Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitenkä jännität?
 
Jos poppis keikasta puhutaan, niin jännitän vähän ennen keikkaa. EN jännitä paljon, mutta energia lisääntyy aika rutkasti ja tulee hölmöjä vitsejä mieleen, ja muuta tämmöstä. Eli ei mitään normaalista poikkeavaa, mutta kun pääsen itse lavalle, niin se kaikki jännitys on muuttunut fiilikseks yleisön mukkaan tietenniin. Se vapina on semmosta innostusta, ja haluaa vaan soittaa, ja elää siinä messissä. Se on ehkä syy miks tykkään soittaa muille tollasissa tilanteissa
 
Mutta jazzpoliisikeikat, ja klassiset keikat on ihan erikseen.
 
Sillon jännitän ihan hulluna, teen paljon virheitä, ja kaikki menee vituilleen.. siksi en niitä paljon harrastakkaan.

Yleisesti ottaen jännitän vähän kaikkea ja paljon!
 
Yllättävää kyllä, esiintyminen ei jännitä kovinkaan paljoa. Varsinkaan, jos lavalla ei tarvitse yksin pyöriä. Tunnen oloni kotoisaksi esiintyessäni, joten eipä tuo alkukaan niin kamalaa jännitystä luo.
 
Mutta poikkeukset vahvistavat säännön :) Olen kyllä joutunut pari kertaa laattaamaan vessassa muutamaan otteeseen ennen H-hetkeä, mutta niitä kertoja on onneksi ollut vain pari kpl.
 
Hammaslääkäriä jännitän eniten. Se siitä.

Hammaslääkäriä jännitän eniten. Se siitä.
 
MInäkin tunnen olevani aika kotona siellä lavalla, mutta tuota pelkään ihan perhanasti... krääh!

Jeps. Sen vuoksi meikäläisen käynti onkin kaksi vuotta myöhässä. Rauhoittavat loppuivat :D
 
Heh, enpä ole itsekään viitsinyt käydä aikoihin hammaslääkärillä, vaikka ehkä hyvä olisikin. Jännittää ja pelottaa niin, että sydän hakkaa ja koko tuoli tuntuu heiluvan :) Ei kiva.
 
Pirullisen laajalle hajaantunut tämä keskustelu täällä m.netissä. Myös täällä puhutaan jännityksestä: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=38&t=56135&o=0&co=0

Aina vähän jännittää.

No viimeaikoina on jännittänyt lähinnä nuo YO-kirjoitukset, ja niiden tulokset. Klassiset oireet kämmenien hikoilusta sydämen tykytyksiin.

Esitelmän pitäminen saa minut paskahalvauksen partaalle about viikkoa ennen ja siitä h-hetkeen asti.
 
Onneksi lääkäriltä saa semmoisia nappeja, joilla tämä ongelma häviää.
 
Keikat jännittää vähän, mutta kun soitto olkaa, niin siitä se häviää pikkuhiljaa.

Esitelmän pitäminen saa minut paskahalvauksen partaalle about viikkoa ennen ja siitä h-hetkeen asti.
 
Onneksi lääkäriltä saa semmoisia nappeja, joilla tämä ongelma häviää.
 
Keikat jännittää vähän, mutta kun soitto olkaa, niin siitä se häviää pikkuhiljaa.
 
mitä ne napit on? tuo esitelmä se on mullaki joka jännittää. mua ei jännitä niinkään ennen esitelmää, mutta sitten ku opettaja sanoo että "sinun vuoro" niin siitä se sitten lähtee
 
keikoilla mulla on aina vaikeuksia että mihin mää kattoisin samalla kun soitan, mutta yleensä se päätyy otelautaan. ja sittenku katon vaikka yleisöön niin jännittää aina että kuinkakohan vaivaantunu mun ilme onkaan.
 
mutta pari kaljaa auttaa tohon jonkuverran, mutta ei poista kokonaan

mitä ne napit on? tuo esitelmä se on mullaki joka jännittää. mua ei jännitä niinkään ennen esitelmää, mutta sitten ku opettaja sanoo että "sinun vuoro" niin siitä se sitten lähtee

keikoilla mulla on aina vaikeuksia että mihin mää kattoisin samalla kun soitan, mutta yleensä se päätyy otelautaan. ja sittenku katon vaikka yleisöön niin jännittää aina että kuinkakohan vaivaantunu mun ilme onkaan.

mutta pari kaljaa auttaa tohon jonkuverran, mutta ei poista kokonaan
 
En lääkkeen nimeä muista, mutta kait ihan perus betasalpaajasta on kyse. Otetaan pari tuntia ennen h-hetkeä ja poistaa mukavasti jännityksen.
 
Jännittämisessähän on usein kyse siitä, että ei jännitetä jonkun tietyn asian tekemistä vaan tuntemuksia joita se herättää. Eli jännitetään sitä jännittämistä ja sen seurauksia.
 
Tosiaan tuo keikalla katseen suuntaaminen on välillä hankalaa. Kaikki lavan ulkopuolella katsoo kohti ja tuntuu tyhmältä tuijottaa takaisin.

Tosiaan tuo keikalla katseen suuntaaminen on välillä hankalaa. Kaikki lavan ulkopuolella katsoo kohti ja tuntuu tyhmältä tuijottaa takaisin.
 
Tuohon on helppo niksi. Teatterissa neuvottiin katsomaan pikkusen ylemmäs kun yleisö on. Yleisö luulee että katsoo niihin, mutta tosi asiassa ei näekkään niitä, kun massana siinä eessä (kaikki ne kaks)
Itse kattelen mihin sattuu, koska aika paljon liikun lavalla.

En lääkkeen nimeä muista, mutta kait ihan perus betasalpaajasta on kyse. Otetaan pari tuntia ennen h-hetkeä ja poistaa mukavasti jännityksen.
 
Ovat kuulemma jo ongelmaksi asti Sibiksessä. Siis aluksi vain tutkintoihin, sitten keikoille, pikkuhiljaa soittotunneille ja lopuksi jopa pelkkää treenausta varten.

Ovat kuulemma jo ongelmaksi asti Sibiksessä. Siis aluksi vain tutkintoihin, sitten keikoille, pikkuhiljaa soittotunneille ja lopuksi jopa pelkkää treenausta varten.
 
Joo, rajansa kaikella. Yksi tuttu naisihminen söi niitä kokoajan kun ei kestänyt olla kirjastossa töissä muuten. "Kaikki ne ihmiset..."
 
Toisaalta ehkäpä nuo lääkkeet ovat kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin alkoholi tahi huumeet, jotka ovat koituneet yhden jos toisenkin esiintymisjännityksestä kärsineen muusikon (varsinkin klasaripuolella) kohtaloksi itselääkinnän seurauksena.

Mua ei jännitä tuommoinen keikalla tms. esiintyminen yhtään.
Semmoisissa tilanteissa joissa pitää käyttäytyä tietyn protokollan mukaan jännittää vähän, koska siinä jos mokaa niin se ei mene omaan piikkiin vaan siitä kärsii koko tilanne.

Joka kerta kun menen viikottaiseen lääkärinvastaanotolle, oon helvetin hermostunu. Vedän sätkän n. joka varttitunti. Tietenkin keikat jännittää aluks, vaikka nyk. bändin kanssa ei oo vielä tullu heitettyä keikkaa.

Suuntaa jännitys kitaraan, niin saat ilmaisella vuosisadan vibratot ;)