Kitarat: kitarakamat ›

svilo: Mulla on vain yksi, mutn se onkin törkyhyvä, mikä se nyt onkaan....mikä milloinkin.
 
Ahdistaa heti jos on enempi..
 
/sv
 
Barbababan luulisi sopeutuvan tilanteeseen kuin tilanteeseen.. :)

Terry Pantheras: Mikäli oikein haistelen ilmapiiriä ja mielipiteiden jakautumista, niin sen perusteella enemmän kuin kaksi kitaraa omistavat ovat m.nettiläisten mielestä homoja... :)
 
Homoilussakin on sävyeroja. Missä menee se eli(me)ntärkeä mittaraja vähän hassusti puhuvan stereotyyppihomppelin ja raavaan Tom of Finland -nahkamiehen välillä m.netin kamahomostelussa? Riittääkö mun viiden kitaran sarja (kolme sähkistä, yks akkari ja yksi basso) hikisen karvaisten tosimiesten kalapuikkoviiksiosastoon vai joudunko tyytymään pinkkifarkkumiesten hymistelijäliigaan? :O

Terry Pantheras: Mikäli oikein haistelen ilmapiiriä ja mielipiteiden jakautumista, niin sen perusteella enemmän kuin kaksi kitaraa omistavat ovat m.nettiläisten mielestä homoja... :)
 
Huh, onneksi mulla on vain kaksi kitaraa. Ja pari akustista :) Olenko siis kuitenkin taipuvainen?
 
Mun mielestä joillain on selvästi taipumusta kamoilla elvistelyyn, mutta suurin osa tuntuu olevan oikeasti kiinnostuneita saundin metsästyksestä.
 
Mulla on suht budjettiluokan vehkeitä: Tokai strato, Meksikon Fender tele, Fender Blues Junior, Vox AC-30 kopio, pedaaleita hintahaarukassa 20e-230e, eli "premium"-tuotteitakin muutama löytyy. Aiemmin omistin -87/-88 ameriikan straton, mutta myin sen pois (taitaa olla jäsen BigPapa:lla nykyään), koska Tokai stratoni on paljon parempi. Pedaaleja, kitaroita ja vahvistimia on vaihtunut, vahvistimia modattu, kitaroihin vaihdettu mikkejä ja kytkentöjä.
 
Jos mulla ois rahaa ostaa Fender Twin Reverb, Deluxe Reverb ja Super Reverb, ostaisin ne kaikki. Enkä sen takia, että ne on Fendereitä, vaan saundien takia (paitsi Deluxe Reverbin hommaisin roudattavuuden takia). Ja ostaisin myös Fenderin Custom Shop -straton ja Ruokankaan V.S.O.P:n jos olis rahaa. Ja varmasti paljon muutakin.
 
Yritän varmaan tässä sanoa, että myös pienemmällä rahalla voi kamarunkkausta harrastaa ja olla saundeihin myös tyytyväinen, vaikka kalliimmista vehkeistä unelmoisikin. Mun kamoilla ei kyllä paljoa isotella, tai voinhan minä kehua Mad Professor -pedaaliani, mutta sekään ei ole handwired -sarjaa. Eli siinä meni sekin oljenkorsi. Mutta se ei olekaan pääasia, vaan se, että saan niitä saundeja joista tykkään ja jotka innostavat soittamaan.
 
Mulla ainakin (ja näköjään monella muullakin) hyvä saundi inspiroi. Esim. äskeittäin hankittu Biyang Mad Driver toi tietynlaisen blues/fuusio -tyylisen soiton takaisin minulle. Luulin aiemmin, ettei mulla enää sellainen tyyli vaan "lähde"/onnistu, mutta kun saundi sattui sopiva, niin yllätys oli suuri kun huomasin soittavani sellaista tavaraa, mitä olin salaa itseltäni toivonut vielä kykeneväni soittamaan. En minä siinä mikään haka ole, mutta saundi toi sen takaisin ja tökkäs treenaamaan.

