Kitarat: kitarakamat ›

On monia hyviä soittajia, jotka kuulostaa karseelta ku soundit o paskat. Ihmettelen kovasti, etteikö sitä hyvää soundia voisi hommata kun on mahdollista se toteuttaa? Miltäs kuulostaa hyvä kitaristi jolla soundikin on kohdallaan??
 
Ehkäpä hyvien soundien ja laitteiden hommaaminen ajoissa ei olekaan huono asia, jos siihen on mahdollisuus.
Enemmän luotettava, kuulostaa hyvältä, kestää kolhuja, pitää arvonsa, näyttää hyvältä, toimii ja muutenkin on keskusteluissa mukana positiivisena kaverina eikä hirviönä silmissä. Tämän asian takia juurikin olemme oppineet arvioimaan kallista tavaraa hyvänä yleisesti, ja siksi keskustelemme tuhansilla uusilla Topiceilla edelleen.
Vertailukelpoisuus halpojen ja toimivien laitteiden kanssa keskenään, juurikin auttaa meitä ostamaan ja hamstraamaan kalliitakin vermeitä halpojen ohella. Kokeilujen jälkeen olemme viisaampia ja oma soundi löytyy vihdoinkin. Olkoon sitten halpa tai kallis, etsi se hyvä soundi niistä ja tee oma kompromissi.
Mikä näistä asioista on huono asia normaalille ihmiselle lukea tai kuulla korvillansa, ei mun mielestä mikään?! Kateus on turhaa. Jos aina olet kateellinen toiselle, se näkyy myös elämässäsi pahasti. Ole oma itsesi ja toteuta oma unelmasi rauhassa. Oma unelmasi ei kuulu muille, se on henkilökohtainen tavoite ja asia.

hevikukko: On monia hyviä soittajia, jotka kuulostaa karseelta ku soundit o paskat. Ihmettelen kovasti, etteikö sitä hyvää soundia voisi hommata kun on mahdollista se toteuttaa? Miltäs kuulostaa hyvä kitaristi jolla soundikin on kohdallaan??
 
Tai sitten se hyvä soundi on loppuviimeksikin makuasia.

hevikukko: On monia hyviä soittajia, jotka kuulostaa karseelta ku soundit o paskat. Ihmettelen kovasti, etteikö sitä hyvää soundia voisi hommata kun on mahdollista se toteuttaa? Miltäs kuulostaa hyvä kitaristi jolla soundikin on kohdallaan??
 
... toisaalta mitä käyttöä on semmosella soittajalla, joka osaa soittaa muttei saa aikaseksi hyvää soundia... ? EIhän semmoinen ole hyvä soittaja?
 
Mun mielestä hyvä soittaja on semmonen, jolla on kuhunkin tilanteeseen sopivat soundit ja nuotit. Eli tyyppi joka saa aikaseksi siihen kyseiseen biisiin/ keikkaan sopivat soitinosuudet, omistaa riittävän laitteiston asiansa ilmaisemiseen, on ajoissa paikalla, osaa käyttäytyä jne jne jne... Hyvä soittaja on mun korvaan/ silmään paljon monimutkaisempi juttu kuin vain vikkelät sormet ja kallis styrkkari.. Mutta sitä ei tässä vissiin kysyttykään..

hevikukko: On monia hyviä soittajia, jotka kuulostaa karseelta ku soundit o paskat.
 
Totta. Santana. 'nuff said.

Kieltämättä olishan se kiva että mulla hyllyt notkus pedaaleista ja vahvareista, ja seinät täynnä kitaroita. Mutta ei ole, katkerako? Ei sentään. Vaikka onhan se kiva sillontällön soitella kalliilla vehkeillä, vaikkeivät olekkaan omia. Rikkaushan se on että jokasella ei ole just samat tavarat, eli voidaan kokeilla (luvan kanssa) kaverin vermeitä, ja vice versa. Kamarunkkariksi haukkusin kun ollaan muiden "yläpuolella" ja vermeisiin ei kirveelläkään anneta koskea.

Mun mielestä on ihan kiva kokeilla erilaisia kitaroita, vahvistimia ja pedaaleja. Osa herättää ostohaluja, osa ei.
 
Asiaankuuluvaa pääsiäistä kaikille!

Oho, tuplat. Poistakee.

Itse lienen kamahomostelija sieltä pahemmasta päästä. Nytkin huutelen torilla kitaraa turhamaisuuttani.
 
Joskus sitten tulee valaistumisen hetkiä. Esimerkiksi eilen, kun vanha pumppu kokoontui 20 vuoden tauon jälkeen "ensimmäisiin treeneihin". Basistin poika tosin asettui rumpujen taakse ja omat kamani olivat 800 km päässä. Soitin treenit Squierin affinity telellä ja kylläpäs olikin hienot soundit ja makea keppi soittaa. Biisejä ei kukaan muistanut, mutta se taas on toinen juttu.

