Minua yleisön näkövinkkelistä näissä kansainvälisissä megajutuissa kiusaa se, että esitykset ovat teknisesti niin eritasoisia. Etenkin USAsta on tullut usein ala-arvoisesti äänitettyä tavaraa, yleensä koko tapahtuman pohjanoteeraukset. Englanti, Saksa ja Japani ovat pärjänneet hyvin.
Kai se on niin että kun on tsiljoona esiintyjää, jotka kaikki esittävät vain pari biisiä, niin soundcheckit jäävät enempivähempi tekemättä.
Noista yleisöistä ja pääsymaksuista ei kannata tehdä numeroa. Ei sitä rahaa heiltä kerätä, vaan kotiyleisön lahjoituksista. Mielestäni näistä jutuista on mennyt hohto. Ei se ole enää kehittyvien kommunikaatiomahdollisuuksien innoittamana isolla sydämellä tehtyä ja vilpitöntä, vaan bisnestä. Arvatkaa vaan tienaavatko tapahtuman organisaattorit isosti, tai jättävätkö isot stadikat vuokransa perimättä tai äänentoistofirmat tai kuljetusyhtiöt tai TV-yhtiöt satelliittivuokransa jne. jne.
Kuinkahan monta prosenttia kerätystä rahasta oikeasti päätyy johonkin avustusjuttuihin? Toisaalta, jos ei mitään edes yritetä... Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
Stradlin
Meadow
Kalmo