Demostudio ›

Tässä oli paljon mielenkiintoisia elementtejä joista pidin. Varsinkin rumpalin panos oli tyylikäs. Se meni juuri siinä rajoilla, että pysyykö kasassa vai ei, ja silti se vaan toimi jotenkin jännästi. Harmi vain, että haitsu ei aina kuulunut kunnolla silloin kun se oli kiinni. Toisaalta siitäkin tuli tavallaan vähän jotain erikoista. Peltien miksauksessa oli jotain kummallista, aivan kuin flangeria tai jotain. Mahtoiko ehkä olla tarkoituskin.
 
Laulajan sisääntulo ei oikein onnistunut. Se oli hiukan lepsu ja falski. Mä olen sitä mieltä, että noi ensimmäiset fraasit on aina todella tärkeitä ja niihin kannattaa panostaa aivan erityisesti, koska kuulija tekee nopeasti tuomionsa ensivaikutelman perusteella. Onneksi ote parani selvästi alkukangisteluiden jälkeen.
 
Tässä oli myös hienosti oivallettu kuinka tärkeätä on välillä vetää pieneksi, että voi taas kuulostaa suurelta. Näin ei myöskään pääse korvat turtumaan.
 
Vaikka tuotantopuolikin oli hyvin hanskassa, niin ennen kaikkea tää oli hieno bändiveto. Ei kuulunut koneet, eikä muutkaan värpättimet. Tosin taisihan nuo kannut olla trigattu. Joka tapauksessa tässä oli sellaista perinteistä rockmeininkiä nykyaikaisella tatsilla.
 
Harmi vain, että biisistä puuttui se jokin koukku joka saisi haluamaan kuulla tämän yhä uudestaan ja uudestaan. Lopputulos menee kuitenkin reilusti plussan puolelle. Hyvä hyvä!
 
(Huomaattekos nyt, kyllä mä välillä kehunkin.)