokea, mutta kun joku ulkopuolinen asiasta mainitsee niin itsekin huomaa, että siellähän ne lymyää rytmisissä koukuissa, lempparisointujen hajotuksissa ja jopa melodisissa kuluissa. Toisaalta, sitä voi ajatella omana "tyylinäänkin" - kunhan riittävästi derivoi omista innoittajistaan kauemmas ettei ihan pastissien tekemiseksi lipsahda :) Kuten esim. teikäläisen tapauksessa ilolla panin merkille: Yes-vaikutteiden kuulumisesta huolimatta sulla on selkeästi jokin oma juttu kehitteillä!
viina. hanuri. ja naiset. | TVä
17.01.2011 21:39:24 | |
|
ganesha: Joo, kyllä se aika pitkälti näin menee. Itse oon vääntänyt niinkin erilaisia genrejä kuin progressiivista metallia, nujazzia ja elektronista musaa - ja kyllä ne suurimmat vaikuttajat tuppaavat kappalerakenteisiin ujuttautumaan vaikka päällisin puolin genreissä ei ole juuri mitään yhteistä nimittäjää :) Itsehän noille vaikutteille on aika sokea, mutta kun joku ulkopuolinen asiasta mainitsee niin itsekin huomaa, että siellähän ne lymyää rytmisissä koukuissa, lempparisointujen hajotuksissa ja jopa melodisissa kuluissa. Toisaalta, sitä voi ajatella omana "tyylinäänkin" - kunhan riittävästi derivoi omista innoittajistaan kauemmas ettei ihan pastissien tekemiseksi lipsahda :) Kuten esim. teikäläisen tapauksessa ilolla panin merkille: Yes-vaikutteiden kuulumisesta huolimatta sulla on selkeästi jokin oma juttu kehitteillä!
Viisaita haastelet noista vaikutteiden luomista musiikillisista piilorakenteista! Kukaanhan ei ole vaikutteille immuuni, mutta jos on sisäistänyt sen, mitä haluaa sanoa, niistä tulee lähinnä linjoja omassa polyfoniassa. | TVä
31.01.2011 23:06:33 | |
|
Desibeli.net on arvioinut levyn seuraavasti. Minä jo kerkesin sinne loppuun heittää oman kommenttini - yleisön pyynnöstä. Että on vähän maamerkkejä matkan taittamista varten. :)
http://www.desibeli.net/arvostelu/5096
"Polyblock: Strive Or Warp
Julkaistu: 31.01.2011
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Helmiä sioille sarjakuvassa oli taannoin hervoton strippi, jossa ihmis- ja eläinvihaaja Rotta kuunteli The Beatlesin valkoista tuplaa ja hehkutti, miten mahtavaa oli löytää levy ilman huonoja biisejä. Lause jäi kuitenkin kesken ja kuulokkeet lennähtivät pöydälle, kun soittimeen pyörähti Revolution 9, moppitukkien uran kokeellisin äänikollaasi.
Miten tämä sitten liittyy suomalaiseen Polyblock-progebändiin? No siten, että se osoittaa, miten etevimmätkin kunnianhimoiset taiteilijat sortuvat teonsana-alkuisiin lipsahduksiin taiteessaan, eikä tässä nyt viitata verbeihin. Valitettavasti Polyblockin debyyttialbumi ei ole poikkeus tässä sarjassa, mutta vähemmällä kunnianhimolla se tuskin olisi myöskään yhtä kiinnostava.
Strive Or Warpin ysivallankumouksena kiekuu puistattava seitsenminuuttinen Phase Shift, joka ikävästi hajottaa lupaavan kokonaisuuden pieniin atomeihin niin, että sci-fi-progelevyn punainen lanka katoaa jonnekin linnunradan tuolle puolen. Harmi sinänsä, sillä instrumentaalialoitus Ianus Statue kiehtoo futuristisella elokuvatunnelmallaan, jota lempeä saksofoni kuljettaa viehkeästi pois Blade Runner-kliseistä. Albumin pop-raidan virkaa toimittavassa Precious Circlessa jylläävät puolestaan komeat Queen-harmoniat.
Polyblockissa kiehtovinta on sen kirjaimellinen vapaamuotoisuus. Se on konsepti, joka ei ole sidottu tiettyihin muusikoihin tai edes musiikkityyleihin. Ilman Tero Väänästä bändi tuskin silti toimii. Mies vastaa sävellysten ja sanojen ohella laulusta, ohjelmoinnista ja useimmista instrumenteista. Tällä levyllä apua tarjoavat Henri Haapakoski saksofoneineen ja Riikka Hänninen vierailevana vokalistina. Seuraavalla levyllä kokoonpano ja musiikillinen sisältö voi olla siis aivan toisenlaista. Ja sehän pitää homman kiinnostavana. "
TVä:
Sen verran on tämän vaikeahkon levyn taustoja (yleisön pyynnöstä!) valotettava, että Phase Shift on nimenomaan SUUNNITELTU hajottamaan alkupuoliskon punainen lanka atomeiksi, jotta päästään tästä maailmasta "linnunradan tuolle puolen", jonne scifi-kertomukset sijoittuvat. Ianus Statue on alkusoitto, josta alkaa alkupuoliskon maailman neliportainen hajotus ja alasajo, jonka Phase Shift vie maaliin.
Alkupuolisko toimii tässä mielessä kolmen vikan biisin kehyskertomuksena. Viimeisen biisin tietyt osiot vielä kommentoivat alkupuoliskoa ja tarjoavat samalla ratkaisut/vastaukset koko levyn materiaalin asettamiin haasteisiin/kysymyksiin.
