Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Kompataan ylläolevia, aivan totaalisen mahtava kokemus tuo oli.
 
Uskomattoman upea visuaalinen elämys jonka aikana välillä unohti olevansa rock-konsertissa. Etenkin "The Trialin" aikana unohdin Rogerin kokonaan kun katseli vain Scarfen animaatiota. Taisi yleisökin olla enemmän katsomassa enemmän showta kuin konserttia, tuntui ainakin että vaikea oli saada ihmisiä mukaan tekemään muuta kuin ihastelemaan muuria.
 
"Hey You" biisissä kun lauletaan "The wall was too high, as you can see" avautui tuokin kohta paljon paremmin kun nyt edessä todella oli korkea muuri. Muutenkin rakennelman massiivisuus iski kunnolla kun "Goodbye Cruel Worldin" lopussa viimeinen tiili muurattiin seinään.
 
Itse Roger oli oikein vetreässä kunnossa ja hyppeli iloisesti puolelta toiselle. Miehen ääni nyt oli mitä oli ja välillä kyllä huomasi milloin tukeuduttiin taustanauhoihin laulun kanssa.
 
The Wall oli kokemus joka ei saisi unohtua. Sodanvastainen show oli välillä jopa hieman makeileva mutta silti tehokas. Ilo Rogerin näkemisestä ja seinälle heijastuvat kuvat saivat jopa silmät kostumaan "Bring the Boys Back Homen" aikana.

Jarkko G:llä on myös mun fiilikset eilisestä keikasta tuossa hyvin tiivistettynä. Upea show, jota en olisi uskonut pääseväni kokemaan.

Mielestäni erittäin hyvälaatuisen keikkataltioinnin tuosta ensimmäisestä keikasta löytääpi täältä: http://www.dimeadozen.org/torrents-details.php?id=354963

Saundit oli sen verran hyvät, että jos oli vähänkään äänityskalusto mistään kotoisin, niin oli varmasti aika helppo saada keikka hyvälaatuisena talteen.

Flash: Saundit oli sen verran hyvät, että jos oli vähänkään äänityskalusto mistään kotoisin, niin oli varmasti aika helppo saada keikka hyvälaatuisena talteen.
 
No, sanotaanko vaikka ettei tosiaan ole mikään kännykkäkameralla otettu. Karvan alle neljäsataa keikkaa laatukamoilla taltioineena, ei noita edellämainittuja siedä lainkaan.

Melko viiltävä spektaakkeli kaiken kaikkiaan. Nimenomaan spektaakkeli. Bändi soitti kyllä ammattitaitoisesti ja hyvin, soundi oli loistava jopa takakaarteen yläkatsomoon (edelliskerralla oli liki samalla penkillä katsomassa Rushia ja soundi oli kohtuullisen pasku. Kiitos laiskan järjestelmäinsinöörin).
 
Videototeutus hakee vertaistaan; kuva lisääntyi tiili kerrallaan muuria rakennettaessa. Mahtavia yksityiskohtia, mm hahmo joka käveli Another Brickin aikana lavan halki, teki graffitin ja käveli takaisin. Kaikki kuvamateriaalina. 3D animaatio alkoi jossain vaiheessa hiukan syödä itseään vaikkakin oli loistavasti toteutettu. Kuvauukko snadisti mokasi lasauttamalla juna-animaation kierrosta liian aikaisin asemalle. Valot toimi videon kanssa kimpassa ja vuorotellen kuin kyseisen junan vessa (tosin ajallaan, hehheh).
 
Puhallettavat opettajat ja barbarat oli toimivia, samoin legendaarinen lentävä sika.
 
On se vaan mahtavaa, että joku jaksaa (ja tietenkin on resursseja) tehdä kokonaisvaltaisesti loistavaa spektaakkelia. EIhän tuonne menty bändiä katsomaankaan vaan spektaakkelia. Ja sitä saatiin. Koko rahalla. Hommassa oli kuitenkin asiallista itseironiaa ja huumoria, kuten myös varsin vankkaa yhteiskunnallista ja sodanvastaista kannanottoa, kuten alkuperäisessäkin teoksessa. Moinen menisi helposti peteettisuuden piikkiin, mutta tässä on sen verran kova näkemys, että hyvä asia toimii. Ylikansallisten brändien tiputtaminen pommikoneista oli suorastaan nerokasta.

Käyttikös porukat täältä korvatulppia? Mua itteeni vähän häiritsi ilman tulppia kuunnellessa varsinkin korkeampien kitarataajuuksien särkeminen korvissa. Tätä sai tasoitettua jos pisti tulpat tai jotkut vastaavat ihan siihen korvan suuaukolle. Voi johtua ehkä korvistakin (tai kuuntelupaikasta?).
 
Muuten oli kyllä mahtava show. Kannatti mennä katsomaan.