Kyllä moni pärjäis halvemmilla vaatteilla, autolla, polkupyörällä, TV:llä, stereoilla ja pienemmällä asunnolla ilman kesämökkiä. Eiköhän se sama vaiva ole soitinkamoissakin kuin kaikessa muussakin. Joillakin on rahaa miljardi muttei sekään riitä. Lista on loputon mutta silti pitkä, oho.

Vasurina ja aina persaukisena on pärjättävä ja on aina pärjätty niillä kamoilla millä
voi vetää silleen ettei itteä hävetä ja soittokaverit eivät vittuile paskasta saundista.
 
Mutta...JOS mulla olisi iso tukku ylimmäräistä rahaa niin aivan takuulla
ostaisin soittimia, vahvistimia, päivittäisin tietsikan, auton, veneen, lista on loputon..
Olen kuitenkin aina ollut realisti ja en edes lottoa, koetan keskittyä siihen oleelliseen eli soittamiseen niillä kamoilla mitkä milloinkin omistan, viimenen kitaraostos on niinkin kaukaa kuin 96.
 
Tästähän on ollut paljon juttua mutta ainakin mun kohdalla vasenkätisyys on tosiaankin hillinnyt erittäin tehokkaasti erityisesti kitaroiden kaa säätämistä, ei voi mennä musakauppaan ja valkata kitaraa hyllystä tyyliin "jaha jos kokeilis vaikka tuota".
Keikkaa on tehty vuodesta 76, "hieman" enemmän kuin se puoli tuhatta, joo ja on levyillekkin päästy soittamaan, ja ihan on ratiossa soineet jotkut, oisko ainakin yks ykköshittikin ollut...gramexeja tulee huikeat 10-20€/vuosi,hoho!
Vasurikitaroita mulla on ollut vähän, yks Gibson SG, 2 Ibanezia, halpis Road Star -osastoa, yks Aria, yks mexicon Strato, kaikki nämä varsin keskinkertaisia keppejä ja hukattu aikaa sitten, nyt on käytössä Yamaha SG 2000 ja amerikan Strato, sopivan erilaisia ja kelpo kitaroita kumpikin.
 
Orastavaa "kamahomostelua" oli ilmassa joskus markka-ajan lopuilla ja GAS iski pahemman kerran, trelaisen musaliikkeen seinätelineessä roikkui AITO vasuri Gibson Les Paul, hienon näköinen musta kitara, hintaa hulppeat 15 000mk jos en ihan väärin muista, helvetin kallis joka tapauksessa.
Skeba kännyyn ja testaamaan, lähes kuola valuen...tiedä sitten mistä johtui mutta aivampaska kitara, pettymys oli hirmuinen!!! Oma wanha Yamaha SG 2000 vm 78 pieksi kaikin tavoin eli 100-0 ko ylihintaisen maailmanmerkin.Jammu maksoi 4000mk v 80..
 
Olisiko niin että kitaroiden kohdalla "kamahomosteluun" liittyy usein se että lavassa pitää lukea Gibson tai Fender ja kitara pitää olla vieläpä helvetin kallista "vintakkee"?
Oli miten oli, samaisessa kaupassa kokeilin myöhemmin Tokain vasuri Stratoa, harmittaa vieläkin kun en ostanut sitä, erittäin asiallinen soittopeli, hintaa tais olla samoihin aikoihin jotain 1400mk. Prkl, menin ostaan käytetyn mexicon Straton, tais olla 1200mk, hirvee halko, sattumoisen sitten Hesassa pyöriessä yhessä kaupassa oli vasuri ameriikan Strato, 7000mk, kaupat synty heti.
 
Näin jälkikäteen on helppo myöntää että olihan siinä vähän sitä "onhan tuo sentään AITO ameriikan malli"-tyypistä "kamahomostelu"-osastoa mukana ja se vaikutti osaltaan ostopäätökseen, kitara on onneksi soitettavuudeltaan ja muutenkin varsin oivallinen peli eli en ole kauppaa katunut.

Tämä kitarakamojen kanssa pelaaminen on joillekkin harrastus, siinä missä joku muukin. Rahaa siinä palaa, se on selvää. Jollain enemmän jollain vähemmän, ei sen kummempaa. Aika harva taitaa ostella esim kitaroita "sen" jatkeeksi, vaan ihan harrastuspohjalta. Soittotaito ei varmasti monessa kohtaa vaadi kallista kitaraa, mut se onkin toinen juttu...
Täytyy muistaa että tässä on kaks eri näkökulmaa. Joku harrastaa soittoa, ja joku kitarakamoja.