Hienoa, että "atomeiksi hajoaminen" muodostui kuvaavaksi vertauskuvaksi myös sellaisen kuulijan mielessä, joka ei Phase Shiftistä pidä ja jonka korvissa hajotus/siirtymä -funktio kääntyi itseään vastaan ja ilmeisesti myös sotki loppulevyn kuuntelukokemusta. | TVä
01.02.2011 10:59:12 | |
|
Tulipa vielä toinen arvio. Omasta subjektiivisesta näkökulmastani katsottuna hyvinkin osuva. ;)
"Desibeli.net Qsine kommentoi 31.01.2011:
Pisteet: ****-
Tämän äänitteen valmistumisprosessi on tekijöiden mukaan ollut matka, ja kuunteleminenkin on vähintään trippi. Polyblockin tinkimätön äänimaailma syventäisi ansiokkaasti mitä tahansa elokuvaa, teatteria tahi performancea, mutta itse pyrin kuunnellessani minimoimaan liian helpot vertailukohteet. Tämä onnistuukin olemaan suht vertailukohteetonta Muut-genren musiikkia hämmentävästä välitilasta, minne ei kuka tahansa yllä. Toinen suuri ansio on mielestäni se, että tämä musiikki onnistuu sulattamaan luonnikkaasti koneet ja "oikeat" instrumentit. Sen pohtiminen, mikä on "aitoa", muodostuu triviaaliksi.
Tämänkaltaisia alternative-hedelmäpommeja on hyvä kuunnella ja kuunteluttaa. Erittäin tärkeää on välillä saada näitä oppitunteja siitä, mitä kaikkea hienoa ja kiehtovaa voi tehdä eri instrumentaatioilla. Huomiotaherättävän dynaamistakin on setti, varmasti kärsii, jos kompressoidaan esim. radiossa!
Sähkökitaran vannoutumattomana kyseenalaistajana olen sitä mieltä notta sen mielenkiintoisempaa kuta vähemmän tilua ja vallia. Tähän nojaten mielestäni Väänänen ja kumppanit olivat vahvimmillaan, kun puhkikaluttu sähkökitara ja hevinahkavaatteiden tuoksu olivat vähimmillään.
Nautin suuresti tuosta sekopäisyyden ja häiriintyneisyyden leiman helposti saavasta elektronisesta kurenniemi-osastosta. Leimaajia ovat aina he, joille ympärillä oleva todellisuus riittää ja on "annettua". Minulle tämä oli rumankaunista freestyleä vapaa-ajatteleville ihmisille. Kate Bush ja A-solfa kohtaavat harmonian tuolla puolen melodidramaattisella ei-kenenkään-maalla äärimmäisen outovatiivisesti.
Se, ettei pysty tekemään itse perässä, on ainakin itselleni yksi hyvän taiteen mittapuun oksa. Polyblock oli kiasmaa korvilleni. Jäi hieno, levoton olo." | TVä
06.03.2011 00:54:50 | |
|
Vielä kehtaisin röykeästi pyytää, että kuuntelisitte Strive or Warp -levyn Grande Finalen, eli kappaleen Metaphysical Duel, sarjassamme proge-eepokset, 14 + min !
http://www.myspace.com/polyblock | TVä
01.05.2011 18:47:40 | |
|
Hifimaailma 04/2011:
"Polyblockin Strive or warp on eittämättä kunnianhimoisimpia suomalaisia proge levyjä. Onko se rockia? En tiedä, mutta ainakin se, kuten säveltäjä Tero Väänänen sanoo, on musiikilliselta ajattelultaan tinkimätön ja omaa vahvan identiteetin. Levy kertoo jo ensi tahdeillaan että antaumuksellisella kuulijalla on edessään häkellyttävä musiikillinen matka, jossa ei ole juuri mitään tavanomaista. Levy etenee konsonanssin ja dissonanssin vuoropuhelulla uusia ulottuvuuksia luotaavien jaksojen kautta paikoin seesteisesti, paikoin hektisesti. Levyn tunnelmia hakevat kappaleet kuljettavat kuulijan kohti levyn päättävää metafyysistä sinfonista huipentumaa.
Polyblockin konsepti on olla tutkimusmatka musiikillisen ilmaisun syövereihin sitoutumatta tiettyihin muusikoihin tai musiikkityyleihin. Ensimmäisellä levyllä laulaa Väänäsen ohella Discordia yhtyeestä tuttu Riikka Hänninen. Väänänen itse soittaa valtaosan instrumenteista ja huolehtii sanoituksista sekä ohjelmoinnista, äänityksestä, miksauksesta ja tuotannosta. Henri Haapakoski soittaa saksofoneja
Tero Väänäsen musiikin harmonia ja melodiakieli on jännittävän omintakeinen ja merkityksellinen. Siinä soi klassisen musiikin, kirkkomusiikin ja kansanmusiikin sävelkulkuja. Jos sävellyksiä vertaisi joihinkin perinteisen progen nimiin, niin ensimmäisenä mieleen nousee VDGG. Musiikki on samalla tavoin uskaliasta, teatraalista ja ilmaisuvoimaista mutta Väänänen vie musiikkiaan huomattavasti etäämmälle perinteisen rockin alueelta.
Levyn äänitys on autenttinen ja dynaaminen. Paikoin äänimaisema on hermostuneen epästabiili ja ohut ja paikoin levy äityy hyväilemään kuulijaa selkeällä ruudikkuudella. Tämä lienee tarkoituksella haettua ilmaisua, jolla korostetaan musiikin kertomaa.
Musiikki *****
Ääni *****
Pirkka Ruishalme" | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
