Media ja viihde ›

CountX: Höh!?! Mie kyllä tykkään Planet of the Apesista.
 
Tuo Burtonin versio on ehdottomasti yksi huonoimmista näkemistäni leffoista. Mutta kärkäs mielipiteeni saattaa osittain johtua siitäkin, että alkuperäinen elokuva on mielestäni vastaavasti kaikkien aikojen parhaita filmejä.

bedlam: Tuo Burtonin versio on ehdottomasti yksi huonoimmista näkemistäni leffoista. Mutta kärkäs mielipiteeni saattaa osittain johtua siitäkin, että alkuperäinen elokuva on mielestäni vastaavasti kaikkien aikojen parhaita filmejä.
 
Tämähän on täysin totta. Burtonin leffa on aivan hirveää kuraa. Giamatti on kyllä elämänsä roolissa, ei ole edes minkäänlaista maskeerausta tarvittu.

The Quiet Earth
***
 
Uusi-Seelantilainen scifileffa vuodelta 1985. Hieno kuvaus yksinäisyyden vaikutuksesta ihmiseen, tuli ehkä vähän Moon mieleen. Pääosan ukko veti hyvin, ei harmita vaikkei Jack Nicholson rooliin suostunutkaan. Elokuva päättyy harvinaisen hienoihin tunnelmiin.

Somewhere
 
Sofia Coppolan ohjaama leffa, joka kertoo Stephen Dorffin esittämästä elokuvatähdestä, ja tämän elämän tyhjyydestä. Sen enempää tämän elokuvan juonesta ei tarvitse oikeastaan sanoa. Stephen Dorff teki vaikutuksen kyllä, vaikka onhan mies tainnut ennenkin muutamaan hyväänkin leffaan eksyä, ei silti kuitenkaan mikään tae laadusta. Muistakaan näyttelijöistä ei ole mitää pahaa sanottavaa, Elle Fanningkin hoiti tyttären roolinsa hyvin ikänsä huomioon ottaen.
 
Visuaalisesti leffa oli aika nannaa, välillä pitkiäkin ottoja ilman dialogia. Muutenkin leffassa on aika minimalistinen ote läpi elokuvan, joten varmasti kärsimättömämmät tylsistyvät, kun mitään ei väännetä rautalangasta. Itseä ei kuitenkaan haitannut, hyvin tämä tyyli palveli leffan teemoja yksinäisyydestä ja masennuksesta huipulla. Jossain on tosin ilmeisesti kritisoitu, että leffan päähenkilö ei ole uskottava, koska rikasta pillua saava elokuvatähteä ei kai saisi esittää elämäänsä tympäytyneenä. Itsehän pystyin silti samastumaan päähenkilöön.
 
Coppolan leffoja ei vielä olekaan tullut katseltua, mutta aika kova hinku olisi ainakin Lost in translation nähdä tämän jälkeen, ilmeisesti aika samantyyppisistä elokuvista on kyse. Viime vuoden parhaita leffoja tämä, pisteitä en jaksa antaa, mutta joko täydet tai melkein täydet.

Väkevämies: Coppolan leffoja ei vielä olekaan tullut katseltua, mutta aika kova hinku olisi ainakin Lost in translation nähdä tämän jälkeen, ilmeisesti aika samantyyppisistä elokuvista on kyse. Viime vuoden parhaita leffoja tämä, pisteitä en jaksa antaa, mutta joko täydet tai melkein täydet.
 
Somewhere on itellä näkemättä, mutta kuvauksen perusteella on hyvin samanlainen Lost in Translationin kanssa. Hyvin kaunis elokuva, ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.

Swan: Somewhere on itellä näkemättä, mutta kuvauksen perusteella on hyvin samanlainen Lost in Translationin kanssa. Hyvin kaunis elokuva, ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.
 