Jos murhaaja pystyy parantumaan niin miksei kamaelostelijakin. Jeesuksesta tietty!

Miksei kamahomostelu voi olla jaloa?

munkero: Miksei kamahomostelu voi olla jaloa?
 
Siks ku tädillä ei oo palleja.
 
Vai onko?

komero: suurin osa tuntuu olevan oikeasti kiinnostuneita saundin metsästyksestä.

Mulla tää kamahomostelu kulkee yhdessä saundin metsästyksen kanssa. Jokaisessa kitarassa on erilainen rakenne (lankku, sisältä koverrettu lankku, puoliakustinen f-aukoilla, puoliakustinen simuloiduilla f-aukoilla, akustinen), erilaiset mikit (gibsonin humbucker, Rickenbackerin toaster, Fenderin singlet, Gretschin FilterTronit, TV Jonesin FilterTronit), erilaiset vireet, 12-kieltä vs. 6-kieltä... seitsemän kitaraa riittää kattamaan tämän kamahomostelun.
 
Sen jälkeen voi ihmetellä saundimaailmasta niitä pedaaleja ja vahvistimia... tosin kyllähän sillä yhdelläkin jotkut kertovat pärjäävänsä. ;-)

munkero: Miksei kamahomostelu voi olla jaloa?
 
koska homofobia

Kiinnostavaa keskustelua. Oman tulokulmani aiheeseen määrittää musiikki itse, ei itseisarvoinen tavaran kerääminen joka sekin on tietysti arvo sinänsä. Zappa on loihenut lausumaan että Music is the best, ja sitä olen omassa harrastuksessa pyrkinyt noudattamaan. Pidän ennakkoluulottomasti repertuaarin laajana, Juicesta Dream Theateriin. Koska musiikki on monimuotoista ja monipuolista vaatii se soittimet sen mukaan - tai jos joku oikeasti taittaa kaiken yhdellä kitaralla niin miljoonasti rispektiä.
Kaikkea vaan ei voi soittaa sillä telecasterilla; tai voi, mutta jotain silloin puuttuu. Right tools for the right job. Oma kalustoni käsittää kolme stratoa, kaikki eri mikityksillä, SG:n, Flying V:n ,telen, 7-kielisen floikkamöyrijän, ns. superstraton, 6-kielisen basson, yhden puoliakustisen, teräs- ja nylonkielisen akkarin. Tuohon parit keyboardit päälle. Akuutilla ostoslistalla 12-kielinen akkari, akustinen basso, mandoliini, baritonikitara. En koe olevani kamarungari, vaikka joskus on ehkä sitäkin oltu. Määrätty muzak vaan vaatii määrätyn tuottamisvälineen, on siinä soittamishetkessäkin ihan oma fiiliksensa silloin. Enkä tässä kohden lähde edes orastavasti avaamaan sitä keskustelua kuinka kaunis silmälle on kitara puhtaan funktionaalisena esineenä. Näin, peace out.

Kaikkea vaan ei voi soittaa sillä telecasterilla; tai voi, mutta jotain silloin puuttuu. .
 
Itse olen välillä taas miettinyt, että voisin soittaa kaikkea soittamaani musiikkia ihan helpostikin hyvällä telecasterilla (tai miksei Esquirella jopa). Ehkäpä jonain päivänä muut luutut lähtevätkin sellaisen tieltä pois, tai ehkä ei.
 
Sinänsä vaikka kamojen haaliminen on kivaa, niin ainakin itse sitä on välillä tullut tehtyä varsin päämäärättömästi (vaikka mitään suurta laitekokoelmaa mulla ei koskaan ole ollutkaan) ja itse musiikin osuus on jäänyt ajoittain varsin vähälle. Välillä taas tulee vedettyä mahdollisimman vähällä, joko olosuhteiden pakosta tai muuten vaan, ja soittoon tulee uusia oivalluksia. Joten ainakin omasta näkökulmastani tietynlainen askeettisuus on välillä paikallaan.
 