Keräileehän ne jotkut akat Arabian astioitakin, vaikka ruoka maistuu kertakäyttölautaselta melkein yhtä hyvältä.

Pienet miehet luulevat olevansa "isoja miehiä", kun heillä on kännykkä. "Isoilla miehillä" on sihteeri.
 
Vanhentunut vitsi, mutta sopii keskusteluun.

Jucciz: Mun mielestä on ihan kiva kokeilla erilaisia kitaroita, vahvistimia ja pedaaleja. Osa herättää ostohaluja, osa ei.
 
Asiaankuuluvaa pääsiäistä kaikille!
 
No tämä. Hyvät kamathan motivoi soittamaan.
 
Ja käytettyjen kamojen pyörittely on ihan mukavaa hommaa. :)

Ilman aitoa kiinnostusta ja intohimoa ei yleensä synny "elämää" suurempia juttuja. Olen aina ihaillut ihmisiä jotka ovat jaksaneet kiinnostua jostain elämän alueesta niin paljon, että ovat uhranneet aikansa ja rahansa kehittyäkseen valitsemallaan alueella. Jollekin se voi olla paremmat kitarakamat itsensä toteuttamiseen ilman, että syynä olisi vain naapurikateuden aikaansaaminen.
 
Olen myös itse vasenkätinen kitaristi mikä on rajoittanut monta kertaa jonkun tietyn kitaran hankintaa. Syy uuden kitaran harkintaan itsellä on yleensä mielenkiinto siihen mitä sillä voisi saada aikaan eikä se, että kitaragalleria kasvaisi lukumääräsesti. Toisaalta taas vasurikitaroiden realisointi uusien tieltä tuntuu olevan kymmenen kertaa hankalampaa kuin oikeakätisten, mikä on hyvä selitys vaimolle siihen miksi se kitarakasa aina vaan kasvaa.

WanhaWetäjä: Skeba kännyyn ja testaamaan, lähes kuola valuen...tiedä sitten mistä johtui mutta aivampaska kitara, pettymys oli hirmuinen!!! Oma wanha Yamaha SG 2000 vm 78 pieksi kaikin tavoin eli 100-0 ko ylihintaisen maailmanmerkin.
 
Sunkin kilsoilla voisi kuvitella että skitta pitää säätää ja laittaa omaan setuppiin ennenkuin alkaa jakelemaan pesu- tai hakkaustuloksia. Eikä siltikään saata heti samantien "istua lapaseen", niinkuin täällä on usein tapana sanoa. Mutta jos oisit ostanut sen ruiskun, niin tänään se ois varmaan maailman paras keppi.
 
Mut eipä siinä mitään, Jammuthan on kovia pelejä, ja kipsanit vois olla hyviä jos ne sais pysymään vireessä.

Joo, kamarunkkaushan on sinänsä suhteellisen harmiton harrastus niinkauan kuin se ymmärretään "harrastuksena harrastuksen sisällä" eikä sen anneta rajoittaa varsinaista soittoharrastusta. Eli ymmärretään että kamat ovat vain "hienosäätöä", eivät itsetarkoitus.
 
Minusta (filosofointiahan tämä oli? :) metsään mennään siinä vaiheessa kun aletaan kuvitella (tai levitetään sellaista käsitystä) että kalliit kamat ovat jokin ratkaiseva "kynnyskysymys", ajatellaan/väitetään esim. että "ei kannata edes yrittää alkaa harrastaa jos ei voi/halua laittaa kahta tonnia kamoihin, halvemmilla ei kertakaikkiaan ole mahdollista edes koettaa", tällöin pahimmassa tapauksessa jää koko homma aloittamatta kun ei ole varaa (tai halua) sijoittaa "tarpeeksi" rahaa "kunnon kamoihin". Itsellänikin olisi jäänyt useampikin hauska instrumentti kokonaan kokeilematta jos olisin uskonut "yleisesti hyväksyttyjä totuuksia" ja "asiantuntijoiden" väitteitä että kunnollinen soitin maksaa tuhansia eikä halvemmilla tee yhtään mitään.
 
Samoin on virheellistä olettaa että huippusoittajaksi tullaan löytämällä "ne oikeat kamat" joilla kaikki sitten alkaa sujua itsekseen ilman verta, hikeä ja kyyneleitä ja tämän takia kaikki aika ja energia menee kamojen kanssa puuhailuun eikä intoa jää harjoitteluun, etenkin jos vielä ajattelee että "ei minun kannata vielä näillä huonoilla kamoilla treenaamiseen tuhlata aikaa, ensin pitää löytää "ne oikeat kamat (TM)", vasta sitten kannattaa panostaa treenaamiseen, ei huonoilla kamoilla opi soittamaan hyvin".
 
Samoin se on perseestä jos jotakuta aletaan väheksyä "huonojen" kamojen takia.
 