Ikimuistoinen spektaakkeli, eikö todellakaan mitään sirkusta. Kun Waters ja Gilmour jättävät joku päivä pelin, muuriin jää pari reikää joita ei paikkaa kukaan. Mietin tuossa kotimatkalla keikan jälkeen sitä, ettei kukaan enään tee yltiöpäisiä, henkilökohtaisia, ja massiivisia produktioita. Tässä kohtaa täytyy tosin kumartaa syvään erästä Tuomas Holopaista, joka toteuttaa tinkimättömästi omaa visiotaan.
 
Keikka oli huikea kokemus. Se että herra Waters täyttää pian 70 vuotta, kävi korkeintaan ilmi joistain hauraista puhelauluksi muuttuneista biisien osioista. Toisaalta, setämies Waters veti välillä vaikeita osuuksia paremmin kuin aikanaan levyllä.

M-H-H: Käyttikös porukat täältä korvatulppia? Mua itteeni vähän häiritsi ilman tulppia kuunnellessa varsinkin korkeampien kitarataajuuksien särkeminen korvissa. Tätä sai tasoitettua jos pisti tulpat tai jotkut vastaavat ihan siihen korvan suuaukolle. Voi johtua ehkä korvistakin (tai kuuntelupaikasta?).
 
Muuten oli kyllä mahtava show. Kannatti mennä katsomaan.
 
En käyttänyt. Mun mielestä musiikki on tehty kuunneltavaksi. Ei dempattavaksi. Jos korkeat "kitarataajuudet" häiritsee livetilanteessa, olet väärässä paikasa.
 
Kuuntelupaikkani oli takakaarteen yläkatsomo.
 
PS.
 
Olen kuulonsuojelun kannalla järkevissä rajoissa. Jos käyt kerran-kaksi vuodessa katsomassa ja kuuntelemassa rock-konserttia, et tarvitse kuulonsuojelua, ellet muutoin altistu melulle.

Olihan kyllä aivan saatanan upea keikka! Kananlihalle menee vieläkin kun miettii. Itsehän olin keskiviikon keikkaa katsomassa ja veti sanattomaksi. Edes U2:n hämähäkkihäkkyrä ei vetänyt vertoja muurin visuaalisuudelle. Itselle kohokohtia olivat Another Brick In The Wall, Hey You (oli kyllä niin mahtavaa, kun se kitara lähti soimaan ja basso vielä siihen sen jälkeen), Run Like Hell, Mother ja tietysti Comfortably Numb (se soolo oli UPEA!)
 
Ei sitä kyllä vielä tajua, mitä tuli nähtyä ja koettua keskiviikkona.

danny: Olihan kyllä aivan saatanan upea keikka! Kananlihalle menee vieläkin kun miettii. Itsehän olin keskiviikon keikkaa katsomassa ja veti sanattomaksi. Edes U2:n hämähäkkihäkkyrä ei vetänyt vertoja muurin visuaalisuudelle. Itselle kohokohtia olivat Another Brick In The Wall, Hey You (oli kyllä niin mahtavaa, kun se kitara lähti soimaan ja basso vielä siihen sen jälkeen), Run Like Hell, Mother ja tietysti Comfortably Numb (se soolo oli UPEA!)
 
Ei sitä kyllä vielä tajua, mitä tuli nähtyä ja koettua keskiviikkona.
 
Olitko torstaina vai keskiviikkona kattomassa?

M-H-H: Käyttikös porukat täältä korvatulppia? Mua itteeni vähän häiritsi ilman tulppia kuunnellessa varsinkin korkeampien kitarataajuuksien särkeminen korvissa. Tätä sai tasoitettua jos pisti tulpat tai jotkut vastaavat ihan siihen korvan suuaukolle. Voi johtua ehkä korvistakin (tai kuuntelupaikasta?).
 
Muuten oli kyllä mahtava show. Kannatti mennä katsomaan.
 
Ite laitoin tulpat päähän heti ensimmäisen In The Fleshin aikana. Oon tosin vuosien varrella jo totuttanu itteni siihen että tulpat menee päähän ku melu nousee. En nyt silti koe mitenkään jääneeni paitsi mistään taajuuksista vaikka tulpat oliki päässä. Niiden kans kokemus oli erittäin mieluisa.
 
Kuten moni on jo sanonuki, niin eihän tätä miksikään keikaksi voi tosiaan sanoa. Elämys, kokemus, spektaakkeli tai joku vastaava sana on paljon kuvaavampi. Ehkä jopa show minkä kokee vain kerran elämässään. Siellä oli niin paljon kaikkea nähtävää että huhhuh. Todella hienosti toteutettu kaikki se multimedia mitä siellä tuli. Menee kyllä kyseisen kiertueen tuleva dvd ostoon samantien, vaikka eihän se tietenkään enää yhtä värisyttävä ole enää silloin. Upeaa huomata että seniori-iässä huiteleva Waters jaksaa vetää tollasta vielä! Toivottavasti on miehellä vielä paljon terveitä vuosia edessä.

Tämä ei ollut keikka, tämä oli The Wall.
 