Mie just äsken katoin ton ja oli kyllä aika suolesta. Valitettavasti. En oikein käsitä miksi heti alussa on ihan turhaan venytetty kohtaus, jossa auto ajaa ympäri rataa. Ja sitten vielä ne maksulliset tanssii leffasta yli 5 minsaa. Taitoluistelustakin piti nähdä ohjelmallinen tavaraa. Miksi? Mikä on pointti? Coppolan Sofia kyllä nyt iski hudin tällä kertaa, vaikkakin olihan tämä ihan katsottava draama siitä huolimatta.
2/5

juuso a: Mie just äsken katoin ton ja oli kyllä aika suolesta. Valitettavasti. En oikein käsitä miksi heti alussa on ihan turhaan venytetty kohtaus, jossa auto ajaa ympäri rataa. Ja sitten vielä ne maksulliset tanssii leffasta yli 5 minsaa. Taitoluistelustakin piti nähdä ohjelmallinen tavaraa. Miksi? Mikä on pointti? Coppolan Sofia kyllä nyt iski hudin tällä kertaa, vaikkakin olihan tämä ihan katsottava draama siitä huolimatta.
2/5
 
Tykkäätkö ylipäätään hidastempoisista leffoista? Meikästä oli hyvää nautiskelua eikä mihkään kiire, tällanen on nykysissä mainstream-elokuvissa kortilla. Sitä paitsi leffa kuitenkin kuvaa osiltaan tylsyyttä ja pitkäveteisyyttä: yllättäen tämä on "tylsää". Mun mielestä myös realismia ja symboliikkaa oli annosteltu sopivasti, ihan siitä ensimmäisestä kohtauksesta lähtien.

juuso a: Mie just äsken katoin ton ja oli kyllä aika suolesta. Valitettavasti. En oikein käsitä miksi heti alussa on ihan turhaan venytetty kohtaus, jossa auto ajaa ympäri rataa. Ja sitten vielä ne maksulliset tanssii leffasta yli 5 minsaa. Taitoluistelustakin piti nähdä ohjelmallinen tavaraa. Miksi? Mikä on pointti? Coppolan Sofia kyllä nyt iski hudin tällä kertaa, vaikkakin olihan tämä ihan katsottava draama siitä huolimatta.
2/5
 
Itsehän pidän erityisesti tuota ensimmäistä kohtausta koko leffaa määrittelevänä ja aika oleellisena. Ja kyllähän niiden maksullisten kiusallisen näköiset tankotanssitkin paikkansa löytää, ainakin kun kerrotaan tarinaa sisällöttömästä elämästä. Coran tuossa jo sanoi ihan hyvin tuosta tarkoituksellisesta tylsyydestä ja hitaasta temmosta, ei tämäkään leffa varmasti kaikkia miellytä.

Väkevämies: Itsehän pidän erityisesti tuota ensimmäistä kohtausta koko leffaa määrittelevänä ja aika oleellisena. Ja kyllähän niiden maksullisten kiusallisen näköiset tankotanssitkin paikkansa löytää, ainakin kun kerrotaan tarinaa sisällöttömästä elämästä. Coran tuossa jo sanoi ihan hyvin tuosta tarkoituksellisesta tylsyydestä ja hitaasta temmosta, ei tämäkään leffa varmasti kaikkia miellytä.
 
Hyvä leffa, mutta jäin kaipaamaan samanlaista musiikillista tai audiovisuaalista elämystä mitä oli Lost in Translationissa. Eka kohtaus oli hyvä, samoin vika (jos oikein muistan, sillonhan sillä oli jo joku suunta eikä vaa menny ympyrää?).

Kre-per: Hyvä leffa, mutta jäin kaipaamaan samanlaista musiikillista tai audiovisuaalista elämystä mitä oli Lost in Translationissa. Eka kohtaus oli hyvä, samoin vika (jos oikein muistan, sillonhan sillä oli jo joku suunta eikä vaa menny ympyrää?).
 
Lost in translationiin en voi verrata, mutta itse kyllä tykkäsin musavalinnoista, eikä hiljaisuuskaan välillä haitannut. Ja joo, nuihin kahteen kohtaukseenhan sen leffan voi aika lailla tiivistää. On nimittäin symboliikkaa, perkeles.

Somewhere ei valitettavasti iskenyt juuri yhtään. Olen pitänyt Coppolan aiemmista elokuvista, jopa Marie Antoinettesta, mutta tällä kertaa ohjaajan pää tuntui jumittuneen sen verran syvälle perseeseen että itsekritiikki alkaa pettää. Stephen "Alone in the Dark" Dorff toi kokonaisuuteen THV-lisänsä. Ehkä tämä pitäisi katsoa joku sunnuntaiaamu krapulassa, sillä tavalla Lost in Translationkin iski kuin tuhat volttia.