Mitä tulee ammattilaisten ja harrastelijoiden eroihin niin musiikin alallahan minulla ei ole kokemusta kuin eritasoisista harrastelijoista, yhtään päätoimista muusikkoa kun en lähemmin tunne, sen olen kuitenkin todennut että hyvä kitaristi kuulostaa hyvältä satasen Harley Bentonillakin ja toisaalta esim. minä kuulostan räpeltelevältä aloittelijalta myös tonnin Gibsonilla.
 
Mutta ammatissani (maarakennuskoneiden käyttö) ja nimenomaan kouluttaessani ihmisiä ko. ammattiin olen todennut että aloittelijat ovat yleensä kaikkein "ronkeleimpia" kalustosta ja hanakimpia syyttämään työkalua huonosta jäljestä, ammattimies taas tekee hyvää jälkeä "huonommallakin" laitteella jos se vain on kunnossa ja toimiva vaikka saattaakin moittia esim. puutteellista ergonomiaa. Pari viikkoa harjoitellut oppilas taas saattaa selittää sutta ja sekundaa tehtyään että "kun ei tällaisella paskalla kukaan voi saada tämän parempaa, pitäisi olla se-ja-se niin kyllä minä sitten näyttäisin". Yleensä kyllä hiljenevät kun hyppää pukille ja näyttää että kyllä sillä "vanhalla paskallakin" syntyy hyvää jälkeä kunhan edes perusasiat ovat ensin hallussa.
 
Samoin parissakin harrastamassani urheilulajissa (ammuntalajeja molemmat) oli se tietty kamarunkkareiden ryhmä joka ei koskaan ampunut kaksia kisoja samalla setupilla vaan joka välissä piti olla muuttamassa jotain ja etsimässä sitä "täydellistä" yhdistelmää joka maagisesti takaisi huipputuloksen, nämä tyypit yleensä pääsivät tulosluetteloissa korkeintaan keskivaiheille koska he eivät koskaan tulleet "sinuiksi" varusteidensa kanssa mikä kilpailutilanteessa aiheutti kaikenlaisia kämmejä ja tekniikan "hajoamista" väsymyksen myötä.
 
Eli, kuten sanottu, ei kamarunkkauksessa mitään pahaa ole kunhan sitä harrastetaan "oikeista" syistä eli siksi että se on kivaa, ei siinä toivossa että löytyisi joku kamojen "viisasten kivi" jolla pääsisi oikotietä huipulle ilman työtä. Ei myöskään pidä käyttää "huonoja" kamoja "syntipukkina" omalle osaamisen puutteelle tai laiskuudelle.

Voi jestas mikä oikean ja väärän opetuspätkä siinäkin oli... Ymmärtäähän nyt kaikki mitä saa tehdä ja mitä ei?

Tätä kamahommaa voisi rinnastaa aika hyvin tuonne urheilupuolelle.
 
Pitkään pelasin samalla lätkämailalla, ja olin tyytyväinen siihen. Vajaan 200e keppi, kesti monta vuotta, kestää edelleen ja on sopivasti rentoutunut varsi.
 
Koitinpahan sitten yhdet reenit kaverin mailaa suht samalla jäykkyydellä mutta inasen enemmän avaavalla lavalla. Mikään ei ollut enää entisensä. Piti sitten ostaa vastaava pamppu ja hintaa taas sen vajaa 200e. Eikä siihen vanhaan mailamalliin ole paluuta, sillä kuti lähtee juuri niinkuin pitää kun tuo tikku on näissä käsissä.
 
Luistimia on kulunut paskaksi/jäänyt pieneksi/hajonnut muuten vain aika monet parit, ja joka kerta on tullut satsattua parempiin. Ensimmäisen kerran kun vedin nuo nykyiset eastonit jaloissa jäälle, en voinut muuta kuin sanoa itsekseni "oho" kun pieni määrä jotain nestettä sen hyvän tuntuman myötä lirahti housuihin.
 
Kyllä se vaan nyt on niin, että laadukkaammissa vehkeissä on mietitty jokanen pikkuseikka kohdilleen, eikä niissä ole kompromisseja. Sama se on kun löytää mieleisensä (kalliin) skeban/styrkan/spedun, huomaa mitä kaikkea siinä entisessä/huonommassa on pielessä. Eikä ole kivaa vääntää kuralla, jos tietää että jollain toisella välineellä saa tekemisestään paljon enemmän irti.
 
Itse tosiaan vedän tällä hetkellä parin huntin Vintagen LP-kopsulla ja 15w pikkustyrkalla, enkä hienompaa settiä ole vailla vähään aikaan. Panostan tuohon urheilupuoleen, koska siellä tulee huonoilla vehkeillä oikeasti vain vahinkoa.