Ja aivan hengästyttävän upea se olikin, kaikin puolin. Ei hirveästi jaksanut nilittää pikkuseikoista kun näki yhden populaarikulttuurin ikonisimmista performansseista tapahtuvan silmiensä edessä. Lähestulkoon pelkkää kohokohtaa ja kylmää värettä alusta loppuun. Diggailin myös siitä, että oli aika paljon tuotu uutta näkökulmaa mukaan, mm. Motherin "mother should I trust the government" -laini "ei vitussa luoteta" sai tämän päivän suomalaisessa yhteiskunassa aivan uuden merkityksen. Mieletöntä arvostusta saa Waters kun jaksaa vanhoilla päivilläänkin vielä tuoda näin massiivisen ja henkilökohtaisen produktion maailmalle ja vielä uusissa vaatteissa. Taitaa miehen omat demonit olla sen verran taltutettu että pystyy kääntämään katsettaan muihin vastaaviin. Me kaikki olemme paloja siinä muurissa joka saartaa ihmisyyden; näin minä näkisin vuoden 2011 The Wallin kiteytyvän.
 
Kohokohdat:
In The Flesh - alkoi kuin varkain, ja vangitsi välittömästi
Mother - nuori ja vanha Roger yhdessä
Goodbye Cruel World - ja viimeinen pala
Hey You:sta Comfortably Numbiin - pelkkää orgasmia ja kyyneleitä
Run Like Hell - groovasi varmaan paremmin kuin ikuna
The Trial - tosiaan, unohtui Rogerin läsnäolo aivan täysin.

Upea kokemus. Ei oikein muuta osaa sanoa, show toimi hienosti alusta loppuun. Upeasti rakennettu ja harkittu kokonaisuus. Videot ja seinän rakentaminen olivat hienoa seurattavaa. Bändi soitti pirun hyvin, soolot ja kaikki. Oma istumapaikka täydellinen, keskellä kuudetta riviä. Soundit kohdallaan ja joka yksityiskohdan näki kunnolla.

No en osaa edes sanoin kuvailla eilistä. Aivan maagista alusta loppuun. Jumalauta jos keikan alku on hirvittävämpää tykitystä kuin monen muun tämän kokoluokan keikan finaali niin ei voi mennä vikaan.
 
Minäkin aikuinen mies meinasin pari kertaa tirauttaa kyyneleen. Maksaisin aika paljon jotta uusiksi pääsisi katsomaan.

Jos jotain nillitystä pitää keksiä, niin viivästetty nippu perällä vähän läimi etukäteen mun kohdalla ennen lavan suunnasta tullutta ääntä. Taisin olla just siinä hankalassa kohdassa, siinä miksaajan ja valoporukan välissä sivukatsomon ekalla rivillä. Ja ehkä vähän hiljempaakin olis riittäny, ku tuppas menemään hiukan epäselväksi...
 
Mutta kuitenkin, iso elämys. Todella! Yhdyn edellisiin kehuihin joka sanalla.

pitk: En käyttänyt. Mun mielestä musiikki on tehty kuunneltavaksi. Ei dempattavaksi. Jos korkeat "kitarataajuudet" häiritsee livetilanteessa, olet väärässä paikasa.
 
Kuuntelupaikkani oli takakaarteen yläkatsomo.
 
PS.
 
Olen kuulonsuojelun kannalla järkevissä rajoissa. Jos käyt kerran-kaksi vuodessa katsomassa ja kuuntelemassa rock-konserttia, et tarvitse kuulonsuojelua, ellet muutoin altistu melulle.
 
Tottahan olen itsekkin sitä mieltä, että musiikki on kuunneltavaksi tehty. Ja olinkin suurimman osan konsertista (oikeastaan puolet) ilman tulppia.
 
Oikeastaan ihmettelin vaan, kun monet keikat oon ilman tulppia kuunnellut (jotkut eturivissä, jotkut eripuolilla sivukatsomoita jne.), eikä ole oikeastaan tullut mieleen, että tulpat laittaisin. Ei siis aikaisemmin ole korkeammat eikä matalemmatkaan taajuudet haitanneet.
Mulla kuuntelupaikka oli alakatsomo, jonkun verran ennen takakaarretta (117).
 
Tinnituksen olen jo onnistunut itselleni hankkimaan, tiedä sitten tuliko omista soitannoista vai keikoista. Tämäkin saa jo itseni vähän herkemmin suojaamaan kuuloa, ettei pahemmaksi mene.
 
Ens viikolla sitten Rushia kuuntelemaan ja testaamaan tuleeko siitä keikasta samanlaiset ajatukset.
 
E: tarkennus

Itsellä ainakin saundit ovat hyvin usein paremmat tulpat päässä kuin ilman. Niin tälläkin kertaa siinä eturivin keskellä. Riippuu tietty tulppien laadustakin.

arc: Itsellä ainakin saundit ovat hyvin usein paremmat tulpat päässä kuin ilman. Niin tälläkin kertaa siinä eturivin keskellä. Riippuu tietty tulppien laadustakin.
 
Juu, kyllä ehdottomasti hyvillä tulpilla saundi on parempi, kun noin kovalle äänelle altistutaan