Meikästäkin Lost in Translation Coppolan ykkönen, tosin debyytin ja Somewheren olen nähnyt vain kerran ja Maria Antoinettea en lainkaan. LiT on myös henkilökohtaisesti merkittävä elokuva, mikä sekin vaikuttaa. Toisaalta esimerkiksi Maskulan mielestä uusin on paras: http://www-1.cms.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/elokuvat/184808.html

Coran:
Meikästäkin Lost in Translation Coppolan ykkönen, tosin debyytin ja Somewheren olen nähnyt vain kerran ja Maria Antoinettea en lainkaan.
 
Jollain sairaalla tavalla tykkäsin kyllä siitä Marie Antoinettestakin. Musiikithan siinä oli taas varsin mahtavat, eikä Dunst petä.
 
Väkevämies:
Lost in translationiin en voi verrata, mutta itse kyllä tykkäsin musavalinnoista, eikä hiljaisuuskaan välillä haitannut. Ja joo, nuihin kahteen kohtaukseenhan sen leffan voi aika lailla tiivistää. On nimittäin symboliikkaa, perkeles.
 
Nyt kun pinnistän, niin tais sielä muutama hyvä musiikkipätkäkin vilahtaa, vaikka tehokeino tais olla niinku sanoit niin ne hiljaset pätkät. Tykkäsin toki niistä, odotin vaan ehkä vähän samanlaista mitä ennen oli nähty. Ja Elle Fanning oli iha mahtava.

Kre-per: Jollain sairaalla tavalla tykkäsin kyllä siitä Marie Antoinettestakin. Musiikithan siinä oli taas varsin mahtavat, eikä Dunst petä.
 
Eipä tosta oikein voi olla pitämättäkään juuri sen audiovisuaalisen puolen takia. Pitäsi kyllä katsoa uudestaan kiinnittäen huomiota muihinkin osioihin, mutta viihdyttävä se ainakin on.

Toy Story 3 tuli katseltua, ja voi hemmetti että meinasin pillittää kuin pikkutyttö lopussa. Vielä kun katsoi suomenkielisenä, niin nostalgia oli suorastaan ylitsevuotavaa. Upea elokuva kertakaikkiaan.

Sanctum *
 
Melko tylsä ja mielenkiinnoton pätkä jostain luolasukeltajista, ei temmannu ainakaan mua yhtään mukaansa nyt. Yx tähti vaan "varmuuden vuax", kun myönnän kyllä, etten jaksanu kovinkaan keskittyneesti tätä nyt seurata...

Bongowing: Eipä tosta oikein voi olla pitämättäkään juuri sen audiovisuaalisen puolen takia. Pitäsi kyllä katsoa uudestaan kiinnittäen huomiota muihinkin osioihin, mutta viihdyttävä se ainakin on.
 
"Terveelläkin" tavalla katseltuna taidokas elokuva. Coppola käsittelee raikkaasti Marie Antoinetten henkilöä, elokuvan tapahtumat myös rajattu hallitusti.
 
Toy Story 3 tuli katseltua, ja voi hemmetti että meinasin pillittää kuin pikkutyttö lopussa. Vielä kun katsoi suomenkielisenä, niin nostalgia oli suorastaan ylitsevuotavaa. Upea elokuva kertakaikkiaan.
 
Disney ja pillitys - erottamaton yhdistelmä. Tämän vuoksi suosin animea, mitä katsellessa nenäliina säilyy kuivana.

tsugaru: Disney ja pillitys - erottamaton yhdistelmä. Tämän vuoksi suosin animea, mitä katsellessa nenäliina säilyy kuivana.
 
*kröh* *köh* *kröhtulikärpästenhautaöh* *köh*

tsugaru: Disney ja pillitys - erottamaton yhdistelmä. Tämän vuoksi suosin animea, mitä katsellessa nenäliina säilyy kuivana.
 
Niin, Disneyn leffoja katsellessa itkettää aina, koska ne on niin vitun huonoja. Puolet elokuvasta aina jotaki laulantaa. Jonkun Leijonakuninkaan perään kun kattoo vaikka Henkien kätkemän, niin aika eri planeetalla ollaan.