Soittoharrastus on kuitenkin sen verran fiilispohjainen juttu, että jokainen löytää sen oman intonsa usein eri asioista kuin joku toinen. Enkä näe että suuretkaan high end laitearsenaalit harrastajilla olisi mitenkään keneltäkään pois, olettaen että ne on hankittu lain mukaisin keinoin.

Mun kohdalla se kamahomostelu on jäänyt aika vähälle. Tällä hetkellä tuo mun kallein kitara (Japanin Tokai Love Rock) on jäänyt vähimmälle soitolle ja nuo mun kaksi Squieria on olleet kovalla soitolla. Tokai on ollut keikoilla mukana sen takia että se on pirun luotettava keppi ja siinä pysyy hyvin vire. Kotona kun soittaminen inspiroi niin sitä silloin ottaa vaan lähimmän kitaran minkä löytää. Kyllä se soittaminen tänäänkin inspiroi kun soitteli micro cubella tuon ekan kitaran läpi eikä soundeissakaan ollut valittamista kun fiilis oli kohdallaan. Tottakai on mukava päivitellä kamoja ja metsästää sitä soundia, mutta inspiraatio löytyy myös muista asioista, kuten hyvien riffien löytämisestä. Kyllä se "kamahomostelu" on silti kaikin tavoin ymmärrettävää ja minun mielestä sitä kyllä jokainen saa harrastaa, se on kivaa

mika123: Musiikinhan juuri pitää olla kivaa ja ennen kaikkea itseilmaisun väylä.
 
Luin: "Musiikinhan juri pitää olla kivaa ja ennen kaikkea itsemurhan väline"
       

Ei kai materialismissa pitäisi olla mitään ihmeellistä..?

Järjenkäyttöön perustuvat päätökset voi jättää työelämään.
Jos se tuntuu hyvältä hankkia kalliit ja tarpeettoman hyvät soittokamat ja siihen on varaa niin antaa palaa.
 
Yhdessä youtube videossa oli kommentoitu että opettele soittamaan ennen kuin ostat gibsonin, kun joku teini veti gunnareita vähän sinne päin :)

Onhan sitä kiva omistaa =) Tää on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä oman äänen hakemista. Puhtaasti. Markkinat kun on melko laajat.

guitaristiman: Järjenkäyttöön perustuvat päätökset voi jättää työelämään.
Jos se tuntuu hyvältä hankkia kalliit ja tarpeettoman hyvät soittokamat ja siihen on varaa niin antaa palaa.
 
Juuri näin! :)
 
Yhdessä youtube videossa oli kommentoitu että opettele soittamaan ennen kuin ostat gibsonin, kun joku teini veti gunnareita vähän sinne päin :)
 
90-luvun alun Guitar Worldin haastiksessa saman kertoi eräs Mr. Les Paul tokaisseen eräälle Saul-pojalle, kun tapasivat signature-mallin suunnittelun merkeissä kun olivat soitelleet hetken keskenään. Samainen Saul Hudson omien sanojensa mukaan suurinpiirtein ryömi kotiin ko. tapaamisesta.

... toteuttamaan Les Paulin neuvoa...

Terry Pantheras: 90-luvun alun Guitar Worldin haastiksessa saman kertoi eräs Mr. Les Paul tokaisseen eräälle Saul-pojalle, kun tapasivat signature-mallin suunnittelun merkeissä kun olivat soitelleet hetken keskenään. Samainen Saul Hudson omien sanojensa mukaan suurinpiirtein ryömi kotiin ko. tapaamisesta.
 
"Sinusta tulee vielä joskus loistava kitaristi kunhan opit soittamaan" :D Ja miehellä kuintenkin jo Appetite julkaistuna.
 
Tosin Slashin kotiinryömiminen on tuohon aikaan varmaan johtunut heroiinista eikä tuosta kommentista, luulen ma.

Olen parantunut kamahomostelusta basso ja vahvari ainoastaan, olo tuntuu paljon paremmalta.. vähemmän likaiselta ja salamyhkäiseltä.